Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suru lapsettomuudesta, tukea kaivataan
25.09.2021 |
Olen nyt joutunut ihan uudella tavalla kohtaamaan sen miltä tuntuu kaivata omaa lasta niin että se fyysisesti sattuu. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, mutta vasta kun kihlattuni vuosi sitten lähti toisen naisen matkaan ja tajusin etten ehkä saakaan mahdollisuutta omaan lapseen olen tajunnut miten syvästä asiasta on kyse. Ikää minulla on 32v ja erosta alkaa olla vuoden verran. Koko ajan mukana on pelko siitä, että aika loppuu. Lapsen hankkiminen yksin ei ole tuntunut ikinä omalla kohdalla hyvältä ajatukselta. Mieli voi tietenkin muuttua myöhemmin jos uutta kumppania ei löydy, mutta tällä hetkellä se ei tunnu hyvältä ajatukselta. Olen miettinyt myös munasolujen pakastamista, mutta hinnat ovat ihan älyttömiä, ei minulla ole sellaiseen varaa.
En kaipaa tähän nyt viisasteluja siitä miksen ole toiminut aiemmin. En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten. Monestakaan syystä. Kihlattuni kanssa luulin perustavani perheen ja luulin sen tapahtuvan pian. Sitten putosi pommi ja mies lähti. Ilman mitään ennakkovaroitusta Siitä järkytyksestä toipuminen on vienyt oman aikansa. Tuntuu ihan siltä kuin olisin menettänyt lapsen jota ei vielä edes ehtinyt olla olemassa. Elämää varjostaa tällä hetkellä koko ajan suru ja pelko siitä, etten saa enää mahdollisuutta.
Kommentit (97)
Kyllä vielä ehdit! Et todellakaan ole liian vanha ja rakkaus voi olla ihan oven takana 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdit vielä hyvin. Ero on voinut lisätä negatiivisia tunteita ja pessimismiä lapsettomuudesta? Eron aiheuttamat tunteet heijastuvat siihen. Mahdollisessa lapsettomuudessa on myös omat hyvät puolet, vaikka sitä on vaikea ajatella, eli älä vaivu epätoivoon.
Olin vähän samankaltaisista tilanteessa sinun iässäsi. Nyt muutamia vuosia myöhemmin olen kahden lapsen äiti. Ei ole ollenkaan liian myöhäistä sinulla, ikinä ei tiedä mitä huominen tuo.
Ymmärrän tuon kivun, se voi tosiaan tuntua ihan fyysisesti. Älä kuitenkaan huoli, sinulla on vielä aikaa eikä ole lainkaan tavatonta saada esikoista yli kolmekymppisenä.
Käy tutkituttamassa hedelmällisyys.
Viimeistään 35 vuotiaana kunnalliseen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa vielä on ja ehdit saada useammankin! Omat lapset sain 34 ja 38 vuotiaana 😊 uskoa ei koskaan kannata menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän 44-vuotiaana ensimmäisen lapsensa saaneen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Munasoluja voi myös pakastuttaa .
Niinhän tuossa aloituksessa sanottiin, mutta kun ei siihen kaikilla ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea tulevaisuuteesi! Toivon että löydät kivan miehen ja saat lapsen tai useampiakin. Missään tapauksessa ei ole myöhäistä.
Nostanpa tämän ketjun. Nyt on muutaman viikon sisällä kaksi kaveria ilmoittanut raskaudestaan ja vaikka olenkin onnellinen heidän puolestaan, samalla on tullut ihan hirveä suru, koska toivoisi itse olevansa samassa tilanteessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä todella harmi, että munasolujen pakastaminen on niin kallista. Se on harvojen etuoikeus. Mutta ap:n tilanne ei ole ollenkaan toivoton, aikaa on hyvin!
Tuossa iässä ehtii vielä hyvin. Ystäväni löysi miehensä 33-vuotiaana ja sai lapset 37- ja 39-vuotiaana. Toinen löysi 38-vuotiaana ja lapsi tuli 41-vuotiaana.
Ymmärrän toki surullisen fiiliksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vielä n.10v aikaa löytää uusi mies ja saada lapsi. Älä vielä luovuta!
40v äiti ei nykyään oo mikään ihmetys.
Jos sulla on rahaa, voit harkita munasolujen pakastusta?
Kait aktiivisesti etsit miestä, vai surkutteletko vain itseäsi?
Tarvitset kuulijan, joka ei ala piristämään ja tsemppaamaan sinua ja oikeastaan sinun avullasi omaa itseään.
Tarvitset kuulijan, joka sietää sinun ahdistuksesi eikä ryhdy selittämään, lieventelemään, ns. lohduttamaan.
Kukaan ei tiedä, saatko lapsia ja jos niin millä tavalla. Sinulla on lopputulemasta huolimatta juuri nyt aito suru ja tarvitset kuulijan, joka osaa olla surevan rinnalla.
Toivon sinulle sellaisen kuulijan ja läsnäolijan löytymistä yhtä lailla kuin myös paljon todellista rakkautta ja monia omia lapsia tulevaisuuteen. Mutta kukaan ei voi niitä luvata.
Täältä et kuulijaa ja ymmärrystä löydä, kuten huomaat. Ihmisillä on niin paljon ahdistusta itsellään, etteivät he kestä ottaa kenenkään toisen tunteita vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kait aktiivisesti etsit miestä, vai surkutteletko vain itseäsi?
Miehen lähtö oli niin hirveä shokki, että masennuin pitkäksi aikaa ja en todellakaan pitkiin aikoihin pystynyt tapailemaan ketään. Nyt olen kyllä aloittanut deittailun, mutta hankalaa on ollut edelleen. Pidän silmät auki ja olen avoin. Ap
Munasolujen pakastamisen toteuttaisin heti jos olisi varaa. Mutta valitettavasti ei todellakaan ole mahdollisuutta maksaa tuhansia euroja siitä. Ap
"En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten." Ok, olet 32 v? Mitä niin mullistavan oleellista kehitystä ja kasvua on tapahtunut muutamassa vuodessa, jonka perusteella olisit nyt sitten jollain mittapuulla riittävän valmis äidiksi jos alle 30-vuotiaana et ollut sitä MILLÄÄN mittapuulla. Anteeksi vain, mutta et taida olla edelleenkään. Tai sitten olisit sitä jo, ollut jo monta, monta vuotta. Toisista on vanhemmiksi, toisista ei. Ihminen, joka ei olisi selvinnyt hyvin lapsen kanssa pari vuotta sitten, tuskin olisi erityisen hyvä äiti nyt parin vuoden päästä eikä seuraavan viiden. Sinulla ei ole lapsia eikä parisuhdetta ja aika on kortilla, mutta älä kiitos heijasta ongelmiasia nuoruuteen. Kasvat kieroon mammaksi, joka kuvittelee olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella kun on toivonut lapsia niin pitkään ja hartaasti ja osaa siksi tehdä kaiken paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Olet vielä nuori. Oikeasti. Nykyään ei ole mikään ihmetys jos nelikymppinenkin saa esikoisen.
Jos Sitä Oikeaa isäehdokasta ei muutaman vuoden sisällä löydy, voit harkita uudelleen hedelmöityshoitoja.
Itse sain esikoisen sinun iässäsi. Olin jo luopunut toivosta hormonihöiriöiden takia, kunnes yhtäkkiä plussasin.
Elämä on ihmeellistä ja mahdollisuuksia täynnä. Tämä saattaa kuulostaa vittuilulta mutta ei siis todellakaan ole sitä.
Tsemppiä ap! Sinulla on aikaa ❤️