Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun ei jaksa kun lapsi ei usko yhtään mitään?
04.02.2022 |
Lapsen isä on kuvioissa mutta ei osallistu juuri mihinkään. Ei vaikka asiasta monta kertaa puhuttu, eroa mietin mutta se ei nyt tähän aiheeseen niin liity. Meillä on ensi kuussa neljä täyttävä lapsi, joka on muuten aivan ihana mutta ei usko yhtään mitään. Ja alan olla itse jaksamiseni suhteen loppu. Ongelmat miehen kanssa ei tietenkään helpota jaksamistani mutta joudun siis hoitamaan lapsiarjen ja lapsen kasvattamisen täysin yksin.
On ollut aina johdonmukaiset säännöt ja rajat ja lapsi periaatteessa ne tietää mutta ei usko. En tiedä onko hän tahallaan tottelematon vai eikö vain muista niitä sääntöjä kun innostuu vai eikö vain osaa totella. Tarkoitan siis että hän ei ehkä pysty estämään itseään toimimasta. Esimerkiksi ulkona ei millään usko jos huudan että pysähdy tai on sääntö että autoteiden lähistöllä jalkakäytävillä (missä autot saattavat ajaa jalkakäytävän yli asuntopihoihin) ei saa juosta päättömästi. Häntä muistutetaan asiasta joka kerta monta kertaa mutta ei kertakaikkiaan usko. Ulkona kulkemiset on aivan järkyttävän stressaavia tämän asian vuoksi, käsi kädessä kulkemisesta ei tule mitään kun lapsi vain säntäilee vaikka hänet pysäyttäisi metrin välein ja muistuttaisi että pitää kävellä rauhassa. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon.
Lapsi on päivisin päiväkodissa hoidossa työni ajan. On siellä niin ujo ja arka että vastaavia ongelmia ei ole ilmennyt juoksentelun ja muun suhteen. Isäänsä lapsi ei usko kertakaikkiaan yhtään, minua vähän paremmin.
En hae tällä aloituksella nyt sitä että mitä tehdä lapsen kanssa jotta uskoisi paremmin koska hän vain on niin innokas että säännöt unohtuu ja ikä varmaan korjaa tilannetta. Haluaisin neuvoja miten itse jaksaa paremmin. Työni on stressaavaa. Isovanhemmat asuu kaukana eivätkä auta. Mies käytännössä aina pois. Saan omaa aikaa vain palkkaamalla hoitajan mutta en ole hyväpalkkaisessa työssä ja lasta selvästi kuormittaa jo päiväkoti niin paljon että ei tee mieli häntä jättää enempää vieraan hoitoon.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.Oikeassa olet muussa paitsi mieheni suhteen. Ei kyse ole siitä että hän ymmärtäisi asian ja siksi ei ottaisi niin vakavasti tms. Hän ei siis ollenkaan osallistu arkeen. Ei ole käytännössä ikinä kotona vaan huitelee omissa menoissaan. Joudun hoitamaan lapsen ja arjen yksin. Ap
Oikeasti, mitä teet tuollaisella miehellä? Sehän teetättää vaan lisää työtä, kun mieskin pitää ruokkia, pestä pyykit, siivota sen sotkut jne. Haluatko antaa tällaisen mallin lapsellesi, jota hän voi sitten aikuisena omassa parisuhteessaan toistaa? Poikana kasvaa isänsä kaltaiseksi mieslapseksi ja tyttönä samanlaiseksi piiaksi jollekin miehelle kuin äitinsä on?
NÄMÄ VAIKUTTAVAT. Vaikka mitä sanoisi ja muuta väittäisi. Lapsi oppii ympäristöstään, eniten kotiympäristöstä.
Lue kirja Why Does He Do That? Inside The Angry and Controlling Men
https://1lib.sk/book/2326162/192f44Ongelma ei ole lapsesi eikä sinun jaksaminen, vaan miehesi, joka kuormittaa sinua ja elämääsi olemalla yksi vapaamatkustaja-holhottava siinä sivussa.
Ja hän tekee sen, koska hän kokee, että hänellä on siihen oikeus. Piste.Miehesi ei tule muuttumaan. Hän olisi muuttunut jo ja tehnyt muutoksia, että sinä jaksaisit paremmin.
Joko siis jatkat tämän mieslapsen kanssa tai otat eron.
Tämähän se on. Ap:n uupumus johtuu miehestä eikä lapsesta ja ratkeaa ottamalla ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on oman kasvatushistoriasi tulos. katse peiliin. kasvatus alkaa jo sikiövaiheessa, olet mitä syöt jne. Ihan se kaikki lähtee siitä äiti-lapsi-koti-suhteesta. Piste. Kannatan lämpimästi ajokorttia aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Läpileikkaus: kannattaako edes haaveilla vanhemmuudesta, riittääkö rahkeet?
———————————-
Tuon ylläolevan kirjoitus on täyttä potaskaa tässä tapauksessa. Häpeä!
Mitä tapahtuisi ap , jos eroaisit. Onko teillä yhteistä omaisuutta, avioehto. Oletko siis taloudellisesti riippuvainen miehestä?
Mitä tapahtuu, jos sinä ap, lähdet myös ”huitelemaan ”pois kotoa vaikka kahtena iltana viikossa alkuun. Nyt voit mennä salille,. Uskoudu .jollekkin ns ystävällesi, että voit mennä hänen luo muutamaksi tunniksi, että mies joutuu pakosta hoitamaan lastasi. Keksi joku juttu, että hänen on pakko käydä ruokakaupassa pari kertaa viikossa. Konstit on monet.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisi ap , jos eroaisit. Onko teillä yhteistä omaisuutta, avioehto. Oletko siis taloudellisesti riippuvainen miehestä?
Mitä tapahtuu, jos sinä ap, lähdet myös ”huitelemaan ”pois kotoa vaikka kahtena iltana viikossa alkuun. Nyt voit mennä salille,. Uskoudu .jollekkin ns ystävällesi, että voit mennä hänen luo muutamaksi tunniksi, että mies joutuu pakosta hoitamaan lastasi. Keksi joku juttu, että hänen on pakko käydä ruokakaupassa pari kertaa viikossa. Konstit on monet.
Mitenhän tällainenkin toteutetaan jos mies käy kotona vain nukkumassa? Ilmeisesti ap joutuu yksin hoitamaan päiväkotikuljetukset eli kun hakee lapsen tarhasta niin ei voi häipyä menoilleen jos mies palaa kotiin vasta myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamisen parantamiseksi vähennä tilanteita, joissa lapsen tottelemattomuudesta on haittaa tai vaaraa. Hoitomatkoille rattaat tai pulkka/rattikelkka. Ehkä sanoisin myös lapselle, jos kinuaa puistoon tms, että nyt ei hetkeen mennä, kun rauhassa kulkeminen ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
En kyllä löytänyt ap:n kommenteista mitään sellaista että luistelisi vastuustaan.
Kävi teksteissä ilmi ettei juuri kiinnosta muu kuin omat menonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
En kyllä löytänyt ap:n kommenteista mitään sellaista että luistelisi vastuustaan.
Kävi teksteissä ilmi ettei juuri kiinnosta muu kuin omat menonsa.
Missä muka sellaista oli? Luki päinvastoin että on töissä ja sitten lopun aikaa pyörittää lapsiarkea. Ei käy juuri ikinä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksamisen parantamiseksi vähennä tilanteita, joissa lapsen tottelemattomuudesta on haittaa tai vaaraa. Hoitomatkoille rattaat tai pulkka/rattikelkka. Ehkä sanoisin myös lapselle, jos kinuaa puistoon tms, että nyt ei hetkeen mennä, kun rauhassa kulkeminen ei onnistu.
Ei neljävuotias mihinkään rattaisiin enää mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että on rankkaa kun mies ei osallistu lapseen. Voi mikä ääliö ukko. Miksi piti lapsi sitten saada jos ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.Oikeassa olet muussa paitsi mieheni suhteen. Ei kyse ole siitä että hän ymmärtäisi asian ja siksi ei ottaisi niin vakavasti tms. Hän ei siis ollenkaan osallistu arkeen. Ei ole käytännössä ikinä kotona vaan huitelee omissa menoissaan. Joudun hoitamaan lapsen ja arjen yksin. Ap
Oikeasti, mitä teet tuollaisella miehellä? Sehän teetättää vaan lisää työtä, kun mieskin pitää ruokkia, pestä pyykit, siivota sen sotkut jne. Haluatko antaa tällaisen mallin lapsellesi, jota hän voi sitten aikuisena omassa parisuhteessaan toistaa? Poikana kasvaa isänsä kaltaiseksi mieslapseksi ja tyttönä samanlaiseksi piiaksi jollekin miehelle kuin äitinsä on?
NÄMÄ VAIKUTTAVAT. Vaikka mitä sanoisi ja muuta väittäisi. Lapsi oppii ympäristöstään, eniten kotiympäristöstä.
Lue kirja Why Does He Do That? Inside The Angry and Controlling Men
https://1lib.sk/book/2326162/192f44Ongelma ei ole lapsesi eikä sinun jaksaminen, vaan miehesi, joka kuormittaa sinua ja elämääsi olemalla yksi vapaamatkustaja-holhottava siinä sivussa.
Ja hän tekee sen, koska hän kokee, että hänellä on siihen oikeus. Piste.Miehesi ei tule muuttumaan. Hän olisi muuttunut jo ja tehnyt muutoksia, että sinä jaksaisit paremmin.
Joko siis jatkat tämän mieslapsen kanssa tai otat eron.
Juurikin näin. Lapsi oireilee koska näkee perhe-elämässä jotain ongelmia ja uupunut äiti huolehtii lapsesta ja mieslapsesta. Lapsen ymmärtää, koska lapsi on lapsi mutta mieslapsi käyttäytyy huonosti koska voi. Näin yksinkertaisesta se monesti on, ihmiset käyttäytyy kuin pirut koska he voivat. Ainoa tapa miten rikkoa kuvio on lähteminen. Tuskin mies muuttuu yhtään miksikään koska on jo saavuttanut ne edut mitä haluaa: lapsen ja kodinhengettären joka huolehtii kaikki käytännön asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Nää on aina mielenkiintoisia tarinoita kun uhrista tehdään syntipukkeja. Perustele nyt vielä hieman näkökulmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Nää on aina mielenkiintoisia tarinoita kun uhrista tehdään syntipukkeja. Perustele nyt vielä hieman näkökulmaasi.
Klassinen tilanne, naista syytetään.
Lapsi kuulostaa normaalilta, mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Nää on aina mielenkiintoisia tarinoita kun uhrista tehdään syntipukkeja. Perustele nyt vielä hieman näkökulmaasi.
Mitäs valitsi tuollaisen miehen, noin esimerkiksi.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti, mitä teet tuollaisella miehellä? Sehän teetättää vaan lisää työtä, kun mieskin pitää ruokkia, pestä pyykit, siivota sen sotkut jne. Haluatko antaa tällaisen mallin lapsellesi, jota hän voi sitten aikuisena omassa parisuhteessaan toistaa? Poikana kasvaa isänsä kaltaiseksi mieslapseksi ja tyttönä samanlaiseksi piiaksi jollekin miehelle kuin äitinsä on?
NÄMÄ VAIKUTTAVAT. Vaikka mitä sanoisi ja muuta väittäisi. Lapsi oppii ympäristöstään, eniten kotiympäristöstä.
Lue kirja Why Does He Do That? Inside The Angry and Controlling Men
https://1lib.sk/book/2326162/192f44
Ongelma ei ole lapsesi eikä sinun jaksaminen, vaan miehesi, joka kuormittaa sinua ja elämääsi olemalla yksi vapaamatkustaja-holhottava siinä sivussa.
Ja hän tekee sen, koska hän kokee, että hänellä on siihen oikeus. Piste.
Miehesi ei tule muuttumaan. Hän olisi muuttunut jo ja tehnyt muutoksia, että sinä jaksaisit paremmin.
Joko siis jatkat tämän mieslapsen kanssa tai otat eron.