Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet vähättelevät lapsen saamisesta aiheutuvaa elämänmuutosta?
05.12.2021 |
Kun joku perustelee vapaaehtoista lapsettomuuttaan sillä, että haluaa keskittyä elämässä muihin asioihin, niin heti on joku luettelemassa, että kyllä lapsen kanssakin voi tehdä asioita x, y, z jne.
No joo, on varmaan olemassa supervanhempia,, jotka luovat menestyksekästä uraa, harrastavat intohimoisesti urheilua lapsi selässä mukana keikkuen jne. Mutta eikö olekin hirveää valehtelua väittää, ettei lapsista seuraa minkäänlaista elämänmuutosta? Ettei lasten kanssa enää voi keskittyä omiin asioihin samalla tavalla kuin ennen pystyi?
Miksi ihmiset valehtelevat tästä asiasta? Onko se jotakin itsensä rauhoittelua vai mikä siinä on taustalla? Minä en ainakaan kenellekään lapsia harkitsevalle menisi ikinä sanomaan, etteivät lapset muuta mitään, kun ilmiselvä totuus on toinen.
Kommentit (45)
Saman olen huomannut. Lasta harkitseville sanotaan, että ihanaa elämää ja lapset eivät mitään unelmia estä. Muille sitten sanotaan, miten rankkaa on ja ettei lapsettomat ymmärrä yhtään, miten vaikeaa voi ihmisen elämä olla...
Kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esimerkiksi minä elin jo valmiiksi sellaista elämää, ettei lapset sitä kovinkaan paljoa muuttaneet. Viihdyn tosi hyvin kotona, ei kiinnosta menestyksekäs ura eikä vaativat harrastukset.
Itselläni on lapsi ja kyllä myönnän ääneen, että se muutti kaiken.
En jaksa lukea aloitusta, mutta eihän sitä vähätellä. Siitä ei vain puhuta. Minusta ysillä pitäisi käydä läpi lapsensaannin vaikutuksia ja olla pakollinen harjoittelu päiväkodissa. Siinä voisi monen mieli muuttua lastenhankinnan suhteen. Nythän useat eivät tiedä vauvoista mitään, kun hankkiutuvat raskaaksi.
No miksi pitäisi kaikkien kokea lapsiperhe-elämä samoin. Kitua, kärsiä ja katua? Kun se meillä oli elämän parasta aikaa. Kaksi perustervettä ja tyytyväistä lasta. Kaksi fiksua ja perhekeskeistä aikuista. Arki pyöri tehokkaasti ja välillä oli myös juhlaa. Parisuhde vain parani ja talous oli ok. Kaunis koti. Sukua ja ystäviä. Molemmilla myös omaa aikaa. Ja nyt kun molemmat lapset jo opiskelee ja ovat muuttaneet pois niin olemme yhä yhdessä ja aikuisiin lapsiin hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saaminen on suuri elämänmuutos. Useimpien elämän se muuttaa paremmaksi.
Jokaisen pitää tehdä valintansa itse.
Kaikille se ei ole niin vaikeaa. Meillä on vain 2 lasta mut monilla ystävä/sukulaisperheillä on 3-4 lasta. Ihan koulutettua ja hyvin toimeentulevaa porukkaa olemme kaikki. Hyvin näyttää kaikilla sujuvan eikä kukaan ruikuta ja valita jatkuvasti. Niinkuin täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä rehellisestikään koe että lapset olisi muuttaneet kovin radikaalisti elämää. Taitaa riippua vähän siitäkin kauanko ehtii elää ilman lapsia, ja millaisesta elämästä ylipäänsä pitää. Minä sain esikoisen suunnitellusti 18-vuitiaana ja se oli unelmien täyttymys. Lapsi soljahti elämäämme hyvin kivuttomasti. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi lasten takia, koska en keksi mitään mitä olisin elämässä halunnut tehdä mitä en lasten kanssa ole voinut tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea aloitusta, mutta eihän sitä vähätellä. Siitä ei vain puhuta. Minusta ysillä pitäisi käydä läpi lapsensaannin vaikutuksia ja olla pakollinen harjoittelu päiväkodissa. Siinä voisi monen mieli muuttua lastenhankinnan suhteen. Nythän useat eivät tiedä vauvoista mitään, kun hankkiutuvat raskaaksi.
a) Kyllä puhutaan, ihan tarpeeksi, siitä mitä lapsen saaminen tarkoittaa! Sitä keskustelua ovat palstat täynnä!!
b) Koulu on koulu. Joidenkin mielestä siellä pitäisi vielä muun opetuksen lisäksi opettaa veroilmoituksia, cityrollereiden parkkeeraamista, käyttäytymistä vanhempia ihmisiä kohtaan, ja nyt siis vielä vauva-arkea?
Voitko kertoa minulle, millä ajalla? Kokopäiväkoulu? Voitko myös kertoa minulle, missä VANHEMPIEN kasvatusvastuu menee??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käsitän tuon sellaiseksi kehuskeluksi, että itse ollaan niin hiton reippaita ja osaavia, että se lapsi menee siinä kaiken muun sivussa ja ne, jotka muuta väittävät, ovat luusereita, joilla ei ole mitään elämänhallintataitoja.
Kannattaa muistaa että aikuinenkin lapsi voi soitella vanhemmalle, joka joutuu olemaan puhelinvastaajana, voi olla jotain hätätilanteita tai kysymyksiä. Luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm, onhan se iso elämänmuutos mutta itse ainakin ajattelen että se on ikään kuin luonnollinen elämänmuutos kuten esim työelämään siirtyminen, murrosikä tai eläköityminen. Tulee uusi vaihe elämässä joka tuo uusia asioita. Ei uusi ole pahasta, eikä se tarkoita pelkkää luopumista vaan enemmän siinä on saamapuolella.
Minusta tuntuu, että tällä tavalla sanovat sellaiset vanhemmat, jotka menevät sieltä, missä aita on matalin. Itse muistan lasten leikkipuistoajalta, että ne, jotka eniten kertoivat aktiivisesta elämästään, olivat niitä, joiden lapset saivat kaikessa rauhassa mäiskiä muita lapsia lapioilla päähän ja tallustella pisimmälle autotielle, ennen kuin vanhemmat viitsivät asioihin puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään elämä pysy muuttumattomana kymmeniä vuosia. Ympäristön muutokset heijastuvat myös itseen, ei sitä missään staattisessa kuplassa eletä.
Ehkä eniten hämmästyttää väite, ettei voi käydä töissä, jos on lapsia? Myös yhtiön johtotehtävissä olevilla naisilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä rehellisestikään koe että lapset olisi muuttaneet kovin radikaalisti elämää. Taitaa riippua vähän siitäkin kauanko ehtii elää ilman lapsia, ja millaisesta elämästä ylipäänsä pitää. Minä sain esikoisen suunnitellusti 18-vuitiaana ja se oli unelmien täyttymys. Lapsi soljahti elämäämme hyvin kivuttomasti. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi lasten takia, koska en keksi mitään mitä olisin elämässä halunnut tehdä mitä en lasten kanssa ole voinut tehdä.
Kävitkö reilaamassa kavereiden kanssa? Se on aika yleinen juttu tuossa iässä toteuttaa. Entäs vaihtovuosi ulkomailla tms.?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että aikuinenkin lapsi voi soitella vanhemmalle, joka joutuu olemaan puhelinvastaajana, voi olla jotain hätätilanteita tai kysymyksiä. Luonnollisesti.
Kannattaa muistaa, että iäkäs vanhempi voi soitella aikuiselle lapselle, joka joutuu olemaan puhelinvastaajana, voi olla jotain hätätilannetta tai kysymyksiä.
-ohis
Ehkä siksi, että nykyään monille lapset on elämän keskipiste, projekti jolle annetaan kaikki , elämäntapahtuma jonka vuoksi jäädään vuosiksi pois työelämästä.
Minusta on ihan terveellistä muistuttaa, ettei lapsen tarvitse pysäyttää koko muuta elämää vuosiksi, vaan ovat osa elämää (niille jotka sellaisia haluaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä rehellisestikään koe että lapset olisi muuttaneet kovin radikaalisti elämää. Taitaa riippua vähän siitäkin kauanko ehtii elää ilman lapsia, ja millaisesta elämästä ylipäänsä pitää. Minä sain esikoisen suunnitellusti 18-vuitiaana ja se oli unelmien täyttymys. Lapsi soljahti elämäämme hyvin kivuttomasti. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi lasten takia, koska en keksi mitään mitä olisin elämässä halunnut tehdä mitä en lasten kanssa ole voinut tehdä.
Kävitkö reilaamassa kavereiden kanssa? Se on aika yleinen juttu tuossa iässä toteuttaa. Entäs vaihtovuosi ulkomailla tms.?
Sulta jäi lainaamassasi tekstissä oleellinen kohta huomaamatta; Taitaa riippua vähän siitäkin kauanko ehtii elää ilman lapsia, ja millaisesta elämästä ylipäänsä pitää.
Tuo vastaaja on selkeästi syntynyt äidiksi ja perhe-elämään. Lapsi oli hänen unelmiensä täyttymys. Mahtavaa, että osa lapsen hankkineista ihmisistä on juuri hänenlaisiaan. Eikä reilaaminen ja vaihtovuosi ole asioita mitä kaikki haluavat. En minäkään sellaisia ole kaivannut, vaikka vapaaehtoisesti lapseton olenkin.
"Onko se jotakin itsensä rauhoittelua"
Sitähän se juuri on. Ehkä kaduttaa lapsen hankinta mutta sitä ei voi ääneen myöntää.