Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet vähättelevät lapsen saamisesta aiheutuvaa elämänmuutosta?
05.12.2021 |
Kun joku perustelee vapaaehtoista lapsettomuuttaan sillä, että haluaa keskittyä elämässä muihin asioihin, niin heti on joku luettelemassa, että kyllä lapsen kanssakin voi tehdä asioita x, y, z jne.
No joo, on varmaan olemassa supervanhempia,, jotka luovat menestyksekästä uraa, harrastavat intohimoisesti urheilua lapsi selässä mukana keikkuen jne. Mutta eikö olekin hirveää valehtelua väittää, ettei lapsista seuraa minkäänlaista elämänmuutosta? Ettei lasten kanssa enää voi keskittyä omiin asioihin samalla tavalla kuin ennen pystyi?
Miksi ihmiset valehtelevat tästä asiasta? Onko se jotakin itsensä rauhoittelua vai mikä siinä on taustalla? Minä en ainakaan kenellekään lapsia harkitsevalle menisi ikinä sanomaan, etteivät lapset muuta mitään, kun ilmiselvä totuus on toinen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ap. vetää mutkat suoriksi. Lapsen kanssa voi tehdä asioita A, B ja C => lapsi ei muuta elämää mitenkään ???
Nimenomaan tämä. Tottakai lapsi muuttaa paljon, mutta ei estä tekemästä asioita A, B ja C. Mitä ne asiat sitten ovat, riippuu ihmisestä. Jollain se on vaativa ura tai harrastus, jollain matkustelu tms tai illanvietot. Lähtökohtaisesti näitä voi edelleen tehdä, jos lapsella on toinenkin vanhempi tai muuten hyvät tukiverkot (tai rahaa lapsenvahtiin), mutta joutuuhan niitä jonkin verran priorisoimaan, jos haluaa myös olla läsnä lapsensa arjessa. Itselläni on esim. rakas harrastus, josta olen ollut pois vain muutaman viikon lapsen syntymän jälkeen. Harrastukseen liittyy myös viikonloppumenoja ja reissuja, joilla olen ollut mukana. Tämä on minulle tärkeää, mutta sen sijaan monesta muusta menosta olen tinkinyt, jotten olisi "aina poissa". Eli lapsen syntymä laittaa priorisoimaan asioita ja tehostamaan ajankäyttöä, joutilaisuus jää vähemmälle. Mutta tämä on ainakin itsellenki ollut ainoastaan positiivinen muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. vetää mutkat suoriksi. Lapsen kanssa voi tehdä asioita A, B ja C => lapsi ei muuta elämää mitenkään ???
Nimenomaan tämä. Tottakai lapsi muuttaa paljon, mutta ei estä tekemästä asioita A, B ja C. Mitä ne asiat sitten ovat, riippuu ihmisestä. Jollain se on vaativa ura tai harrastus, jollain matkustelu tms tai illanvietot. Lähtökohtaisesti näitä voi edelleen tehdä, jos lapsella on toinenkin vanhempi tai muuten hyvät tukiverkot (tai rahaa lapsenvahtiin), mutta joutuuhan niitä jonkin verran priorisoimaan, jos haluaa myös olla läsnä lapsensa arjessa. Itselläni on esim. rakas harrastus, josta olen ollut pois vain muutaman viikon lapsen syntymän jälkeen. Harrastukseen liittyy myös viikonloppumenoja ja reissuja, joilla olen ollut mukana. Tämä on minulle tärkeää, mutta sen sijaan monesta muusta menosta olen tinkinyt, jotten olisi "aina poissa". Eli lapsen syntymä laittaa priorisoimaan asioita ja tehostamaan ajankäyttöä, joutilaisuus jää vähemmälle. Mutta tämä on ainakin itsellenki ollut ainoastaan positiivinen muutos.
Tämä. Mikä helpotus kun ei tarvinnut enää joka viikonloppu keksiä tekosyitä kieltäytyä kaikista riennoista. Kyllästyttiin miehen kanssa kyllä aikaisemmin jo öiseen riekkumiseen. Oltiin 22 kun vanhin syntyi.
Kaikki muu on jatkunut normaalisti. Käydään töissä ja harrastetaan. Matkoillakin on käyty. Toki tässäkin prioriteetit muuttuu. Mutta se muutos ei ole järjestään huono. Monessa asiassa päinvastoin.
Meille syntyi kaksi lasta, joista toisella on diagnosoitu autismin kirjon piirteitä. Molemmilla on kaikenlaisille tukitoimenpiteillä tarvetta. Elämä muuttui paljon, kun yhtäkkiä joutuu kuljettelemaan lapsia siellä täällä erilaisissa terapioissa.
Aviossa 45 vuotta kirjoitti:
Miksi sitten monet pienten lasten vanhemmat nykyisin eroaa.
Nii'i!
Kyllä muuttuu elämä, mutta olen vasta nyt itseasiassa tajunnut sen kun seurustelen lapsettoman miehen kanssa! Olen itse ollut lähes koko aikuisikäni äiti (olen näitä äidiksi syntyneitä) ja lapset ei tosiaan ole estänyt mitään, mitä minä haluan tehdä. Tosin, olen elämässä saanut aina suurimmat ilot lasten kanssa olemisesta ja elämän jakamisesta. Nykyään minulla on lapset vuoroviikoin ja vaikka olenkin paljon uusia harrastuksia jne saanut, niin ei ne mua kyllä niin paljon kiinnosta.
Mutta oikeastaan mistä ymmärtänyt elämänmuutoksen valtavuuden on mieheni, jolle on tärkeintä paljon vapaata kavereiden ja harrastusten parissa. Hän on tosi erilainen kuin minä. Iso osa ajasta noihin hänellä menee ja lisäksi hänen on vaikea ylläpitää rutiineja. Voin vain kuvitella, mikä sokki hänelle olisi saada lapsi... Tosin hän on se,joka väittää tätä nykyä että elämä ei muutu/lopu vaikka olen vähän varovaisesti varoitellut että lapset on tosi sitovia jos elämäntyyli on toi.