Suru lapsettomuudesta, tukea kaivataan
Olen nyt joutunut ihan uudella tavalla kohtaamaan sen miltä tuntuu kaivata omaa lasta niin että se fyysisesti sattuu. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, mutta vasta kun kihlattuni vuosi sitten lähti toisen naisen matkaan ja tajusin etten ehkä saakaan mahdollisuutta omaan lapseen olen tajunnut miten syvästä asiasta on kyse. Ikää minulla on 32v ja erosta alkaa olla vuoden verran. Koko ajan mukana on pelko siitä, että aika loppuu. Lapsen hankkiminen yksin ei ole tuntunut ikinä omalla kohdalla hyvältä ajatukselta. Mieli voi tietenkin muuttua myöhemmin jos uutta kumppania ei löydy, mutta tällä hetkellä se ei tunnu hyvältä ajatukselta. Olen miettinyt myös munasolujen pakastamista, mutta hinnat ovat ihan älyttömiä, ei minulla ole sellaiseen varaa.
En kaipaa tähän nyt viisasteluja siitä miksen ole toiminut aiemmin. En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten. Monestakaan syystä. Kihlattuni kanssa luulin perustavani perheen ja luulin sen tapahtuvan pian. Sitten putosi pommi ja mies lähti. Ilman mitään ennakkovaroitusta Siitä järkytyksestä toipuminen on vienyt oman aikansa. Tuntuu ihan siltä kuin olisin menettänyt lapsen jota ei vielä edes ehtinyt olla olemassa. Elämää varjostaa tällä hetkellä koko ajan suru ja pelko siitä, etten saa enää mahdollisuutta.
Kommentit (97)
Näitä lukiessa tulee kyllä käsitys että naiset tekee kaikkensa lapsen saamiseksi. Mieheltä otetaan siittiöt. Naiset raadollisia ja juonikkaita. Antaisin naiselle monoo persiille mikäli tällaista tulisi tekee. Nainen kyllä näyttää luonteensa kun haluaa väkisin sen pienen vauvan. Mies jää usein altavastaajaksi. Luin viikolla vauva.fi sivulta että rei’ itää kondomin eikä kerro miehelle kun haluaa lapsen. Näin nainen käyttäytyy kun päässä ”vauva projekti”. Alhaisinta mitä voi tehdä miehelle.
Tsemppiä ap! Muistan tuskan fiilikset, kun halusin perheen ja vauvan, mutta mieheni jarrutti, ei tuntenut olevansa vielä valmis. Ei hän onneksi loputtoman pitkää miettimisaikaa tarvinnut, ja nyt on perhe. Mut lapsen kaipuu on voimakas tunne ja olo oli epätoivoinen. Toivon sulle onnea, kuten myös monille saman ikäisille, samassa tilanteessa oleville ystävilleni. 30+ on siitä ihana tai kurja ikä, että vauvauutisia satelee joka suunnasta, mikä lisää painetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suremisen sijaan kannattaisi pikapikaa etsiä sopiva isä lapsille. 32 ei ole liian myöhä aloittaa alusta. Isäehdokkaaksi voisi sopia myös jo lapsia saanut mies, niin et turhaan karsi muuten hyviä tyyppejä pois. Lapsettomat 30+ miehet mielellään tykkää pysyä lapsettomina. Itse sain lapset 39 ja 41 v., kun tuhlasin aikaani miehiin, jotka ei ollut tosissaan lapsiasioissa.
Miten se etsitään pikapikaa? En myöskään sulje pois miehiä joilla on jo lapsia, se ei ole este. Lisäksi karsin välittömästi pois kaikki joilla ei ole yhtenevät toiveet tulevasta. En kuitenkaan kenen tahansa vastaan tulevan halukkaan kanssa voi kuvitella perhettä perustavani. Ap
Hyvä, jos etsit uutta kumppania. Aloituksesta sai sen käsityksen, että olet kääriytynyt suruusi ja luovuttanut. Koita vaan uskoa, että löydät hyvän kumppanin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaminen on kyllä mahdollista myöhemminkin, mutta näissä kommenteissa liikaa oletetaan sen olevan kaikille mahdollista ja että aikaa on loputtomiin. Ymmärrän oikein hyvin AP:n tuskan. Kaikki on toki mahdollista, mutta mikään ei ole taattua.
Ei mikään ole taattua missään iässä, edes silloin parikymppisenäkään. Ei minusta täällä ole oletettu kaikille olevan mahdollista. Eihän kukaan voi koskaan varmaksi asioita tietää kenenkään kohdalla iästä riippumatta.
Mies altavastaaja kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee kyllä käsitys että naiset tekee kaikkensa lapsen saamiseksi. Mieheltä otetaan siittiöt. Naiset raadollisia ja juonikkaita. Antaisin naiselle monoo persiille mikäli tällaista tulisi tekee. Nainen kyllä näyttää luonteensa kun haluaa väkisin sen pienen vauvan. Mies jää usein altavastaajaksi. Luin viikolla vauva.fi sivulta että rei’ itää kondomin eikä kerro miehelle kun haluaa lapsen. Näin nainen käyttäytyy kun päässä ”vauva projekti”. Alhaisinta mitä voi tehdä miehelle.
Ei mieheltä voi käydä niitä siittiöitä ottamassa ilman että hän on jotenkin hommassa mukana. Jos harrastaa seksiä, voi seurata lapsia. Suostumalla seksiin otat myös tämän riskin tietoisesti. Ihan ilman mitään kondomien rei'ityksiäkin.
Anna pari vuotta aikaa miehen etsimiselle. Koita myös säästää rahaa. Sitten yksin hoitoon. Ei kannata jättää sen myöhemmäksi, jos olet varma että haluat lapsia. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä hankalammaksi ja kalliimmaksi hoidot tulevat. Julkisella ei kai edes hoideta yli nelikymppisiä. Pakastetuilla munasoluilla hoitaminenkin on kallista.
Sinulla todella on nyt hyvä tilanne, koska ehdit vielä hyvin todennäköisesti tehdä nämä asiat. Mutta ai kun inhoan tällaisia "kaikki aina järjestyy" -ihmisiä. Ei kaikilla käy tuuri ja ainakin joutuu itse aktiivisesti järjestämään sen tuurin. Kai te huudatte perään jollekin joka putoaa vaikka helikopterin ovesta taivaalta ilman laskuvarjoa että "Älä huoli, kaikki järjestyy!" :I
Ei ole lapsen kasvattaminen herkkua. Ole onnellinen ettet tähän kärsimykseen joudu. NAUTI ELÄMÄSTÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suremisen sijaan kannattaisi pikapikaa etsiä sopiva isä lapsille. 32 ei ole liian myöhä aloittaa alusta. Isäehdokkaaksi voisi sopia myös jo lapsia saanut mies, niin et turhaan karsi muuten hyviä tyyppejä pois. Lapsettomat 30+ miehet mielellään tykkää pysyä lapsettomina. Itse sain lapset 39 ja 41 v., kun tuhlasin aikaani miehiin, jotka ei ollut tosissaan lapsiasioissa.
Miten se etsitään pikapikaa? En myöskään sulje pois miehiä joilla on jo lapsia, se ei ole este. Lisäksi karsin välittömästi pois kaikki joilla ei ole yhtenevät toiveet tulevasta. En kuitenkaan kenen tahansa vastaan tulevan halukkaan kanssa voi kuvitella perhettä perustavani. Ap
Hyvä, jos etsit uutta kumppania. Aloituksesta sai sen käsityksen, että olet kääriytynyt suruusi ja luovuttanut. Koita vaan uskoa, että löydät hyvän kumppanin vielä.
En ole missään tapauksessa luovuttanut vaikka eron jälkeen kyllä meni pitkään etten voinut edes ajatella ketään uutta. Nyt olen silmät auki, mutta en oikein tiedä miten ketään voisi väkisin etsimälläkään löytää. Ap
Ei todellakaan ole itsestäänselvyys että yli 30 vuotias nainen löytää miehen.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole itsestäänselvyys että yli 30 vuotias nainen löytää miehen.
Eihän se ole itsestäänselvyys missään iässä. Moni parisuhde päättyy 30-40 ikävuoden välillä jolloin lähdetään toiselle kierrokselle.
Liha liikkeelle ja sassiin. Kyllä se siitä hoituu. Siis jos haluat lapsen. Mutta jos haluat sekä pysyvän parisuhteen JA lapsen, voi olla hankalampaa.
Aivan hyvät mahdollisuudet on sulla, itse olin 30v kun mieheni tapasin ja ystävissäni moni oli sinkku vielä pitkään sen jälkeen. Nyt useita vuosia myöhemmin kaikki halukkaat ovat perheellistyneet.
Reidet levälleen ja rojut ränniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole itsestäänselvyys että yli 30 vuotias nainen löytää miehen.
Eihän se ole itsestäänselvyys missään iässä. Moni parisuhde päättyy 30-40 ikävuoden välillä jolloin lähdetään toiselle kierrokselle.
Miehille kelpaa nykyään max 20 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Anna pari vuotta aikaa miehen etsimiselle. Koita myös säästää rahaa. Sitten yksin hoitoon. Ei kannata jättää sen myöhemmäksi, jos olet varma että haluat lapsia. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä hankalammaksi ja kalliimmaksi hoidot tulevat. Julkisella ei kai edes hoideta yli nelikymppisiä. Pakastetuilla munasoluilla hoitaminenkin on kallista.
Sinulla todella on nyt hyvä tilanne, koska ehdit vielä hyvin todennäköisesti tehdä nämä asiat. Mutta ai kun inhoan tällaisia "kaikki aina järjestyy" -ihmisiä. Ei kaikilla käy tuuri ja ainakin joutuu itse aktiivisesti järjestämään sen tuurin. Kai te huudatte perään jollekin joka putoaa vaikka helikopterin ovesta taivaalta ilman laskuvarjoa että "Älä huoli, kaikki järjestyy!" :I
Tällä hetkellä en voisi kuvitella hankkivani yksin lasta, mutta jos vielä parin vuoden kuluttua olen tässä tilanteessa arvioin asiaa uudelleen. Ap
En olisi uskonut, että lapsen kaipuu voi tuntua näin vahvasti. Olen lähes aina tiennyt haluavani lapsia, jossain vaiheessa hetken sitä kyseenalaistan. Kihlatun kanssa olimme näissä suunnitelmissa jo hyvin pitkällä. Se että hän jätti minut romahdutti paljon enemmän kuin pelkän parisuhteen. Oikeastaan eroa rankempaa on ollut se, että kaikki haaveet menivät ja tilalle astui pelko. Sen tuntee välillä ihan fyysisesti miten sylistä puuttuu jotain. Moni ehkä ihmettelee miksi en sitten nyt jo hakeudu yksin hoitoihin. En koe olevani siihen tällä hetkellä valmis vaan haluan vielä katsoa voisinko löytää kumppanin jonka kanssa perustaa perhe. Tiedostan kyllä, että on hyvin mahdollista jäädä lapsen kanssa silti yksin ja suhde voi päättyä. Siihen olen valmis. Jos kävisi niin, että olen vielä parin vuoden kuluttua tässä tilanteessa, punnitsen asiaa uudelleen. Sekä yritän säästää rahaa mahdollista munasolujen pakastamista varten. Ap
Nyt kun seuraan siskoni perhe-elämää niin ikinä en halua päätyä samaan tilanteeseen. Hän nukkuu huonosti ja huusholli on kuin pommin jäljiltä. Miehensä on yrittäjä ja aina menossa töissään.
Sisko oli nuorena ihan fiksu enkä ymmärrä, miksi hän on nyt tuossa jamassa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun seuraan siskoni perhe-elämää niin ikinä en halua päätyä samaan tilanteeseen. Hän nukkuu huonosti ja huusholli on kuin pommin jäljiltä. Miehensä on yrittäjä ja aina menossa töissään.
Sisko oli nuorena ihan fiksu enkä ymmärrä, miksi hän on nyt tuossa jamassa.
En ymmärrä mikä näiden vastausten tarkoitus on tällaisessa ketjussa. On ihan ok ettet sinä halua lapsia, mutta nämä eivät nyt liity ap:n tilanteeseen.
Lapsen saaminen on kyllä mahdollista myöhemminkin, mutta näissä kommenteissa liikaa oletetaan sen olevan kaikille mahdollista ja että aikaa on loputtomiin. Ymmärrän oikein hyvin AP:n tuskan. Kaikki on toki mahdollista, mutta mikään ei ole taattua.