Pärjäisitkö yksin elämässä?

Ehkä sitä kesämökillä armeijan käynyt pärjäisi.

Aina ollut yksin. Ei kavereita, kumppania, sisaruksia ja etäiset välit vanhempiin. Hyvin olen tullut toimeen omillani vaikka ei se aina helppoa ole ollut.

Kyllä. Itsetunto kun on kunnossa, niin hyvin👍

Siis mikä on yksin?

En pärjäisi. En osaa jalostaa metalleja enkä valmistaa niistä työkaluja. Hidasta olisi myös vaatteiden valmistaminen, jos pitäisi itse kasvattaa pellavat ja omistaa lampaita.

Tarvitsen muiden ihmisten osaamista monella tavalla joka päivä.

Pärjään hyvin, kiitos kysymästä. Minulla ei ole kumppania, sukulaisia tai muita perheenjäseniä, eikä läheisiä ystäviä, joten olen tottunut hoitamaan kaiken aina itse.

Aina olen ollut yksin.

Varmasti pärjäisin, mutta onneksi minun ei tarvitse. Minulla on kolme upeaa lasta, mieheni, joka on paras ystäväni, vanhempani, siskoni, appivanhemmat, todella hyviä ystäviä ja kavereita, sekä tietenkin paljon muita upeita ihmisiä.

Olen ollut yrittäjänä yli 10 vuotta ja pärjään hyvin. Yrittäjyyteni rakentuu vankan ammattitaitoni ympärille ja jo senkin takia tiedän, että pärjään. Olen myös asunut useita vuosia ulkomailla ja pärjännyt hyvin, vaikka läheiset ovat olleet kokonaan toisella mantereella. Vanhemmilleni valtavan iso kiitos siitä, että minusta tuli tällainen kuin olen. Olen saanut heiltä todella hyvät eväät elämälle ja toivottavasti saan annettua lapsillenikin yhtä hyvät eväät. Hyvältä näyttää ainakin, lapsista kaksi on jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Pärjään hyvin, kiitos kysymästä. Minulla ei ole kumppania, sukulaisia tai muita perheenjäseniä, eikä läheisiä ystäviä, joten olen tottunut hoitamaan kaiken aina itse.

Ehkä pärjäät hyvin, mutta se, että sinulla ei ole edes ystäviä, kuulostaa siltä, että elämäsi ei ole kovin kummoista. Yksinäinen elämä ilman ystävien antamaa iloa tuntuisi varmasti tosi mitättömältä ja tyhjältä.

Eikö ole välimuotoa? Joko kokonaan yksin tai aina joku kaveri?

Pärjään hyvin yksin, huolehdin pari lastakin aikuisuuteen asti. Silti asiat on joskus parempia, helpompia tai muuten vaan jaettavissa kaverin tai kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut yksin. Ei kavereita, kumppania, sisaruksia ja etäiset välit vanhempiin. Hyvin olen tullut toimeen omillani vaikka ei se aina helppoa ole ollut.

Täällä samanlainen paitsi vanhempien perään joutuu katsomaan päivä päivältä enemmän

Minun olisi vaikeaa pärjätä ilman kumppaniani, taidan olla läheisriippuvainen.

Kyllä, pärjään hyvin yksin. Minulla on elämä hyvin hallinnassa ja miksi ei olisi, sillä olenhan terve ja tasapainoinen aikuinen. Olen töissäkäyvä, keskituloinen, keski-ikäinen, kaikin puolin tavallinen nainen... 

Kaipaan kyllä kumppania, jonka kanssa voisi jakaa elämän huippuhetket ja ihan vaan halia arjessa sekä etenkin sitä, että olisi rakkaan ihmisen syli, johon painautua kun kaikki on ihan pskaa. Joskus on oikeasti yksinäistä, mikä oikein korostui korona-aikaan, kun kaikki sosiaalinen elämä meni etäilyksi ja ihmiset keskittyivät lähipiiriinsä.