Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet vähättelevät lapsen saamisesta aiheutuvaa elämänmuutosta?
05.12.2021 |
Kun joku perustelee vapaaehtoista lapsettomuuttaan sillä, että haluaa keskittyä elämässä muihin asioihin, niin heti on joku luettelemassa, että kyllä lapsen kanssakin voi tehdä asioita x, y, z jne.
No joo, on varmaan olemassa supervanhempia,, jotka luovat menestyksekästä uraa, harrastavat intohimoisesti urheilua lapsi selässä mukana keikkuen jne. Mutta eikö olekin hirveää valehtelua väittää, ettei lapsista seuraa minkäänlaista elämänmuutosta? Ettei lasten kanssa enää voi keskittyä omiin asioihin samalla tavalla kuin ennen pystyi?
Miksi ihmiset valehtelevat tästä asiasta? Onko se jotakin itsensä rauhoittelua vai mikä siinä on taustalla? Minä en ainakaan kenellekään lapsia harkitsevalle menisi ikinä sanomaan, etteivät lapset muuta mitään, kun ilmiselvä totuus on toinen.
Kommentit (45)
Eihän se elämänmuutos ole kaikille sama. Jos plussaamisesta lähtien se koetaan eri tavoin. Jos on tottunut rännittämään ja ryyppämään, on ika iso muutos lopettaa sellainen. Toinen taas huomaa olevansa raskaana vasta viikolla 18 kun ei ne menkat olleetkaan pois minipillireiden takia. Toinen saa kaksoset, jotka ovat ensimmäiset kaksi kuukautra teholla ja äidin leikattu kohtu märkii. Toinen saa synnytyksessä orgasmin kuten usein saakin sängyssä maatessaan. Lisäksi toiset nyt vain sopeutuvat lapsen kanssa elämiseen helpommin kuin toiset. Olisihan se vuosi 2021 ollut joka tapauksessa jotenkin erilainen kuin 2020, joten ei sitä välttämättä tule kummemmin ajateltua mitä kaikkea se lapsi muutti kun et kuitenkaan voi tietää mikä kaikki olisi muuttunut ilman lastakin. Että sillälailla. Toisilla on muutakin tekemistä kuin miettiä mitä muut ajattelevat hänen lapsettomuudestaan tai lasten saannistaan. Toisia taas kauheasti askarruttaa mitä ihmiset hänestä miettii ja että ajatteleehan kaikki vain hyvää tai yöllä ei unta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaa sanoisi että ei ollenkaan muutu, enkä oo muittenkaan kuullu sanovan.
Monia asioita voi tehdä eikä kaiken tarvitse muuttua. Elämä muuttuu välillä ilman lapsiakin ja ilman että ite siihen voi vaikuttaa. Eikä se että asiat muuttuu lapsen takia itelle ainakaan oo negatiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä rehellisestikään koe että lapset olisi muuttaneet kovin radikaalisti elämää. Taitaa riippua vähän siitäkin kauanko ehtii elää ilman lapsia, ja millaisesta elämästä ylipäänsä pitää. Minä sain esikoisen suunnitellusti 18-vuitiaana ja se oli unelmien täyttymys. Lapsi soljahti elämäämme hyvin kivuttomasti. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi lasten takia, koska en keksi mitään mitä olisin elämässä halunnut tehdä mitä en lasten kanssa ole voinut tehdä.
Kävitkö reilaamassa kavereiden kanssa? Se on aika yleinen juttu tuossa iässä toteuttaa. Entäs vaihtovuosi ulkomailla tms.?
Olen sisarusparvestani ainoa joka kävi reilaamassa ja vaihdossa ulkomailla. Myös ainoa jolla lapsia, tosin ei vielä tuolloin. Ei todellakaan koko ikäluokka juokse ulkomailla. Reilauskin tosi passé.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä rehellisestikään koe että lapset olisi muuttaneet kovin radikaalisti elämää. Taitaa riippua vähän siitäkin kauanko ehtii elää ilman lapsia, ja millaisesta elämästä ylipäänsä pitää. Minä sain esikoisen suunnitellusti 18-vuitiaana ja se oli unelmien täyttymys. Lapsi soljahti elämäämme hyvin kivuttomasti. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi lasten takia, koska en keksi mitään mitä olisin elämässä halunnut tehdä mitä en lasten kanssa ole voinut tehdä.
Kävitkö reilaamassa kavereiden kanssa? Se on aika yleinen juttu tuossa iässä toteuttaa. Entäs vaihtovuosi ulkomailla tms.?
Olen sisarusparvestani ainoa joka kävi reilaamassa ja vaihdossa ulkomailla. Myös ainoa jolla lapsia, tosin ei vielä tuolloin. Ei todellakaan koko ikäluokka juokse ulkomailla. Reilauskin tosi passé.
Tämä siis eri henkilö kuin jolle kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään elämä pysy muuttumattomana kymmeniä vuosia. Ympäristön muutokset heijastuvat myös itseen, ei sitä missään staattisessa kuplassa eletä.
Ehkä eniten hämmästyttää väite, ettei voi käydä töissä, jos on lapsia? Myös yhtiön johtotehtävissä olevilla naisilla on lapsia.
Tämä. Jotenkin hassua jos ihmiset ajattelevat haluavansa samoja asioita elämäänsä koko ikänsä. Barbileikit alakoulussa, yläkoulussa Tiktok haasteet, nuorena aikuisena biletykset jne. Tietenkin osa asioista säilyy. Itse olen kokenut vapaan ja vauhdikkaan nuoruuden, opiskeluvuodet, työvuodet ulkomailla, nousujohteisen uran kotimaahan palattua, pikkulapsiajat, lasten kouluajan, lasten aikuistumisen, vanhempieni kuoleman... Seuraavana suurena muutoksena nyt odottaa eläke.
Ilman muuta kannattaa yrittää saada elämäänsä asioita joita arvostaa. Ja aika monet ihmiset arvostavat omaa perhettä. Silti perheitä on hyvin monenlaisia, ja lasten kanssa voi elää hyvin monella lailla, myös kuten me: kahta uraa edistäen, paljon matkustaen jne.
Jos vähättelyä on, yksi syy voi olla se, että se elämän muutos tapahtuu luonnollisesti lapsen syntyessä. Arvojärjestykset muuttuvat, eikä silloin tule ensiksi mieleen tehdä niitä "sinkkumaisen vapaita ja riippumattomattomia" asioita.
Muutos voi siis näyttää ulkopuolelta suuremmalta kuin mitä vanhempi itse kokee. Suurta vaihtelua on kyllä siinä, miten paljon vanhemmat kokevat lapsen muuttaneen omaa elämäänsä. Ja aikaa myöten siitä tulee uusi normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin muutos ei ole kovin suuri ja se on tavoiteltu. Ehkä bilehileet haluavat käsittää väitteen konkreettisesti, mutta kyllä nyt jokainen täysikäinen ymmärtää, mitä lapsen tulo perheeseen tarkoittaa.
Tämä varmasti riippuu siitä, millaista elämää on elänyt ennen lasten syntymistä. Mieheni veli ja hänen vaimonsa harrastivat metsäretkeilyä ja crossfitiä. Ei heidän harrastuksiinsa tai muuhun vapaa-ajan viettoon lapset juurikaan vaikuttaneet.
Mulla taas on oma hevonen. Jos tekisin lapsen, olisi hevonen pakko myydä, koska aika ja raha ei riittäisi. Olisihan se todella iso muutos. Me myös asumme puolisoni kanssa keskellä metsää. Jos lapsia tekisimme, pitäisi muuttaa vähän lähemmäs palveluita. Muutto unelma-asunnosta on myös iso muutos.
Eli, riippuu varmasti ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa ihmisistä ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä "muutos" tarkoittaa. Tässäkin ketjussa moni alkaa kiukuta kuinka "ei elämä pysy aina samana" tai "me ei vaan valiteta, lapset on parasta" yms yms. Eihän sana "muutos" sisällä mitään arvolatausta; ei siitä että se tarkoittaisi muutosta huonompaan, eikä siitä, ettei muutosta elämässä ylipäätään pitäisi tapahtua.
Muutos on vain muutos, eli asiat pitää tehdä jollain lailla erilailla kuin ennen - ja yhden ihmisen lisääminen perheeseen muuttaa muiden perheenjäsenten elämää aivan satavarmasti. Jos ei muuttaisi, se lapsi kuolisi jo parissa tunnissa nälkään ja kylmyyteen (ts jonkun, joka ennen ei ole ruokkinut ja vaatettanut lasta, pitää alkaa tekemään niin = muutos).
Miksi kukaan edes tekisi lapsia, jos elämä jatkuisi ihan täsmälleen samanlaisena? Eikö lapsia nimenomaan haluta kun halutaan jotain erilaista kuin lapsivapaa elämä?
Yksi näkökulma lisää: Aktiivista elämää viettävät vanhemmat voivat jatkossakin käydä paljon aikuisten riennoissa, jos tukiverkot ovat kunnossa ja lastenvahti on helppo saada aina halutessaan. Meillä taas tukiverkko on yhden henkilön suuruinen ja koska tämä kyseinen henkilö ei ole enää niin kovin vetreä ja reipas, ei häntä mielellään kohtuuttoman paljoa rasita lastenvahtipyynnöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten monet pienten lasten vanhemmat nykyisin eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi näkökulma lisää: Aktiivista elämää viettävät vanhemmat voivat jatkossakin käydä paljon aikuisten riennoissa, jos tukiverkot ovat kunnossa ja lastenvahti on helppo saada aina halutessaan. Meillä taas tukiverkko on yhden henkilön suuruinen ja koska tämä kyseinen henkilö ei ole enää niin kovin vetreä ja reipas, ei häntä mielellään kohtuuttoman paljoa rasita lastenvahtipyynnöillä.
Mutta muutoshan se on sekin, että joutuu etsimään lapsenvahdin jos haluaa lähteä jonnekin. Ei lapseton joudu sitä ikinä tekemään, ts vaikka tukiverkko olisi millainen, aiheuttaa lapsi muutoksen (=pakko löytää lapsenvahti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän paljon perheitä, joissa aikuiset harrastavat edelleen intohimoisesti, lapset on otettu mukaan harrastamaan jne. Itse taas nautin rauhallisemmasta arjesta, jossa ei ole tiukkoja aikatauluja. Sellaista elämä on edelleen, lapset ovat 5 ja 8. Ulkoillaan ja puuhaillaan kotona, välillä kyläillään ja nähdään kavereita. Pienen vauvan kanssa elämä on tosi erilaista kuin ennen sitä, mutta ajan kanssa nämä muutokset tasottuvat ja ei ole mitään syytä elää omien toiveiden vastaisesti. Jos lapset mukamas pakottavat käyttämään kaikki illat harrastuskuskaukseen tai meal preppingiin, on se pohjimmiltaan vanhemman oma valinta.
He ovat osanneet asennoitua lasten saamiseen eivätkä näe sitä oman elämän tuhoamisena vaan yhtenä elämänvaiheena. Lapset on toivottuja ja heihin ja perheeseen panostetaan, oma elämä sopeutetaan em luontevasti. Eivät koe "jäävänsä ilman" mitään erityistä vaan saavansa lisää
Itsellä on 4 lasta enkä koskaan ole kokenut "mullistavaa elämänmuutosta" heidän takiaan.
Olihan se muutos, mutta asennoidun siihen lapsen syntymään niin, että aika aikaa kutakin. Ehkä myös se vaikutti, että olin jo yli 30-vuotias, kun lapseni syntyi. Äkkiä meni ne vuodet pikkulapsen kanssa ja kohtahan tuo viritteli jo koulureppua selkäänsä.
Työt jatkuivat, työmatkoilla ja lomilla kävin useassa Euroopan maassa eikä yhtään ole ikävä lentokoneessa istumista. Harrastuksiin pääsin, koska lapsella oli isäkin.
Jos haluat keskustella asiasta X niin kerrot siitä keskustekukumppanille ja hän antaa oman mielipiteensä. Jos taas et halua keskustella, olet hiljaa. Niin yksinkertaista.
Minun elämäni muutti täysin ja se oli omanlaisensa kriisi johon ei edes 9kk riittänyt valmistautumaan. Enkä usko vieläkään että vanhempana on koskaan täysin valmis.
Ap. vetää mutkat suoriksi. Lapsen kanssa voi tehdä asioita A, B ja C => lapsi ei muuta elämää mitenkään ???
En tiedä ketään, joka sitä erityisesti vähättelsi. Mutta sen sijaan olen laittanut merkille, että kun naispuolinen ministeri tai kansanedustaja saa jälkikasvua, niin asiasta nousee ihan eriluokan haloo kuin silloin kun miespuolset ministerit tai kansanedustaja/t saavat tai ovat saaneet jälkikasvua.
Yliopisto-opiskelija