Haluaisin käydä anonyymisti kirkossa

Kirkossa saa hyvillä mielin käydä, vaikka ei haluaisi jutella muiden kanssa. Jumalanpalveluksissa käy moni yksin, eikä kukaan kiinnitä asiaan huomiota. Ei ole pakko jutella kenenkään kanssa, moni haluaa tulla kirkkoon nimenomaan hiljentymään. Jos haluat olla jumalanpalveluksen aikana rauhassa, niin istu omaan rauhaan vaikka jonkun penkkirivin päähän. Poistuessa voi lähteä päätösmusiikin aikana tai odottaa hetken, kun suurin osa väestä on poistunut. Pappina toki olen ovella tervehtimässä, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Puhuakaan ei tarvitse, moni vastaa papin tervehtimiseen nyökkäämällä kirkosta poistuessaan ja tämä on täysin ok. Kirkossa voi käydä täysin anonyymisti, emme kysele kuka olet ja mistä tulet. :)

Muuten, monissa seurakunnissa on useampia pappeja/kanttoreita/suntioita, joten vaikka kävisit samassa kirkossa joka sunnuntai, niin harvemmin samat ihmiset ovat työvuorossa. Lämpimästi tervetuloa kirkkoon!

T. Ev.lut. pappi

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kaikkea, mutta kysyn miten potentiaalisesti pystyt pilaamaan jumalanpalveluksen? :D Alkamaan riehumaan siellä vai?

Ei ollut sellaisesta kyse, vaan hävettää se, että kaltaiseni nolo ja hieman rumakin nainen käy ihmisten ilmoilla, joten stressaavat ne tilanteet, joissa joku muistaisi minut. Tulee sellainen olo, että tekisi mieli hävitä maan alle.

Olen ihan asiallinen ja hillitty sekä hiljainen ja ujo, mutta ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen saattaa nähdä tuttuja kasvoja ja valitettavasti itsekin olen silloin sellainen. Mutten haluaisi olla kenellekään tuttu kasvo, vaan täysin anonyymi. Olen tottunut nettilähetysten katsomiseen, niin pelottaa olla livenä jossain paikalla. Mulla ei siis ole edes livekavereitakaan. Ainoat kaverini ovat netissä ja ulkomailla.

Ap

Ymmärrän ap:n tuntemuksia jossain määrin. Itse kyllä arvostan itseäni, mutta arvostan myös yksityisyyttäni. Tykkään käydä jumalanpalveluksessa, koska se on rentouttavaa ja rauhoittavaa ja jotenkin pyhää. Mutta minua kiusaa, että meidän pienessä seurakunnassamme olen aina ainoa alle 50-vuotias (ja alle 70-vuotias) messussa. Joten varmasti pistän silmään. Sitten kun alan vielä helposti itkeä kun luetaan ventovieraiden kuolleiden nimiä tms...

Jumalanpalveluksessa saa käydä rauhassa, ei ole pakko jutella kenenkäään kanssa.

Suosittelen ap sulle kognitiivista psykoterapiaa, että pääset eroon sosiaalisten tilanteiden pelostasi ja itsesi soimaamisesta. Kyseinen terapiamuoto on tehokasta noihin sun "vaivoihin".

Mene Valamon luostariin ja siellä kirkkoon. Se on viimeisiä paikkoja jossa meitä outoja, epävarmoja, vääränlaisia ja ahdistuneita ei katsota kieroon. Veikkaanpa että tulet havaitsemaan muutamia itseäsi paljon sosiaalisesti varautuneempia, erikoisesti käyttäytyviä ym. Toki palvelus on ortodoksinen, eikä ehtoolliselle pääse kuin ortodoksit, mutta Jumala siellä on läsnä. Sesongin ulkopuolella halvin majoitus ei ole edes kallis, ja aamiainen kuuluu hintaan. Valamossa on salliva, lämmin ilmapiiri, siellä on totuttu kaikkeen, eikä munkkeja tai vaki-talkoolaisia ja muita vakikävojöitä voisi vähempää kiinnostaa, kuka tulee palveluksiin vaikka viikonlopun tai viikon ajaksi. Ketään ei kytätä tai ”paineta mieleen”. Väkeä käy säännöllisesti mutta sesongin ulkopuolella on silti aina rauha. Kesäisin on enempi turisteja.

Suosittelen lämmöllä! Aina kun olen siellä, niin rauhoitun ja saan voimaa arkeen. Se on aivan ihmeellinen rauhan tyyssija, ja jokaisella kerralla syntyy merkittäviä oivalluksia ja voi henkisesti paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa saa hyvillä mielin käydä, vaikka ei haluaisi jutella muiden kanssa. Jumalanpalveluksissa käy moni yksin, eikä kukaan kiinnitä asiaan huomiota. Ei ole pakko jutella kenenkään kanssa, moni haluaa tulla kirkkoon nimenomaan hiljentymään. Jos haluat olla jumalanpalveluksen aikana rauhassa, niin istu omaan rauhaan vaikka jonkun penkkirivin päähän. Poistuessa voi lähteä päätösmusiikin aikana tai odottaa hetken, kun suurin osa väestä on poistunut. Pappina toki olen ovella tervehtimässä, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Puhuakaan ei tarvitse, moni vastaa papin tervehtimiseen nyökkäämällä kirkosta poistuessaan ja tämä on täysin ok. Kirkossa voi käydä täysin anonyymisti, emme kysele kuka olet ja mistä tulet. :)

Muuten, monissa seurakunnissa on useampia pappeja/kanttoreita/suntioita, joten vaikka kävisit samassa kirkossa joka sunnuntai, niin harvemmin samat ihmiset ovat työvuorossa. Lämpimästi tervetuloa kirkkoon!

T. Ev.lut. pappi

Haluaisin vielä lisätä aiempaan viestiini, että kirkkoon tullaakseen ei tarvitse muuttua joksikin muuksi kuin mitä on. Esimerkiksi hiljaisen, sosiaalisia tilanteita pelkäävän tai ahdistuneen ei tarvitse yrittää olla jotakin muuta kuin on, vaan kirkkoon saa tulla ihan omana itsenään. :)

T. Ev.lut. pappi

Ap, tuo kuulostaa estyneeltä persoonallisuushäiriöltä. Siihenkin löytyy apua, ja kun vaikutat vielä olevan nuorehko, keskusteluapu voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelma ei varsinaisesti ole se, mitä otsikossa kysytään. Otsikon ongelmaan on helppo vastata: maski naamalle, takapenkkiin, ja livahdat ulos päätösmusiikin aikana. Tämä ei kuitenkaan auta millään tavalla ap:n todelliseen ongelmaan eli sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja itsensä häpeämiseen, jota ehdottomasti kannattaisi alkaa työstää ammattilaisten kanssa.

Ei sitä pysty oikein korjaamaan. Ainoa, joka on auttanut, on ollut parisuhteessa eläminen. Parisuhteen myötä elämäni on aina mennyt raiteilleen, olen saanut itsevarmuutta ja rutiinit kuntoon jne. sekä olen alkanut välittää ulkoisesta olemuksestani. Parisuhteessa on pakko skarpata koko ajan, niin siitä tulee rutiini. On pakko kiinnittää huomiota ulkonäköön ja ostaa siistejä vaatteita. Olen ollut terveempikin. Yksin ollessa en välitä terveydestäni ja melkein toivon saavani syövän tms. Olen hoikka luonnostani, mutta en jaksa panostaa terveyteen tai ulkonäköön. Toki niitä jumalanpalveluksia varten laitan itseni siistiksi, mutta sekin tuntuu vähän feikiltä.

Jos en tapaa ketään ihmistä livenä viikkokausiin, en jaksaisi edes vaihtaa vaatteitani tai pestä hiuksiani ym. Mutta on vaikeaa sellaisessa huonommassa tilassa ja ihmisiä jännittävänä ja huonoitsetuntoisena edes tavata ketään.

Ap

Oletko oikeasti työstänyt asioita terapiassa vai selitätkö vain itsellesi ettei voi korjata? Itselleen on helppoa uskotella että ei voi kukaan auttaa.

Tosiaan, sosiaalisten tilanteiden pelko ja jotkin muut mielenterveyden ongelmat saavat sinut ajattelemaan kuten ajattelet. Nuo ajatuskierteet pitäisi oppia katkaisemaan, ja siihen voisi oikeanlaisesta terapiasta olla apua. Pelko ja ajatukset ovat sinulle täyttä totta enkä vähättele sitä, mutta objektiivinen totuus on se, että muut ihmiset eivät näe sinua niin kuin kuvittelet heidän näkevän. Voit myös kysyä itseltäsi, ajatteletko sinä jostakin muusta paikalla olevasta niin, ettei heidän kuuluisi olla siellä? Veikkaan että et. Sama pätee niihin muihin paikalla olijoihin, eivät he keskity miettimään toisten, eli esimerkiksi sinun olemista. Tilanteeseen kannattaisi hakea apua, arjestasi voisi tulla paljon vähemmän stressaavaa kun yliajattelu ja pakkoajatukset vähentyisivät.

Olen itse kolmekymppinen nainen ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kirkossa, aina yksin. Jos jotakin ajattelen muista, lähinnä sitä miten on hienoa että nämä kaikki muutkin ihmiset ovat tulleet tänne hakemaan elämään lohtua ja sisältöä. Kuinka on olemassa edes yksi paikka, jossa kelpaa juuri sellaisena kuin on, oli oma olo mikä vain. Ajattelemattomia ihmisiä voi tietysti tavata missä vain, mutta jumalanpalveluksessa se pointti on kuitenkin muualla kuin ihmisessä. se on Jumalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa saa hyvillä mielin käydä, vaikka ei haluaisi jutella muiden kanssa. Jumalanpalveluksissa käy moni yksin, eikä kukaan kiinnitä asiaan huomiota. Ei ole pakko jutella kenenkään kanssa, moni haluaa tulla kirkkoon nimenomaan hiljentymään. Jos haluat olla jumalanpalveluksen aikana rauhassa, niin istu omaan rauhaan vaikka jonkun penkkirivin päähän. Poistuessa voi lähteä päätösmusiikin aikana tai odottaa hetken, kun suurin osa väestä on poistunut. Pappina toki olen ovella tervehtimässä, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Puhuakaan ei tarvitse, moni vastaa papin tervehtimiseen nyökkäämällä kirkosta poistuessaan ja tämä on täysin ok. Kirkossa voi käydä täysin anonyymisti, emme kysele kuka olet ja mistä tulet. :)

Muuten, monissa seurakunnissa on useampia pappeja/kanttoreita/suntioita, joten vaikka kävisit samassa kirkossa joka sunnuntai, niin harvemmin samat ihmiset ovat työvuorossa. Lämpimästi tervetuloa kirkkoon!

T. Ev.lut. pappi

Haluaisin vielä lisätä aiempaan viestiini, että kirkkoon tullaakseen ei tarvitse muuttua joksikin muuksi kuin mitä on. Esimerkiksi hiljaisen, sosiaalisia tilanteita pelkäävän tai ahdistuneen ei tarvitse yrittää olla jotakin muuta kuin on, vaan kirkkoon saa tulla ihan omana itsenään. :)

T. Ev.lut. pappi

Lässynlässyn. Kyllähän kirkkoon aina tervetullut on tuomaan veroeurot tupaan. Tämä on se syy, miksi siinä ovella on pappi maireana tekohymynsä kanssa päivystämässä. Ei heitä seurakuntalaiset ihmisinä kiinnosta, ainoastaan raha, valta ja elitistisen elämän jatkuminen on heillä sydämessä päällimmäisenä. En ole eläessäni kohdannut yhtäkään kelvollista pappia vaikka kymmenien kanssa olen olen ollut tavalla tai toisella tekemisissä. Hirveitä ihmisiä oman suuruusharhansa vallassa.

Mikä surkea näytelmä, koomisin oli eräs pappi joka jakoi jumalanpalveluksen jälkeen ihmisille karkkia kirkon ovella. Voitteko ajatella, karkkia aikuisille ihmisille aivan kuin pikkulapsille. Vieläkin naurattaa tämä lapsellinen näytelmä. Ja se kuvottava ulkokultaisuus.

Peruukilla ja tekoparralla saa ihmeitä aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinut on musertanut? Onko lapsuudesta asti traumat?

Ajattele kun menet kirkkoon että sieltä saat vahvistusta.

Puhu papin kanssa tilanteestasi.

Älä missään tapauksessa kerro papeille mitään!!! Mikäli tämän virheen teet, olet hetkessä koukussa. Papit haistavat haavoittuvassa tilassa olevan ihmisen ahdistuksen ja iskevät kimppuun kuin parvi piraijoita haistaessaan veren.

Eipä siellä kukaan nimiä kysele eikä seurakuntaan edes tarvitse kuulua käydäkseen kirkossa.

Ei siellä kukaan katsele muita.Keskity ohjelmaan ja yritä unohtaa itsesi ja muiden tarkkailu.Eikä se ole vaarallista vaikka joku vilkaisisikin sinua tunteekseen ja ehkä hymyilisi.Ei sinussa mitään vikaa ole muiden mielestä,kunpa uskoisit sen.Ei kukaan varmaan ajattele sinusta mitään pahaa,älä siis itsekään.Kunpa oppisit arvostamaan itseäsi.Meidäthän on jo armahdettu,opettaa kirkkokin.

Minäkin kävin nuorena paljon jumalanpalveluksissa, rakastin käydä niissä ihanissa, kauniissa kirkoissa, miettimässä syntyjä syviä, 

se on nyt on ihan paras paikka käydä ilman että tarvitsee sen kummemmin "seurustella" ihmisten kanssa tai olla tekemisissä. 

Siis pelkäätkö jos sinut opitaan tuntemaan siellä vakikävijänä että joudut sitten juttelemaan tai olemaan enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. 

Sitähän ei tarvitse tapahtua, jos sinua pyydetään johonkin kirkon jälkeiseen tilaisuuteen, vaikka kahvitilaisuuteen, niin ei nihin tarvitse mennä. Poistut vain vähin äänin paikalta. 

Jatka vain ihmeessä käymistä ja kokeile keksiä joku rohkaisulause tai rauhoittelulause, että "ei sinua kukaan siellä huomaa" tai vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa saa hyvillä mielin käydä, vaikka ei haluaisi jutella muiden kanssa. Jumalanpalveluksissa käy moni yksin, eikä kukaan kiinnitä asiaan huomiota. Ei ole pakko jutella kenenkään kanssa, moni haluaa tulla kirkkoon nimenomaan hiljentymään. Jos haluat olla jumalanpalveluksen aikana rauhassa, niin istu omaan rauhaan vaikka jonkun penkkirivin päähän. Poistuessa voi lähteä päätösmusiikin aikana tai odottaa hetken, kun suurin osa väestä on poistunut. Pappina toki olen ovella tervehtimässä, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Puhuakaan ei tarvitse, moni vastaa papin tervehtimiseen nyökkäämällä kirkosta poistuessaan ja tämä on täysin ok. Kirkossa voi käydä täysin anonyymisti, emme kysele kuka olet ja mistä tulet. :)

Muuten, monissa seurakunnissa on useampia pappeja/kanttoreita/suntioita, joten vaikka kävisit samassa kirkossa joka sunnuntai, niin harvemmin samat ihmiset ovat työvuorossa. Lämpimästi tervetuloa kirkkoon!

T. Ev.lut. pappi

Pappi, älä valehtele. Ihminen on tervetullut kirkkoon ainoastaan, mikäli hän alistuu papiston harhaiselle ylivallalle. Ihminen kelpaa rahoittamaan pappis-säädyn elitististä ökyelämää ja olemaan heille nöyrä alamainen ja kuuliainen orja. Ajatelkaa vaikkapa nykyistä ehtoolliskaavaa, mikä surkea näytelmä. Jeesus tarjosi viimeisen ehtoollisen(=ilta-ateria) opetuslapsilleen tietäessään maanpäällisen tehtävänsä fyysisessä kehossa olevan loppusuoralla. Mitä tekee evankelisluterilainen kirkko ehtoolllisella? Laittaa seurakuntalaiset, Jumalan kuvat, konttaamaan ja matelemaan pappien edessä kuin piestyt koirat. Tämä surkean matelun täytyy tuottaa suurta nautintoa itsensä korottaneen papiston sairaalle egolle. Miksi te ihmiset alistutte tähän(kin) kammottavaan ja nöyryyttävään näytelmään, konttaamaan pappien jaloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkossa saa hyvillä mielin käydä, vaikka ei haluaisi jutella muiden kanssa. Jumalanpalveluksissa käy moni yksin, eikä kukaan kiinnitä asiaan huomiota. Ei ole pakko jutella kenenkään kanssa, moni haluaa tulla kirkkoon nimenomaan hiljentymään. Jos haluat olla jumalanpalveluksen aikana rauhassa, niin istu omaan rauhaan vaikka jonkun penkkirivin päähän. Poistuessa voi lähteä päätösmusiikin aikana tai odottaa hetken, kun suurin osa väestä on poistunut. Pappina toki olen ovella tervehtimässä, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Puhuakaan ei tarvitse, moni vastaa papin tervehtimiseen nyökkäämällä kirkosta poistuessaan ja tämä on täysin ok. Kirkossa voi käydä täysin anonyymisti, emme kysele kuka olet ja mistä tulet. :)

Muuten, monissa seurakunnissa on useampia pappeja/kanttoreita/suntioita, joten vaikka kävisit samassa kirkossa joka sunnuntai, niin harvemmin samat ihmiset ovat työvuorossa. Lämpimästi tervetuloa kirkkoon!

T. Ev.lut. pappi

Pappi, älä valehtele. Ihminen on tervetullut kirkkoon ainoastaan, mikäli hän alistuu papiston harhaiselle ylivallalle. Ihminen kelpaa rahoittamaan pappis-säädyn elitististä ökyelämää ja olemaan heille nöyrä alamainen ja kuuliainen orja. Ajatelkaa vaikkapa nykyistä ehtoolliskaavaa, mikä surkea näytelmä. Jeesus tarjosi viimeisen ehtoollisen(=ilta-ateria) opetuslapsilleen tietäessään maanpäällisen tehtävänsä fyysisessä kehossa olevan loppusuoralla. Mitä tekee evankelisluterilainen kirkko ehtoolllisella? Laittaa seurakuntalaiset, Jumalan kuvat, konttaamaan ja matelemaan pappien edessä kuin piestyt koirat. Tämä surkean matelun täytyy tuottaa suurta nautintoa itsensä korottaneen papiston sairaalle egolle. Miksi te ihmiset alistutte tähän(kin) kammottavaan ja nöyryyttävään näytelmään, konttaamaan pappien jaloissa?

Minä en pappien jaloissa ole suostunut ryömimään, ainoastaan Jumalan edessä polvistun hänen voimaansa kunnioittaakseni. Tästä syystä minut heitettiin kirkosta ulos palkkapapiston toimesta. Vihani heitä kohtaan on pohjaton, vaikka he tekivätkin minulle tietämättään suuren palveluksen. Silmäni avautuivat näkemään kirkon rappion ja alennustilan pohjattoman syvyyden ja papiston julmuuden ja pahuuden.

Minusta olisi mukava joskus käydä ortodoksisessa liturgiassa, mutta pelkään, etten osaa toimia oikein ja pistän mokatessani silmään. Kävin kerran vuosia sitten pääsiäisyön messussa (tms) ja kun muut lähtivät kiertämään kirkkoa, postuin hämmentyneenä paikalta, kun en tajunnut, että tilaisuus yhä jatkuu. Pelkään, etten osaa kumartaa oikeassa paikassa, tehdä ristinmerkkiä tai jos pappi siunaa tilaisuuden lopussa, en osaa ottaa sitä vastaan tai sanoa oikeita asioita. Tai seison väärässä paikassa, väärällä puolella kirkkoa. En osaa kunnioittaa ikoneita. Tämäntyylisiä juttuja. En ole uskaltanut käydä edes seurakunnan myymälässä, joka on käsittääkseni samassa kirkkorakennuksessa, koska pelkään mokaavani. Kirkkosali on avoinna tietyn ajan palvelusten ulkopuolella ja tahtoisin käydä, mutta jännittää.

Joskus mietin, että tahtoisin kääntyä ortodoksiksi, mutta rippi tuntuu äärimmäisen vaikealta.

Kiitos ylläpidolle, kun siivositte noita pappienvihaajien viestejä pois, nyt ne on tosin tulleet taas takaisin ap:n aivan asialliseen ketjuun, josta voisi ilman näitä hourupäitä olla jopa hyötyä.