Sinkku,miksi olet yksin?

Ujous, tottunut olemaan yksin, vaikeus tutustua muihin. Huono itsetunto. En tapaa ihmisiä missään. En käytä deittisovelluksia. En käy missään.

Olen aika hankala tyyppi. Ja tätä nykyä niin kammottavassa elämäntilanteessa, että jos joku vinksahtanut sattuisikin kiinnostumaan minusta, ajaisin hänet tiehensä.

Omasta halusta.

Tasan yksi olisi, jonka kanssa voisi kokeilla jotakin suhteentapaista, jos joskus tilaisuus tulisi. En silloinkaan kuitenkaan haluaisi muuttaa yhteen tai pitää jatkuvasti yhteyttä, vaan nähtäisi vain silloin tällöin kun hyvältä tuntuisi.

Eikä haittaa, jos tuosta ei koskaan tule mitään. Aika suurelta vaivalta se tuntuisikin, vaikka hän onkin kiinnostava ihminen. Viihdyn liian hyvin yksin enkä halua hankaloittaa elämääni kovin läheisillä ihmisillä. Sellainen usein ottaa enemmän kuin antaa.

Projekti.

Elämäni ainoa rakkaus ei halunnut minua.

Koska muuten en voisi olla sinkku

Olen aseksuaali tai aromanttinen. En ymmärrä kauhean hyvin näiden eroa, mutta yksin olen sillä en ole koskaan kokenut romanttisia tunteita ketään kohtaan. Eikä kukaan kiinnosta seksuaalisellakaan tavalla.

Ko ei oo seuraa.

Ulkonäkö ei riitä suhteeseen.

Yksikään mies ei ole 33 vuoden elämäni aikana halunnut seurustella kanssani. Aikanaan lähestyin ihastuksiani mutta aina pakit. En myöskään ole kuullut että yksikään mies olisi koskaan ollut kiinnostunut musta. N33

En ole tehnyt asiasta mitään tietoista päätöstä. Elän elämääni ja jos joku sattuu kohdalle niin mikäs siinä. En etsimällä etsi mitään, parisuhde ei ole minulle tavoite (tai sen puute) vaan tutustun ihmisiin luonnollisesti.

Enkä kyllä ole yksin. Muutama hyvä ystävä löytyy ja yhdestä on iloa sängyssäkin. Ei siis senkään puoleen mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

En ole tehnyt asiasta mitään tietoista päätöstä. Elän elämääni ja jos joku sattuu kohdalle niin mikäs siinä. En etsimällä etsi mitään, parisuhde ei ole minulle tavoite (tai sen puute) vaan tutustun ihmisiin luonnollisesti.

Enkä kyllä ole yksin. Muutama hyvä ystävä löytyy ja yhdestä on iloa sängyssäkin. Ei siis senkään puoleen mitään hätää.

Niin ja olen 32 v nainen.

En ole löytänyt ketään joka kiinnostuisi minusta.

Miksi tällaisia aloituksia? Miksi ei jatkuvasti kysellä, että miksi olet parisuhteessa? Miksi ihmeessä itsekseen olemista pitäisi perustella?

Hyvinkin vastentahtoisesti olen sinkkuna ja tehnyt lähes kaikkeni, että olisin löytänyt naisseuraa mutta jostain syystä en ole naisten mieleen. Takana on kymmeniä ja kymmeniä treffejä mutta kaikki menee kaverivyöhykkeellä vaikka itse yrittäisin flirttailla, kosketella, suudella. Kerran sain seksiä vuosien aikana ja silloinkin tuli pakit. En tiedä mitä pystyn enää parantamaan kun ulkonäkökin jo maksimoitu.

Jos pääsen monta kertaa 3-4 treffeille ja pakit tulee silti ennen seksiä niin aika pahalta vaikuttaa ongelma.

m35

En kiinnostu kenestäkään tarpeeksi. Joku voi olla ihan ok, mutta se ei riitä parisuhteeseen. En rakastu koskaan.

Autistinen, aromanttinen, aseksuaali ja aleksitymia.  Koitan hirveästi löytää sitä kiinnostusta pariutua, mutta kun ei vaan löydy halua. En tarvitse suhdetta mihinkään.

Exän myötä meni maku naisiin mutta lapset tuli silti tehtyä. Mieluummin olen 100% läsnä lapsiviikoilla ja mieslapseilen omilla viikoilla. En tarvitse naista pilaamaan tätä kuviota. Toki löytyy pari fwb:tä jos oma käsi kyllästyttää

Mukava olla itsekseen. Nyt ollut sinkku 8v. Pitkä avoliitto päättyi eroon 2014. Omaa elämää nyt viettänyt. Ei mikään kiire suhteeseen.

Nuorena ihastui usein,mut ei pysyvää suhdetta. Sitä oikeaa odotellessa.