Lue keskustelun säännöt.
Vihaan lapsiperheen jouluja!
13.12.2021 |
Minulla on puoliso ja kolme kouluikäistä lasta. Lasten syntymän jälkeen olen alkanut yksinkertaisesti vihaamaan joulua.
Ironista tässä on se, että olin ennen lasten syntymään varsinainen jouluihminen. Joulu oli silloin minulle vuoden ihanin juhla. Tunnelma alkoi jo joulukuun alusta ja ai että kun nautin jouluvaloista, musiikista, jne.
Nykyään joulut ovat yhtä helvettiä. On pimeää, väsyttää ja vi*u**aa. Olen niin hemmetin väsynyt tähän työpaikan, koulujen, kerhojen, harrastusten, jne. jouluhärdelliin. Sitten päälle vielä oman perheen ja suvun joulusäätäminen.
Niin, arvata varmaan saattaa, että minä hoidan meidän perheessä about kaiken metatyön. JOULU ON VI**U PERSEESTÄ!!!
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.
Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.
Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.
No eihän nuo kaikki vanhemmilta juuri vaadi. En minä ainakaan ole mihinkään itsenäisyysjuhliin tai luokan joulujuhliin osallistunut, koulun joulujuhlaan kyllä. Harrastukset kannattaa mitoittaa niin, että ne ylipäänsä jaksaa hoitaa. Ja ehkä nyt pikku asennemuutoksella voi olla KIVAA katsella lapsensa ja tämän kavereiden esiintymistä jossain näytöksessä, eikä niiden ajankohtakaan yleensä kai ihan puskista tule.
Itsenäisyyspäivänjuhliin voi liittyä ylimääräisiä harjoituksia jotka sotkee aikataulut, sinne on pukukoodi, joka pitää tarkistaa.
Luokan juhliin voi ollam yös teemapukeutuminen, eväät. Ja taas aikataulumuutoksia.
Jos on 3 lasta ja jokaiselle 1-2 harrastusta, näytökset, niiden harjoitukset ja kaikkien esiintymisasut tuottaa valtavasti työtä. Ja kyllä ajankohdat, vaatevaatimukset jne tulee aina viime tipassa ja puskista, valitettavasti.
Miten nuo itsenäisyyspäivänjuhlat sinuun liittyy yhtään mitenkään? Kai lapset osaavat itse kouluun mennä? Mekon ostat Prisma-reissulta, job done. En tajua, miksi vanhemmat kulkevat lasten juhlissa. Ei kai penskat teidänkään työpaikoilla ravaa?
Meidän lähikoulu on homeessa ja tilanne erittäin epävarma. Siksi lapsemme ovat keskustassa koulussa, eivätkä he alaluokilla kulje yksin.
Minkähän mekon minä ostan? Missä kerrottin mikä se pukukoodi oli tai mikä edes on lapseni sukupuoli...
Lasten juhlan pukukoodi on kyllä niin yks hailee oikeesti... jos on MITÄÄN siistiä päällepantavaa niin sillä mennään. Ja jos ne on kouluikäisiä niin alkavat ottaa itse vastuuta tekemisestä, muistamisesta ja organisoinnista. Tietenkään lapsi ei aina muista ja osaa, mutta vähitellen oppii. Ei ole kauheasti hyötyä tehdä supersuorittajaäitinä kaikkia asioita ja onnistua aina, sekin voi passivoida lasta. Ja kyllä lapsi huomaa vanhemman paineen.
Tärkeintä on se läsnäolo, teidän suhde. Pukukoodit ja pikkulahjat saa jäädä. Sit sanotaan vain "hups, ei nyt ehtinyt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.
Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.
Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.
No eihän nuo kaikki vanhemmilta juuri vaadi. En minä ainakaan ole mihinkään itsenäisyysjuhliin tai luokan joulujuhliin osallistunut, koulun joulujuhlaan kyllä. Harrastukset kannattaa mitoittaa niin, että ne ylipäänsä jaksaa hoitaa. Ja ehkä nyt pikku asennemuutoksella voi olla KIVAA katsella lapsensa ja tämän kavereiden esiintymistä jossain näytöksessä, eikä niiden ajankohtakaan yleensä kai ihan puskista tule.
Itsenäisyyspäivänjuhliin voi liittyä ylimääräisiä harjoituksia jotka sotkee aikataulut, sinne on pukukoodi, joka pitää tarkistaa.
Luokan juhliin voi ollam yös teemapukeutuminen, eväät. Ja taas aikataulumuutoksia.
Jos on 3 lasta ja jokaiselle 1-2 harrastusta, näytökset, niiden harjoitukset ja kaikkien esiintymisasut tuottaa valtavasti työtä. Ja kyllä ajankohdat, vaatevaatimukset jne tulee aina viime tipassa ja puskista, valitettavasti.
Miten nuo itsenäisyyspäivänjuhlat sinuun liittyy yhtään mitenkään? Kai lapset osaavat itse kouluun mennä? Mekon ostat Prisma-reissulta, job done. En tajua, miksi vanhemmat kulkevat lasten juhlissa. Ei kai penskat teidänkään työpaikoilla ravaa?
Meidän lähikoulu on homeessa ja tilanne erittäin epävarma. Siksi lapsemme ovat keskustassa koulussa, eivätkä he alaluokilla kulje yksin.
Minkähän mekon minä ostan? Missä kerrottin mikä se pukukoodi oli tai mikä edes on lapseni sukupuoli...
Lasten juhlan pukukoodi on kyllä niin yks hailee oikeesti... jos on MITÄÄN siistiä päällepantavaa niin sillä mennään. Ja jos ne on kouluikäisiä niin alkavat ottaa itse vastuuta tekemisestä, muistamisesta ja organisoinnista. Tietenkään lapsi ei aina muista ja osaa, mutta vähitellen oppii. Ei ole kauheasti hyötyä tehdä supersuorittajaäitinä kaikkia asioita ja onnistua aina, sekin voi passivoida lasta. Ja kyllä lapsi huomaa vanhemman paineen.
Tärkeintä on se läsnäolo, teidän suhde. Pukukoodit ja pikkulahjat saa jäädä. Sit sanotaan vain "hups, ei nyt ehtinyt".
Kyllä oikea pukeutuminen on tärkeää opetella eikä siellä kuorossa voi yksi olla vihreissä risoissa collareissa.
Ei ne lapset elä missään luolassa pelkän ydinperheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.
Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.
Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.
No eihän nuo kaikki vanhemmilta juuri vaadi. En minä ainakaan ole mihinkään itsenäisyysjuhliin tai luokan joulujuhliin osallistunut, koulun joulujuhlaan kyllä. Harrastukset kannattaa mitoittaa niin, että ne ylipäänsä jaksaa hoitaa. Ja ehkä nyt pikku asennemuutoksella voi olla KIVAA katsella lapsensa ja tämän kavereiden esiintymistä jossain näytöksessä, eikä niiden ajankohtakaan yleensä kai ihan puskista tule.
Itsenäisyyspäivänjuhliin voi liittyä ylimääräisiä harjoituksia jotka sotkee aikataulut, sinne on pukukoodi, joka pitää tarkistaa.
Luokan juhliin voi ollam yös teemapukeutuminen, eväät. Ja taas aikataulumuutoksia.
Jos on 3 lasta ja jokaiselle 1-2 harrastusta, näytökset, niiden harjoitukset ja kaikkien esiintymisasut tuottaa valtavasti työtä. Ja kyllä ajankohdat, vaatevaatimukset jne tulee aina viime tipassa ja puskista, valitettavasti.
Miten nuo itsenäisyyspäivänjuhlat sinuun liittyy yhtään mitenkään? Kai lapset osaavat itse kouluun mennä? Mekon ostat Prisma-reissulta, job done. En tajua, miksi vanhemmat kulkevat lasten juhlissa. Ei kai penskat teidänkään työpaikoilla ravaa?
Meidän lähikoulu on homeessa ja tilanne erittäin epävarma. Siksi lapsemme ovat keskustassa koulussa, eivätkä he alaluokilla kulje yksin.
Minkähän mekon minä ostan? Missä kerrottin mikä se pukukoodi oli tai mikä edes on lapseni sukupuoli...
Lasten juhlan pukukoodi on kyllä niin yks hailee oikeesti... jos on MITÄÄN siistiä päällepantavaa niin sillä mennään. Ja jos ne on kouluikäisiä niin alkavat ottaa itse vastuuta tekemisestä, muistamisesta ja organisoinnista. Tietenkään lapsi ei aina muista ja osaa, mutta vähitellen oppii. Ei ole kauheasti hyötyä tehdä supersuorittajaäitinä kaikkia asioita ja onnistua aina, sekin voi passivoida lasta. Ja kyllä lapsi huomaa vanhemman paineen.
Tärkeintä on se läsnäolo, teidän suhde. Pukukoodit ja pikkulahjat saa jäädä. Sit sanotaan vain "hups, ei nyt ehtinyt".Kyllä oikea pukeutuminen on tärkeää opetella eikä siellä kuorossa voi yksi olla vihreissä risoissa collareissa.
Ei ne lapset elä missään luolassa pelkän ydinperheen kanssa.
No niillä asioilla on väliä, joille sä annat arvoa. Ihan hyvin siellä VOI olla myös vihreissä risoissa kollareissa, jos ne siis tosissaan on sen lapsen ainoay vaatteet (??) ja toinen vaihtoehto on lähteä ostamaan uusia, vaikka ei ehdi. Siisti villapaita ja yksväriset housut on ok. Jollain muksulla voi olla ne kollaritkin ja se ei vaikuta mihinkään mitenkään.
Ap, en osaa oikein muuta sanoa kuin että yritä kaiken sen tohelluksen ja kiireen keskellä kuitenkin vähän nauttiakin siitä. Itse tuskailin suht samojen asioiden kanssa vielä jokunen joulu sitten mutta nyt kun lapset isompia (omine haasteineen ja ongelmineen ) ja suku melkeinpä kuollut ympäriltä niin ei ole kiirettä eikä häsellystä. Kierosti jopa kaipaan sitä, vaikka sinun on vaikea sitä uskoa.
Välillä kaipaan noita kiireitä, ennättämistä joulujuhlaan, ihania mekkoja tytöillä, sitä pientä hullua kiiretttä, joku odotti jossain, lapsia jännitti ja kutkutti esiintymiset jne. Tavallaan nekin teki sen tunnelman. Nyt ei ole kuin todistuksien haku, muutama kortin lähetys, kynttilöiden viemiset haudoille. Joulu oman perheen kesken, ei edes pukki käy enää.
Oli ihana hiippailla pihan poikki varastoon salassa käärimään lahjoja pakettiin, pakkanen, kuutamo ja tähdet jäi niin mieleen. Lapset hämmästeli jokaisen joulukoristeen ennen paikoilleen laittamista, joulukalenterit ja itsetekemä kortit.
Elämä muuttuu hurjasti kun lapset kasvaa. Vaikka kaikki fiilistellään joulua ja nautitaan siitä, on se taika vain johonkin kadonnut. Kotona on aikaa tehdä liikaakin, joskus toivoo että saisi jakaa joulun tunnelmaa muidenkin kanssa. Juuri nytkin kaiholla kaipaan muutaman harrastuksen joulujuhlia, niin kovasti kun niitä silloin inhosinkin.
Hyvää joulua sinulle ap kuten muillekkin, se tulee olipa valmista tai ei, toivon että löydät aikaa myös itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.
Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.
Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.
No eihän nuo kaikki vanhemmilta juuri vaadi. En minä ainakaan ole mihinkään itsenäisyysjuhliin tai luokan joulujuhliin osallistunut, koulun joulujuhlaan kyllä. Harrastukset kannattaa mitoittaa niin, että ne ylipäänsä jaksaa hoitaa. Ja ehkä nyt pikku asennemuutoksella voi olla KIVAA katsella lapsensa ja tämän kavereiden esiintymistä jossain näytöksessä, eikä niiden ajankohtakaan yleensä kai ihan puskista tule.
Itsenäisyyspäivänjuhliin voi liittyä ylimääräisiä harjoituksia jotka sotkee aikataulut, sinne on pukukoodi, joka pitää tarkistaa.
Luokan juhliin voi ollam yös teemapukeutuminen, eväät. Ja taas aikataulumuutoksia.
Jos on 3 lasta ja jokaiselle 1-2 harrastusta, näytökset, niiden harjoitukset ja kaikkien esiintymisasut tuottaa valtavasti työtä. Ja kyllä ajankohdat, vaatevaatimukset jne tulee aina viime tipassa ja puskista, valitettavasti.
Miten nuo itsenäisyyspäivänjuhlat sinuun liittyy yhtään mitenkään? Kai lapset osaavat itse kouluun mennä? Mekon ostat Prisma-reissulta, job done. En tajua, miksi vanhemmat kulkevat lasten juhlissa. Ei kai penskat teidänkään työpaikoilla ravaa?
Meidän lähikoulu on homeessa ja tilanne erittäin epävarma. Siksi lapsemme ovat keskustassa koulussa, eivätkä he alaluokilla kulje yksin.
Minkähän mekon minä ostan? Missä kerrottin mikä se pukukoodi oli tai mikä edes on lapseni sukupuoli...
Lasten juhlan pukukoodi on kyllä niin yks hailee oikeesti... jos on MITÄÄN siistiä päällepantavaa niin sillä mennään. Ja jos ne on kouluikäisiä niin alkavat ottaa itse vastuuta tekemisestä, muistamisesta ja organisoinnista. Tietenkään lapsi ei aina muista ja osaa, mutta vähitellen oppii. Ei ole kauheasti hyötyä tehdä supersuorittajaäitinä kaikkia asioita ja onnistua aina, sekin voi passivoida lasta. Ja kyllä lapsi huomaa vanhemman paineen.
Tärkeintä on se läsnäolo, teidän suhde. Pukukoodit ja pikkulahjat saa jäädä. Sit sanotaan vain "hups, ei nyt ehtinyt".Kyllä oikea pukeutuminen on tärkeää opetella eikä siellä kuorossa voi yksi olla vihreissä risoissa collareissa.
Ei ne lapset elä missään luolassa pelkän ydinperheen kanssa.
No niillä asioilla on väliä, joille sä annat arvoa. Ihan hyvin siellä VOI olla myös vihreissä risoissa kollareissa, jos ne siis tosissaan on sen lapsen ainoay vaatteet (??) ja toinen vaihtoehto on lähteä ostamaan uusia, vaikka ei ehdi. Siisti villapaita ja yksväriset housut on ok. Jollain muksulla voi olla ne kollaritkin ja se ei vaikuta mihinkään mitenkään.
Lapsi antaa sille arvoa ja hän haluaa olla edukseen koulun ja muiden oppilaiden silmissä. Sitäpaitsi kuoro lauloi sotaveteraaneille, joten kyllä se koodinmukainen kunnioittava pukeutuminen oli tärkeää aivan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vastanneet ovat oikeassa. Itse minä tämän asian itselleni vaikeaksi teen. Ja itse olen tilanteeni aiheuttanut.
Mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Joko minä luon sen joulunajan ja joulun lapsille, tai sitten heillä ei tule olemaan kokemusta "lapsuuden jouluista". Enkä vielä ole ihan niin "murrosikäinen teini", että lapsilleni ja puolisolleni huutaisin, että "pitäkää vi**u joulunne".
Katkera ja väsynyt Ap siis täällä.
Luin tuota "karmein jouluaatto" -ketjua ja monessa oli muistoja äidin raivoamisesta jouluaattona. Itse olen ollut monena aattona niin väsynyt, etten yhtään ihmettele.
Kannattaa aloittaa joulun suunnitteleminen jo kuukausia aiemmin. Kortit voi kirjoittaa vaikka jo kesällä valmiiksi, ostat ne nyt alesta, tai jätät ostamatta ja lähettämättä kokonaan. Jossain somessa viesti menee kymmenille ihmisille ilmaiseksi. Vanhuksille sitten perinteiset kortit. Lahjoja voi ostaa vuoden ympäri, alesta saat tammikuussa joulupaperit, pipari ja torttutaikinat voi ostaa jo hyvissä ajoin, kinkut ja kalat pakastaa. Koristeet järjestykseen ja helppo laittaa esille taas jouluna, vaikka isä ja lapset yhdessä. Kukkia ei tarvitse kenellekään ostaa. Tekstiilit peset ja silität heti tämän joulun jälkeen ja laitat kaappiin ripustusvalmiina. Yletön kaikkien lahjominen kannattaa lopettaa heti, moni huokaisee helpotuksesta kun sitä roinaa ei tule joka paikasta. Pikkujoululahjat voi hankkia tammikuun alesta ja vaikka paketoida valmiiksi. Vaatteetkin voi miettiä ja hankkia jo syksyllä. Viikkosiivous ja valmiit ruoat. Kuusi muovinen niin säästyy metsässä rämpimiseltä. Jätä työpaikan joulut välistä, satsaa lasten joulujuhliin. Unohda muu suku ja keskity omaan perheeseen. Jos joku ei ymmärrä ,se on hänen vikansa. Ja se mies mukaan kuskaamaan ja hakemaan lapsia. Siis suunnitelmallisuutta joka asiaan. Mitä isompi perhe, sitä tarpeellisempaa on suunnitella kaikki hyvissä ajoin.
Kyllä heti tulee alapeukkuja, kun joku kirjoittaa järkeviä, käytännönläheisiä ohjeita miten helpottaa jouluhommia :) Ehkä niillä tammikuussa hankituilla tarvikkeilla ei sitten vaan voi päteä somessa. Toki osa ihmisistä oikeasti nauttii "jouluhössötyksestä" ja tykkää tehdä hommat rytinällä, mutta enemmänhän tässä ketjussa on niitä, joiden mielestä on ihan hanurista tehdä asiat suunnitellen tai suunnittelematta, yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljolti on kyse omista valinnoista. Jouluruoat voi pitkälti ostaa ihan valmiina. Siivoukseen riittää ihan tavallinen viikkosiivous tai miten kukin sen nyt järjestääkin. Lapset varmaan voivat hoitaa osan koristelusta ihan mielelläänkin. Opettajille ei ole mikään pakko viedä mitään pikku lahjoja kuten ei jokaiselle kerho-ohjaajallekaan tms. En nyt muutenkaan ymmärrä näitä "pikku muistamisia" missä vaihdetaan päikseen hyasintit ja suklaarasiat. Koulussa tuskin on kovin monta joulujuhlaa ja nyt korona-aikana vanhemmat eivät monesti varmaan edes pääse paikalle. Kun itse muistelen lapsuuteni jouluja, muistan ennen kaikkea tunnelman, en sitä oliko kuusi suorassa ja montako lahjaa sain minäkin jouluna. Ehkä tunnelma on myös sinun lapsillesi se, mitä he jatkossa muistelevat. Panosta siihen. Olen itsekin joskus väsynyt jouluvalmisteluissa, mutta lähtökohtaisesti minusta on outoa, että ilon ja valon juhla on jotain samaa suorittamista kuin koko elämäkin, jossa tärkeintä on saada someen näyttävät kuvat ihkusta perhejoulusta.
Koulussa on normaalioloissa joulukuussa itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet, luokan joulujuhla, koulun joulujuhla.
Sitten on eri harrastusten joulujuhlat/näytökset.
No eihän nuo kaikki vanhemmilta juuri vaadi. En minä ainakaan ole mihinkään itsenäisyysjuhliin tai luokan joulujuhliin osallistunut, koulun joulujuhlaan kyllä. Harrastukset kannattaa mitoittaa niin, että ne ylipäänsä jaksaa hoitaa. Ja ehkä nyt pikku asennemuutoksella voi olla KIVAA katsella lapsensa ja tämän kavereiden esiintymistä jossain näytöksessä, eikä niiden ajankohtakaan yleensä kai ihan puskista tule.
Itsenäisyyspäivänjuhliin voi liittyä ylimääräisiä harjoituksia jotka sotkee aikataulut, sinne on pukukoodi, joka pitää tarkistaa.
Luokan juhliin voi ollam yös teemapukeutuminen, eväät. Ja taas aikataulumuutoksia.
Jos on 3 lasta ja jokaiselle 1-2 harrastusta, näytökset, niiden harjoitukset ja kaikkien esiintymisasut tuottaa valtavasti työtä. Ja kyllä ajankohdat, vaatevaatimukset jne tulee aina viime tipassa ja puskista, valitettavasti.
Miten nuo itsenäisyyspäivänjuhlat sinuun liittyy yhtään mitenkään? Kai lapset osaavat itse kouluun mennä? Mekon ostat Prisma-reissulta, job done. En tajua, miksi vanhemmat kulkevat lasten juhlissa. Ei kai penskat teidänkään työpaikoilla ravaa?
Meidän lähikoulu on homeessa ja tilanne erittäin epävarma. Siksi lapsemme ovat keskustassa koulussa, eivätkä he alaluokilla kulje yksin.
Minkähän mekon minä ostan? Missä kerrottin mikä se pukukoodi oli tai mikä edes on lapseni sukupuoli...
Lasten juhlan pukukoodi on kyllä niin yks hailee oikeesti... jos on MITÄÄN siistiä päällepantavaa niin sillä mennään. Ja jos ne on kouluikäisiä niin alkavat ottaa itse vastuuta tekemisestä, muistamisesta ja organisoinnista. Tietenkään lapsi ei aina muista ja osaa, mutta vähitellen oppii. Ei ole kauheasti hyötyä tehdä supersuorittajaäitinä kaikkia asioita ja onnistua aina, sekin voi passivoida lasta. Ja kyllä lapsi huomaa vanhemman paineen.
Tärkeintä on se läsnäolo, teidän suhde. Pukukoodit ja pikkulahjat saa jäädä. Sit sanotaan vain "hups, ei nyt ehtinyt".Kyllä oikea pukeutuminen on tärkeää opetella eikä siellä kuorossa voi yksi olla vihreissä risoissa collareissa.
Ei ne lapset elä missään luolassa pelkän ydinperheen kanssa.
No niillä asioilla on väliä, joille sä annat arvoa. Ihan hyvin siellä VOI olla myös vihreissä risoissa kollareissa, jos ne siis tosissaan on sen lapsen ainoay vaatteet (??) ja toinen vaihtoehto on lähteä ostamaan uusia, vaikka ei ehdi. Siisti villapaita ja yksväriset housut on ok. Jollain muksulla voi olla ne kollaritkin ja se ei vaikuta mihinkään mitenkään.
Lapsi antaa sille arvoa ja hän haluaa olla edukseen koulun ja muiden oppilaiden silmissä. Sitäpaitsi kuoro lauloi sotaveteraaneille, joten kyllä se koodinmukainen kunnioittava pukeutuminen oli tärkeää aivan kaikille.
Voi luoja. Kai nyt tiesit milloin on Itsenäisyyspäivä ja milloin se lapsen kuoro esiintyy. Ei noista edellisenä päivänä ilmoiteta vaan hyvissä ajoin niin on varmasti aikaa hankkia koodin mukainen asu.
Jestas että joillakin on vaikeaa.
Mä en oikein tiedä mikä sun mielestä on se "lapsuuden joulu" mitä yrität luoda. Se on sun päässäsi, ei sun lasten. Mä koen että mulla oli tosi idyllisiä jouluja lapsena, vaikka jälkikäteen ymmärrän (kun vertaa moneen muuhun) että aika minimi effortilla ne varmaan syntyi - ja hyvä niin!
Me ei koskaan käyty sukuloimassa jouluna eikä ollut vieraita. Meillä oli kuusi, kaupan laatikot ja valmiskinkku. Pipareita pakettitolkulla ja suklaata ja pähkinöitä. Me lapset kuunneltiin joululauluja ja katsottiin telkkarista piirrettyjä tuntikausia. Illemmalla oli se upeus, kun avattiin lahjat, se oli ihanaa!
Meidän joulu on edelleen aika pitkälti tuollainen, vien samaa perinnetta eteenpäin ja koen sen olevan erittäin "jouluista", enkä osaa repiä siitä stressiä vaikka yrittäisin.
Luulisin, että sä vain luulet lastesi kaipaavan jotain suurjoulua. En usko että yksikään muksu tykkää vaikka isoista sukupäivällisistä, jos vaihtoehtona on kattoa joulupiirrettyä ja käydä välillä pihalla tekemässä lumiukkoa...