4v lapsen käytös kaupassa, tulen hulluksi

Lopeta ostaminen niin loppuu jossain vaiheessa

Lopeta porsiminen.

Eikö sua ärsytä palkita huonosta käytöksestä? Mä en ikinä ostaisi karkkia tai lelua lapselleni jos käyttäytyisi noin. Oon kantanut kiukuttelevan lapsen pois kaupasta ja pitänyt puhuttelun. Yks ja hailee mitä muut ajattelevat

anna sen äpärän huutaa, älä ole lapanen joka opettaa sen apinan luulemaan että saa tahtonsa huutamalla. tai vuokraa se elokapinallisille äänitorveksi.

Mistä hän on saanut tietää, että kaupassa on leluja ja karkkia? Mistä hän tietää, mitä karkki on?

Nyt ne kasvatusoppaat käteen ja lukemaan! Miten voi olla vanhempi näin ulalla perusasioista?

Se on kuule aivan sama mitä muut asiakkaat tekee, jonkin tuijotuksen vuoksi ei lasta aleta lahjomaan!

Kotona jo sovitte, ettei tällä kerralla osteta leluja eikä karkkia. Jos lapsi alkaa vaatia, niin muistutat siitä mitä sovittiin. Tarvittaessa jätät ostokset kärryyn ja kannat lapsen tyynesti ja rauhallisesti kaupasta pois etkä välitä muiden katseista.

Voitte myös sopia, että jokaisesta hyvin menneestä kauppareissusta saa tarran, ja esim. viidellä tarralla saa valita jonkin pienen lelun palkinnoksi.

Huonoista tavoista pois opettaminen vie aikaa ja vaatii paljon johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Suosittelen tosiaan niitä nykyaikaisia kasvatusoppaita, tuskin tämä on ainoa ongelma perheessä jossa ei ole mitään käsitystä siitä miten lapsia kasvatetaan järkevästi.

Jos et ostaisi karkkia kun hän huutaa, huuto loppuisi ennemmin tai myöhemmin. Nyt hän tietää, että raivoamalla saa karkkia ja leluja. Palkitset huutamisesta.

Ja onko se lapsi aina pakko ottaa mukaan? Vai oletko yh?

Sovitte ennen kauppaan menoa että

mitään ei osteta. Ja kerrot etukäteen, että jos käyttäytyy huonosti, kaupasta poistutaan ostamatta yhtään mitään. Jos kaupassa alkaa vänisemään, muistuta yhteisesti sovitusta. Tässä vaiheessa voi myös antaa lisäuhkauksen, esim ei saa katsoa pikku kakkosta.

Ennen kaikkea ennakoi ja kerro lapselle mitä odotetaan ja toteuta uhkaukset!

Kuule ap, ne muut ovat todistaneet aiemminkin lapsen kaupparaivareita. Eikä muutenkaan pitäisi tuossa tilanteessa olla väliä tuntemattomien hetkellisellä tunnetilalla. Paljon tärkeämpää on sen lapsen kasvattaminen. Oma 4-vuotiaani ei saa tahtoaan läpi kaupassa, eikä siksi yleensä vedäkään pulttia, vaan on aika mukavaa kauppaseuraa. Mutta kyllä meilläkin on jouduttu vääntämään, tietysti lapsi on joskus testannut, saako itkemällå haluamansa legon. Ei saanut.

Olet opettanut huonon tavan. Nyt se pitää opettaa pois. Ekalla kerralla huutaa ja raivoaa pitkään, toisella varmaan myös. Sitten alkaa mennä perille, että huutamisesta ei ole apua. Toki vähän pitää vänistä. Älä uhkaile, älä kiristä. Toimi rauhallisesti ja päättäväisesti. Kerro etukäteen, että mitään ei osteta ja pysy päätöksessä. Tarvittaessa kanna lapsi ulos kaupasta. Tsemppiä! Enemmän ihmettelen vanhempia, jotka antavat periksi tai taantuvat itse lapsen tasolle huutamaan ja raivoamaan.

Vuosia sitten mulle kävi sama juttu veljenpojan kanssa. Oltiin ostamassa lahjaa ja sovittu etukäteen että emme osta mitään muuta. Hän heittäytyi huutaen keskelle lattiaa kun halusi lelun, minä en sanonut mitään vaan kävelin rauhallisesti eteenpäin ja piilouduin hyllyn taakse tarkkailemaan tilannetta, ei mennyt kun pari minuuttia ja hän tuli nyyhkyttäen etsimään minua.

Ostettiin lahja ja mentiin kotiin ja sitten vasta kotona juteltiin miksi tämä tapahtui.

Seuraavilla kerroilla hän oppi että jos ei pyytänyt mitään niin välillä sai yllätyksenä valita jotain pientä.

Varmasti tätinä tämä oli helpompaa.

Anna ihmisten tuijottaa äläkä osta, sano vaikka etukäteen että nyt ei osteta mitään. Vielä parempi jos lapsen voisi jättää kotiin.

Ala tilata tavarat kotiin.

Moni ei varmaan tykkää tästä ideasta, mutta olisi järkevää että lapsi jätetään kertakaikkiaan kotiin, aikuiset käyvät kaupassa vuorotellen tai ennen kotiintuloa. Vältetään alkunperin tietyt hyllyt kokonaan, ei päästetä lasta yksi juoksemaan siellä täällä. Ennakoidaan ruuan /jälkiruokien /välipalojen /makupalojen /juoman tarve kunnolla, etukäteen. Lisäksi lelujen suhteen päätös, ostetaanko niitä vain tarpeeseen tai juhlapäivinä, vai mikä on se juttu perheessä miten toimitaan. Lasta voi myös lohduttaa ja kannustaa, kiinnittää huomio muualle jos voi. Pieni makea ei onneksi ole kauhean epäterveellinen, se tikkari tai muu.

Vierailija kirjoitti:

Anna ihmisten tuijottaa äläkä osta, sano vaikka etukäteen että nyt ei osteta mitään. Vielä parempi jos lapsen voisi jättää kotiin.

Ei ole parempi jättää kotiin. Nimenomaan lapsen on hyvä oppia, että aikuinen päättää nämä asiat. Lapsi voi päättää, otetaanko purkka vai tikkari sillon, kun jotain on päätetty ostaa.

Tuohan on ihan normaalia, jokainen vanhempi on taatusti raahannut huutavan lapsen karkki- tai leluhyllyiltä kassalle.

Miksi se lapsi päätyy karkkihyllyn äärelle? Omat ipanat oli varmaan kouluikäisiä ennen kuin heille selvisi, että kaupassa oli irtokarkkilaareja ja iso karkkiosasto. Ihan turha mennä lapsen kanssa katselemaan karkkeja ja sitten sanoa, että ei osteta tänään.

Moniko käy viinakaupassa ihan vain ihailemassa pulloja?

Tulipa vaan mieleen, pikkasen aiheen vierestä... Leikitäänkö kotona nykyään enää kauppa-leikkiä? Joku vuosi sitten muksujen kanssa oli mukava hinnoitella myytäviä tavaroita sekä piirtää ja leikata paperista seteleitä ja kolikoita. Sitten pähkäiltiin mitä niillä rahoilla saisi ostettua. Nyt kun ostokset maksellaan pääasiassa korteilla, niin rahan riittävyyden hahmottaminen on vaikeampaa - myös osalla aikuisista.

Pyytäkää Super-Nanny apuun