Äänikirjoja ei lueta, niitä kuunnellaan

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

Luen äänikirjoja. katselen myös TV:tä ja kuuntelen radioo. Kumpikaan ei ole päällä (anteeksi käynnossä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

Tuota on kyllä aika vaikea uskoa. Pitäähän kuunnellessakin muodostaa sanat ja lauseet itse niistä kuulemistaan äänistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

No kerropa sitten, mitkä ovat ne eri osat aivoissa, jotka aktivoituvat, ja miksi se on tehokkaampaa.

Äänikirja, jota kukaan ei lue, ei ole olemassa.

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Vierailija kirjoitti:

Äänikirja, jota kukaan ei lue, ei ole olemassa.

Onko paperille painettu kirja, jota kukaan ei lue, jotenkin enemmän olemassa, vai mitä yrität sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Kyllä, jos aikoo LUKEA musiikkia. Levyltä ei musiikkia voi lukea, vaan kuunnella niin kuin itse jo totesitkin. Samaan tapaan kirjaa voi lukea, mutta ei kuunnella ja kirjasta tehtyä äänitettä voi kuunnella, mutta ei lukea. 

Voiko sanoa, että mulle on luettu joku kirja?

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Kyllä, jos aikoo LUKEA musiikkia. Levyltä ei musiikkia voi lukea, vaan kuunnella niin kuin itse jo totesitkin. Samaan tapaan kirjaa voi lukea, mutta ei kuunnella ja kirjasta tehtyä äänitettä voi kuunnella, mutta ei lukea. 

Mutta jos tiedän, millainen joku musiikkikappale on, niin ei ketään kiinnosta olenko kuunnellut sen vai lukenut nuoteista. Riittää, että tunnen kappaleen, jos joku kysyy asiaa. Sama juttu kirjojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sanoa, että mulle on luettu joku kirja?

Voi. Sitähän se äänikirjan kuuntelu on. Kuuntelet sitä, kun toinen ihminen lukee sinulle kirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Kyllä, jos aikoo LUKEA musiikkia. Levyltä ei musiikkia voi lukea, vaan kuunnella niin kuin itse jo totesitkin. Samaan tapaan kirjaa voi lukea, mutta ei kuunnella ja kirjasta tehtyä äänitettä voi kuunnella, mutta ei lukea. 

Mutta jos tiedän, millainen joku musiikkikappale on, niin ei ketään kiinnosta olenko kuunnellut sen vai lukenut nuoteista. Riittää, että tunnen kappaleen, jos joku kysyy asiaa. Sama juttu kirjojen kanssa.

Kyse ei nyt olekaan siitä tunnetko kappaleen tai kirjan. Kyse on suomen kielen oikeanlaisesta käytöstä. Nuotteja ja painettuja kirjoja ei voi kuunnella eikä äänitteitä tai äänikirjoja voi lukea. Vai miltä kuulostaisi:

"Minä kuuntelin Sibeliuksen viulukonserton nuottivihkosta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko sanoa, että mulle on luettu joku kirja?

Voi. Sitähän se äänikirjan kuuntelu on. Kuuntelet sitä, kun toinen ihminen lukee sinulle kirjaa. 

Pitääkö sitten aina muistaa, onko itse lukenut jonkun kirjan vai kuunnellut sen äänikirjana? Mielestäni tärkeämpääkin muistettavaa on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Kyllä, jos aikoo LUKEA musiikkia. Levyltä ei musiikkia voi lukea, vaan kuunnella niin kuin itse jo totesitkin. Samaan tapaan kirjaa voi lukea, mutta ei kuunnella ja kirjasta tehtyä äänitettä voi kuunnella, mutta ei lukea. 

Mutta jos tiedän, millainen joku musiikkikappale on, niin ei ketään kiinnosta olenko kuunnellut sen vai lukenut nuoteista. Riittää, että tunnen kappaleen, jos joku kysyy asiaa. Sama juttu kirjojen kanssa.

Kyse ei nyt olekaan siitä tunnetko kappaleen tai kirjan. Kyse on suomen kielen oikeanlaisesta käytöstä. Nuotteja ja painettuja kirjoja ei voi kuunnella eikä äänitteitä tai äänikirjoja voi lukea. Vai miltä kuulostaisi:

"Minä kuuntelin Sibeliuksen viulukonserton nuottivihkosta"

Mutta sanotaanhan myös: Minä lensin Pariisiin, vaikka ei tarkoiteta kirjaimellisesti, että olisi omin siivin lennetty sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No se, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Ethän sinäkään kohta kuuntele minun kommenttiani, vaan luet sen. Lukiessa ihminen käyttää eri osia aivoistaan kuin kuunnellessa. Onhan niitä varten ihan eri osatkin kehossa. Kuuntelu tehdään korvilla ja lukeminen silmillä.