Yliopistoissa on ongelma: jännittäjille tarkoitetut suulliset kurssit ovat liian suosittuja

Koska nuorten mielenmaisema on äärimmäisen negatiivinen. Kannustava ja positiivinen puhe loistaa poissaoloillaan tai sitä esiintyy vain kalliiden urheiluharrastusten piireissä. Peleissä ja somessa kasvaneet ovat oppineet siihen, että kaikki narratiivit ovat vihamielisiä ja pelkäävät siksi elämää. Osittain kylläkin ihan aiheesta

Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan. 

Kiristyvän someilmapiirin, cancellointien ja muiden salakuvauksien seurauksena ihmiset ovat entistä enemmän tietoisia siitä että muut nauravat heille selän takana. Epäsuorasti vaikuttaa tässäkin.

Koronan takia. Nuorien pitäminen seinien sisällä ei ollut järkevää. Monilla varmaan oli taustalla jo jonkinlaista pelkoa, mutta se kasvoi ahdistukseksi. Sosiaalisesta pelosta kärsiville opiskelijoille antaisin vinkin. Ottakaa yhteyttä kurssin vetäjiin, yths.sään jne. Voi olla ettei kaikki ymmärrä, mutta suurin osa suhtautuu asiaan asiallisesti. Minusta pahin vaihtoehto on se, että opiskelija jättää tämän takia menemättä kursseille tai lopettaa opiskelut.

Ylikriittinen kasvatushan näitä tekee. Sätitään kaikesta, ei kannusteta tai anneta myönteistä huomiota. 

No ehkä ennen ei näitä kurrsseja ollut ja nyt kun on tarjolla niin niile halutaan. Tai sitten joku tiktokissa suositellut niitä?

Ne tahtoo työskentelyrauhan. 

Vierailija kirjoitti:

Ylikriittinen kasvatushan näitä tekee. Sätitään kaikesta, ei kannusteta tai anneta myönteistä huomiota. 

Toisin päin pikemminkin, kun on kasvatettu vapaasti eikä opetettu kohtaamaan vastoinkäymisiä niin näinhän siinä käy.

Taitaa isoin syy olla se että ei tarvitse kirjoittaa niin paljoa vaan voi läpäistä kurssin puhumalla.

Mitä tarkoittaa suullinen kurssi? Kuulostaa jännittävältä.

Itseltänikin jäi aikoinaan yliopisto kesken sosiaalisen jännittämisen vuoksi.

Parhaita kursseja oli sellaiset, missä isossa salissa sai vetäytyä johonkin nurkkaan kuuntelemaan opetusta. Pahimpia oli pienissä porukoissa/pienissä koirankopeissa opetettavat kurssit.

Luonnollisesti kaikki seminaarit ym esiintymiset olivat viimeiseen asti välteltäviä juttuja. Vaikuttivat ratkaisevasti suuntautumisvaihtoehdon ja kurssien valintaan.

Jos ei yliopistossa pärjää, kannattaa mennä palstalla kohkatun zoon puolelle. Siellä on aina paikka kuin juhlapaikanhakijalle rajalla. Sanoo vain zoon ovella "opiskelupaikka" ja vahtimestari toteea "täällähän sulle on jo PhD-zoo päättötodistuskin valmiiksi kirjoitettuna". Muutenkin yliopistit tulisi lakkauttaa viherkommareiden pesäkkeinä.

Kun elää elämäänsä pääosin kotona ruutujen äärellä, eikä ihmisten seurassa niin jännittäähän se sitten kun joskus semmoiseen ihan elävään seuraan joutuu.

Kuin koiria joilla on jäänyt sosiaalistaminen välistä koulutuksessa kokonaan.

Hyvä juttu. Muistan että yliopistossa oli aina vaikeaa saada ryhmätöissä mukaan ketään esittelemään, koska jännitti. Tai sitten kun sai, sillä toisella meni usein jännityksen vuoksi vihkoon. Ja kyseessä kuitenkin ala jolla pitäisi vähän osata esiintyä

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan. 

Olen miettinyt, että johtuisiko tämä siitä, ettei kaikille enää riitä työpaikkaa tai edes mahdollisuutta perheellistyä. Aletaan kilpailla likaisesti, ja nauretaan jotain kirjoitusvirhettä siinä toivossa, että tämä toinen joko lannistuisi tai itse ainakin kelpaisi paremmin, kun osoittelee muiden puutteita. 

Vierailija kirjoitti:

Ylikriittinen kasvatushan näitä tekee. Sätitään kaikesta, ei kannusteta tai anneta myönteistä huomiota. 

Ennen vanhaan lapset leikkivät yhdessä pihalla ja kävivät vain syömässä. Lapset kasvatti toinen toisensa ja kaikki voivat hyvin, toki lapsia loukkaantui ja kuoli enemmän, mutta aikuiseksi kasvettuaan sopeutuivat yhteiskuntaan kukin kykyjensä mukaan. Nykyään lapset viettävät päivät pitkät puhelimellaan aikuisten katsoessa vieressä. Jos lapsi liikkuu, niin hänet viedään sinne aikuisen ohjaamaan toimintaan autolla. Palaute vertaisilta (eli muilta lapsilta) lienee pääosin negatiivista. Eiköhän vanhempien kasvatus ole liiankin positiivista ja opettajathan antavat lapsosille mukavuuskymppejä.

Vierailija kirjoitti:

Kun elää elämäänsä pääosin kotona ruutujen äärellä, eikä ihmisten seurassa niin jännittäähän se sitten kun joskus semmoiseen ihan elävään seuraan joutuu.

Kuin koiria joilla on jäänyt sosiaalistaminen välistä koulutuksessa kokonaan.

Lasten ja nuorten sosiaalistaminen on btw sitä ilmaista pyyteetöntä työtä, joka naisilla on ollut tapana tehdä.

Hienoa, että sillekin alkaa löytyä hintalappu. Kuinka paljon maksaa kouluttaa kaikki nuoret minimini pienryhmissä, kun heidän päänuppinsa ei kestä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa suullinen kurssi? Kuulostaa jännittävältä.

Itseltänikin jäi aikoinaan yliopisto kesken sosiaalisen jännittämisen vuoksi.

 

No esim. virkamiesruotsin suullinen osuus, äidinkielen suullinen viestintä. Kurssi jossa pitää esiintyä. 

Ettekö te muut entiset nuoret ole koskaan  olleet arkoja jännäjiä? Minä olen. Olen elämäni aikana joutunut pakottamaan itseni moniin tilanteisiin, että olen pystynyt opiskelemaan ja käymään töissä. Moni vähemmän tärkeä asia taas on jäänyt tekemättä. En usko, että nykyiset nuoret ovat sen pahempia jännittäjiä,  asiasta vain puhutaan avoimemmin. Minä en ole myöntänyt jännittämistäni kenellekään itseni lisäksi. 

Opiskellessani ysärilla Tren yolla, Panu Rajala näytti olevan hyvin kiinnostunut oraalisen informaation jakamisesta fuksitytöille. 

Koska teinien sosiaalinen elämä on valtaosin somessa. Nykynuoriso saa ahdistuksen, kun pitäisi soittaa puhelimella tai jopa vastata siihen. 

Tuskin tuollaiset kovin hyvin pärjää työelämässä.