Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun ei jaksa kun lapsi ei usko yhtään mitään?
04.02.2022 |
Lapsen isä on kuvioissa mutta ei osallistu juuri mihinkään. Ei vaikka asiasta monta kertaa puhuttu, eroa mietin mutta se ei nyt tähän aiheeseen niin liity. Meillä on ensi kuussa neljä täyttävä lapsi, joka on muuten aivan ihana mutta ei usko yhtään mitään. Ja alan olla itse jaksamiseni suhteen loppu. Ongelmat miehen kanssa ei tietenkään helpota jaksamistani mutta joudun siis hoitamaan lapsiarjen ja lapsen kasvattamisen täysin yksin.
On ollut aina johdonmukaiset säännöt ja rajat ja lapsi periaatteessa ne tietää mutta ei usko. En tiedä onko hän tahallaan tottelematon vai eikö vain muista niitä sääntöjä kun innostuu vai eikö vain osaa totella. Tarkoitan siis että hän ei ehkä pysty estämään itseään toimimasta. Esimerkiksi ulkona ei millään usko jos huudan että pysähdy tai on sääntö että autoteiden lähistöllä jalkakäytävillä (missä autot saattavat ajaa jalkakäytävän yli asuntopihoihin) ei saa juosta päättömästi. Häntä muistutetaan asiasta joka kerta monta kertaa mutta ei kertakaikkiaan usko. Ulkona kulkemiset on aivan järkyttävän stressaavia tämän asian vuoksi, käsi kädessä kulkemisesta ei tule mitään kun lapsi vain säntäilee vaikka hänet pysäyttäisi metrin välein ja muistuttaisi että pitää kävellä rauhassa. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon.
Lapsi on päivisin päiväkodissa hoidossa työni ajan. On siellä niin ujo ja arka että vastaavia ongelmia ei ole ilmennyt juoksentelun ja muun suhteen. Isäänsä lapsi ei usko kertakaikkiaan yhtään, minua vähän paremmin.
En hae tällä aloituksella nyt sitä että mitä tehdä lapsen kanssa jotta uskoisi paremmin koska hän vain on niin innokas että säännöt unohtuu ja ikä varmaan korjaa tilannetta. Haluaisin neuvoja miten itse jaksaa paremmin. Työni on stressaavaa. Isovanhemmat asuu kaukana eivätkä auta. Mies käytännössä aina pois. Saan omaa aikaa vain palkkaamalla hoitajan mutta en ole hyväpalkkaisessa työssä ja lasta selvästi kuormittaa jo päiväkoti niin paljon että ei tee mieli häntä jättää enempää vieraan hoitoon.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Olipa ikävä kommentti. "millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi". Varmaan mies on esiintynyt varsinaisena enkelinä ja niin mukavana seurusteluvaiheessa. Ehkä mies on jopa hehkuttanut miten tärkeää on, että kumpikin puoliso osallilstuu kodin ja lasten elämään. Juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehjkä voisi oleskella enemmän kotona töiden ja hoidon jälkeen, eikä lähteä vartavasten stressaamaan liikenteen sekaan kävellen. Lapsi varmaankin saa ihan riittävästi ulkoilua kun tarhassa kerran päivät on. Olkaa enemmän ympäristössä jossa ei ole vaaran elementtejä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Olipa ikävä kommentti. "millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi". Varmaan mies on esiintynyt varsinaisena enkelinä ja niin mukavana seurusteluvaiheessa. Ehkä mies on jopa hehkuttanut miten tärkeää on, että kumpikin puoliso osallilstuu kodin ja lasten elämään. Juu.
Keksit omiasi. Yhtä hyvin mies on voinut olla jo seurusteluvaiheessa vähän valehteleva ja viikottain alkoholia käyttävä. Mutta ap on selitellyt itselleen, että kukapa ei joskus valehtelisi tai kukapa ei silloin tällöin juhlisi kavereiden kanssa.
Ap on voinut jättää selvät merkit huomioimatta. Ja hän on ottanut tietoisen riskin miehen kanssa. Nyt se riski on realisoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.Palstan käyttö? Lapsi on päiväkodissa, minä töissä tylsässä koulutuspäivässä. Tämä aloitukseni kirjoittelu ei vaikuta lapseeni nyt yhtään millään tavalla. Ja eikö ole ihan hyvä että pyytää vinkkejä jos huomaa että omat keinot ei riitä?
En muuten käsitä miten voisi erossa pakottaa viikko-viikko-malliin isän, joka ei nytkään osallistu yhtään vaikka miten yrittäisi pakottaa.
Ap
Viikonloppusysteemi sitten. Ainakin sinulla on uudessa elämäntilanteessa yksi henkilö vähemmän, josta joudut huolehtimaan. Ja pari kertaa kuussa saat vapaan viikonlopun. Jos mies ei siinä tilanteessa suostu tapaamaan lastaan, hän ei ansaitse olla isä. (Maassamme on miehiä, jotka toivovat perhettä ja lasta, mutta naiset torjuvat heidät jo tutustumisvaiheessa, koska he eivät vaikuta tarpeeksi jännittäviltä tai heissä on jokin vähäinen erityispiirre. Jos joku heistä lukee tätä ketjua, hän kyllä ihmettelee miehesi välinpitämättömyyttä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
En kyllä löytänyt ap:n kommenteista mitään sellaista että luistelisi vastuustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
0/5
Joko trolli tai tyhmä.
No mietipä sitä! Olen vielä persujen kannattaja. Ja siellä olen sinun lapsiasi kasvattamassa. Mitenköhän sinä kestät tämän kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
En kyllä löytänyt ap:n kommenteista mitään sellaista että luistelisi vastuustaan.
Luitko aloituksen otsikkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
En kyllä löytänyt ap:n kommenteista mitään sellaista että luistelisi vastuustaan.
Kasvatusvastuustaan kyllä. Eikä edes halunnut neuvoja asiaan.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
0/5
Joko trolli tai tyhmä.
No mietipä sitä! Olen vielä persujen kannattaja. Ja siellä olen sinun lapsiasi kasvattamassa. Mitenköhän sinä kestät tämän kaiken.
Lapseni on kasvatettu jo kymmeniä vuosia sitten, joten taidatkin olla tyhmä trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedäthän että voit saada työuupumuksesta sairaslomaa. Uskoisin, että jo sen tiedostaminen auttaa vähän paremmin jaksamaan, kun tietää voivansa jäädä pitkälle lomalle tarvittaessa, jos todella alkaa olla niin uupunut, ettei jaksa käydä töissä.
Eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä, useat ovat joutuneet sellaisia pitämään.Voi saattana, ei osaa penskaansa hoitaa iltaa, yhteiskunnan varoin kotiin makaamaan. Te ootte ihan hulluja kaikki.
Vaikka sun kommentti vaikuttaa hyökkäävältä, niin olen kyllä ihan samaa mieltä!
Hulluuttahan se on, että kun vanhemmat eivät vaivaudu kasvattamaan lastaan, niin palkinnoksi siitä ehdotetaan, että tilaa yhteiskunnalta kodinhoitajan tai tukiperheen tai sairaslomaa. Aivan kuin yksilöllä ei olisi nykyään enää mitään vastuuta mistään!
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua parisuhdeterapiaan, koska hänellä ei ole mitään aikomusta tehdä mitään parannusta teidän parisuhteen eteen. Miksi lähtisi terapiaan, kun hän jo tietää mitä siitä seuraa: Molempien pitäisi tehdä jotain parisuhteen tai perheen hyväksi. Ja mies ei ole lähdössä sellaista kuuntelemaan.
Muistan elävästi, kun yritin saada miestäni pariterapiaan, kun liitossa oli ollut pitkään vaikeuksia. Muistan mieheni tulleen sinne yhden kerran. Mies valitteli suu maireassa hymyssä terapeutille kuinka ikävää on, kun "Lauralla" on ongelmia. Tajusin itse, että siellä käymisestä ei ole meidän tapauksessa hyötyä. Tuollainen neuvonta on hyvä juttu silloin, jos kumpikin osapuoli haluaa pelastaa avioliiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
0/5
Joko trolli tai tyhmä.
No mietipä sitä! Olen vielä persujen kannattaja. Ja siellä olen sinun lapsiasi kasvattamassa. Mitenköhän sinä kestät tämän kaiken.
Lapseni on kasvatettu jo kymmeniä vuosia sitten, joten taidatkin olla tyhmä trolli.
Kyllä siellä parisataa lasta vielä eilen oli paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…
No. Ottaisin käyttöön juttuja. ELi. Kun lähdette päiväkodista,sanot että tuoho x-paikkaan asti saat juosta,sitten seis. (siis tosi lyhyt matka) Sitten taas sama,jos on mahdollista. Sitten kun tulette tien luo,suojatielle tms niin sanot jotain vaikka ",nyt anna käsi,täällä on vaarallista jos eksytään toisistamme." Tai "täällä ei voi juosta,vaarallista" Kun kuitenkin pitää oppia varomaan.
Se yhteinen aika,siinä kotimatkalla,jaksa kuunnella lapsen asioita,vaikka ne on mitä on. Ne ovat hänelle tärkeitä. Muista kommentoida! Ja se käsi,muista kehua miten kivalta tuntuu kun hän pitää kädestä kiinni!
Oiskos noista jotain vinkkiä?
Tällaista olen tehnytkin jo koko ajan.
OOKOO! TAjusin väärin. Hmmm,nyt on pakko sanoa että se ISÄ! nyt isälle pari iltaa viikossa kasvatusvastuu. Isket tavarat reppuun ja se on hei hei. Vaikka menisit sitte parkkipaikalle autoon istumaan kolmeksi tunniksi mutta isä hommiin kans!
Vinkkejä tosiaan kaipasin siihen itse jaksaisin paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun et aikuisena, lapsen vanhempana, saa pientä nelivuotiasta tottelemaan. Ja miehesi ilmeisesti ei senkään vertaa. Halusit vinkkejä jaksamiseen? No, päivä kerrallaan eteenpäin. Kaiken turhan, kuten vaikka nettisurfauksen ja somen voisi elämästä karsia, jotta aikaa jäisi itselle ja lapselle sekä ulkoiluun, arjen askareisiin ja töihin.
Aina kun jollain on hankaluuksia lapsen kanssa niin ketjuun ilmestyy näitä täydellisiä äitejä pätemään ja ilkkumaan kuin tämänkin kommentin kirjoittaja.
No en kyllä ymmärrä, että mikä siinä lasten kasvattamisessa on niin vaikeaa. Omat lapset ovat kilttejä, kunnollisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia, auttavaisia, koulumenestyjiä.
Olen myös ammattikasvattaja vapaapäivällä, omat lapset ovat koulussa. Onhan siellä töissä näitä kasvattamattomia lapsia, joille ei ole ikinä laitettu mitään rajoja. Niille joutuu niitä sitten yhteiskunnan edustajana kovemmin laittamaan. Oikeasti se olisi vanhempien hommaa, mutta hoidan kyllä työni vastuullisesti, kun vanhemmat eivät ole sitä kasvatusvastuutaan hoitaneet.
Joten ei minulta löydy empatiaa näillä vastuistaan luisteleville vanhemmille. Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä, jos ei ihmiseksi kasvattaminen kiinnosta.
Tottahan empatian puutteesi kohdistuu Ap:n mieheen, joka on selvästi laiminlyönyt lastaan neljä vuotta?
Ei muuta, mutta taistelet tuulimyllyjä vastaan. Nelivuotiasta pidetään kädestä tai laitetaan valjaisiin, että ei juokse tielle. Vaadit ikätasoisesti liikaa ja uuvut. Pahoittelen tukiverkon puutetta.
Älä kerro lapselle pitkästi ja laveasti, mitä ei saa tehdä, vaan anna lyhyet ja selkeät toimintaohjeet. Kehu, kun sujuu. Korjaa ottamalla vaikka kädestä, ei tarvitse sanoa mitään. Kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvaa ohjeistusta. Uhma varmaan pian jäämässä pois ja lapsi kohta vaiheessa, jossa haluaa oppia ja miellyttää. Luulen, että isän käytös heijastuu lapseenkin. Rakkautta puuttuu. Miksi vielä katselet tuota?
0/5
Joko trolli tai tyhmä.[/quote]No mietipä sitä! Olen vielä persujen kannattaja. Ja siellä olen sinun lapsiasi kasvattamassa. Mitenköhän sinä kestät tämän kaiken.[/quote]
KYMPPI!
Hyvä kun näpäytit,on aina pätemässä,on parempi kuin muut,mikään ei kelpaa! AINA 0/5
AP,,minä ymmärrän sinua niin, siis todella hyvin. Minulla on kaksi lapsenlasta. Molemmat kasvatettu samalla tavalla. Toinen nyt jo 20v ja toinen 16v. No- itse asiaan. Tämä toinen oli alle kouluikäisenä tosi tottelevainen ja kiltti, toinen taas suorastaan ” kauhukakara” . Juuri 3-6 vuotiaana. Oli meillä isovanhemmilla joskus hoidossa , ei saatu mitään kuria, siis just tuollainen ihan mahdoton. Sama kotona, ei totellu isää eikä äitiä, jäähyt oli usein tarpeen. Päiväkodissa totteli. Nyt hän on 16 v , on älykäs. Koulu hoituu ilman suurempia lukemisia, lähes ysin keskiarvo. Erittäin kohtelias fiksu vanhemmilleen , meille isovanhemmille, opettajille ja ylipäätään kaikille aikuisille. On paljon kavereita.
Minulla on monta sisarta ja heidän perheissä on ollut just tuollaisia ” tottelemattomia rasavillejä” , jotka nyt aikuisena menestyvät erinomaisesti ja ovat hyvissä ammateissaan.
Kestä ap, kestä pari vuotta ja kehu lasta aina ,kun siihen on minimaalinenkin mahdollisuus. Äläkä silloin vertaa häntä niihin äksyilytilanteisiin- ikäänkuin unohdat ,että laps on koskaan kiukutellutkaan. Helppoa se ei ole, mutta tuottaa hedelmää.
Pikku hiljaa lapsi alkaa muistaa ne kehumistilanteet ja alkaa käyttäytyä enenevässä määrin sillä tavoin.
T. Mummeli 74v.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Sairaslomaa ei helpolla saa. Valita selkäkipua, ettet voi olla töissä, alkuun antavat 3 pv saikkua, menet uudelleen ja saat lisää. Toimi niin ,että saat 1-1,5 viikkoa saikkua sopivin väliajaoin. Minä opin tuon ,kun huomasi miten 15v nuoremmatkin saikuttivat säännöllisesti. Ei kukaan pidä sinusta huolta , vain sinä itse.
Helppo näytellä selkävaivaista.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan jaksat tätä? Siis miehesi ei välitä lapsestaan ollenkaan vaan huitelee jossain muualla ties millä verukkeella?