Onko täällä muita expat-elämästä nauttivia?

Mies tekee työt ja sinä olet kotona?

Juu olen kotona lasten kanssa, mies töissä ja palkka paljon isompi kuin Suomessa. Ei asuntokuluja kun työnantaja maksaa asumisen, auton sekä myös vuosittaiset liput kotiin. Eli mikäs täällä auringonpaisteessa on sitten ollessa.



ap

ainoa huono puoli on pitkä välimatka sukulaisiin ja ystäviin Suomessa.



t. ap

Mulla aika samat lähtökohdat ja ensi kesänä lähdetään.

sitä, että olet ollut kotiäitinä ulkomailla. Sen sijaan esimerkiksi erikoinen kielitaito voi olla suurikin etu, jos sattuu just joku työpaikka tarvitsemaan sellaista.

Muuten tsemppiä ja pitää luottaa, että elämä kantaa. Ei kannata kuitenkaan olla epärealistinen. Jos alasi kärsii työvoimapulasta, voit löytää kohtuullisen helposti uuden työpaikan. Muuten se on tuskan takana, mutta pieni lisäkoulutus, harjoittelu tmv. avannee ovet. Parhaimmillaan voit heittämällä saada uuden työn Suomessa, mutta älä elä sen päälle. Kotiäitiys kyllä kehittää organisointitaitoja, mutta ei sitä työkokemukseen voi verrata.

Työpaikkaa ei ole Suomessa odottamassa sillä läksin määräaikaisesta työsuhteesta. Olen hyvin koulutettu ja uskon löytävän työpaikan jossa arvostetaan myös kokemustani kotiäitinä ulkomailla. Organisaatiokykyni on kyllä kehittynyt!

pitaako siihen rahalliseen riippumattomuuteen niin takertua jos miehelle tulee mahdollisuus ulkomaankomennukseen. jos noin negatiivisesti ajattelee, kannattaako menna naimisiin ollenkaan?? mina olin hong kongissa 2v, enka nauttinut 'toimettomuudesta'. suomalaisten naisten ns itsenaisyys on naurettavaa, tekevat siita rahallisen. henkisesti ovat hyvin riippuvaisia ja tarvitsevia, mukamas itsenaisia. heh.

Jos expattina elää niin oletettavasti komennuksella oleva puoliso on jonkunmoinen asiantuntija tai uraohjus. Ap (vai oliko joku muu) tuossa mainitsikin, että mies tekee pitkää päivää ja reissaa - perhe on käytännössä kokonaan äidin vastuulla. Toki näin on monella ihan Suomessakin ilman expattiutta.



Ja korvaako se äidin sataprosenttinen läsnäolo 24/7 sen, että isää näkee "joskus ihmeeksi"? - olettaen että näin on.



Minulle koko ajatus on hyvin vastenmielinen. Meillä ei kumpikaan ole mitään uraohjuksia, tavallisia töitä tehdään ja normaalisti tienataan, lapset ovat koulussa ja päivähoidossa. Mutta me molemmat vanhemmat olemme vahvasti läsnä lastemme elämässä, ei tarvitse kummankaan miettiä ja surkutella 5-kymppisenä, kuinka lapset vilahtivat aikuisiksi ja "voi kun silloin olisi ollut enemmän aikaa perheelle...".

New York, 2. vuotta

missa mies tienaa hyvin ja vaimo kituuttelee joillain tuilla? Mies matkustelee ja harrastaa, vaimo istuu kotona ja miettii mista seuraavan aterian saisi. Onko tama teista tasa-arvoa?

Ihan normaalimittaista päivää tekee, työmatkoja on kyllä jonkun verran enemmän kuin Suomessa töissä ollessa.



Minä teen tosiaan osa-aikatöitä. Jos asuisimme Suomessa, niin olisimme molemmat täysipäiväisissä työpaikoissa. Toki Suomessakin voisi valita toisin, mutta erinäisistä syistä näin tämä meillä menisi. Jaa, paitsi että Suomessa mies olisi luultavimmin jäänyt hoitovapaalle, täällä sitä mahdollisuutta ei ole.



t. 40

Voin vain sanoa, niin teille komennuksella oleville kuin kotimaassa olevillekin, että expat-elämässä on omat varjopuolensa, jotka korostuvat ehkä parhaiten juuri silloin kun palataan kotimaahan.



Vaikka on todella upeaa että saa itselleen, lapsilleen ja perheelleen mahdollisuuden tutustua muihin kulttuureihin, vieraisiin kieliin ja saa ystäviä kautta maailman, on tässäkin omat negatiiviset puolensa. Mikään ei raasta äidin sydäntä niin paljon kuin se, että joudutaan erottamaan lapset ystävistään ja niistä tutuista kuvioista, joihin ovat komennuksen aikana sopeutuneet. Tähän vääjämättä päädytään, jos kyse on komennuksesta. Toisille tämä käy helpommin ja toisille taas ei. Mutta oli miten oli, yleensä komennuksista jää saamapuolelle mikä ei tarkoita sitä etteikö niihin liittyisi ongelmia ollenkaan.



Itse olen asunut ulkomailla, enkä sitä kokemusta ikinä vaihtaisi pois. Mutta haluan vain tuoda esiin että kaikilla asioilla on yleensä kaksi, jos ei useampiakin puolia. Se expat-äiti, jonka mielestä elämä uima-altaan reunalla on tavoiteltavaa, voi samana aikaan tuntea yksinäisyyttä, syyllisyyttä ja vaikka mitä muuta.

prokkiksen, joka vaatisi muuttoa (ainakin) 3 vuodeksi ulkomaille. Olin innoissani ja sanoin, että toki sinun tulisi ottaa vastaan työ, sehän olisi hieno homma jne. Minulla ei kuitenkaan itselläni ole pienintäkään aikomusta muuttaa lasten kanssa mukana, vaan aion jäädä tänne Suomeen yksin lasten kanssa ja jatkaa normielämäämme. Mutta ajatus siitä, että mies olisi poissa kuvioista (lähes kokonaan) houkuttelee ja tuo hymyn huulille.

täällä ulkomailla kuin mitä Suomessa oli. Myös työmatkoja on enemmän, mutta ei kuitenkaan älyttömästi. Mutta se on totta, että välillä vietän "yksinhuoltajaviikkoa" ja mies painaa pitkää päivää, onneksi vapaapäiviä hänelläkin on kuitenkin se kaksi viikossa. Kuitenkin kun itse olen kotona niin lapset eivät ole päivähoidossa. Tiedän täältä kotiäitejä, jotka ovat olleet kotona jo vuosikausia, jotkut jo 20 vuotta ja nuorimmatkin lapset jo teinejä. Itse en tiedä pystyisinkö olemaan noin kauan kotona, mutta nyt ainakin tuntuu ihan luonnolliselta olla kun lapset pieniä.



Niin eli mitä oli tarkoitus sanoa, siis että kyllä täälläkin on omat haasteensa, juuri nuo miehen pitkät työpäivät, esikoinen pitää viedä ja hakea koulusta omalla autolla, välillä on se yh-viikot, tukiverkosto huonompi kuin Suomessa, mutta silti nautin suunnattomasti tästä elämästä. Vielä ei olla kyllästytty ja kun tuntuu, että tämä elämänvaihe on koettu niin palataan Suomeen ja mä menen myös töihin. Täällä ollaan tienaamassa ja eletään nyt miehen uran ehdoilla. Mutta luultavasti on meille kuitenkin viimeinen expat-paikka, ne muutot ja paperisodat on mun mielestä niin hankalia, vaikka työpaikka niissä avustaakin. Mutta sitten taas se uuteen paikkaan tutustuminen, ystävien hankkiminen, lasten koulupaikat jne. Joten luultavammin tullaan täältä sitten suoraan Suomeen ja asetutaan sinne sitten joskus kun aika näyttää.



t. ap

mutta pakko ottaa kantaa tuohon tasa-arvoon ja rahakysymykseen.



Minusta on todella outoa miten kauas tavallisesta perhe-elämästä Suomessa on menty.

Naisen aseman tuntuu olevan hyvin pienessä tilassa, ei saa olla liian sitä taikka tätä.



Näihin kysymyksiin vaikuttaa tietenkin se että yhdellä palkalla ei Suomessa pysty elättämään kokonaista perhettä.



Toinen asia joka täälläkin on tullut puheeksi on se surullinen tosiasia että Suomessa nainen on täysin puilla paljailla jos mies päättää jättää vaimon ja lapset. Mitään elatusmaksujärjestelmää kun ei Suomessa ole. Ts tässä suurin syy miksi Suomessa ei kannata jäädä kotiin lasten kanssa vuosiksi.



Surullisen monta naista joutunut kokemaan karvaan pettymyksen kun vuodet tehnyt ilmaista työtä ja pyörittänyt perhettä ja sitten ei saakaan muuta kuin kylmää kättä.



Jos expattina asuu suhteellisen sivistyneessä maassa kannattaa ero ehdottomasti hoitaa kohdemaassa Suomen sijaan. Melkein kaikkialla vaimon toimeentulo turvataan erotilanteessa paremmin.

..mutta vuosi lapsia kotona hoitava av-mamma ei? eikös tässä toteudu juuri se mitä palstalla kuulutetaan?

mutta pakko ottaa kantaa tuohon tasa-arvoon ja rahakysymykseen.

Minusta on todella outoa miten kauas tavallisesta perhe-elämästä Suomessa on menty.

Naisen aseman tuntuu olevan hyvin pienessä tilassa, ei saa olla liian sitä taikka tätä.

Mitä tarkoitat tuolla tavallisella perhe-elämällä, jota Suomessa ei enää ole? Ja millä lailla naisen asema on hyvin pienessä tilassa?

että kumpikaan vaihtoehto ei tunnu olevan hyväksytty, eli kotirouvana eläminen tai oman uran luominen. Naisen tulisi olla jotakin siinä välissä ja siitäkin tuntea syvää syyllisyyttä.



Kaukana menneisyydessä tuntuu olevan sekin mahdollisuus tosiaankin että perheessä olisi vain yksi elättäjä ja toinen keskittyisi perheen lapsiin. Ts siis naisen tulee ehdottomasti tienata rahansa itse mutta niin että hän edelleen hoitaa myös kodin ja lapset yksin. Joidenkin tutkimusten mukaan suomalaiset naiset edelleen hoitavat pääosin yksin kodin askareet ja lapset.



Suomalaiset naiset ovat vahvoja mutta he ovat itse ajaneet itsensä siihen tilaan että he hoitavat itse yhä enemmän perheen asioista ja mies yhä vähemmän.



Nämä on tietenkin vaikeita kysymyksiä koska ne on vuosien mittaan suomalaiseen kulttuuriin juurtuneita asenteita...jotka Suomenkin kokoisessa maassa vaihtelee melkoisesti maakunnan ja tietenkin henkilökohtaisen elämänkatsomuksen mukaan.



Mutta näin kauempaa katsottuna tuntuu että suomalaisen naisen elämä on aika työteliästä ja turhan rankkaa kun se voisi olla vähän helpompaakin.

että kumpikaan vaihtoehto ei tunnu olevan hyväksytty, eli kotirouvana eläminen tai oman uran luominen. Naisen tulisi olla jotakin siinä välissä ja siitäkin tuntea syvää syyllisyyttä.

Kaukana menneisyydessä tuntuu olevan sekin mahdollisuus tosiaankin että perheessä olisi vain yksi elättäjä ja toinen keskittyisi perheen lapsiin. Ts siis naisen tulee ehdottomasti tienata rahansa itse mutta niin että hän edelleen hoitaa myös kodin ja lapset yksin. Joidenkin tutkimusten mukaan suomalaiset naiset edelleen hoitavat pääosin yksin kodin askareet ja lapset.

Suomalaiset naiset ovat vahvoja mutta he ovat itse ajaneet itsensä siihen tilaan että he hoitavat itse yhä enemmän perheen asioista ja mies yhä vähemmän.

Nämä on tietenkin vaikeita kysymyksiä koska ne on vuosien mittaan suomalaiseen kulttuuriin juurtuneita asenteita...jotka Suomenkin kokoisessa maassa vaihtelee melkoisesti maakunnan ja tietenkin henkilökohtaisen elämänkatsomuksen mukaan.

Mutta näin kauempaa katsottuna tuntuu että suomalaisen naisen elämä on aika työteliästä ja turhan rankkaa kun se voisi olla vähän helpompaakin.

Olen itse asunut sekä Suomessa sekä ulkomailla ja minulla on paljon erimaalaisia tuttavaperheitä. Minusta kuvaamasi ongelma ei ole mitenkään erityisen suomalainen.

Tosi on, että moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on vaikea elättää perhettä, jos vain toinen käy töissä, mutta ei Suomi siinäkään suhteessa ole mitenkään ainutlaatuinen.

Ja asenteet ovat ehkä kuitenkin sellaisia, että suurin osa naisista valitsee toimeentulokysymyksistä riippumatta mieluummin itsenäisen "työuran". Naisten koulutustaso on aika korkea, yliopistokoulutuksen saaneista jo yli puolet on naisia. Yhteiskunta on rakentunut niin, että naisten työssäkäynti on myös mahdollista (päivähoitopalvelut jne), näinkään ei ole kaikkialla.

Kotitöiden tekemiseen en osaa varsinaisesti ottaa kantaa. Tuntemistani perheistä pohjoismaalaisilla on ehkä kuitenkin kaikkein tasa-arvoisin asenne asiaan, mutta tämä vain oman tuttavapiirini perusteella.

veronmaskajien kustannuksella ja yhteiskunnan tukemana, vai?... ;)

äh, en ole katkera jos vain sanon, että on säälittävää olla toisen tulojen armoilla.

saa paljon ystäviä, kun alkaa polttamaan pilveä. Tämä on totuus.