Äänikirjoja ei lueta, niitä kuunnellaan

Puhujan ääni vaikuttaa paljon kirjan sisältöön. Mielikuva voi mennä päälaelleen jos lukija ei sovi kirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

Paljon tehokkaampaa? millä tavalla? Kenelle? Onko tutkittu? Oppimistapoja (ja muistamista) on ainakin tutkittu paljon, ja siinä eräs lopputulema on se, että toiset opii paremmin kuulemalla, toiset itse lukemalla, toiset näkemällä ja toiset itse tekemällä / soveltamalla. Ja tietenkin näistä parhaista oppimistavoista on erilaisia yhdistelmiä eri yksilöillä.

No sille lukijalle/kuulijalle tietenkin. Aiheesta on lukuisia tutkimuksia. Kuuntelu on passiivisempaa tekemistä kuin lukeminen. Siltikin, vaikka auditiivinen ihminen oppii yleensä paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla. Kuuntelemalla ei saa kuitenkaan asioista yhtä syvällisesti kiinni kuin lukemalla. Ihan jo siksi, että lukeminen vaatii keskittymistä eri tasolla. Ei voi häärätä samalla muuta niin kuin kuunnellessa voi. 

Sun mielestä käytännössä siis auditiivinen ihminen ei opi asioita samalla syvällisyydellä kuin se, joka oppii paremmin lukemalla? (Auditiivinenhan oppii kuitenkin paremmin kuulemalla kuin lukemalla, joten voi häntä raukkaa kun ei koskaan pääse syvällisyydessä sille tasolle kuin lukeva...?) Nyt karkaa kyllä tämä juttu vähän fiktion puolelle.

Ovatko auditiiviset ihmiset mielestäsi muutenkin yleisesti pinnallesempia tahi tyhmempiä kuin lukemalla parhaiten oppivat..? Mitä jos arvostettaisiin kaikkia erilaisista oppimistavoista huolimatta.  Ja vaikka tietokin olisi jäsentynyt päähän eri tavoin, se tapa ei välttämättä ole huonompi, vaan siinä on omat puolensa. Näinhän asiat ovat laajemminkin tässä elämässä monessa asiassa. Useinkin eri tavoilla tehdä asiat on omat etunsa ja omat haittansa. Se ei silti tarkoita että toinen olisi useinkaan suoraviivaisesti huonompi tapa kuin toinen. Yhdelle sopii yksi tapa paremmin ja toiselle toinen. Samaan/vataavaan lopputolokseenkin on mahdollista päästä useita reittejä. Mitä sitä pitää mollata turhaan?

Vierailija kirjoitti:

Puhujan ääni vaikuttaa paljon kirjan sisältöön. Mielikuva voi mennä päälaelleen jos lukija ei sovi kirjaan.

Olen jättänyt monta äänikirjaa kesken ärsyttävän lukijan takia. Sopivan äänikirjan löytyminen kestää aina luokattoman kauan.

Vierailija kirjoitti:

Lukiessa on helpompi pysähtyä tietyn kappaleen kohdalle pohdiskelemaan syvällisiä. Jos on erityisen hieno lause, niin luen sen useaan otteeseen.

Eikö samaa virkaa voi toimittaa halutessaan myös pause-nappi?

ja kuten aiemmin todettu, mikä sulle toimii ja on hyvä tapa, niin toiselle jokin toinen tapa voi olla hänelle luontevampi ja parempi.

Fyysisesti lukemisesteisten tuttujeni ja asiakkaitteni kanssa luemme äänikirjoja. Puhumme silloin kirjojen lukemisesta, emme äänikirjojen lukemisesta.

Paperinen kirja on vain väline, joka tuottaa saman ilon samasta teoksesta kuin se, että teksti välitetään äänen kautta.

Itse olen kirjallisuuden suurkuluttaja jo ammattini vuoksi. Käytän sekä paperisiä että äänikirjoja. Saatan lukea saman kirjan äänikirjamuodossa ja uudestaan painettuna paperille, enkä edes muista aina missä formaatissa jonkin kirjan olen joskus lukenut.

Ikävää, jos se harmittaa jotakuta, mutta mielestäni lukukokemuksen tuottamaan iloa tai hyötyä ei voi kieltää toiselta vain siitä syystä, että hänen ei ole mahdollista itse lukea sitä paperista kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti lukemisesteisten tuttujeni ja asiakkaitteni kanssa luemme äänikirjoja. Puhumme silloin kirjojen lukemisesta, emme äänikirjojen lukemisesta.

Paperinen kirja on vain väline, joka tuottaa saman ilon samasta teoksesta kuin se, että teksti välitetään äänen kautta.

Itse olen kirjallisuuden suurkuluttaja jo ammattini vuoksi. Käytän sekä paperisiä että äänikirjoja. Saatan lukea saman kirjan äänikirjamuodossa ja uudestaan painettuna paperille, enkä edes muista aina missä formaatissa jonkin kirjan olen joskus lukenut.

Ikävää, jos se harmittaa jotakuta, mutta mielestäni lukukokemuksen tuottamaan iloa tai hyötyä ei voi kieltää toiselta vain siitä syystä, että hänen ei ole mahdollista itse lukea sitä paperista kirjaa.

*kuuntelukokemuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No se, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Ethän sinäkään kohta kuuntele minun kommenttiani, vaan luet sen. Lukiessa ihminen käyttää eri osia aivoistaan kuin kuunnellessa. Onhan niitä varten ihan eri osatkin kehossa. Kuuntelu tehdään korvilla ja lukeminen silmillä. 

Miten on sitten mahdollista, että käytetään täysin eri osia aivoista, kun kyse on kuitenkin samoista sanoista? Joku yhteys lausuttujen ja luettujen sanojen välillä täytyy olla.

Suosittelen menemään takaisin peruskouluun. Siellä opetetaan perusasiat aistien toiminnasta ja niiden eroista. Ei kukaan ole väittänyt, etteikö eri osilla olisi yhteyttä. Mutta ei se tarkoita, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. 

Ei tässä siitä olekaan kyse, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. Kyse on siitä, että samalla sanalla voi olla erilaisia merkityksiä.

Voi toki, mutta kuunteleminen ei missään yhteydessä tarkoita lukemista. Ne ovat kaksi eri sanaa, joilla on kummallakin oma merkityksensä. Vai sanotko sinä, että kuuntelet täällä muiden kommentteja ja vastaan niihin puhumalla :D

Ei puhuminenkaan aina tarkoita vain suullista puhumista. Voi joku täälläkin sanoa vaikka "Totta puhuen..." tai "Olipa ikävä kuulla että..."

Kuvainnollinen kieli on toki asia erikseen. Mutta minusta on valehtelua, jos sanoo lukeneensa 100 kirjaa vuodessa, vaikka oikeasti on kuunnellut ne. Kuuntelemalla kun homma hoituu huomattavasti helpommin kuin lukemalla. Ihan jo siksi, että lukemista ei voikäytännön syistä tehdä kuin paikallaan ollen, mutta kuuntelua voi. Jos siis olisi lukukilpailu, pitäisi ilman muuta huomioida se, onko kirja luettu vai kuunneltu. 

aa, onkin siis kyse siitä kumpi "kirjankuluttaja" on parempi? kummassakin tavassa (kuuntelu, lukeminen) on omat etunsa ja haittansa. Harmittaa sitten kun toisen tapa on jollain lailla "helpompi" tai nopeampi? (Onhan se pyykkiäkin helpompi pestä pyykkikonella kuin nyrkkipyykkiä...)

Voi harmi kun kirjojakin on nykyään halpompi lukea (kuunnella).. Miksi se nyt sitten on harmi? Kun et itse halua syystä ja toisesta tehdä niin ja toiset nauttii siitä? Ei se oo sulta ole pois, että joku muu tykkää kuunnella kirjoja. Lue vaan perinteisesti edelleen jos niin hauut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

No kerropa sitten, mitkä ovat ne eri osat aivoissa, jotka aktivoituvat, ja miksi se on tehokkaampaa.

Korvien vastaanotinosasto ja silmien vastaanotinosasto. Sillä on suuri ero, miten informaatio käsitellään aivoissa.

Kun ihminen lukee hyvää kirjaa, hän elää siinä tarinassa. Sivuhyötynä tulee lukutaito, mikä nykyään on aika heikoissa kantimissa. Myös sanavarasto kasvaa lukemalla. Lukemisen hyödyt pieksee kuuntelemisen hyödyt 100-0.

Väitätkö tosiaan, että esim. lapsi, joka keskittyy kuuntelemaan mieluisaa satua, ei elä siinä tarinassa?! Sanavarasto kasvaa myös kuulemalla. (Myöskään lukemista millään lailla väheksymättä.)

Ilmeisesti tämä on kielen kehittymistä  vaikka en itse pysy aina kärryillä. Tämä äänikirjojen lukeminen taitaa kuulua samaan sarjaan kun nuoriso puhuu kirjoittamalla esim whatsapp viestejä. S

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

No kerropa sitten, mitkä ovat ne eri osat aivoissa, jotka aktivoituvat, ja miksi se on tehokkaampaa.

Korvien vastaanotinosasto ja silmien vastaanotinosasto. Sillä on suuri ero, miten informaatio käsitellään aivoissa.

Kun ihminen lukee hyvää kirjaa, hän elää siinä tarinassa. Sivuhyötynä tulee lukutaito, mikä nykyään on aika heikoissa kantimissa. Myös sanavarasto kasvaa lukemalla. Lukemisen hyödyt pieksee kuuntelemisen hyödyt 100-0.

Miten tuo sitten eroaa kuuntelemisesta? Ihan samalla tavallahan siinä eletään tarinassa ja sanavarasto kasvaa.

No jos joku ei todellakaan ymmärrä kirjaimellisten ja kuvaannollisten ilmausten välistä eroa, niin ei kai sille mahda mitään.

Niinkin nuo viisaat sanovat, ettei elokuvaa ole oikeasti nähnyt, jos sen on katsonut televisiosta.

Kuunteleminenhan on todella paljon hitaampaa ja vaatii keskittymistä, jos on vähänkään meluisa ympäristö ja ei ihan tasaisella voimakuudella pajatettu kirja. Ei mitenkään erityisen helppoa aina.

Jos lukee tekstiä niin oikeinkirjoitustaidot paranee. Kuullessa tätä ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti lukemisesteisten tuttujeni ja asiakkaitteni kanssa luemme äänikirjoja. Puhumme silloin kirjojen lukemisesta, emme äänikirjojen lukemisesta.

Paperinen kirja on vain väline, joka tuottaa saman ilon samasta teoksesta kuin se, että teksti välitetään äänen kautta.

Itse olen kirjallisuuden suurkuluttaja jo ammattini vuoksi. Käytän sekä paperisiä että äänikirjoja. Saatan lukea saman kirjan äänikirjamuodossa ja uudestaan painettuna paperille, enkä edes muista aina missä formaatissa jonkin kirjan olen joskus lukenut.

Ikävää, jos se harmittaa jotakuta, mutta mielestäni lukukokemuksen tuottamaan iloa tai hyötyä ei voi kieltää toiselta vain siitä syystä, että hänen ei ole mahdollista itse lukea sitä paperista kirjaa.

*kuuntelukokemuksen

Avarra katsomuskantaasi niin näet enemmän ja paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Kyllä, mutta kukaan ei halua kuulla sellaista näsäviisastelua, koska sellainen ärsyttää ihmisiä.

Ei se ole näsäviisastelua, että kertoo asiat niin kuin ne ovat. Onhan se ihan eri juttu lukea kirja kuin vaikka siivoilun lomassa vähän puolella korvalla kuunnella se. 

Voi sen lukea vähän puolella silmälläkin.

Ehkä joittenkin on vaikea keskittyä äänikirjaan, ja kuvittelevat sen takia, ettei kukaan muukaan pysty keskittymään niihin.

Minä en kyllä kaikista lapsena luetuista kirjoista muista varmasti, olenko lukenut niitä koskaan itse, vai onko "vain" äiti lukenut niitä minulle. Enkö siis ylipäätään tiedä, olenko lukenut niitä lainkaan?

Kyllähän sarjakuviakin "luetaan". Äänikirjoissa sentään on pelkkiä sanoja eivätkä kuvat kuulu niihin oleellisena osana.

Lukeminen kuulostaa fiksummalta, eihän kyse suinkaan ole samasta kuin että lapsi kuuntelisi jotain kirjaston röllipeikkoseikkailuja kasetilta, eiku.....