Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin käydä anonyymisti kirkossa
19.01.2022 |
Käyn usein jumalanpalveluksissa (noin kahdesti kuukaudessa keskimäärin), mutta "ongelmana" on se, että en haluaisi, että kukaan muistaa minua siellä seurakunnassa eli en siksi saisi käydä liian usein ainakaan samassa seurakunnassa. Mulla ei ole lainkaan live-ystäviä ja jännitän ihmisiä todella paljon. Kaverini ovat chat-kavereita ja he asuvat ulkomailla. Tunnen, että olen muita ihmisiä nolompi ja huonompi monellakin tavoin, joten en uskalla tutustua ihmisiin.
Nautin silti kirkossa käymisestä, jumalanpalveluksista ja muutamasta seurakunnasta pidän. On silti "pakko" mennä eri seurakuntiin, ettei minua muistettaisi kuitenkaan. Sama ongelma oli joskus nuorempana ja mua hävetti, jos joku selvästi muistikin minut. Tuli sellainen olo, että teen jotain väärin, kun menen jumalanpalvelukseen ja olen liian huono ihminen sinne. Muutenkin jännitän ihmisiä ja pelkään aina, että he halveksivat minua. Mietin sosiaalisia tilanteita jälkikäteen ja harmittelen omia sanavalintojani ja eleitä jne. ja pelkään olleeni nolo. Onko muilla kokemusta vastaavasta?
Kommentit (81)
Voisitko yrittää ajatella, ettet ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan jumalanpalvelukseen menevä? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei sinua kukaan siellä tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinut on musertanut? Onko lapsuudesta asti traumat?
Ajattele kun menet kirkkoon että sieltä saat vahvistusta.
Puhu papin kanssa tilanteestasi.
Se on ikävä kierre, joka on lähtenyt lapsuudesta jo. Äitini nolasi minua ja koulussa luokallani olin se, jota kiusattiin eniten. Jossain vaiheessa yläkoulussa, lukiossa ja yliopistossa oli kavereitakin, mutta myöhemmin aikuisena en ole tavannut enää uusia ihmisiä, joihin olisi voinut tutustua ja sukulaisetkin ovat melko etäisiä. Ihmissuhteiden solmiminen on ollut erittäin vaikeaa jne.
On tullut paljon pettymyksiä, enkä oikein osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja tsemppaan ihan hirveästi ja pelkään, että muut huomaavat kömpelyyteni ja pitävät sitä nolona ja outona. Yritän olla kohtelias ja joskus varmaan liiankin kohtelias ja se voi vaikuttaa nörttimäiseltä ja oudolta olla sosiaalisesti niin muodollinen ja jotenkin vaivaantunut kaikesta.
Mitä enemmän epäonnistun, sitä epävarmemmaksi muutun ja pari viimeisintä vuotta ovat olleet ehkä vaikeimpia sosiaalisessa mielessä. Nykyään stressaan kaikkia ihmiskontakteja ja pohdin jälkikäteen mahdollisia virheitäni niissä. Muuten asiat ovat pinnallisesti ihan ok, mutta olen yksinäinen ja itsetuntoni romuna.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää ajatella, ettet ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan jumalanpalvelukseen menevä? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei sinua kukaan siellä tuomitse.
Tuo on totta. Mutta jotkut ihmiset saattavat muistaa minut. Ja jotenkin harmittaa se, että pilaan ympäristöä olemalla jossain paikalla. Olisi parempi, jos en olisi lainkaan ihmisten parissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää ajatella, ettet ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan jumalanpalvelukseen menevä? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei sinua kukaan siellä tuomitse.
Tuo on totta. Mutta jotkut ihmiset saattavat muistaa minut. Ja jotenkin harmittaa se, että pilaan ympäristöä olemalla jossain paikalla. Olisi parempi, jos en olisi lainkaan ihmisten parissa.
Ap
Miten sinä sitä ympäristöä oikein pilaat? Sehän on vain oma ajatuksesi, vailla todellisuuspohjaa.
Ei ne muut ole sen kummempia kuin sinäkään. Kaikki haluaa tulla nähdyksi, ja sitä säkin haluat. Älä pelkää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jumalanpalvelusasiantuntija, mutta netissä on tietääkseni jumalanpalveluksia. Mites ne?
Vierailija kirjoitti:
En ole jumalanpalvelusasiantuntija, mutta netissä on tietääkseni jumalanpalveluksia. Mites ne?
Olen niitäkin seuraillut jo monta vuotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää ajatella, ettet ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan jumalanpalvelukseen menevä? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei sinua kukaan siellä tuomitse.
Tuo on totta. Mutta jotkut ihmiset saattavat muistaa minut. Ja jotenkin harmittaa se, että pilaan ympäristöä olemalla jossain paikalla. Olisi parempi, jos en olisi lainkaan ihmisten parissa.
Ap
On olemassa myrkyllisiä ihmisiä, jotka ihan konkreettisesti pilaa ympäristöään. Sulla ei ole mitään muuta syytä hävetä itseäsi, kuin lapsena sinuun istutettu malli. Tiedän, että sellaisista on vaikea päästä eroon. Se vaatii aikaa ja harjoittelua.
Itsensä kannattaa haastaa, vaikka kauhistuttaisi. Älä turhaan vaihda seurakuntaa. Onhan sulla chat-kavereitakin, joten ilmiselvästi pystyt kommunikaatioon. Puhuminen on tietenkin jännittävää, mutta helpottuu koko ajan, kun vain puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinut on musertanut? Onko lapsuudesta asti traumat?
Ajattele kun menet kirkkoon että sieltä saat vahvistusta.
Puhu papin kanssa tilanteestasi.
Älä missään tapauksessa puhu tilanteestasi papin kanssa! Mikäli tämän virheen teet, tulevat he murskaamaan loputkin itsetunnostasi ja rohkeudestasi lisätäkseen omaa valtaansa yli sinun itsemäärämisoikeutesi. Kavahda pappeja muutenkin aina kun se on mahdollista. He ovat raatelevia susia lampaiden vaatteissa. Kavahda!
Juuri papiston edustajissa olen minäkin tavannut kaikkein epämiellyttävimmät ja katalimmat ihmiset.
- ex vapaaehtoistyöntekijä-
En välttämättä jännitä erityisesti niitä pappeja, vaan sitä sosiaalista tilannetta yleisemmin ja niitä muita ihmisiä myös. Olen ajautunut johonkin äärimmäiseen yksinäisyyden kehään ja ollut siinä vuosikausia, enkä pääse siitä poiskaan, vaan ahdistun vain lisää sosiaalisista tilanteista.
Monta vuotta haaveilin kavereista ja parisuhteesta, mutten saanut sellaisia. Nyt pelkään sitten sosiaalisia tilanteita pahemmin kuin koskaan aiemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole jumalanpalvelusasiantuntija, mutta netissä on tietääkseni jumalanpalveluksia. Mites ne?
JA eikös radiossakin ole.
Vai tahdotko kokea sen kirkon ilmapiirin,tuntea sen rukousten määrän jne.
MUTTA.
Ei siitä ole haittaa jos joku sut muistaa,ei ole pakko puhua kellekään,olet vaan hiljaa,ei kukaan väkisin puhu.
Keskity vaan itseesi ja jumala/kirkko suhteeseen.
joo ja toisekseen menisin puhumaan esim psykiatrille että pääsisit pahimmista angsteistasi,tai soita sos tms anonyymisti,onhan niitä. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilantees…
En ole edelleenkään jumalanpalvelusasiantuntija, mutta miksi ihmeessä et halua, että sinua tunnistetaan siellä? Jos joku alkaisikin juttelemaan, voit kohteliaasti vain sanoa, että täytyy mennä. Jumalanpalveluksen aikanahan ei ole edes sopivaa puhua, joten silloinkin sinulla on alibi.
Ehkä voisit myös miettiä jotain muuta aktiviteettiä jumalanpalvelusten lisäksi. Harrastusta tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi kuulostaa tosi kurjalta, olen pahoillani kokemuksistasi. Kiusaaminen johtaa usein juuri massiiviseen itsekontrollointiin, jolla ei usein ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Suurin osa ihmisistä kulkee aika laput silmillä eikä todellakaan kiinnitä huomiota jonkun vieraan yhteen maneeriin, jota itse jäät ajattelemaan päiväkausiksi. Eikö seurakunnan pitäisi myös olla juuri se paikka, josta on mahdollisuus löytää hyväksyntää? Luulen, että sahaat itseäsi jalkaan, jos eväät itseltäsi oman tutun turvallisen paikan löytämisen. Mitä hyvää samassa seurakunnassa käymisestä voisi elämääsi tulla? Olisiko mahdollista, että alkaisit vähitellen luottamaan, että se on turvasatama, jonne menemistä ei tarvitse jännittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää ajatella, ettet ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan jumalanpalvelukseen menevä? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei sinua kukaan siellä tuomitse.
Tuo on totta. Mutta jotkut ihmiset saattavat muistaa minut. Ja jotenkin harmittaa se, että pilaan ympäristöä olemalla jossain paikalla. Olisi parempi, jos en olisi lainkaan ihmisten parissa.
Ap
On olemassa myrkyllisiä ihmisiä, jotka ihan konkreettisesti pilaa ympäristöään. Sulla ei ole mitään muuta syytä hävetä itseäsi, kuin lapsena sinuun istutettu malli. Tiedän, että sellaisista on vaikea päästä eroon. Se vaatii aikaa ja harjoittelua.
Itsensä kannattaa haastaa, vaikka kauhistuttaisi. Älä turhaan vaihda seurakuntaa. Onhan sulla chat-kavereitakin, joten ilmiselvästi pystyt kommunikaatioon. Puhuminen on tietenkin jännittävää, mutta helpottuu koko ajan, kun vain puhuu.
Mä olen kiltti ja ystävällinen, mutta ihmiset tunnistaa mussa jonkun outouden, jota en saa irti itsestäni, vaikka yrittäisin. Ja kukaan ei kerro mulle suoraankaan sitä syytä. Olen ehkä myös vähän säälittävä, kun menen kirkkoon aina tietenkin yksin. Ei niissä käy yleensä ikäisiäni naisia yksin, vaan kaikki tuntuvat kulkevan miehensä tai perheensä kanssa. Mutta tyhjästä on paha nyhjäistä parisuhdetta. Eläkeikäisiä tai muuten iäkkäämpiä saattaa käydä yksin.
Sellaista todella ymmärtäväistä ihmistä, joka ymmärtäisi mua sen jännittämisen ja huonon itsetunnon takana, en ole kohdannut varmaankaan koskaan. Ihmiset tuntuvat olevan melko julmia ja haluavat olla vain niiden jo valmiiksi suosittujen porukoissa (pätee siis yleisemmin). Mielestäni nykyään ihmiset ovat myös ankarampia ja julmempia kuin ennen.
Mutta jumalanpalveluksessa olen onnellinen, kun mietin Jumalaa ja Jeesusta ja kristinuskon sanomaa. Vaikka ihmiset eivät välitä, niin silti koen, että Jumala rakastaa ja välittää yksinäisestäkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jumalanpalvelusasiantuntija, mutta netissä on tietääkseni jumalanpalveluksia. Mites ne?
JA eikös radiossakin ole.
Vai tahdotko kokea sen kirkon ilmapiirin,tuntea sen rukousten määrän jne.
MUTTA.
Ei siitä ole haittaa jos joku sut muistaa,ei ole pakko puhua kellekään,olet vaan hiljaa,ei kukaan väkisin puhu.
Keskity vaan itseesi ja jumala/kirkko suhteeseen.
joo ja toisekseen menisin puhumaan esim psykiatrille että pääsisit pahimmista angsteistasi,tai soita sos tms anonyymisti,onhan niitä. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilantees…
Kiitos näistä. Ei mua haittaa, jos joku puhuu (harvemmin kukaan edes puhuu), mutta harmittaa tavallaan, että niin nolo kuin mä olen jossain paikalla. Kun siis en ole mitenkään arvokas kunnon ihminen, vaan jotenkin huonompi kuin muut.
Tykkään siitä ilmapiiristä muuten. Tulee syvästi rentoutunut, rauhoittunut ja onnellinen olo Raamatun sanasta, rukouksista ja virsistä. Siksikin kaipaan niitä jumalanpalveluksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää ajatella, ettet ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan jumalanpalvelukseen menevä? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei sinua kukaan siellä tuomitse.
Tuo on totta. Mutta jotkut ihmiset saattavat muistaa minut. Ja jotenkin harmittaa se, että pilaan ympäristöä olemalla jossain paikalla. Olisi parempi, jos en olisi lainkaan ihmisten parissa.
Ap
On olemassa myrkyllisiä ihmisiä, jotka ihan konkreettisesti pilaa ympäristöään. Sulla ei ole mitään muuta syytä hävetä itseäsi, kuin lapsena sinuun istutettu malli. Tiedän, että sellaisista on vaikea päästä eroon. Se vaatii aikaa ja harjoittelua.
Itsensä kannattaa haastaa, vaikka kauhistuttaisi. Älä turhaan vaihda seurakuntaa. Onhan sulla chat-kavereitakin, joten ilmiselvästi pystyt kommunikaatioon. Puhuminen on tietenkin jännittävää, mutta helpottuu koko ajan, kun vain puhuu.
Mä olen kiltti ja ystävällinen, mutta ihmiset tunnistaa mussa jonkun outouden, jota en saa irti itsestäni, vaikka yrittäisin. Ja kukaan ei kerro mulle suoraankaan sitä syytä. Olen ehkä myös vähän säälittävä, kun menen kirkkoon aina tietenkin yksin. Ei niissä käy yleensä ikäisiäni naisia yksin, vaan kaikki tuntuvat kulkevan miehensä tai perheensä kanssa. Mutta tyhjästä on paha nyhjäistä parisuhdetta. Eläkeikäisiä tai muuten iäkkäämpiä saattaa käydä yksin.
Sellaista todella ymmärtäväistä ihmistä, joka ymmärtäisi mua sen jännittämisen ja huonon itsetunnon takana, en ole kohdannut varmaankaan koskaan. Ihmiset tuntuvat olevan melko julmia ja haluavat olla vain niiden jo valmiiksi suosittujen porukoissa (pätee siis yleisemmin). Mielestäni nykyään ihmiset ovat myös ankarampia ja julmempia kuin ennen.
Mutta jumalanpalveluksessa olen onnellinen, kun mietin Jumalaa ja Jeesusta ja kristinuskon sanomaa. Vaikka ihmiset eivät välitä, niin silti koen, että Jumala rakastaa ja välittää yksinäisestäkin.
Ap
Minä olen käynyt joskus jumalanpalveluksissa yksin (olen nuorehko nainen). Ei siinä mitään säälittävää ole.
Minäkin kävin kirkossa elämänvaiheessa, jossa koin siitä hyötyväni. Eräs samassa kirkossa käyvä vanhempi mies alkoi tervehtiä minua esimerkiksi kaupassa vaikka emme olleet koskaan jutelleet. Toisaalta tuntui mukavalta ettei ollut muille ihmisille "näkymätön", mutta samalla tuntui vähän vaivaannuttavalta, koska en ollut varsinaisesti mikään uskovainen tai aiemmin käynyt kirkossa kuin ns. pakkotilanteissa. Tuntui siltä, että tervehtijämiehellä on väärä kuva minusta ja että olen vain huijari "hyvien ihmisten" joukossa. :D Kaikkea sitä...
Pitäisi siis perustaa Anonyymit Kirkossa Kävijät eli AKK. Samalla anonymiteetillä pääsisi seurakuntakäynneille tai diakonille /papille. Anonyymien Ateistien Kokoontuminen olisi tietenkin AAK.
Monessa seurakunnassa ei kyllä kukaan edes vahingossa tule moikkaamaan uutta kävijää. Aina välillä kuulee jostakin mummelista joka on käynyt samassa seurakunnassa 20v eikä vieläkään kukaan ole viitsinyt tulla tutustumaan.
Jos pelkäät tunnistamista niin eikös nyt korona-aikana kaikilla ole maskit kirkossakin? Siihen kun vedät lisäksi pipon syvälle silmille asti niin kukaan ei tunnista.
Jos on noin voimakasta sosiaalisen tilaneiden pelkoa F40.1 niin puhuisin siitä ehdottomasti terveyskeskuksessa omahoitajalle, psykiatriselle sairaanhoitajalle, psykologille tai lääkärille. En tiedä, kuinka vaikeaa nykyään on päästä psykoterapiaan mutta tuollaisiin oireisiin määrättäisiin takuulla jonkinlainen lääkitys, esimerkiksi masennuslääkitys tai tarvittaessa otettava ahdistuslääkitys. Olisikohan beetasalpaajista apua.
Seurakuntien diakonit tekevät monipuolista auttamistyötä. Se ei ole pelkkää taloudellista avustamista. Jos mulla olisi noin hankala tilanne niin hakeutuisin ilman muuta diakonin vastaanotolle pohtimaan tilannetta ja ratkaisuja. Diakoniatyöntekijältä saat keskusteluapua mieltä painaviin asioihin ja saat yleistä ohjausta vaikeassa elämäntilanteessa. Hän on koulutettu ammattilainen. Olen itse ollut muutaman kerran masentunut ja samalla todella ahdistunut. Tiedän, että silloin on hyvin vaikea ottaa mitään kontakteja toisiin ihmisiin. Kuitenkaan ei ole muita vaihtoehtoja ellet sitten tyydy nykytilanteeseen. En ole itse käyttänyt diakonin palveluita, olen saanut apua terveyskeskuksesta ja aina toipunut. Kroonistuneen tilanteen kanssa kannattaisi ehdottomasti hakeutua terveyskeskukseen. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus eivät ole mitenkään harvinaisia. Näitä ihmisiä vaan ei näy paljon missän kun he jumittavat omissa oloissaan. Tilanteessasi ei ole mitään häpeämistä sillä se on lähinnä hyvin surullinen.
Seurakunta on vajavaisten ihmisten yhteisö. Papit ovat paitsi puhumisen myös ihmisten kohtaamisen ammattilaisia. Rohkenisitko lähestyä mukavalta tuntuvaa pappia? Mä lähtisin siitä ettet tyydy nykytilanteeseen vaan haet siihen apua vaikka se olisi KUINKA vaikeaa tahansa. Ethän jää yksin.
Kokeile vaihteeksi katsoa sunnuntaisin Youtubesta Helsingin Tuomasmessua Mikael Agricolan kirkosta tai vaikkapa Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan jumalanpalvelusta Aleksanterin kirkosta. Itse seurailen näitä kumpaakin.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kuka sinut on musertanut? Onko lapsuudesta asti traumat?
Ajattele kun menet kirkkoon että sieltä saat vahvistusta.
Puhu papin kanssa tilanteestasi.