Miksi lapsiperheet ovat nykyään niin väsyneitä?

Itsellä ainakin seuraavat:

lapsen sairastelu,josta seurauksena poissaolot ja siitä seurauksena lasu kohta kimpussa.

Wilma-viestiä pukannut joka hiton asiasta koko lapsen ala-asteen ajan. Voin vaan kuvitella millaista on, kun lapsia on monta ja eri kouluissa!

Korona - lapsen käyttäminen testeissä joka nuhasta. tukeminen kriisissä, tylsyyden ja epävarmuuden kestäminen kun niin paljon kotona, harrastukset peruttu, tulevaisuus epävarmaa.

Vrt. Oma lapsuus. Lasu ei puuttunut, ellei tilanne lapsen kotona ollut todella vakava ja silmiinpistävä eikä välttämättä silloinkaan. Poissaoloista olisi tullut open soitto ja lisäläksyä.

Viestejä tuli ennen vain reissuvihkoon, ja vain tärkeimmistä asioista. Yläasteikäisellä ei reissuvihkoa enää ollut. Ope soitti,jos lapsi oli riehunut pahasti, muuten sai nuori hoitaa koulun itse.

Ysärin lapsella tulevaisuus näytti valoisalta, vanhempien oli helppo kannustaa tulevaisuuteen.

Aina ne ovat olleet väsyneitä, nykypäivänä vain pitää selviytyä yksin, ennen suku ja kylä auttoi ja koska lähestulkoon kaikilla lapsentekoikäisillä oli lapsia, ei ollut mihin verrata kuten nyt. Se oli normaali osa elämää. Nykyään se on valinta jonka kanssa jokaisen tulee kärvistellä itse ja suoriutua silti muilla elämänosa-alueilla kuten kaikki muutkin.

Kaikki sympatit alaikäisten vanhemmille. Tulisin hulluksi nyt korona aikana etäkoulujen ja karanteenien kanssa. Oma ainut lapseni on onneksi melkein 19v.

Sympatiat.

Niin ja unohdin sanoa, että kaikki on niin prkleen kallista nykyään. Mihinkään ylimääräiseen ei meinaa olla varaa kun pelkät ruokaostokset vie vararikkoon teinin kanssa. -22

Vierailija kirjoitti:

Aina ne ovat olleet väsyneitä, nykypäivänä vain pitää selviytyä yksin, ennen suku ja kylä auttoi ja koska lähestulkoon kaikilla lapsentekoikäisillä oli lapsia, ei ollut mihin verrata kuten nyt. Se oli normaali osa elämää. Nykyään se on valinta jonka kanssa jokaisen tulee kärvistellä itse ja suoriutua silti muilla elämänosa-alueilla kuten kaikki muutkin.

Tää on kyllä. Meillä oli serkut joskus kylässä viikon verran kerrallaan ja päikseen.

Vanhemmat "osallistuvat" enemmän lasten koulunkäyntiin, kuin omassa lapsuudessani. Wilmaviestejä kuuluu seurata usein, info kodin ja koulun välillä kulkee sitä kautta. Pitää olla ajantasalla koululaisten(kin) asioista.

N40

Vierailija kirjoitti:

Tehkää ne lapset nuorempina. Poika Tero-Eero 3 v., tyttö Liisa-Lotta 1 v., äiti Eeva-Maria 41 v ja isä Matti 48 v. Ei ihme, että väsyttää.

Vanhemmiten unentarve vähenee.

Etsipä jostain esim sellainen mummo, joka nukkuu vielä aamukuudelta? Kyllä ne jo neljän jälkeen alkavat hesaria rapisuttelemaan...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 1v, 1v, 3v lapset. Ei sukulaisia joille tuupata muksut halutessaan.

Johtotason työ, vastuulla miljoonaprojektit.

Opiskelen yliopistossa työn ohessa.

Rakennutan omakotitaloa, itse teen valvonnan lisäksi myös osan suorittavasta työstä.

Ennenvanhaan esim vanhemmillani ei ollut kuin kansakoulu käytynä, päivätyö liukuhihnalla ja lapset isovanhemmilla hoidossa. Joutilasta aikaa oli enempi.

Mitä tarkalleen haet avautumisellasi? Johtotason palkkaa nauttivan on iiihan turha tulla valittamaan miten rankkaa elämä on ja hakea empatiaa... sitä ei tipu. Itse olen syövästä toipunut YH-isä jolla 9 tuntinen työpäivä pas*alla duunaripalkalla vuokra-asunnossa ja lapseni on tarhassa 10 tuntiset päivät. Vähästä vapaa-ajastani käytän 6 tuntia viikossa opiskeluun jotta saan ehkä pitää työpaikkani, etenemismahdollisuuksia ei ole kun pomo palkkaa vain kavereitaan. Verot ja ruoan hinta vain nousee.  Olen koodari.Tulevaisuudennäkymät nolla. Mikä se sanonta lottovoitosta syntyä Suomeen olikaan...

Minua ahdistaa nuorieni tukeminen juuri nyt.

Lukiouudistukset ihan perseestä

Korona alkaa verottaa voimia

Yleinen toivottomuus tulevaisuuden suhteen

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat "osallistuvat" enemmän lasten koulunkäyntiin, kuin omassa lapsuudessani. Wilmaviestejä kuuluu seurata usein, info kodin ja koulun välillä kulkee sitä kautta. Pitää olla ajantasalla koululaisten(kin) asioista.

N40

Tämä.

Minun lapsuudessani taksi haki ja toi pihalta. Vanhempainilta oli kerran vuodessa, plus joulujuhla ja päättäjäiset. Ei vanhemmat olleet kouluun yhteyksissä juurikaan.

Nykyään pitää kytätä kaikenmaailman chättejä, onko huomenna naamiaiset, eiku torstaina piti laittaa mukaan värikyniä ja perjantaina kahluusaappaat koska ohjelmassa perhokalastusta kolmevuotiaille.. siihen päälle jonkun ylivilkkaan vanhempainkomiteahäslän keräykset, äänestykset ja muut somepäivitykset joissa VOI olla jotain tärkeää, yleensä ei.

Isovanhemmat auttavat paljon vähemmän. Esim. anoppini hoidatti omat lapsensa täysin äidillään, mutta nyt itse on kiireinen koiriensa kanssa eikä ole kertaakaan hoitanut lapsiamme.

Päiväkodista ja koulusta odotetaan vanhempien osallistuvan paljon enemmän.

Työelämä on hullua.

Pakko kysyä.

Mikä tässä koronassa teitä rasittaa?

Itse en ole huomannut negatiivisia vaikutuksia.

Hyvin monet asiat muuttuivat etänä hoidettavaksi tai sähköisiksi. Baarissa en käy, en leffassa enkä teattereissa. Lenkillä käyn kuin ennen vanhaan, töissä ja kaupassa.

Ilman vttuilua, mikä tässä ajassa on sitä raskasta?

Avioliitto veti minut burn-outiin. 

Erottuani en ole väsynyt enää ollenkaan. 

Eli ihmissuhde väsytti, ei lapsiperhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä.

Mikä tässä koronassa teitä rasittaa?

Itse en ole huomannut negatiivisia vaikutuksia.

Hyvin monet asiat muuttuivat etänä hoidettavaksi tai sähköisiksi. Baarissa en käy, en leffassa enkä teattereissa. Lenkillä käyn kuin ennen vanhaan, töissä ja kaupassa.

Ilman vttuilua, mikä tässä ajassa on sitä raskasta?

No jos koulusta tulee joka päivä altistumisviesti niin se.

Kuskaamme lapsen kouluun ettei kuljw julkisilla koska korona

Kaikki harrastukset jäissä

Kaikki kaverisuhteet hankalampia

Opiskelija palasi kotiin koska yliopisto etänä

Ruokaa saa laittaa ihan koko ajan, myös koululaiswlle eväät koska ruokailu riskaabeli

Kaikki asiat hankalia hoitaa, lapsen reseptin uusiminen vei kolme viikkoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 1v, 1v, 3v lapset. Ei sukulaisia joille tuupata muksut halutessaan.

Johtotason työ, vastuulla miljoonaprojektit.

Opiskelen yliopistossa työn ohessa.

Rakennutan omakotitaloa, itse teen valvonnan lisäksi myös osan suorittavasta työstä.

Ennenvanhaan esim vanhemmillani ei ollut kuin kansakoulu käytynä, päivätyö liukuhihnalla ja lapset isovanhemmilla hoidossa. Joutilasta aikaa oli enempi.

Mitä tarkalleen haet avautumisellasi? Johtotason palkkaa nauttivan on iiihan turha tulla valittamaan miten rankkaa elämä on ja hakea empatiaa... sitä ei tipu. Itse olen syövästä toipunut YH-isä jolla 9 tuntinen työpäivä pas*alla duunaripalkalla vuokra-asunnossa ja lapseni on tarhassa 10 tuntiset päivät. Vähästä vapaa-ajastani käytän 6 tuntia viikossa opiskeluun jotta saan ehkä pitää työpaikkani, etenemismahdollisuuksia ei ole kun pomo palkkaa vain kavereitaan. Verot ja ruoan hinta vain nousee.  Olen koodari.Tulevaisuudennäkymät nolla. Mikä se sanonta lottovoitosta syntyä Suomeen olikaan...

Kysyttiin että mikä väsyttää, vastasin.

Itsehän kalastelet empatiaa nyyhkytarinallasi. Peiliin katsomisen sijaan syytät muita ongelmistasi. Ei tarvitse kaukaa etsiä syytä, miksi minulla on oma työtilanne ja sinulla omasi.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä.

Mikä tässä koronassa teitä rasittaa?

Itse en ole huomannut negatiivisia vaikutuksia.

Hyvin monet asiat muuttuivat etänä hoidettavaksi tai sähköisiksi. Baarissa en käy, en leffassa enkä teattereissa. Lenkillä käyn kuin ennen vanhaan, töissä ja kaupassa.

Ilman vttuilua, mikä tässä ajassa on sitä raskasta?

Onko sulla lapsia?

Pitkälle jalostettu ruoka, josta puuttuu kaikki oikeasti terveellinen.

Makeaa, makeaa ja väliin vähän sipsiä.

Jatkuva sisällä kyhjääminen, pelivärkit.

Harrastukset, jotka ovat vaativia. Kaukana on pihalla pelailu, lumessa telmiminen tai pulkkamäki monella.

Koulussa kaikkien on oltava samalla tasolla. Oli sitten älyä liikaa tai liian vähän.

Koko ajan pitää olla menossa, tulossa tai ainakin suunnitella jompaa kumpaa.

Telkusta pelkkää mölyohjelmaa, joka stressaa.

Pienet jo oravanpyörässä parivuotiaasta.

Hometta joka paikka täynnä.

Oletetaan, että lapset ovat jotenkin aikuisia jo pienenäkin.

Vanhemmat alkavat olla niitä, jotka ovat olleet edellä mainittuja lapsia myös itse.

Eli takaisin tylsyyttä. Leikkimistä. Viikonlopun lepoa ja aikaa. Ulkoilua, puhdasta ravintoa ja unta. Lapset kotona niin pitkään, kuin mahdollista. Luurit, pelit jne. pois ja käteen vain esim. 1-2x vko hetkeksi.

Eikä ehkä aina tarvitsisi kuvata someen jokaista kaatunutta soppalautasta tai hätäisesti väsättyä sänkyyn raahattua aamiaista. Oikeasti ketään ei pitäisi edes kiinnostaa.

Näkisin että työelämän vaatimukset on se juurisyy. Useallakin eri tavalla, mutta esim. kotihoitajan työ on hyvä esimerkki siitä miten ennen oli aikaa asiakkaille, mutta ei enää. Nuoruudesta muistan miten tutun mummun kotona kävi kotihoitajia, ja he olivat läsnä (hoitivat terveysjutut, ehtivät ottaa kupin kahvia, siivosivat välillä jne.) nyt sukulainen joka tekee noita hommia (kirjaimellisesti!) itkee kun aikaa ei ole tehdä töitä hyvin. Yksi viivästys (maahan kaatunut mummo/ambulanssin odottelu tmv.) sotkee koko päivän, ja apua ei saa --> muiden asiakkaiden (jo ennestän liian lyhyet!) ajat vain pitää juosta läpi, lounasta ei ehdi syödä jne.

Sama tuntuu olevan kaikkialla: väkeä vähennetään/eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata uusia, jäljelle jäävät eivät jaksa. Omallakin työpaikalla moni saikulla uupumuksen takia. Tuttavilta kuulee samaa, ihmisistä tiristetään kaikki pois, ja pakko on juosta koska uudesta työstä ei useinkaan ole varmuutta (pätkää/silppua/projektia)

Vierailija kirjoitti:

VAATIVA YHTEISÖ: MITEN PÄÄSEMME SYYLLISTÄMISEN KULTTUURISTA KOHTI INNOSTAVAA UUDELLEENRAKENTAMISTA?

Repesin tälle ääneen ja jäin väsymystäni hihittämään :D t nykyajan mamma