Miksi lapsiperheet ovat nykyään niin väsyneitä?

Vaatimukset ovat valtavat.

- Työelämä imee mehut ja on turvaton

- Vanhemman pitää olla vanhempana superihminen

- Samaan aikaan oalvelut ovat heikentyneet, niistä saa tapella ja ne on kaukana, pelkkä hammaslääkäri on jo operaatio

- Epävarmuus päivähoidosta, epävarmuus koulusta

- Ja korona. Se uuvuttaa.

Sairastelu ja korona-aika väsyttää ainakin meidän perhettä.

Oli kai tuo vitsillä heitetty. 🤔

Miten niin lapsiperheet. Olen sinkku ja aivan puhki. Niin lapsiperheet varmasti vielä enemmän. Huh huh. Itsekkin haaveilen lapsesta, pitää alkaa tehdä elämäntapa remonttia että jaksaa vielä senkin.

Vaatimukset.

VAATIVA YHTEISÖ: MITEN PÄÄSEMME SYYLLISTÄMISEN KULTTUURISTA KOHTI INNOSTAVAA UUDELLEENRAKENTAMISTA?

Suurin kompastuskivi yhteisön hyvinvoinnissa vaikuttaa olevan tällä hetkellä se, että hauskuus tuntuu muuttuneen vaatimukseksi.

Työelämä nykyään vie kaikki mehut. Joillain fyysisesti joillain henkisesti. Ennen työmäärät ja ilmapiiri oli ihan erilaiset kuin tänä päivänä.

Kiireinen työelämä vie voimat eikä vapaa-aikaan jää enää energiaa.

NÄIN TAPAT INNOSTUKSEN

Hoputa ja kyttää.

Syyllistä.

Uhkaile tulevilla (kriittisillä) arvioinneilla.

Älä määrittele tai konkretisoi tavoitteita vaan ole epämääräinen ja korkeintaan vihjaileva.

Aseta vaativia tavoitteita, mutta älä anna resursseja tai muutakaan tukea.

Vertaile ihmisiä toisiinsa.

Pakota kilpailemaan.

Palkitse tyranniaasi sopeutujia hyvästä alamaisuudesta.

Rankaise kriitikoita tai eroavia mielipiteitä esille tuovia.

Kyllä mun äiti oli ihan poikki koko ajan kun olin lapsi. Kävi töissä ja hoiti kodin. 80-90 luvuilla. Isä ei osallistunut kotitöihin eikä lasten asioihin, niin kuin ei muutkaan isät tuolloin. Siksi minulla ei olekaan omia lapsia, kun näin miten rankkaa on. Toki nykyään on paljon enemmän harrastuksia sekä lapsilla että vanhemmilla. Muitakin vaatimuksia esim. Koulun taholta näyttää olevan enemmän. Toisaalta sitten ei odoteta enää, että naiset passaisi miehet ja omat tai appivanhemmat. Naiset uskaltaa sanoa ja näyttää sen, että väsyttää. Aiemmin sellainen olisi ollut mahdotonta, piti näyttää että pärjää, etenkin just siinä kodinhoidossa.

Korona.

Etätyöt, jotka tavallaan ovat ihan kiva juttu, mutta moni asia on myös hankalampi etänä.

Ura ja työnantajan odotukset. Nytkin huono omatunto, kun olen toista päivää kuumeessa ja huominenkin päivä menee saikulla. Jatkuva nakutus takaraivossa, että tämä on väärin.

Lapselle/lapsille pitäisi olla hyvä ja kärsivällinen vanhempi. Huoltaa ja hoivata. Kuunnella ja kasvattaa. Omassa lapsuudessa lapsille huudettiin, arvosteltiin ja käskettiin pois jaloista. En haluaisi olla edes sellainen vanhempi, mutta empaattinen ja kärsivällinen vanhemmuus on välillä todella rankkaa ja väsyttävää, kun omat voimavarat on jo siltä päivältä käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä nykyään vie kaikki mehut. Joillain fyysisesti joillain henkisesti. Ennen työmäärät ja ilmapiiri oli ihan erilaiset kuin tänä päivänä.

Onhan tämä vähän tiukkaa, pitää olla tehokkaampi kuin kymmenen kiinalaista.

Mutta mitä sitten, kun tulee se yhdestoista kiinalainen?!

On niin kauhia kiire ettei ymmärretä levon ja unen määrän tärkeyttä. 

Miten niin nykyään? Kyllä mä muistan, että mun äiti otti aina päikkärit sohvalla Pikkukakkosen aikaan. Joskus kysyin siltä, että mitä se muistaa 90-luvusta, niin kuulemma sen, että sillä oli kaksi pientä lasta.

Ihmiset on väsyneitä, jos niiden elämä on kauhean kuormittavaa. Mä en koe, että meidän pikkulapsiarki olisi kauhean väsyttävää, koska teen itse lyhyttä työaikaa ja mies osallistuu arjen pyöritykseen. Lapset on ns. helppoja ja nukkuvat hyvin. Joillain on sitten erilailla.

Kännykät. Älylaitteet. Lapset on ku narkomaaneja noiden laitteiden kanssa.

: (

Mulla on 1v, 1v, 3v lapset. Ei sukulaisia joille tuupata muksut halutessaan.

Johtotason työ, vastuulla miljoonaprojektit.

Opiskelen yliopistossa työn ohessa.

Rakennutan omakotitaloa, itse teen valvonnan lisäksi myös osan suorittavasta työstä.

Ennenvanhaan esim vanhemmillani ei ollut kuin kansakoulu käytynä, päivätyö liukuhihnalla ja lapset isovanhemmilla hoidossa. Joutilasta aikaa oli enempi.

Lapset on täysin riippuvaisia laitteista.

Riehuvat ku hullut, kun yrität ottaa ne pois.

Ketä sellainen ei ahdista?? Tai väsytä???

Tehkää ne lapset nuorempina. Poika Tero-Eero 3 v., tyttö Liisa-Lotta 1 v., äiti Eeva-Maria 41 v ja isä Matti 48 v. Ei ihme, että väsyttää.

Elämän pitää olla kauheaa suorittamista.