Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun ei jaksa kun lapsi ei usko yhtään mitään?
04.02.2022 |
Lapsen isä on kuvioissa mutta ei osallistu juuri mihinkään. Ei vaikka asiasta monta kertaa puhuttu, eroa mietin mutta se ei nyt tähän aiheeseen niin liity. Meillä on ensi kuussa neljä täyttävä lapsi, joka on muuten aivan ihana mutta ei usko yhtään mitään. Ja alan olla itse jaksamiseni suhteen loppu. Ongelmat miehen kanssa ei tietenkään helpota jaksamistani mutta joudun siis hoitamaan lapsiarjen ja lapsen kasvattamisen täysin yksin.
On ollut aina johdonmukaiset säännöt ja rajat ja lapsi periaatteessa ne tietää mutta ei usko. En tiedä onko hän tahallaan tottelematon vai eikö vain muista niitä sääntöjä kun innostuu vai eikö vain osaa totella. Tarkoitan siis että hän ei ehkä pysty estämään itseään toimimasta. Esimerkiksi ulkona ei millään usko jos huudan että pysähdy tai on sääntö että autoteiden lähistöllä jalkakäytävillä (missä autot saattavat ajaa jalkakäytävän yli asuntopihoihin) ei saa juosta päättömästi. Häntä muistutetaan asiasta joka kerta monta kertaa mutta ei kertakaikkiaan usko. Ulkona kulkemiset on aivan järkyttävän stressaavia tämän asian vuoksi, käsi kädessä kulkemisesta ei tule mitään kun lapsi vain säntäilee vaikka hänet pysäyttäisi metrin välein ja muistuttaisi että pitää kävellä rauhassa. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon.
Lapsi on päivisin päiväkodissa hoidossa työni ajan. On siellä niin ujo ja arka että vastaavia ongelmia ei ole ilmennyt juoksentelun ja muun suhteen. Isäänsä lapsi ei usko kertakaikkiaan yhtään, minua vähän paremmin.
En hae tällä aloituksella nyt sitä että mitä tehdä lapsen kanssa jotta uskoisi paremmin koska hän vain on niin innokas että säännöt unohtuu ja ikä varmaan korjaa tilannetta. Haluaisin neuvoja miten itse jaksaa paremmin. Työni on stressaavaa. Isovanhemmat asuu kaukana eivätkä auta. Mies käytännössä aina pois. Saan omaa aikaa vain palkkaamalla hoitajan mutta en ole hyväpalkkaisessa työssä ja lasta selvästi kuormittaa jo päiväkoti niin paljon että ei tee mieli häntä jättää enempää vieraan hoitoon.
Kommentit (78)
Omaan jaksamiseen löytyy apu niin erilaisista asioista, että sitä on vaikea neuvoa, mutta istahda rauhassa pohtimaan, mikä sinun juttusi on. Ihmettelin pitkään työkaveria, joka siivosi perjantaisin huushollinsa, oli meillä töissä takana millainen viikko tahansa. Hän kertoi, ettei hänen kotonaan koskaan ollut leikkokukkia ja oli jo pikku tyttönä päättänyt, että omassa kodissaan hänellä on. Perjantaisin hän käy ostoksilla ja ostaa kukkapuskan, pistää sen kotona kääreessä veteen, kun koti on järjestyksessä, kukat avataan ja nostetaan pöydälle. Ne kukat kertovat, että hän on saavuttanut sen kodin, mitä hänellä ei lapsena alkoholistiperheen lapsena ollut. Joskus hän sanoo kukkiaan perjantaipullokseen.
Neljän lapsen äitinä voin sanoa, että pikkuisesi elää hankalaa ja ratkaisevaa ikää. Uhma on mahdoton, mutta jos nyt annat periksi, joudut aina antamaan eli johdonmukainen vaatimus siitä, että asiat tehdään joko sinun tavallasi tai yhdessä sovitulla tavalla. Liikenteessä liikkuminenkin kannattaa perustella, kertoa, että äidillä ei ole enää omaa pientä, jos jää auton alle.
Jaksamista sinulle ja pieniä onnen murusia, jotka kantavat päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on oman kasvatushistoriasi tulos. katse peiliin. kasvatus alkaa jo sikiövaiheessa, olet mitä syöt jne. Ihan se kaikki lähtee siitä äiti-lapsi-koti-suhteesta. Piste. Kannatan lämpimästi ajokorttia aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Läpileikkaus: kannattaako edes haaveilla vanhemmuudesta, riittääkö rahkeet?
Mitä tarkoitat? Vihjailetko että olen väärällä syömisellä sikiöaikana aiheuttanut tilanteeni tms?
ApTämä ei kyllä näytä siltä, että kaipasit mitään vinkkejä.
Kuinka niin?
Ap
Älä ap välitä tuosta vänkääjästä, niitä riittää. Haluavat vain levittää omaa pahaa mieltään.
-sivusta-
Vierailija kirjoitti:
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.
Palstan käyttö? Lapsi on päiväkodissa, minä töissä tylsässä koulutuspäivässä. Tämä aloitukseni kirjoittelu ei vaikuta lapseeni nyt yhtään millään tavalla. Ja eikö ole ihan hyvä että pyytää vinkkejä jos huomaa että omat keinot ei riitä?
En muuten käsitä miten voisi erossa pakottaa viikko-viikko-malliin isän, joka ei nytkään osallistu yhtään vaikka miten yrittäisi pakottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.Oikeassa olet muussa paitsi mieheni suhteen. Ei kyse ole siitä että hän ymmärtäisi asian ja siksi ei ottaisi niin vakavasti tms. Hän ei siis ollenkaan osallistu arkeen. Ei ole käytännössä ikinä kotona vaan huitelee omissa menoissaan. Joudun hoitamaan lapsen ja arjen yksin. Ap
Olisiko aiheen käydä jossain parisuhdeneuvonnassa, jossa voisi ulkopuolisen avulla jutella ajankäytöstä ja perhe-elämän vastuunjaoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.Oikeassa olet muussa paitsi mieheni suhteen. Ei kyse ole siitä että hän ymmärtäisi asian ja siksi ei ottaisi niin vakavasti tms. Hän ei siis ollenkaan osallistu arkeen. Ei ole käytännössä ikinä kotona vaan huitelee omissa menoissaan. Joudun hoitamaan lapsen ja arjen yksin. Ap
Olisiko aiheen käydä jossain parisuhdeneuvonnassa, jossa voisi ulkopuolisen avulla jutella ajankäytöstä ja perhe-elämän vastuunjaoista?
Olisi kyllä ja pyytänyt olen, mies ei suostu. Kuten jo aloituksessa kirjoitin niin eroa mietin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi myös olla joskus vihainenkin, vastoin nykyisiä psykologien puheita lapsi ei siitä murene vaan ymmärtää paremmin "ei:n" ja "kyllä:n" painoarvon. Ei-pakollisista menemisistä voi tehdä lapselle selväksi, että mennään jos lapsi muistaa pitää kädestä kiinni, mutta jos se ei lapselta onnistu, silloin ei uskalla lapsen kanssa mihinkään mennä. Voi vaikka kysyä lapselta, onko tämä jo riittävän iso muistaakseen seuraavalla kerralla kädestä kiinni. Lapsi kyllä kurkottelee odotetun käytöksen suuntaan. Onnistumisesta vilpitön positiivinen palaute. Ja kun homma alkaa toimia, sanoita sekin, että huomaatkos kuinka minäkin jaksan nyt paljon paremmin kun aikani ei mene komentamisessa.
Isän "olemassaolo" taitaa olla vain rasite. Tarvitsetko häntä kuviossa?
Eronneena yksinhuoltajaäitinä voisit saada tukiperheen jos asuinseudullasi sellaisia on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.Palstan käyttö? Lapsi on päiväkodissa, minä töissä tylsässä koulutuspäivässä. Tämä aloitukseni kirjoittelu ei vaikuta lapseeni nyt yhtään millään tavalla. Ja eikö ole ihan hyvä että pyytää vinkkejä jos huomaa että omat keinot ei riitä?
En muuten käsitä miten voisi erossa pakottaa viikko-viikko-malliin isän, joka ei nytkään osallistu yhtään vaikka miten yrittäisi pakottaa.
Ap
Tuskinpa sinä palstaa käytät vain töissäsi, joka sekin kertoo sinusta paljon, varastat työnantajaltasi.
Ohis
Voi lässynlässynlää.
Missäs itse kirjoittelet?
Miksi haluat olla ilkeä ap:lle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.Palstan käyttö? Lapsi on päiväkodissa, minä töissä tylsässä koulutuspäivässä. Tämä aloitukseni kirjoittelu ei vaikuta lapseeni nyt yhtään millään tavalla. Ja eikö ole ihan hyvä että pyytää vinkkejä jos huomaa että omat keinot ei riitä?
En muuten käsitä miten voisi erossa pakottaa viikko-viikko-malliin isän, joka ei nytkään osallistu yhtään vaikka miten yrittäisi pakottaa.
Ap
Tuskinpa sinä palstaa käytät vain töissäsi, joka sekin kertoo sinusta paljon, varastat työnantajaltasi.
OhisVoi lässynlässynlää.
Missäs itse kirjoittelet?
Miksi haluat olla ilkeä ap:lle?
Lomalla kirjoittelen.
En ole ilkeä, luuletko sinä, että me työnantajat arvostamme teitä jotka roikutte täällä päivät. Meillä on estetty näitten takia kaikki ulkopuolinen liikenne. Koska naiset harrastivat palstaa enemmän kuin töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.Palstan käyttö? Lapsi on päiväkodissa, minä töissä tylsässä koulutuspäivässä. Tämä aloitukseni kirjoittelu ei vaikuta lapseeni nyt yhtään millään tavalla. Ja eikö ole ihan hyvä että pyytää vinkkejä jos huomaa että omat keinot ei riitä?
En muuten käsitä miten voisi erossa pakottaa viikko-viikko-malliin isän, joka ei nytkään osallistu yhtään vaikka miten yrittäisi pakottaa.
Ap
Kylläpä olet tehnyt huonon valinnan, kanna siis vastuusi. Ja lakkaa varastamasta työnantajaltasi ja keskity koulutukseen, sitä varten siellä olet. Varas!
Juuri näin. Kertoo kaiken apstä, työnantaja kouluttaa ap viettää aikansa somessa. Hienoa vastuunkantoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.Palstan käyttö? Lapsi on päiväkodissa, minä töissä tylsässä koulutuspäivässä. Tämä aloitukseni kirjoittelu ei vaikuta lapseeni nyt yhtään millään tavalla. Ja eikö ole ihan hyvä että pyytää vinkkejä jos huomaa että omat keinot ei riitä?
En muuten käsitä miten voisi erossa pakottaa viikko-viikko-malliin isän, joka ei nytkään osallistu yhtään vaikka miten yrittäisi pakottaa.
Ap
Tuskinpa sinä palstaa käytät vain töissäsi, joka sekin kertoo sinusta paljon, varastat työnantajaltasi.
OhisVoi lässynlässynlää.
Missäs itse kirjoittelet?
Miksi haluat olla ilkeä ap:lle?Lomalla kirjoittelen.
En ole ilkeä, luuletko sinä, että me työnantajat arvostamme teitä jotka roikutte täällä päivät. Meillä on estetty näitten takia kaikki ulkopuolinen liikenne. Koska naiset harrastivat palstaa enemmän kuin töitä.Naiset?
Sinä et ole mitään muuta kuin naisvihaa viljelevä nilkki.
Olen nainen ja kyllä, tunnen naisten tavat, kuten ap oikeaksi todistaa. Voitko väittää, nilkki, vastaan?
Täälläkin on kymmeniä, jotka suoraan myöntävät kirjoittelevansa työajalla. Olen saanut monia alaisiasi, NAISIA, kiinni kun tekivät kauppaa somekirpparilla työajalla. Ihan vaan katsomalla kirpparia oikeaan aikaan. Nämä varkaat ovat myös tyhmiä, sen olen huomannutkaan kuten apkin tässä todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan tai sosiaalitoimen kautta voi kysyä kotiin apuja, joko niin että auttavat kotihommissa (tää ei sulle nyt tarpeen),auttavat vaikeissa arjen tilanteissa tai sit joku tulee kotiin kattomaan lasta kun ite tuuletut.
Meillä on hyödynnetty kahta viimeistä ja koin hyväksi avuksi!
Vierailija kirjoitti:
Ennen tää hoidettiin piiskaamalla. En tiiä jos tänäpäivänä siitä saa jonkun syytteen? Itse sain kerran lapsena selkäsaunan, traumoja ei jäänyt mutta opin tavoille :)
Ei hoidettu ainakaan minun lapsuudessani. Silti tottelin vanhempiani enkä juossut autotielle, kyllä nämä asiat olivat ihan itsestäänselviä.
T. Keski-ikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.Oikeassa olet muussa paitsi mieheni suhteen. Ei kyse ole siitä että hän ymmärtäisi asian ja siksi ei ottaisi niin vakavasti tms. Hän ei siis ollenkaan osallistu arkeen. Ei ole käytännössä ikinä kotona vaan huitelee omissa menoissaan. Joudun hoitamaan lapsen ja arjen yksin. Ap
Olisiko aiheen käydä jossain parisuhdeneuvonnassa, jossa voisi ulkopuolisen avulla jutella ajankäytöstä ja perhe-elämän vastuunjaoista?
Olisi kyllä ja pyytänyt olen, mies ei suostu. Kuten jo aloituksessa kirjoitin niin eroa mietin.
Ap
Tulin kirjoittamaan tietokoneella, jotta on helpompi vastata. Kaikille aloituksille en näin tee, mutta minulle tuli muutama ajatus mieleen. Jos niistä on sinulle hyötyä, niin käytä niitä, jos taas koet, että eivät ole sinulle, niin unohda.
Parisuhdeneuvontaan voit mennä yksinkin. Varsinkin kun mietit sitä eroa, niin niitä asioita on hyvä käydä jonkun kanssa läpi. Todennäköisesti tämä erokuvioiden miettiminen, pettymys mieheen ja hänen vastuuntunnottomuuteensa näkyy kaikkena väsymisenä. Sotealan työt ovat sinänsä korona-aikaan todella väsyttäviä vaikka tekisitkin 80 prosenttista työtä. Tietyllä tapaa sinun tulisi hyväksyä nyt se, että työ väsyttää. Älä siis vaadi itseltäsi liikoja.
Tietääkö mies, että hänen toimintansa tai oikeastaan toimimattomuutensa on saanut sinut mietimään eromahdollisuutta? Jos tietää, niin siltikään ei halua yrittää pelastaa parisuhdetta, niin eikö tästä voi päätellä jotain? Tekeekö mies kodin eteen mitään? Kun kerroit, että vastaat kaikesta. Vai oliko tuo, että vastaat vain kaikesta kasvatukseen liittyvästä? Jos todellakin teet kaiken, niin henkisesti on helpompaa olla yksin. Silloin tietää, että toista ei ole eikä asia samalla tavalla koko ajan ärsytä. Toinen ei ole silloin omassa kodissa loukkaamassa ei-auttamisellaan, tekemättömyydellään ja välinpitämättämyydellään. Onahn nimittäin todellista avioliiton ihanteiden pettämistä se, että ei tee yhtään mitään kodin, lastensa ja kaikesta vastuussa olevan puolison hyväksi. En kannusta eroon, mutta tosiasia on kuitenkin tämä.
Vältä lapsen kanssa sinulle stressaavia tilanteita. Milloin teidän täytyy kävellä kaupunkimaisessa ympäristössä? Jos kauppareissuilla, niin käy kaupassa yksin. Pidä vaikka hieman pidempi päiväkotipäivä. tai tilaa ruoka kaupasta kotiin. 1-4 kertaa kuukaudessa. Laita valjaat lapsellesi, kun et pysty välttämään kävelytilanteita. Tai käytä rattaita. Mitä siitä, että av-amammat valittavat, että iso lapsi rattaissa. Turvallisuuden takia, omien hermojesi takia, niistä on nyt apua.
Toki lapsi tarvitsee liikuntaa. jos kuljet julkisilla, niin käytä niitä rattaita ja valjaita sillä, että menette ulos paikkoihin, joissa lapsi voi kävellä ja juosta vapaasti.
Millainen työaikasi on? Onko lasta mahdollista pitää päiväkodissa vapaapäiväsi aikana? Kuulostaa nimittäin siltä, että sinä tarvitset hieman lepoa. Kun mies ei sitä mahdollista, niin sinun pitää järjestää se itse.
Lapsella voi olla vielä uhmavaihetta päällä. Lapsethan testaavat nitä sääntöjä niillä turvallisimmilla aikuisilla. Koska sinä kotona huolehdit hänestä, niin erityisesti ei sitten usko sinua. AIna ei todellakaan ole kivaa olla se luotettavin aikuinen. toisaalta voi olla, että lapsi ei ole millään lailla vielä valmis kulkemaan esim. siellä kaupunkimaisessa ympäristössä. Monet tuonikäiset eivät ole millään lailla valmiita. He eivät todellakaan hahmota ympäristöä samalla tavalla kuin me aikuiset. Lisäksi heidän huomionsa keskittyy aivan eri tavoin muihin tärkeisiin asioihin kuten lätäkköihin, muurahaiseen, söpöön koiraan, hauskaan risuun. Jos nämä ovat tien toisella puolella, niin he eivät edes muista mikä on tie. Käytä siis valjaita/rattaita.
Käske vain se, mistä jaksat pitää huolta. Jos sanot, että lapsi laittaa sukkansa pyykkikoriin, niin sitten menet lapsen kanssa konkreettisesti laittamaan ne sukan pyykkikoriin, jos hän ei sitä muuten tee. Jos olet nyt väsynyt, niin älä kiellä tai käske kuin kaikkein tärkeimmät asiat.
Voit myös kysyä perheneuvolasta apua kasvattamiseesi. Luulen kuitenkin, että mikäli saat tehtyä päätöksen siitä, mitä teet parisuhteesi suhteen, jos se ei muutu, niin elämäsi helpottuu aikanaan. Jos päädyt eroon, niin erokuviot voivat olla raskaatkin, mutta sen jälkeen helpottaa.
Ap, tiedäthän että voit saada työuupumuksesta sairaslomaa. Uskoisin, että jo sen tiedostaminen auttaa vähän paremmin jaksamaan, kun tietää voivansa jäädä pitkälle lomalle tarvittaessa, jos todella alkaa olla niin uupunut, ettei jaksa käydä töissä.
Eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä, useat ovat joutuneet sellaisia pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedäthän että voit saada työuupumuksesta sairaslomaa. Uskoisin, että jo sen tiedostaminen auttaa vähän paremmin jaksamaan, kun tietää voivansa jäädä pitkälle lomalle tarvittaessa, jos todella alkaa olla niin uupunut, ettei jaksa käydä töissä.
Eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä, useat ovat joutuneet sellaisia pitämään.
Miten muka voi saada työuupumuksesta pitkän saikun?
En minä ainakaan ole saanut.
Arvelen, että ongelma korjaantuu itsestään jos vaan saat lapsen pidettyä hengissä vielä parin vuoden ajan. 4-vuotiaat ovat välillä hiukka kurittomia.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
AP:n lapsella voi olla jokin vähäisempi keskittymisongelma. Vai onko lapsi altis ulkopuolisille ärsykkeille: eri puolilla kävelevät hmiset vievät huomiota, tuolla näkyy koira, monta autoa ajaa ohi, kuuluu erilaisia ääniä. Menettääkö lapsi tilanteen hallinnan jotenkin? Tuli käsitys, että kun äiti ja lapsi liikkuvat ulkona, lapsi säntäilee sinne tänne eikä muista hetki sitten saatuja ohjeita. AP voisi kysyä päiväkodin työntekijöiden näkemystä asiasta. Tai neuvolasta, jos niitä enää on. Mieleeni tuli vielä yksi mahdollisuus: onko lapsella liikaa sääntöjä ja kieltoja, jolloin lapsi ei enää "muista" niitä? Siis mitkä asiat ovat oikeasti vaarallisia tai tärkeitä? On parempi muistuttaa lasta vain näistä asioista eikä kieltää lasta koko ajan pikkuasioista.
Mies ei halua parisuhdeterapiaan, koska hänellä ei ole mitään aikomusta tehdä mitään parannusta teidän parisuhteen eteen. Miksi lähtisi terapiaan, kun hän jo tietää mitä siitä seuraa: Molempien pitäisi tehdä jotain parisuhteen tai perheen hyväksi. Ja mies ei ole lähdössä sellaista kuuntelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Vaihda työpaikka ja ammatti helpompaan. Vaihda mies helpompaan. Helpota elämääsi.