Äänikirjoja ei lueta, niitä kuunnellaan

Joku sen äänikirjan on lukenut, ei sitä muuten kukaan voisi kuunnella…

Okei, joo, olen itse lukenut kirjoja äänikirjoiksi, enkä oikein ymmärrä että niiden kuuntelua sanotaan lukemiseksi.

Jos juttelisin jonkun kanssa kirjoista ja hän mainitsisi aina, mitkä kirjat on kuunnellut äänikirjana ja mitkä lukenut varsinaisesti, niin ajattelisin kyllä, että onpa tylsä jaarittelija. Sama kuin puhuisi jostain isoisänsä kalsareista tai muusta sellaisesta, mikä ei ole mitenkään oleellista tai mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No mietipä nyt vähän :D Kuuluuko soitto, jos katselet nuotteja? Tai alkaako konsertissa tulla musiikkia sillä hetkellä, kun soittaja katselee nuotteja?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole liian kapeakatseinen, jokuhan voi vaikka paskantaa niitä.

feministinen äänikirja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No se, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Ethän sinäkään kohta kuuntele minun kommenttiani, vaan luet sen. Lukiessa ihminen käyttää eri osia aivoistaan kuin kuunnellessa. Onhan niitä varten ihan eri osatkin kehossa. Kuuntelu tehdään korvilla ja lukeminen silmillä. 

Miten on sitten mahdollista, että käytetään täysin eri osia aivoista, kun kyse on kuitenkin samoista sanoista? Joku yhteys lausuttujen ja luettujen sanojen välillä täytyy olla.

Äänikirjojen kuuntelua ei voi laskea lukemiseksi, koska lukeminen on kokonaisvaltaisempaa tekemistä kuin kuuntelu. Et voi lukea kirjoja esim. samalla kuin juokset, mutta voit kyllä kuunnella niitä siinä samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos juttelisin jonkun kanssa kirjoista ja hän mainitsisi aina, mitkä kirjat on kuunnellut äänikirjana ja mitkä lukenut varsinaisesti, niin ajattelisin kyllä, että onpa tylsä jaarittelija. Sama kuin puhuisi jostain isoisänsä kalsareista tai muusta sellaisesta, mikä ei ole mitenkään oleellista tai mielenkiintoista.

Jos joku kysyy multa olenko lukenut kirjan x, niin totta kai vastaan että olen kuunnellut sen, jos olen kuunnellut äänikirjana enkä lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten musiikkiakin mieluummin lukea nuoteista kuin kuunnella levyltä?

Sinäpä sen tiivitsitkin: LUKEA nuoteista ja KUUNNELLA levyltä. Siinä on iso ero kumpaa tekee. 

Mikä iso ero siinä on? Toki tiedän, että siinä on monenlaisia eroja, mutta mikä tässä on se pointti sitten.

No se, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. Ethän sinäkään kohta kuuntele minun kommenttiani, vaan luet sen. Lukiessa ihminen käyttää eri osia aivoistaan kuin kuunnellessa. Onhan niitä varten ihan eri osatkin kehossa. Kuuntelu tehdään korvilla ja lukeminen silmillä. 

Miten on sitten mahdollista, että käytetään täysin eri osia aivoista, kun kyse on kuitenkin samoista sanoista? Joku yhteys lausuttujen ja luettujen sanojen välillä täytyy olla.

Suosittelen menemään takaisin peruskouluun. Siellä opetetaan perusasiat aistien toiminnasta ja niiden eroista. Ei kukaan ole väittänyt, etteikö eri osilla olisi yhteyttä. Mutta ei se tarkoita, että näkeminen ja kuuleminen olisivat sama asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Minua myös ärsyttää kun ihmiset jotka ei ole eläessään aukaissutkaan kirjaa, leuhottavat nyt kuuntelemistaan äänikirjoista kuin olisivat kovinkin älykkäitä.

Kuunnelkaa toki, on se varmaan joillekin ihan kivaa ajanvietettä siinä kaiken muun lomassa, mutta uskokaa jo ettei se ole sama asia kuin lukeminen. Kaikilla joilla on toimivat korvat voi tehdä saman siinä tiskauksen tai kynsien lakkaamisen muassa. Et silti voi sanoa lukeneesi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos juttelisin jonkun kanssa kirjoista ja hän mainitsisi aina, mitkä kirjat on kuunnellut äänikirjana ja mitkä lukenut varsinaisesti, niin ajattelisin kyllä, että onpa tylsä jaarittelija. Sama kuin puhuisi jostain isoisänsä kalsareista tai muusta sellaisesta, mikä ei ole mitenkään oleellista tai mielenkiintoista.

Jos joku kysyy multa olenko lukenut kirjan x, niin totta kai vastaan että olen kuunnellut sen, jos olen kuunnellut äänikirjana enkä lukenut.

Ja jos joku kysyy, oletko lukenut Väinö Linnan kirjan Tuntematon sotilas, niin totta kai vastaat ettet ole lukenut sitä tai mitään muutakaan Väinö Linnan omistamaa kirjaa, sillä lukemasi Tuntematon sotilas -kirjan omistaa kirjasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Kyllä, mutta kukaan ei halua kuulla sellaista näsäviisastelua, koska sellainen ärsyttää ihmisiä.

Tuo on vähän samaa pilkunviilailua kuin vastaisi kysymykseen oletko lukenut Taru Sormusten Herrasta en, mutta suomi käännöksen olen lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Miksi on niin vaikeaa vastata että olet kuunnellut kirjan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Et voi lukea ääntä.

Kirjaimet kuitenkin ovat vain äänteiden merkkejä. Ja kun kuulee lauseen puhuttuna, on tietoinen siitä miten se kirjoitetaan, ellei satu olemaan lukutaidoton.

Juu mutta se aktivoi kuitenkin ihan eri osia aivoissa. Se että näkee kirjaimet sivulla ja itse lukee ne ja muodostaa niistä sanoja ja lauseita on aivoille paljon tehokkaampaa kuin pelkkä kuuntelu.

Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole (itse en tosin kuuntele ollenkaan) mutta niiden käyttäminen ei ole lukemista. 

Paljon tehokkaampaa? millä tavalla? Kenelle? Onko tutkittu? Oppimistapoja (ja muistamista) on ainakin tutkittu paljon, ja siinä eräs lopputulema on se, että toiset opii paremmin kuulemalla, toiset itse lukemalla, toiset näkemällä ja toiset itse tekemällä / soveltamalla. Ja tietenkin näistä parhaista oppimistavoista on erilaisia yhdistelmiä eri yksilöillä.

Minua ei kiinnosta käydä keskustelua kirjasta jonka minä olen lukenut ja joku toinen vain kuunnellut. Kuuntelija ei saa samanlaista kosketusta ja syvyyttä kirjan aiheeseen, eihän häntä edes kiinnostanut tarpeeksi koska vain vaivautui kuuntelemaan sen kotitöiden tai lenkin tolskeessa.

Ei anna kovin fiksua vaikutelmaa. Vain laiskan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Kyllä, mutta kukaan ei halua kuulla sellaista näsäviisastelua, koska sellainen ärsyttää ihmisiä.

Ei se ole näsäviisastelua, että kertoo asiat niin kuin ne ovat. Onhan se ihan eri juttu lukea kirja kuin vaikka siivoilun lomassa vähän puolella korvalla kuunnella se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi nykyään jotkut moittivat äänikirjoja. Itse kuuntelin niitä joskus 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, ja silloin sitä pidettiin oikein hyvänä asiana. Lehdissäkin oli juttuja siitä, miten kivoja äänikirjat ovat, ja että niitä kannattaa kuunnella. Nyt sitten, kun niiden käyttö on yleistynyt, niin niitä ei yhtäkkiä saisikaan kuunnella.

Totta kai niitä saa kuunnella, onko joku sanonut että ei saisi? Kuunteleminen ei ole lukemista, siitä aloituskin oli. Et ole lukenut kyseistä kirjaa, olet kuunnellut sen tarinan.

Mutta jos olen kuunnellut kirjan ja joku kysyy olenko lukenut sen, ja vastaan että en ole, niin se antaa aivan väärän käsityksen. Koska kysyjä ei oikeastaan halua tietää, mitä kautta kirjan sisältämät sanat ovat tietoisuuteeni tulleet, vaan hän haluaa tietää, olenko ylipäätään vastaanottanut ne.

Etkä mitenkään osaa muodostaa lausetta: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana"??

Kyllä, mutta kukaan ei halua kuulla sellaista näsäviisastelua, koska sellainen ärsyttää ihmisiä.

No jos vastaat näsäviisaalla tyylillä niin ei ihme jos ärsytät ihmisiä.

Henkilökohtaisesti en pidä ärsyttävänä jos joku ihan normaalisti sanoo kuunnelleensa jonkun kirjan, jos puhumme kirjallisuudesta. Itse nykyään monesti kysynkin, että onko henkilö lukenut tai kuunnellut jotain kirjaa, koska kuunteleminen on yhä suositumpaa. Minäkin kuuntelen äänikirjoja, varsinkin bestsellerit jotka on niin kevyttä että niitä voi hyvin kuunnella samalla kun siivoaa, eikä menetä paljon mitään.