Onko tämä omalla mittapuullasi seurustelua? Täytyykö aina sopia seurustelusta?
Ollaan tapailtu nelisen kuukautta. Nähdään kerran viikossa tai parissa viikossa. Välimatkaa ei ole kuin 50km. Jutellaan wapissa päivittäin.
Ollaan käyty yhdessä huvipuistoissa, rannoilla, patikoitu päivä, parin yön kaupunkireissuilla, leffoissa, sulkapalloilemassa, museoissa, veneilemässä, saaristossa tms. Jos ollaan jomman kumman luona, katsellaan leffoja, kokkaillaan, pelaillaan, paneksitaan ja annetaan läheisyyttä. Tällaista perushuttua. Tavaroita jäänyt toisen nurkkiin pyörimään.
Toisen kavereita, sukulaisia ei olla nähty eikä tällaisesta edes juteltu. Tulevaisuudesta ei juuri jutella.
Emme ole puhuneet seurustelusta tai mistään suhteen tilasta. Tavallaan olen tyytyväinen näin, ja pelkään, että toinen ahdistuu kyselyistä. Jos joku kyselee parisuhdetilaani, vastaan vaan, ettei ole ketään, kun en osaa sanoa.
Onko tämä omalla mittapuullasi seurustelua vai pelkkä tapailusuhde? Nykyään suuri osa haluaa vain "tapailla". Pitääkö ottaa asia puheeksi vai tietääkö sen vaan, jos toinen on tosissaan? Mietityttää myös harvoin näkeminen.
Kommentit (114)
@1 joo totta. Tapailu on siis aina tapailua, ellei erikseen sovita.
Tapailua. Jos näette noin harvoin, on jopa todennäköistä että sillä toisella osapuolella (varsinkin jos hän on mies) on muitakin kuvioissa.
Miksi nykyään pitää löytää joka pirun elämäntilanteelle jokin nimetty status?
Pahus, kun olen itse avoliitossa eikä vieläkään ole sovittu seurustelusta.
Mitä väliä sillä on, millä nimellä tuollaista yhdessäoloa kutsuu? Eikö olennaisempaa olisi tietää, että mitä kumppanisi suhteeltanne haluaa, mitä hän sinulta haluaa, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on, miten sinä niihin mahdollisesti liityt... Aloittaa voi vaikka niin yksinkertaisesta asiasta kuin mahdollisen syysloman suunnitelmista. Sitten onkin aika pohtia, vietättekö joulun yhdessä. Jos, niin missä ja miten. Ja siitä sitten voi siirtyä jo sinne pitemmälle tulevaisuuteen.
Mä tapasin mieheni ennenkuin nykyinen tapailukulttuuri oli yleistynyt ja ei me koskaan sovittu että seurustellaan. Toki me myös nähtiin useammin jne. Kyllä mä sinuna silti olettaisin että seurustelette, mutta ehkä siitä asiasta olisi viisainta kuitenkin jutella. Ei teidän silti tulevaisuudesta tarvitse sen enempää puhua jos sinulle nykyinen systeemi on ok. Kysyt vaan onko tämä sun mielestä tapailua vai seurustelua? Toki jossain kohtaa olisi hyvä puhua myös niistä seurustelun pelisäännöistä ja rajoista. Jonkun mielestä kun jopa vastakkaisen sukupuolen kanssa juttelu muista kun työasioista on väärin ja pettämistä ja toisessa ääripäässä pienet kännipussailutkin on ihan ok (ja sitten on vielä tosiaan ihan avoimet suhteetkin erikseen).
Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.
Jos ei tuo mitä kuvaat ole "seurustelua" niin mikä sitten on? Ette te ole naimisissa ettekä avoliitossa mutta kyllä te seurustelette jos te yövytte vuorotellen toistenne luona.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.
Minä en ymmärrä tätä tapailun ja seurustelun eroa. Omalla kohdallani kaikki suhteet ovat edenneet niin, että ensin on herännyt keskinäinen kiinnostus. Sen pohjalta on haluttu alkaa tutustua toiseen, tavattu toisiamme, vietetty aikaa yhdessä, tehty asioita yhdessä, opittu tuntemaan toisiamme. Joskus on nopeasti huomattu, että ei homma toimikaan tai se toinen ei olekaan sellainen kuin on kuviteltu. Joskus on jatkettu tutustumista pitempään, tehty suunnitelmia yhä pitemmälle tulevaisuuteen (ei vain seuraavalle viikonlopulle), tutustuttu toisen perheeseen/sukulaisiin ja kavereihin, alettu puhua asioista yhä pitemmälle tulevaisuuteen. Automaattisesti on tullut myös tilanteita, jotka ovat herättäneet tarpeen puhua siitä, millaista suhdetta halutaan (omalla kohdallani on aina ollut vain monogamisia suhteita), mikä loukkaa, mikä ilahduttaa jne.
Missään kohtaa ei ole ollut tarpeen sopia, että nyt seurustellaan. Koko tuo aikahan on ollut sitä seurustelua. Tietenkään en ole muutaman kuukauden tuttavuuksista vielä puhunut muille parisuhteena (paitsi ihan nuorena) mutta ei siinäkään ole ollut kyse jostain tapailun tai seurustelun erosta vaan siitä, että ei jokaista tuttavuutta ole halunnut etenkään perheenjäsenille mainia.
Seurustelusta sopimisesta ei ole mitään hyötyä, ellei molemmat tiedä myös, mitä se tarkoittaa ja miten se eroaa aiemmasta yhdessäolosta. Eli miksi kysyä "seurustellaanko me" kun sen sijaan voisi puhua niistä aidoista asioista; tunteista, sitoutumisesta, tulevaisuudesta.
Nähdään kerran viikossa tai parissa viikossa ja oltu 4 kuukautta yhdessä. Laske montako kertaa pari on korkeintaa toisiaan tavannut.
Mä luulen että "seurustelu" on ns perhekeskeisten viljelemä termi joka tarkoittaa käytännössä samaa kuin kihlautumista paitsi että sormuksia ei osteta.
Eli perhekeskeisen ihmisen on pakko tietää seurusteleeko itse tai seurusteleeko se ja se tuttu tai sukulainen. Epäselvissä tapauksissa se tieto hankitaan joko erilaisten juoruakkojen tai tietotoimistojen kautta, pahimmassa tapauksessa mennään iltaisin ikkunan alle seuraamaan keitä näkyy.
Tapailua mun mielestä. Mutta mä en tapaile monia samaan aikaan. Yksi riittää.
Ero on siinä tapaillaanko muita. Seurustellessa ei tavata, pussailla eikä sekstailla muiden kanssa, mutta tapailussa voi näin tehdä.
Tapailkaa keskenänne senkin tapailuhullut.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tuo mitä kuvaat ole "seurustelua" niin mikä sitten on? Ette te ole naimisissa ettekä avoliitossa mutta kyllä te seurustelette jos te yövytte vuorotellen toistenne luona.
Ai myös siinä tapauksessa jos se toinen yöpyy samalla tavalla myös jonkun toisen/joidenkin toisten luona? Tuo on täysin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tuo mitä kuvaat ole "seurustelua" niin mikä sitten on? Ette te ole naimisissa ettekä avoliitossa mutta kyllä te seurustelette jos te yövytte vuorotellen toistenne luona.
Ai myös siinä tapauksessa jos se toinen yöpyy samalla tavalla myös jonkun toisen/joidenkin toisten luona? Tuo on täysin mahdollista.
Myös naimisissa olevat voivat tehdä samalla lailla. Mikä tahansa suhde voi päättyä eroon, aviloliitto, kihlaus, seurustelu tai "tapailusuhde" jos toinen jää kiinni pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.
No se oli silloin. Tänä päivänä ei mitenkään voi olla varma, että tuo aloituksessa kuvattu on seurustelua, tai että sen olisi siihen edes tarkoitus johtaa. Toiselle osapuolelle kyse voi olla vain jostain kevyestä huvista samalla kun etsii parempaa. Niin kauan kun ei suhteen tilasta puhuta, saa olla valmis siihen että toinen osapuoli vain viestillä ilmoittaa, että nyt ei enää kemiat kohtaa eikä halua enää tavata, hyvää jatkoa. Tämä vaikka olisi sovittu jo esim. seuraavasta tapaamisesta.
On kokemusta.
Pakko se on puheeksi ottaa jos haluatte olla samaa mieltä asiasta. Muuten et voi olettaa toisen ajattelevan kuten sinä.
Mun mielestä tuo on seurustelua, kun kerran noin läheiset välit ovat. Se ei vaan vakava suhde pakolla ole. Voihan sitä myös seurustella vähemmän tunnettujen ihmisten kanssa.
Mutta tässä varmaankin tarkoitettiin oletteko pari? Mun korvaan kuulostaa, että teillä on kevyt kenkäinen pari suhde.
Suhde ilman vakavaa suhdetta.
Tapailua. Pitää sopia seurustelusta erikseen. Koska on miehiä ja naisia jotka eivät todellakaan sitoudu kumppaniin, on muita, ellei sovi tarkemmin. Vaikka itse ajattelet ettei toisella ole muita ja haluat jatkaa, voi tulla yllätyksiä ilman sopimista. Ellei ole sitten pelaava joka tapauksessa, jolloin sopiminen ei muuta asioita, toinen huijaisi.