Vihaan lapsiperheen jouluja!

I feel you buddy, I feel you...

Onhan se, ja kaikki muukin, minkä itselleen tekee vaikeeksi. Hellitä ja jätä tekemättä. ja edelleeen suomessa lisääntyminen 100% vapaaehtoinen ja ihan ikioma valinta. Näillä siis mennään,

Hyvää Joulua!!!

Kukaan ei pakota. Itse valitset tuon tien. Aikuisen luulisi kantavan vastuun valinnoistaan valittamisen sijaan. Kuulostat kuin murrosikäiseltä teiniltä.

Onneksi on korona ja voi sanoa kaikelle ei kiitos! Ei, emme osallistu nyt joulujuhlaan, emme tule nyt käymään, jne. Neuvon kyllä mielelläni lisää miten sen kieltävän vastauksen voi muotoilla.

Metatyötä tekee ainoastaan katkerikot luuserit.

Minulla on enää yksi lapsi kotona, 17 vee.

Muistan sen järkyttävän shown joulun alla ja toukokuussa. Olin monta joulunpyhää sitten kipeänä, koska stressin hellittäessä flunssa/influenssa iski. Olin vielä töissä jossa aina varauduttiin muutenkin ympäripyöreillä päivillä joulusesonkiin.

Toukokuussa sama homma, paitsi että silloin oli sitten vielä oman esikoisen synttärit ja 14 muut kaverisynttärit ja pihatyöt kotona ja mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Metatyötä tekee ainoastaan katkerikot luuserit.

Ei kyse ole mistään metatyöstä vaan esimerkiksi siitä että lukkari on 2-3 viikkoa pelkkää poikkeusjärjestelyä. Koko ajan saa kytätä Wilmaa ja järjestellä miten lapsen ylipäätään saa sieltä päivähoidosta/eskarista/koulusta kotiin.

Ja kyllä lapsen juhliin nyt vaan oli pakko mennä, lapsen takia. Ja nekin tietenkin kaikki ainakin osin päällekkäin niin että niska märkänä sai juosta, että ehtii edes hetkeksi kaikkiin.

Sama. Lapset jo sen ikäisiä, että saavat mielikuvia joulusta televisiosta ja somesta ja äiti joulun järjestäjänä on hätää kärsimässä. Ei auta selittää, että meidän perheen joulu nyt on tämmöinen, kun tuijotetaan mainoksia ja elokuvia jossa on prameat koristeet, kasapäin lahjoja ja iso suku koolla.

Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.

Kaikki vastanneet ovat oikeassa. Itse minä tämän asian itselleni vaikeaksi teen. Ja itse olen tilanteeni aiheuttanut.

Mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Joko minä luon sen joulunajan ja joulun lapsille, tai sitten heillä ei tule olemaan kokemusta "lapsuuden jouluista".  Enkä vielä ole ihan niin "murrosikäinen teini", että lapsilleni ja puolisolleni huutaisin, että "pitäkää vi**u joulunne".

En ymmärrä näitä mammoja jotka valittavat lasten harrastusten määrästä. Ei niiden ole pakko harrastaa. Kyllä niistä ihmisiä kasvaa ilmankin. Tuo jos mikä on valintakysymys. Lapsia ei enää voi palauttaa, muille asioille voit tehdä paljonkin.

Minä olen nyt koittanut ottaa opiksi edellisistä vuosista ja järjestellä joulua mahdollisimman paljon etukäteen. Joululahjat on ostettu kaikille jo lokakuussa, myös ruuat olen tilannut etukäteen ja jouluaattona jäljelle jää vain riisipuuron keitto ja ruokien lämmitys. Härdelli ennen joulua on kova, mutta tänä vuonna aion koronan varjolla kieltäytyä muutamista kutsuista ja tapahtumista ihan jo sen vuoksi, että en koronaa jouluksi halua. Samalla säästän omia voimia.

Joulusta jää kuitenkin lapsille muistot, joten parhaani yritän, että ne ovat hyviä muistoja.

Voimia aloittajalle, jos ei ole voimia niin aina voi oikaista ja tehdä vähän helpommin asiat tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.

Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.

Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastanneet ovat oikeassa. Itse minä tämän asian itselleni vaikeaksi teen. Ja itse olen tilanteeni aiheuttanut.

Mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Joko minä luon sen joulunajan ja joulun lapsille, tai sitten heillä ei tule olemaan kokemusta "lapsuuden jouluista".  Enkä vielä ole ihan niin "murrosikäinen teini", että lapsilleni ja puolisolleni huutaisin, että "pitäkää vi**u joulunne".

Katkera ja väsynyt Ap siis täällä.

Luin tuota "karmein jouluaatto" -ketjua ja monessa oli muistoja äidin raivoamisesta jouluaattona. Itse olen ollut monena aattona niin väsynyt, etten yhtään ihmettele.

Kyllä ne näyttävät sivullisestakin aika stressaavilta. Ihan normaalit lapset jotenkin kiihtyvät siitä jännityksestä ja mahdollisesti pakotetusta odottamisesta ennen lahjojen saantia. Ei syödä muuta kuin suklaata ja kun se lahjasäkki avataan, niin samalla pitää vielä skannata, ettei vain sisko saa enempää tai parempia lahjoja. 

Ja humaltuvat vanhemmat ja muut sukulaiset vielä hääräävät siinä seassa.

Aivan hirveää stressiä ja meteliä hyväksi ja onnelliseksi kuvitellusta ja kauan odotetusta tapahtumasta.

Jos on rohkeutta valita viettää joulua vain oman ydinperheen kesken, pääsee paljon vähemmällä.

Mikä sulle sen joulun tekee? Jos sulla ei ole itselläsi joulufiilistä ni onko sitä lapsillakaan? Lapset tekee paljon joulusta itsekin joten miettikää yhdessä ne tärkeimmät kohdat mikä kellekin on joulussa tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne näyttävät sivullisestakin aika stressaavilta. Ihan normaalit lapset jotenkin kiihtyvät siitä jännityksestä ja mahdollisesti pakotetusta odottamisesta ennen lahjojen saantia. Ei syödä muuta kuin suklaata ja kun se lahjasäkki avataan, niin samalla pitää vielä skannata, ettei vain sisko saa enempää tai parempia lahjoja. 

Ja humaltuvat vanhemmat ja muut sukulaiset vielä hääräävät siinä seassa.

Aivan hirveää stressiä ja meteliä hyväksi ja onnelliseksi kuvitellusta ja kauan odotetusta tapahtumasta.

Jos on rohkeutta valita viettää joulua vain oman ydinperheen kesken, pääsee paljon vähemmällä.

Ihan niin kuin se "joulu" olisi jouluaatto.

Se koko härdelli alkaa jo marraskuun puolivälissä.

Jouluaatto siinä se helpoin osuus on.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Lapset jo sen ikäisiä, että saavat mielikuvia joulusta televisiosta ja somesta ja äiti joulun järjestäjänä on hätää kärsimässä. Ei auta selittää, että meidän perheen joulu nyt on tämmöinen, kun tuijotetaan mainoksia ja elokuvia jossa on prameat koristeet, kasapäin lahjoja ja iso suku koolla.

No ei ihme jos vietätte kiiltokuva joulua. Mistä te esin suvun teette jos itsellä on pieni suku?

Vierailija kirjoitti:

Sama. Lapset jo sen ikäisiä, että saavat mielikuvia joulusta televisiosta ja somesta ja äiti joulun järjestäjänä on hätää kärsimässä. Ei auta selittää, että meidän perheen joulu nyt on tämmöinen, kun tuijotetaan mainoksia ja elokuvia jossa on prameat koristeet, kasapäin lahjoja ja iso suku koolla.

Tätähän se on ollut iät ajat. Eivät nuo ulkopuolelta tulevat vaikutteet ole mikään uusi juttu. Sanoisin, että kyllä se pitää vaan selittää, että meidän joulu on tällainen, Virtasilla ja Lahtisilla voi olla ihan mitä vaan. Eikä pidä jäädä odottamaan lapselta mitään synninpäästöä ja lupaa viettää omannäköinen joulu, se on ota tai jätä. Kyllähän mekin jo 80-luvulla kerroimme kavereille mitä tuli lahjaksi ja aina joku sai jotain hienompaa, mutta se on elämää se, tykättiin kuitenkin omistakin lahjoista. Siihen aikaan vanhemmat toimivat aika jämäkästi eli joulu vietettiin tietyllä kaavalla ja joulupöydässäkin piti syödä vähän ruokia, joista ei itse tykännyt ja se kaikki kuului joulun tunnelmaan. Toki vanhemmat järjestivät lapsille kivoja juttuja (kuten vaikka ne lahjat) ja miettivät mitä juuri tämä lapsi haluaa, mutta ei se ollut sellaista hysteeristä miellyttämisen halua. Toivoisin, että vanhemmat tänäkin päivänä omaisivat vähän enemmän ihan silkkaa selkärankaa, eivätkä yrittäisi vääntyillä joka mutkalle kulloistenkin "vaatimusten" mukaan. Monella on kyse ihan siitä tavallisesta kiireeseen rakastumisesta. Jos on leppoisa fiilis, ei ole tärkeä ihminen. Jos tekee ihan kaikkea maksimaalisesti on hyvä ihminen. Tämä näkyy joulussakin. Kyse ei ole vain siitä, onko paljon tekemistä, paljonkin voi tehdä hyvällä mielellä, mutta kaiken pitää olla kireää suorittamista, jotta saa lunastettua jonkin taivaspaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.

Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.

Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.

No eihän nuo kaikki vanhemmilta juuri vaadi. En minä ainakaan ole mihinkään itsenäisyysjuhliin tai luokan joulujuhliin osallistunut, koulun joulujuhlaan kyllä. Harrastukset kannattaa mitoittaa niin, että ne ylipäänsä jaksaa hoitaa. Ja ehkä nyt pikku asennemuutoksella voi olla KIVAA katsella lapsensa ja tämän kavereiden esiintymistä jossain näytöksessä, eikä niiden ajankohtakaan yleensä kai ihan puskista tule.