Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suru lapsettomuudesta, tukea kaivataan
25.09.2021 |
Olen nyt joutunut ihan uudella tavalla kohtaamaan sen miltä tuntuu kaivata omaa lasta niin että se fyysisesti sattuu. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, mutta vasta kun kihlattuni vuosi sitten lähti toisen naisen matkaan ja tajusin etten ehkä saakaan mahdollisuutta omaan lapseen olen tajunnut miten syvästä asiasta on kyse. Ikää minulla on 32v ja erosta alkaa olla vuoden verran. Koko ajan mukana on pelko siitä, että aika loppuu. Lapsen hankkiminen yksin ei ole tuntunut ikinä omalla kohdalla hyvältä ajatukselta. Mieli voi tietenkin muuttua myöhemmin jos uutta kumppania ei löydy, mutta tällä hetkellä se ei tunnu hyvältä ajatukselta. Olen miettinyt myös munasolujen pakastamista, mutta hinnat ovat ihan älyttömiä, ei minulla ole sellaiseen varaa.
En kaipaa tähän nyt viisasteluja siitä miksen ole toiminut aiemmin. En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten. Monestakaan syystä. Kihlattuni kanssa luulin perustavani perheen ja luulin sen tapahtuvan pian. Sitten putosi pommi ja mies lähti. Ilman mitään ennakkovaroitusta Siitä järkytyksestä toipuminen on vienyt oman aikansa. Tuntuu ihan siltä kuin olisin menettänyt lapsen jota ei vielä edes ehtinyt olla olemassa. Elämää varjostaa tällä hetkellä koko ajan suru ja pelko siitä, etten saa enää mahdollisuutta.
Kommentit (97)
Suremisen sijaan kannattaisi pikapikaa etsiä sopiva isä lapsille. 32 ei ole liian myöhä aloittaa alusta. Isäehdokkaaksi voisi sopia myös jo lapsia saanut mies, niin et turhaan karsi muuten hyviä tyyppejä pois. Lapsettomat 30+ miehet mielellään tykkää pysyä lapsettomina. Itse sain lapset 39 ja 41 v., kun tuhlasin aikaani miehiin, jotka ei ollut tosissaan lapsiasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa minä menin hedelmöityshoitoihin yksin.
Vierailija kirjoitti:
"En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten." Ok, olet 32 v? Mitä niin mullistavan oleellista kehitystä ja kasvua on tapahtunut muutamassa vuodessa, jonka perusteella olisit nyt sitten jollain mittapuulla riittävän valmis äidiksi jos alle 30-vuotiaana et ollut sitä MILLÄÄN mittapuulla. Anteeksi vain, mutta et taida olla edelleenkään. Tai sitten olisit sitä jo, ollut jo monta, monta vuotta. Toisista on vanhemmiksi, toisista ei. Ihminen, joka ei olisi selvinnyt hyvin lapsen kanssa pari vuotta sitten, tuskin olisi erityisen hyvä äiti nyt parin vuoden päästä eikä seuraavan viiden. Sinulla ei ole lapsia eikä parisuhdetta ja aika on kortilla, mutta älä kiitos heijasta ongelmiasia nuoruuteen. Kasvat kieroon mammaksi, joka kuvittelee olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella kun on toivonut lapsia niin pitkään ja hartaasti ja osaa siksi tehdä kaiken paremmin.
Enköhän kuitenkin itse tunne itseni ja oman elämäni kaikkein parhaiten ja ole ainoa ihminen joka tietää milloin olen äitiydelle ollut valmis ja milloin en. Ap
Vaikka löytäisit miehen, hän saattaa erota heti lapsen syntymän jälkeen.
Tai päädyt suhteeseen väkivaltaisen k-pään kanssa, kun olet niin epätoivoinen, etkä pysty eroamaankaan, kun luulet, ettet pärjää yksin.
Eli lapsen saamisennkannattaa ryhtyä vain, jos on valmis jäämään sen kanssa yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Suremisen sijaan kannattaisi pikapikaa etsiä sopiva isä lapsille. 32 ei ole liian myöhä aloittaa alusta. Isäehdokkaaksi voisi sopia myös jo lapsia saanut mies, niin et turhaan karsi muuten hyviä tyyppejä pois. Lapsettomat 30+ miehet mielellään tykkää pysyä lapsettomina. Itse sain lapset 39 ja 41 v., kun tuhlasin aikaani miehiin, jotka ei ollut tosissaan lapsiasioissa.
Miten se etsitään pikapikaa? En myöskään sulje pois miehiä joilla on jo lapsia, se ei ole este. Lisäksi karsin välittömästi pois kaikki joilla ei ole yhtenevät toiveet tulevasta. En kuitenkaan kenen tahansa vastaan tulevan halukkaan kanssa voi kuvitella perhettä perustavani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnytin kuolleen vauvan. Ikinä en saa enää lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten." Ok, olet 32 v? Mitä niin mullistavan oleellista kehitystä ja kasvua on tapahtunut muutamassa vuodessa, jonka perusteella olisit nyt sitten jollain mittapuulla riittävän valmis äidiksi jos alle 30-vuotiaana et ollut sitä MILLÄÄN mittapuulla. Anteeksi vain, mutta et taida olla edelleenkään. Tai sitten olisit sitä jo, ollut jo monta, monta vuotta. Toisista on vanhemmiksi, toisista ei. Ihminen, joka ei olisi selvinnyt hyvin lapsen kanssa pari vuotta sitten, tuskin olisi erityisen hyvä äiti nyt parin vuoden päästä eikä seuraavan viiden. Sinulla ei ole lapsia eikä parisuhdetta ja aika on kortilla, mutta älä kiitos heijasta ongelmiasia nuoruuteen. Kasvat kieroon mammaksi, joka kuvittelee olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella kun on toivonut lapsia niin pitkään ja hartaasti ja osaa siksi tehdä kaiken paremmin.
Enköhän kuitenkin itse tunne itseni ja oman elämäni kaikkein parhaiten ja ole ainoa ihminen joka tietää milloin olen äitiydelle ollut valmis ja milloin en. Ap
Harmi jos jää lapset saamatta hitaan henkisen kehityksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä päähän pinttymä että lapsia pitää saada maksoi mitä maksoi ja isästä ei niinkään väliä kunhan hänellä siittiöt toimivat. Naiset on raadollisia. Elämä on paljon muutakin kuin lasten tehtailua. Elämä antaa Onnen kunhan otat sen vastaan. Vaikka ilman omaa lasta❤️.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En missään nimessä olisi ollut millään mittapuulla valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten." Ok, olet 32 v? Mitä niin mullistavan oleellista kehitystä ja kasvua on tapahtunut muutamassa vuodessa, jonka perusteella olisit nyt sitten jollain mittapuulla riittävän valmis äidiksi jos alle 30-vuotiaana et ollut sitä MILLÄÄN mittapuulla. Anteeksi vain, mutta et taida olla edelleenkään. Tai sitten olisit sitä jo, ollut jo monta, monta vuotta. Toisista on vanhemmiksi, toisista ei. Ihminen, joka ei olisi selvinnyt hyvin lapsen kanssa pari vuotta sitten, tuskin olisi erityisen hyvä äiti nyt parin vuoden päästä eikä seuraavan viiden. Sinulla ei ole lapsia eikä parisuhdetta ja aika on kortilla, mutta älä kiitos heijasta ongelmiasia nuoruuteen. Kasvat kieroon mammaksi, joka kuvittelee olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella kun on toivonut lapsia niin pitkään ja hartaasti ja osaa siksi tehdä kaiken paremmin.
Enköhän kuitenkin itse tunne itseni ja oman elämäni kaikkein parhaiten ja ole ainoa ihminen joka tietää milloin olen äitiydelle ollut valmis ja milloin en. Ap
Harmi jos jää lapset saamatta hitaan henkisen kehityksen vuoksi.
Kai tajuat että kyse voi olla vähän monisyisemmistä asioista? Kannattaa olettaa vähemmän kun on kyse toisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä synnytin kuolleen vauvan. Ikinä en saa enää lasta.
Tämä oikeasti koskettaa. Voimia.
Ap:n tilanne on kuitenkin vielä mitä mainioin ja kaikki on mahdollista.
Onni on muutakin kuin lapsi kirjoitti:
Mikä päähän pinttymä että lapsia pitää saada maksoi mitä maksoi ja isästä ei niinkään väliä kunhan hänellä siittiöt toimivat. Naiset on raadollisia. Elämä on paljon muutakin kuin lasten tehtailua. Elämä antaa Onnen kunhan otat sen vastaan. Vaikka ilman omaa lasta❤️.
Ihmisellä on biologinen tarve lisääntyä. Sinä olet oikeasti se epänormaali, jos sinulla ei ole sitä. On ihan turha haukkua toisia, jos itse hankaa biologiaansa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollenkaan toivoton tilanne. Tiedän useampia jotka on eronneet sinun iässäsi ja ehtineet hyvin vielä perustaa perheen.
Tuossa iässä kun tapaa kumppanin niin siihen lapsen tekoon saatetaan olla valmiita jo piankin, ei ole enää tarvetta seurustella vuosia kuten kaksikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle, toivon että et loukkaannu kun sanon näin, mutta tilanteesi ei ole ehkä ihan niin vaikea kuin kuvittelet. Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta kuten muutkin ovat sanoneet niin sinulla todennäköisesti on vielä hyvät mahdollisuudet saada perhe. Olet vielä nuori. Vaikutat fiksulta ja minusta on ihanaa että olet pohtinut tarkkaan että milloin olisit valmis äidiksi.
Tuli tunne, että sinun ei ollut tarkoitus perustaa perhettä entisen miehesi kanssa. Uskon, että löydät uskollisen puolison, sellaisen, josta tulee myös hyvä isä. Yritä sinäkin uskoa siihen! Minun vinkkini on että pyri vahvistamaan itseluottamustasi ja yritä olla mahdollisimman paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Jos tapaat monia ihmisiä niin mahdollisuutesi tavata joku oikeasti tosi hyvä tyyppi kasvaa. Kaikkien säätöjen ei tarvi johtaa mihinkään eikä siis kannata tyytyä keneen tahansa tai luopua toivosta vaikka joku tapaamistasi ei olisi niin kiinnostunut sinusta.
Ei kannata kuitenkaan olla liian nirso esim. iän suhteen vaan mielummin antaa mahdollisuus myös vähän itseäsi nuoremmille tai vanhemmillekin. Jos perheen perustaminen tulee puheeksi niin minusta voit olla rehellinen ja kertoa että haluaisit saada lapsen lähivuosina, näin karsit ne jotka ehkä vain hukkaisivat aikaasi.
Tässä saattoi tulla itsestäänselvyyksiäkin, mutta pointtina lähinnä se että älä suhtaudu itseesi ja tilanteeseesi liian negatiivisesti. Ala aktiivisesti muuttamaan elämääsi toivomaasi suuntaan. Yritä kuitenkin nauttia nykyisestäkin elämäntilanteestasi, siinä on varmasti paljon hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Onni on muutakin kuin lapsi kirjoitti:
Mikä päähän pinttymä että lapsia pitää saada maksoi mitä maksoi ja isästä ei niinkään väliä kunhan hänellä siittiöt toimivat. Naiset on raadollisia. Elämä on paljon muutakin kuin lasten tehtailua. Elämä antaa Onnen kunhan otat sen vastaan. Vaikka ilman omaa lasta❤️.
Ihmisellä on biologinen tarve lisääntyä. Sinä olet oikeasti se epänormaali, jos sinulla ei ole sitä. On ihan turha haukkua toisia, jos itse hankaa biologiaansa vastaan.
Ei todellakaan ole halu lisääntyä. Miksi naisilla ei muuta mielessä kuin lapsen saanti? Eikö hyvä parisuhde riitä? Maapallo täynnä lapsia. En halua omalla kohdallani yli kuormittaa tältä osin. Keskittykää elämän pieniin hetkiin eikä siinä välttämättä pientä vauvaa tai lasta tarvita. Ei onni voi olla lapsesta kiinni.
Ei muuta ku hankit panon ja teet lapsen. Kadut sitä vähemmän ku mahdollista tulevaa vanhuutta lapsettomana. Mutta älä vaadimahdolliselta lapsen isältä mitään jos ei halua.
Huoli pois. Tapasin oman mieheni 33-vuotiaana. Nyt 40-vuotiaana lapsi luomuna tulossa. Välissä sairastuin vakavasti, mikä viivytti perheen perustamista.
Sinulla ei ole mikään kiire. Hengitä.
Ei lasta väkisin saada kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni on muutakin kuin lapsi kirjoitti:
Mikä päähän pinttymä että lapsia pitää saada maksoi mitä maksoi ja isästä ei niinkään väliä kunhan hänellä siittiöt toimivat. Naiset on raadollisia. Elämä on paljon muutakin kuin lasten tehtailua. Elämä antaa Onnen kunhan otat sen vastaan. Vaikka ilman omaa lasta❤️.
Ihmisellä on biologinen tarve lisääntyä. Sinä olet oikeasti se epänormaali, jos sinulla ei ole sitä. On ihan turha haukkua toisia, jos itse hankaa biologiaansa vastaan.
Ei todellakaan ole halu lisääntyä. Miksi naisilla ei muuta mielessä kuin lapsen saanti? Eikö hyvä parisuhde riitä? Maapallo täynnä lapsia. En halua omalla kohdallani yli kuormittaa tältä osin. Keskittykää elämän pieniin hetkiin eikä siinä välttämättä pientä vauvaa tai lasta tarvita. Ei onni voi olla lapsesta kiinni.
Eiköhän ole aika typerää ja turhaa kiistellä tällaisista asioista. On ihan yhtä normaalia ja ok haluta lasta tai olla haluamatta. Joillakin se biologinen tarve on voimakas ja joillakin sitä ei ole ollenkaan. Eikä kummassakaan ole mitään väärää tai epänormaalia.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole surua itselläni mistään lapsista kun niitä en edes huoli. Ikäni olen tiennyt etten lapsia tule tekemään. Ajattelen miten helppoa on olla lapseton ja saan toteuttaa omia juttujani. Ajatus että seuraavat 18 vuotta vastaisin lapsesta niin ei yhtään kiinnosta. Lapsettomana elämä paljon helpompaa. Ja miksi tähän maahan pitäisi lapsia tehdä? Maailma täynnä ihmisiä ja pallo ylikansoitettu. Kannattaa pari kertaa miettiä onko lapset sen arvoisia että kannattaa niitä tehdä? Sanoisin että EI!