Mies ehdottaa 33/67-omistussuhdetta asuntoon, koska mulla pienemmät tulot

Maksatteko saman verran lyhennystä?

Kävisi, miksi minun pitäisi olla keinotekoisesti taloudellisesti samassa asemassa jos minulla olisi pienemmät tulot kuin miehellä?

Tilanteeseen vaikuttaa se, oletteko naimisissa vai avoliitossa.

Jos olette aviossa ja teillä ei ole avioehtoa, toi ei toimi käytännössä kumminkaan.

Jos ette ole aviossa, minusta tuo on ainoa järkevä ratkaisu. Omistusosuus vastaa sitä, miten paljon kumpikin tuo suhteeseen fyffeä.

Eikös tuo ole kätevä ratkaisu, ei tarvi sitten maksaa niin paljon lyhennyksiä ja jää rahaa säästöön.

Minusta kuulostaa ihan järkevältä ratkaisulta. Silloin velkataakka menee maksujen osalta tasan, eikä toisen tarvitse ottaa vuosiakausia pidempää asuntolainaa kuin toisen.

Tietenkin jaetaan omistus siinä suhteessa, mitä pystyy maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Maksatteko saman verran lyhennystä?

Ei vaan tulojen suhteessa olisi sekin. Ap

Löytäisitkö siis helposti sivutyön vai millä rahoittaisit sen oman puolikkaasi niin, että rahaa jäisi myös elämiseen?

Hanki oma asunto, johon sun omistussuhde on 100%. Itse en jaksaisi alkaa säätämään, tulee varmasti olemaan muutenkin vaikeaa joka asiassa tän 33/67 miehen kanssa.

Sehän on sulle hyvä. Saat kodin ja asut siinä rakkaasi kanssa. Tottakai se joka maksaa enemmän omistaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole kätevä ratkaisu, ei tarvi sitten maksaa niin paljon lyhennyksiä ja jää rahaa säästöön.

Millä perusteella rahaa jää säästöön pienemmillä lyhennyksillä, jos kerran tulotkin ovat selvästi pienemmät kuin toisella osapuolella?

Miksi ei? Muistakaa jakaa ruokalasku myös kulutuksen suhteessa ja laita ylimääräinen rahastoihin. Voit myös kerätä asp-tiliä, jos et ole koskaan omistanut yli puolta asunnosta

Ilman muuta omistus siinä suhteessa, jossa maksatte asunnosta. Lisäksi säilytät ensiasunnonnostajan edut, jos et ole omistanut vähintään 50 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole kätevä ratkaisu, ei tarvi sitten maksaa niin paljon lyhennyksiä ja jää rahaa säästöön.

Millä perusteella rahaa jää säästöön pienemmillä lyhennyksillä, jos kerran tulotkin ovat selvästi pienemmät kuin toisella osapuolella?

Jos olisi toivonut 50/50, oletin että olisi ollut varaa maksaa siitä. Erotuksen voi laittaa säästöön.

Toki tuntuu kurjalta, jos ei pääse miehen rahoista hyötymään.

Jss. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole kätevä ratkaisu, ei tarvi sitten maksaa niin paljon lyhennyksiä ja jää rahaa säästöön.

Millä perusteella rahaa jää säästöön pienemmillä lyhennyksillä, jos kerran tulotkin ovat selvästi pienemmät kuin toisella osapuolella?

Jos olisi toivonut 50/50, oletin että olisi ollut varaa maksaa siitä. Erotuksen voi laittaa säästöön.

No sittenhän tuossa ei olisi mitään ongelmaa ottaa sitä 50/50 osuutta, jos siitä oikeasti on varaa maksaa vaikka tienaisikin vähemmän kuin mies. Minä taas oletan tilanteen olevan se, että naisen pitäisi ottaa pidempiaikainen asuntolaina kuin miehen, jos haluaa tasaomistuksen.

Avioliitto, ei avioehtoa, omistus 50/50. Mies maksaa koko lainan, maksan suunnilleen saman verran ruokia ja muita kuluja/kk. Muuhun en olisi suostunut tai sitten ruuat myös 33/67.

Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.