Äänikirjoja ei lueta, niitä kuunnellaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta käydä keskustelua kirjasta jonka minä olen lukenut ja joku toinen vain kuunnellut. Kuuntelija ei saa samanlaista kosketusta ja syvyyttä kirjan aiheeseen, eihän häntä edes kiinnostanut tarpeeksi koska vain vaivautui kuuntelemaan sen kotitöiden tai lenkin tolskeessa.

Ei anna kovin fiksua vaikutelmaa. Vain laiskan.

Sellainen ihminenhän on ahkera, joka ei vain lue kirjaa vaan kutoo villapaidan samalla kun kuuntelee kirjan äänikirjana.

Ahkeruus on eri asia kuin multitaskaus. Multitaskaus on tutkitusti tehottomampaa kuin keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Toki yksinkertaisia "aivot narikkaan" juttuja voi tehdä yhtä aikaakin tehokkaasti. Mutta vaativissa asioissa vaaditaan myös enemmän keskittymistä ja keskittyminen häiriintyy jos säätä muuta samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Täytyy kyllä sanoa, että itse varmaan vastaisin että "Juu olen, tai kuuntelin sen itse asiassa äänikirjana". Tai lyhyemmin: "Juu olen, kuuntelin äänikirjana." Tai oikeastaan voisin vastata lyhyesti laiskana vaan: "Juu olen." Sun vastaus kuulostaa korvaani vähän saivartelulta. Kysyjä mitä ilmeisimmin haluaa kuitenkin ensisijaisesti tietää, että tiedänkö mitä kirjassa kerrottiin (alusta loppuun asti). Tuntuisi siis vähän näsäviisaalta vastata "en, mutta joo". Ei omakaan vastauksesi silti huono ole. Kumpikin mielestäni ihan oikein asiasisällöltään sinällään. Totta on myös se, että "juu olen" vastaus ei ole ihan tarkalleen oikein, mutta jos kysyjällä on päällimmäisenä ollut mielessä se kaikista yleisin tarkoitus kysyä (kuten jo mainitsin ja joka selviää asiayhteydestä helposti), niin tämäkin vastaus ajaa kyllä asiansa, vähän suurpiirteisellä tavalla tosin.

Sen sijaan jos keskustelu koskee erityisesti äänikirjojen kuuntelua vs. kirjojen lukemista, niin silloin sun vastauksesi on toki ainoa oikea. Harvemmin tätä eroa kuitenkaan erityisesti haetaan (?) ja tämäkin selviää helposti asiayhteydestä, ja sitä voi sitten vastata tietenkin sen mukaisesti.

Minulle on se ja sama, onko lukeminen kuuntelua tehokkaampaa. Tarkoitukseni on nauttia tarinasta, ei kehittää aivojani. Tykkään kuunnella äänikirjaa ja piirtää samalla. Minulle on se ja sama, mitä ap asiasta ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No se, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Ethän sinäkään kohta kuuntele minun kommenttiani, vaan luet sen. Lukiessa ihminen käyttää eri osia aivoistaan kuin kuunnellessa. Onhan niitä varten ihan eri osatkin kehossa. Kuuntelu tehdään korvilla ja lukeminen silmillä. 

Miten on sitten mahdollista, että käytetään täysin eri osia aivoista, kun kyse on kuitenkin samoista sanoista? Joku yhteys lausuttujen ja luettujen sanojen välillä täytyy olla.

Suosittelen menemään takaisin peruskouluun. Siellä opetetaan perusasiat aistien toiminnasta ja niiden eroista. Ei kukaan ole väittänyt, etteikö eri osilla olisi yhteyttä. Mutta ei se tarkoita, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. 

Ei tässä siitä olekaan kyse, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. Kyse on siitä, että samalla sanalla voi olla erilaisia merkityksiä.

Voi toki, mutta kuunteleminen ei missään yhteydessä tarkoita lukemista. Ne ovat kaksi eri sanaa, joilla on kummallakin oma merkityksensä. Vai sanotko sinä, että kuuntelet täällä muiden kommentteja ja vastaan niihin puhumalla :D

Ei puhuminenkaan aina tarkoita vain suullista puhumista. Voi joku täälläkin sanoa vaikka "Totta puhuen..." tai "Olipa ikävä kuulla että..."

Kuvainnollinen kieli on toki asia erikseen. Mutta minusta on valehtelua, jos sanoo lukeneensa 100 kirjaa vuodessa, vaikka oikeasti on kuunnellut ne. Kuuntelemalla kun homma hoituu huomattavasti helpommin kuin lukemalla. Ihan jo siksi, että lukemista ei voikäytännön syistä tehdä kuin paikallaan ollen, mutta kuuntelua voi. Jos siis olisi lukukilpailu, pitäisi ilman muuta huomioida se, onko kirja luettu vai kuunneltu. 

Riippuu vähän siitäkin, millä laitteella kuuntelee. Stereoita ei oikein voi ottaa juoksulenkille mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta käydä keskustelua kirjasta jonka minä olen lukenut ja joku toinen vain kuunnellut. Kuuntelija ei saa samanlaista kosketusta ja syvyyttä kirjan aiheeseen, eihän häntä edes kiinnostanut tarpeeksi koska vain vaivautui kuuntelemaan sen kotitöiden tai lenkin tolskeessa.

Ei anna kovin fiksua vaikutelmaa. Vain laiskan.

Sellainen ihminenhän on ahkera, joka ei vain lue kirjaa vaan kutoo villapaidan samalla kun kuuntelee kirjan äänikirjana.

Ahkeruus on eri asia kuin multitaskaus. Multitaskaus on tutkitusti tehottomampaa kuin keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Toki yksinkertaisia "aivot narikkaan" juttuja voi tehdä yhtä aikaakin tehokkaasti. Mutta vaativissa asioissa vaaditaan myös enemmän keskittymistä ja keskittyminen häiriintyy jos säätä muuta samalla. 

Itse asiassa tutkimusten mukaan opiskelijat oppivat tehokkaammin, jos he tekevät käsitöitä samalla kun kuuntelevat luennoitsijaa.

Niin, samapa tuo onko miehesi naapurissa tekemässä remonttia vai panemassa Riittaa. Sanoillahan on monta merkitystä ja ne voi näköjään tulkita ihan miten itse haluaa. Eli es remonttikin voi tarkoittaa panemista. Jopa töihin meno voi tarkoittaa vaikka h'oriin menoa. Tietäkääpä se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta käydä keskustelua kirjasta jonka minä olen lukenut ja joku toinen vain kuunnellut. Kuuntelija ei saa samanlaista kosketusta ja syvyyttä kirjan aiheeseen, eihän häntä edes kiinnostanut tarpeeksi koska vain vaivautui kuuntelemaan sen kotitöiden tai lenkin tolskeessa.

Ei anna kovin fiksua vaikutelmaa. Vain laiskan.

Sellainen ihminenhän on ahkera, joka ei vain lue kirjaa vaan kutoo villapaidan samalla kun kuuntelee kirjan äänikirjana.

Ahkeruus on eri asia kuin multitaskaus. Multitaskaus on tutkitusti tehottomampaa kuin keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Toki yksinkertaisia "aivot narikkaan" juttuja voi tehdä yhtä aikaakin tehokkaasti. Mutta vaativissa asioissa vaaditaan myös enemmän keskittymistä ja keskittyminen häiriintyy jos säätä muuta samalla. 

Itse asiassa tutkimusten mukaan opiskelijat oppivat tehokkaammin, jos he tekevät käsitöitä samalla kun kuuntelevat luennoitsijaa.

Eivät opi, kun se saakeli kilkatus häiritsee. 

t. lukuisilla "käsityöläisten" kanssa samoilla luennoilla ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No se, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Ethän sinäkään kohta kuuntele minun kommenttiani, vaan luet sen. Lukiessa ihminen käyttää eri osia aivoistaan kuin kuunnellessa. Onhan niitä varten ihan eri osatkin kehossa. Kuuntelu tehdään korvilla ja lukeminen silmillä. 

Miten on sitten mahdollista, että käytetään täysin eri osia aivoista, kun kyse on kuitenkin samoista sanoista? Joku yhteys lausuttujen ja luettujen sanojen välillä täytyy olla.

Suosittelen menemään takaisin peruskouluun. Siellä opetetaan perusasiat aistien toiminnasta ja niiden eroista. Ei kukaan ole väittänyt, etteikö eri osilla olisi yhteyttä. Mutta ei se tarkoita, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. 

Ei tässä siitä olekaan kyse, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. Kyse on siitä, että samalla sanalla voi olla erilaisia merkityksiä.

Voi toki, mutta kuunteleminen ei missään yhteydessä tarkoita lukemista. Ne ovat kaksi eri sanaa, joilla on kummallakin oma merkityksensä. Vai sanotko sinä, että kuuntelet täällä muiden kommentteja ja vastaan niihin puhumalla :D

Ei puhuminenkaan aina tarkoita vain suullista puhumista. Voi joku täälläkin sanoa vaikka "Totta puhuen..." tai "Olipa ikävä kuulla että..."

Kuvainnollinen kieli on toki asia erikseen. Mutta minusta on valehtelua, jos sanoo lukeneensa 100 kirjaa vuodessa, vaikka oikeasti on kuunnellut ne. Kuuntelemalla kun homma hoituu huomattavasti helpommin kuin lukemalla. Ihan jo siksi, että lukemista ei voikäytännön syistä tehdä kuin paikallaan ollen, mutta kuuntelua voi. Jos siis olisi lukukilpailu, pitäisi ilman muuta huomioida se, onko kirja luettu vai kuunneltu. 

Itse lukeminen on helpompaa, koska se on nopeampaa.

Termi "lukeminen" on tässä yhteydessä saamassa uusia merkityksiä. Joissain yhteyksissä sillä tarkoitetaan "tunnen tarinan" riippumatta siitä, onko tarinan kuunnellut vai lukenut.

Koulussa opettaja voi kysyä oppilailta, ovatko nämä lukeneet Peppi Pitkätossua. Käytännössä hän tarkoittaa, tuntevatko lapset tarinan Peppi Pitkätossusta riippumatta siitä, ovatko nämä kuunnelleet sen iltasatuna/äänikirjana vai lukeneet sen itse.

Ja minusta tämä on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta käydä keskustelua kirjasta jonka minä olen lukenut ja joku toinen vain kuunnellut. Kuuntelija ei saa samanlaista kosketusta ja syvyyttä kirjan aiheeseen, eihän häntä edes kiinnostanut tarpeeksi koska vain vaivautui kuuntelemaan sen kotitöiden tai lenkin tolskeessa.

Ei anna kovin fiksua vaikutelmaa. Vain laiskan.

Sellainen ihminenhän on ahkera, joka ei vain lue kirjaa vaan kutoo villapaidan samalla kun kuuntelee kirjan äänikirjana.

Ahkeruus on eri asia kuin multitaskaus. Multitaskaus on tutkitusti tehottomampaa kuin keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Toki yksinkertaisia "aivot narikkaan" juttuja voi tehdä yhtä aikaakin tehokkaasti. Mutta vaativissa asioissa vaaditaan myös enemmän keskittymistä ja keskittyminen häiriintyy jos säätä muuta samalla. 

Itse asiassa tutkimusten mukaan opiskelijat oppivat tehokkaammin, jos he tekevät käsitöitä samalla kun kuuntelevat luennoitsijaa.

Käsitöiden tekeminen parantaa aivotoimintaa ja keskittymiskykyä ylipäätään. Eli sillä on päinvastainen vaikutus kuin netin käytöllä. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Termi "lukeminen" on tässä yhteydessä saamassa uusia merkityksiä. Joissain yhteyksissä sillä tarkoitetaan "tunnen tarinan" riippumatta siitä, onko tarinan kuunnellut vai lukenut.

Koulussa opettaja voi kysyä oppilailta, ovatko nämä lukeneet Peppi Pitkätossua. Käytännössä hän tarkoittaa, tuntevatko lapset tarinan Peppi Pitkätossusta riippumatta siitä, ovatko nämä kuunnelleet sen iltasatuna/äänikirjana vai lukeneet sen itse.

Ja minusta tämä on ihan ok.

Eikä tuossa ole edes mitään uutta. Ei kai tähänkään asti kukaan ole kysyttäessä vastannut "Ei, en ole lukenut Peppiä, mutta äitini luki sen minulle kun olin pieni."

Vierailija kirjoitti:

Minua myös ärsyttää kun ihmiset jotka ei ole eläessään aukaissutkaan kirjaa, leuhottavat nyt kuuntelemistaan äänikirjoista kuin olisivat kovinkin älykkäitä.

Kuunnelkaa toki, on se varmaan joillekin ihan kivaa ajanvietettä siinä kaiken muun lomassa, mutta uskokaa jo ettei se ole sama asia kuin lukeminen. Kaikilla joilla on toimivat korvat voi tehdä saman siinä tiskauksen tai kynsien lakkaamisen muassa. Et silti voi sanoa lukeneesi yhtään mitään.

On totta että kuunteleminen on monelle helpompaa kuin lukeminen. On kuitenkin erikoista vähätellä kuultuna saatua informaatiota vähempiarvoiseksi kuin lukemalla saatua. Kautta aikojen on siirretty tietoa ja kokemuksia myös puhumalla ja kuulemalla. Ja niin vieläkin, vaikkapa yliopiston luentoja myöten...

Kyllä kuulemalla voi saada saman informaation kuin lukemalla. On myös yksilöllistä, sisäistääkö paremmin asioita kuultuna vai luettuna. Ja minusta ainakin oli alaluokilla ihanaa kun opettaja luki meille jotain kivaa lasten romaania. Kyllä siihen syventyi tarkasti ja kuvitteli tapahtumat elävästi ja painoi tarkasti muistiin. Että ei kannata mielestäni nyt ihan leuhottaa omassa erinomaisuudessaan lukemisensa kanssa ja turhaan vähätellä muita.

Ei  niin.

Minkä ap. sinä luit tai kuuntelit viimeksi ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta käydä keskustelua kirjasta jonka minä olen lukenut ja joku toinen vain kuunnellut. Kuuntelija ei saa samanlaista kosketusta ja syvyyttä kirjan aiheeseen, eihän häntä edes kiinnostanut tarpeeksi koska vain vaivautui kuuntelemaan sen kotitöiden tai lenkin tolskeessa.

Ei anna kovin fiksua vaikutelmaa. Vain laiskan.

Sellainen ihminenhän on ahkera, joka ei vain lue kirjaa vaan kutoo villapaidan samalla kun kuuntelee kirjan äänikirjana.

Ahkeruus on eri asia kuin multitaskaus. Multitaskaus on tutkitusti tehottomampaa kuin keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Toki yksinkertaisia "aivot narikkaan" juttuja voi tehdä yhtä aikaakin tehokkaasti. Mutta vaativissa asioissa vaaditaan myös enemmän keskittymistä ja keskittyminen häiriintyy jos säätä muuta samalla. 

Mutta ei äänikirjan kuuntelija välttämättä tee muuta samalla, tai jos tekee niin ei ehkä tee sellaista mikä häiritsee kuuntelua. Jos muun tekeminen häiritsee keskittymistä niin kai sen tajuaa itsekin ja toteaa, että ei tästä tule nyt mitään.

Mikä ap.n pointti oli ?

Eikös tuo ole ihan selvää kaikille ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

No kerropa sitten, mitkä ovat ne eri osat aivoissa, jotka aktivoituvat, ja miksi se on tehokkaampaa.

Korvien vastaanotinosasto ja silmien vastaanotinosasto. Sillä on suuri ero, miten informaatio käsitellään aivoissa.

Kun ihminen lukee hyvää kirjaa, hän elää siinä tarinassa. Sivuhyötynä tulee lukutaito, mikä nykyään on aika heikoissa kantimissa. Myös sanavarasto kasvaa lukemalla. Lukemisen hyödyt pieksee kuuntelemisen hyödyt 100-0.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap.n pointti oli ?

Eikös tuo ole ihan selvää kaikille ?

Ei näytä olevan. Jos et usko, lue tämä ketju läpi :D

Vierailija kirjoitti:

Minulle on se ja sama, onko lukeminen kuuntelua tehokkaampaa. Tarkoitukseni on nauttia tarinasta, ei kehittää aivojani. Tykkään kuunnella äänikirjaa ja piirtää samalla. Minulle on se ja sama, mitä ap asiasta ajattelee.

Joo, kehittyneet aivot on tökerösti yliarvostettu asia.

Vierailija kirjoitti:

Kun kirjoitin chattiin kommentteja, sanon puhuvani jonkun kanssa, vaikka oikeasti tietysti näpyttelen vain näppäimistöä sormillani enkä edes avaa suuta.

Kun kuuntelen äänikirjoja, puhun lukemisesta, vaikka oikeasti vain kuuntelen.

Tämä toimii minulle eikä ole koskaan ollut mikään ongelma muille kuin ap:lle.

Minä taas yleensä sanon että viestittelen jonkun kanssa, jos joku kysyy mitä teen silloin kun naputtelen mese- tai wa-viestejä. Puhumisen synonyymejä tosin on keskustelu ja  juttelu, jos tarkoitetaan kommunikointia muiden kanssa. Lukemisen synonyymi ei taida missään yhteydessä olla kuunteleminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Kyllä, mutta kukaan ei halua kuulla sellaista näsäviisastelua, koska sellainen ärsyttää ihmisiä.

Ei se ole näsäviisastelua, että kertoo asiat niin kuin ne ovat. Onhan se ihan eri juttu lukea kirja kuin vaikka siivoilun lomassa vähän puolella korvalla kuunnella se. 

Kyllä sitä voi yhtälailla lukeakin puolivillaisen huolimattomasti. Ja voi kuunnella ajatuksella. Ei sekään ole sama asia, jos toinen on kuunnellut ajatuksella ja paneutunut kuulemaansa ja toinen lukaissut huolimattomasti.