Ihanaa asua maassa, jossa ei ole EU-maiden sosiaaliturvaa.

Nuo minimipalkat on usein hyvin pieniä ja minimipalkkalaisen on vaikea tulla toimeen. Asutko muuten Tunisiassa?

Monessa maassa on tilanne, että edes koulutetulle ei löydy työtä, silloin on pakko olla töissä vaikka orjapalkalla. On ihan turha väittää että nuo piiat tekevät mielellään työtänsä. Helppohan sinun on siellä länsimaisena rouvana olla. Silittääkö piika sukkasikin?

esim. kerran viikossa yksityisen ihmisen kodin? Onko han vahemman piika siivotessaan samaista palkkaa vastaan esim. toimiston?

Kaikki ihmiset eivat pida puutarhanhoidosta. Se on silloin hyva ulkoistaa ammattilaiselle, jalleen rahaa vastaan, ja nain tyollistaa.

Vessasiivooja voisi myos olla vain tyoton. Mutta pitamalla esim. huoltamon vessan puhtaana ja toiminnassa, han tyollistaa itsensa ja saa palkkaa. En nae tassa mitaan yhteista piikayhteiskunnan kanssa.

ap

Sen alle ei menna.

Toisekseen ei tarvitse alkaa ilkeaksi. Silitan itse vaatteemme. Ja olet varmasti ihan oikeassa, etta esim. siivooja mieluummin tekisi jotain muuta. Mutta niin on Suomessakin paljon ihmisia, jotka tekisivat mieluummin jotain muuta. Itselleni siivooja on siivooja, ei piika, sama se siivoaako yksityisen vai yrityksen tiloja. Arvostan siivoojia erittain paljon, arvokasta tyota tekevat.

ap

Algeria 113 €/kk

Egypti 35 €/kk

Libya 72-122 €/kk

Marokko 0,88 €/tunti ja maatyöläisille 4,6 €/päivä

Tunisia 113 €/kk kun työaika 40 h/vk ja 130 €/kk kun työaika 48 h/vk



Ei ole kovin kummoisia palkkoja. Kannattaa myös muistaa että kaikki eivät saa edes tuota minimipalkkaa eri syistä johtuen.

Yritan jossain vaiheessa vastailla perusteellisemmin, mutta tassa jotain pointteja.



Joku ihmetteli otsikkoa. Kirjoitin otsikon tahallani hieman provosoivasti, jotta herattaisi huomiota ja saisi keskustelua aikaiseksi. Enka ole missaan vaiheessa vaittanyt vihaavani Suomen/EU:n tukijarjestelmaa enka vaatimassa sita pois. Halusin vain tuoda esille, etta joskus siinakin voi olla jotain negatiivista, esimerkiksi miten se vaikuttaa ihmisen kayttaytymiseen ja maailmankuvaan yleisesti. Halusin myoskin tuoda esille niita positiivisia puolia sosiaaliturvattomuudessa. Itse tykkaan tarkastella asioita monesta nakokulmasta. Mikaan ei ole mustavalkoista, eika mikaan ole taydellista. Ei myoskaan Suomen sosiaaliturva-systeemi.



Sain itseasiassa "idean" tahan ketjuuni toisesta ketjusta, jossa keskusteltiin maahanmuuttajista. Monet vaittavat ulkomaalaisten tulevan Suomeen tukien perassa. Mika varmasti osittain on totta. Se sai minut ajattelemaan sosiaaliturvan haittapuolia ja sita, etta ajoittain se voi olla jopa taakka. Sita ajatusta lahdin sitten kehittelemaan pidemmalle.



Kuten jo aloituksestani huomaatte, lopetin sen liutaan kysymyksia. Aloitukseni pointti ei siis ollut kritisoida sosiaaliturvaa, vaan lahinna tuoda esille niita haittapuolia, toisaalta hyvia puolia asuinmaani systeemissa. Ja samalla saada teidan muiden mielipiteita.



Tahan ketjuun on vastannut niita, jotka lukivat kysymykseni ja vastasivat asiallisesti. Kiitos siita. Ja sitten niita, jotka kasittivat tekstini Suomea kritisoivana ja aloittivat agressiivisen hyokkaystaktiikan :) Jattivat kuitenkin vastaamatta aloitustekstin kysymyksiin.



Miksi, jos te kaikki olette niin tyytyvaisia ja naette sosiaaliturvassa vain hyvia puolia, loytyy sitten niin paljon ihmisia, jotka jaksavat valittaa veroista jne? Siita, kuinka herrat kyykyttaa koyhia, kuinka valtio ei pida huolta heikommista?



Jatketaan keskustelua.

ovat expat-sopimuslaisia, joille työpaikka maksaa asunnon, hyvän palkan, lasten koulutuksen yksityiskouluissa jne. Nämä expat-eläjät eivät kuitenkaan tiedä yhtään mitään ns. normaalielämästä kyseisessä maassa.

Asun taalla ihan vakituisesti, "normaali-ihmisten kanssa, jotka elavat maan normaalielamaa". Palkkamme tulee paikallisena valuuttana jne.

Olen syntynyt sellaisiin olosuhteisiin, että minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pärjätä ilman sosiaaliturvayhteiskuntaa. Jos olisin syntynyt samanlaisissa olosuhteissa esim. mieheni maahan niin en olisi tässä samassa tilanteessa, jossa olen nyt. en olisi voinut opiskella, vaikka koulut sielläkin ilmaisia, mutta milläs opiskelet jos perheellä ei ole varaa? Minua olisi luultavasti tarvittu kotitöissä apuna sekä myös ihan palkkatöissä tuomassa vähän lisää rahaa perheeseen.



Suomessa sen sijaan on helppo opiskella. Koska minullakin on täältä tutkinto niin mahdollisuuteni vaikka mihin ovat paremmat. ap:kin voi olla käynyt täällä Suomessa koulut ilmaiseksi yhteiskunnan tukemana ja täällä kun turvaverkko on sen verran hyvä, että köyhän yh:kin lapsi voi opiskella lukiot ja yliopistot. Niin helppohan se sitten tällaisen "täysihoidon" jälkeen on mennä toiseen yhteiskuntaan ja kehua kuinka kaikki on niin hyvin kun ei ole sosiaaliturvaa kun on kuitenkin itse saanut ne sosiaaliturvaedut.



Tiedän monia ym. tapauksia. Otetaan kaikki edut Suomesta ja sitten muutetaan ulkomaille ja kehutaan kuinka nyt tämä uusi yhteiskunta on paljon parempi (kun ei ole tarvinnut päivääkään elää siinä yhteiskunnassa pohjalla). eli voisin väittää, että voisi ap:kin mielipide muuttua sosiaaliturvasta jos joutuisi kasvamaan siellä yhteiskunnan pohjalla.

että miten teidän perheen talous sijoittuu siinä yhteiskunnassa? Kuulutteko rikkaimpaan 5 %:iin, 20 %:iin vai mihin osuuteen?

Olen syntynyt sellaisiin olosuhteisiin, että minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pärjätä ilman sosiaaliturvayhteiskuntaa. Jos olisin syntynyt samanlaisissa olosuhteissa esim. mieheni maahan niin en olisi tässä samassa tilanteessa, jossa olen nyt. en olisi voinut opiskella, vaikka koulut sielläkin ilmaisia, mutta milläs opiskelet jos perheellä ei ole varaa? Minua olisi luultavasti tarvittu kotitöissä apuna sekä myös ihan palkkatöissä tuomassa vähän lisää rahaa perheeseen.

Suomessa sen sijaan on helppo opiskella. Koska minullakin on täältä tutkinto niin mahdollisuuteni vaikka mihin ovat paremmat. ap:kin voi olla käynyt täällä Suomessa koulut ilmaiseksi yhteiskunnan tukemana ja täällä kun turvaverkko on sen verran hyvä, että köyhän yh:kin lapsi voi opiskella lukiot ja yliopistot. Niin helppohan se sitten tällaisen "täysihoidon" jälkeen on mennä toiseen yhteiskuntaan ja kehua kuinka kaikki on niin hyvin kun ei ole sosiaaliturvaa kun on kuitenkin itse saanut ne sosiaaliturvaedut.

Tiedän monia ym. tapauksia. Otetaan kaikki edut Suomesta ja sitten muutetaan ulkomaille ja kehutaan kuinka nyt tämä uusi yhteiskunta on paljon parempi (kun ei ole tarvinnut päivääkään elää siinä yhteiskunnassa pohjalla). eli voisin väittää, että voisi ap:kin mielipide muuttua sosiaaliturvasta jos joutuisi kasvamaan siellä yhteiskunnan pohjalla.

toisen asteen koulutusta en ehtinyt kuin aloittaa, kun jo muutin pois Suomesta. Mutta ymmarran tarkoituksesi. Itse en kuitenkaan kuulu naihin ihmisiin, joita kuvailit. Syysta, etta arvostan Suomen ja EU:n sosiaaliturvaa. Kritisoinkin ehka enemman ihmisia ja miten se vaikuttaa ihmisten kayttaytymiseen ja maailmankatsomukseen, kuin itse sosiaaliturvaa. Jos ymmarrat, mita tarkoitan. Aikaisemmin keskustelimmekin jo esim. siita, miten tietoisuus sosiaaliturvasta tekee ihmisesta ehka hieman laiskan ja jopa liian luottavaisen tulevaisuuden suhteen.

Olen myoskin asunut jo sen verran kauan pois Suomesta (myos muualla kuin taalla nykyisessa maassani), etta minulla ei ole tarvetta haukkua Suomea ja ylistaa kaikkia muita maita. Suomi ei kuitenkaan ole taydellinen maa, sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassakaan, joten jos huomaan jonkun asian olevan paremmin muualla, tuon sen kylla julki. Samoin, jos tiedan jonkun asian olevan Suomessa paremmin, kerron siita muille.

Nama mielipiteeni ihmisten kayttaytymisesta tuskin muuttuisivat vaikka olisin kasvanut yhteiskunnan pohjalla.

Kiitos asiallisesta vastauksestasi.

ap

että miten teidän perheen talous sijoittuu siinä yhteiskunnassa? Kuulutteko rikkaimpaan 5 %:iin, 20 %:iin vai mihin osuuteen?

joka on taalla suurin yhteiskuntaluokka. Emme ole rikkaita, emmeka koyhia.

ap

Mellakoita ei juurikaan ole. Ilmeisesti sosiaaliturva ehkäisee köyhän väestön agressioita ja rikollisuutta kohtuullisen hyvin. Kun ei täälä nuorten tarvitse hankkia koulutukseen rahaa kräkkiä myymällä.

Taytyy kuitenkin sanoa, etta asuinmaassani on erittain rauhallista.

ap

niin miten siihen sopii tieto siitä, että jatkuvasti tuhannet ja tuhannet haluavat noista maista pois Eurooppaan. Ihmiset ovat valmiita riskeeraamaan koko elämänsä, jotta pääsevät ulkomaille. Myös koulutetut haluavat pois. Mikä siellä ei siis toimi kun ei maa kelpaa, vaikka sinun sanojesi mukaan jokaisella on siellä mahdollisuus vaikka mihin.

Mutta tulomme ovat siis keskinkertaisia, keskiluokkaa. Vaikka kertoisin tarkkoja summia, se ei kertoisi suomalaisille juuri mitaan, koska taalla palkkataso seka hinnat ja elaminen on erihintaista kuin siella.



En kuitenkaan halua keskustella omasta tilanteestamme vaan vaihtaa yleisesti mielipiteita aiheesta.



ap

niin miten siihen sopii tieto siitä, että jatkuvasti tuhannet ja tuhannet haluavat noista maista pois Eurooppaan. Ihmiset ovat valmiita riskeeraamaan koko elämänsä, jotta pääsevät ulkomaille. Myös koulutetut haluavat pois. Mikä siellä ei siis toimi kun ei maa kelpaa, vaikka sinun sanojesi mukaan jokaisella on siellä mahdollisuus vaikka mihin.

Oikaisisin kuitenkin yhden asian, en ole vaittanyt tata ihanneyhteiskunnaksi. Sanoin olevani ihan tyytyvainen taalla asumiseen, ja alkaa jo tuntua, etta toistan tata samaa koko ajan. Eli haluan keskustelua siita, kuinka joskus sosiaaliturvan voi kokea taakkana.

Sitten mainitsemaasi asiaan. Olen pitkalti paatynyt siihen tulokseen, etta ihmisilla on vaara kuva Euroopasta. Johtuen juuri tasta "ulkomailla kaikki on paremmin"-syndroomasta. Kun joku taalta paasee Eurooppaan, paatyvat he useimmiten myos niihin matalapalkkaisiin toihin. Siivoojaksi, tarjoilijaksi, kaupan kassaksi. Sitten kerran vuodessa tulevat tanne lomalle ja elavat kuin kuninkaat, koska hintataso on niin erilainen. Eurooppalaisen siivoojankin palkka riittaa taalla luksuslomaan viikoksi. Joten ihmiset taalla saavat ihan vaaran kuvan. Luulevat, etta Euroopassa siivoojatkin elavat kuin rikkaat, ovathan he sen nahneet omin silmin. Mutta eihan asia ole nain, vaan kylla Euroopassakin matalapalkkaiset ihmiset kituuttavat useimmiten. Tahan kun lisataan se, kuinka naista ulkomaille muuttaneista tulee kotimaassaan "joku", joku joka asuu ulkomailla ja on "menestyva", niin he ikaankuin "unohtavat" kertoa asian oikean laidan.

Tunnen paljon naita tapauksia. Ja lahes jokainen heista harmittelee sita, etta lahtivat kotimaastaan.

Nyt puhun siis ihmisista, jotka eivat ole pakolaisia ja nain lahteneet siis vaarallista tilannetta karkuun.

ap

Haluan auton mieluiten sellaisesta perheestä jossa on kaksi Hummeria. Ja vuoden bensat mukaan.

Varmasti, jos sattuu kuulumaan niihin onnellisiin ja siunattuihin, joilla on rahaa omasta takaa ja älliä, että voi kouluttautua ja saada hyvän työpaikan. Tai jos on tuuria ja on hyvä terveys.



Entäs ne, joilla ei ole? Tuskin on heistä lainkaan niin ihanaa. Tai vammaisilla, peruslähtökohdiltaan köyhillä tai muuten vaan vähempilahjaisilla, tai niillä, joilla ei ole tukiverkostoa ja sukulaisia auttelemassa? Cést la vie vaan.

Suomi on pelkkien narisijoiden maa, ja kaikki sellaisetkin asiat, joissa tarvittaisiin sydäntä ja rakkautta ja läheisyyttä, on ulkoistettu viranomaisille. Suomalaiset eivät halua ottaa vastuuta lähimmäisistään, vaan ulkoistavat sen jolleki kylmälle taholle, ja sitten itkevät, kun hoito onhuonoa ja ihmiset masentuu.



Ja muutenkin meno on just tuollaista mistä ap. puhuu.



Itse elän eri tavalla, pidän läheisistäni huolta, ja perheelläni on vahvat tukiverkot, olen myös itse osa läheisteni tukiverkkoja. ELämä näin on ihanaa.

suomalaisilta nyt vaan puuttuu kyky ottaa riskeja. Yhteiskunta ei myoskaan katso hyvalla epaonnistujia. Tama nakyy mm yrittamisessa. Ja jos firma on mennyt konkkaan niin olet luuseri.

Niin ja sitten jos otta riskeja ja menestyy niin sitten olet kusipaa.



Mielestani lahtoasetelma olisi se etta kannustettaisiin ottamaan riskeja, ja epaonnistumiset on sitten niita oppimiskokemuksia. Ja sitten jos onnistuu niin on reilusti ansainnut sen ilman etta leimataan heti kusipaaksi.

ken tahtoo voi kouluttautua. Toisekseen vaikka taalla koulutusta arvostetaankin, niin ilman sitakin loytaa tyota ja parjaa. Esimerkiksi palvelukulttuuri on edelleen arvossaan. Jopa bensa-asemalla on autontankkaajat. Ihmiset siis luovat tyopaikkoja itselleen, sen sijaan, etta vahentaisivat niita.

Kuten sanoin ihmiset valittavat ihan eritavalla toisistaan, melko varmasti jokaisella on joku, joka tukee. Sina et sita usko, mutta jopa nama kuvailemasi ihmiset ovat taalla paljon onnellisempia kuin siella. Ihmisten odotukset elaman suhteen ovat pienemmat, jos ymmarrat mita tarkoitan.



Pointtini kuitenkin oli se, etta valilla tuntuu ja kuulostaa silta kuin sosiaaliturva olisi enemman taakka kuin onni. Taakka ihmisille, jotka niita veroja maksavat pienista/suurista tuloistaan (ainakin valittamisen volyymin perusteella). Tai niille, jotka sita hyodyntavat ja nain saavat kokea "parempiosaisten" halveksunnan. Tai silloin kun sita vaarinkaytetaan, johtuen siita, etta "kaikilla" on siihen oikeus, tarvittiinpa sita tai ei.



Mita yritan sanoa on se, etta elaman nakee erivalossa, ehkapa sita osaa arvostaa enemman kun kaikki ei ole ilmaista. Esimerkiksi Suomessa kaiken jarjen mukaan ihmisilla pitaisi olla loistavat elinolot, silti ihmiset ovat tyytymattomia ja valittavat paljon.



Ap vastaus kakkoselle

suomalaisilta nyt vaan puuttuu kyky ottaa riskeja. Yhteiskunta ei myoskaan katso hyvalla epaonnistujia. Tama nakyy mm yrittamisessa. Ja jos firma on mennyt konkkaan niin olet luuseri.

Niin ja sitten jos otta riskeja ja menestyy niin sitten olet kusipaa.

Mielestani lahtoasetelma olisi se etta kannustettaisiin ottamaan riskeja, ja epaonnistumiset on sitten niita oppimiskokemuksia. Ja sitten jos onnistuu niin on reilusti ansainnut sen ilman etta leimataan heti kusipaaksi.

Tahan lisaisin viela, etta sen "yrittamisen" ei aina tarvitse olla suurta. Ehka lansimaissa ihmiset laittavat tavoitteensa liian korkealle, ja koska vain harva sinne yltaa, tulee paljon pettymyksia. Oma yritys voi vaikka olla kenkienharjaaja kadulla.

:) Itse tarkoitin yrittamisella myos sita, etta ihan tosissaan yritetaan loytaa sita tieta onnellisempaan elamaan. Noustaan aamulla sangysta ylos katsomaan mita paiva tuo tullessaan.

Oli Suomessakin autontankkaajia 90-luvun alkuun asti. Kunnes huomattiin että heillä runsaasti neurologisia ongelmia, syöpää ym. Ammateista vaarallisimpia.

Esimerkiksi palvelukulttuuri on edelleen arvossaan. Jopa bensa-asemalla on autontankkaajat. Ihmiset siis luovat tyopaikkoja itselleen, sen sijaan, etta vahentaisivat niita.

Voitaisiin syvällisemmin pohtia hyviä ja huonoja puolia, kun tietäisi mistä maasta puhutaan. Olisi vähän enemmän faktaa. Periaattessa allekirjoitan tuon sun jutun :)