Lue keskustelun säännöt.
4v lapsen käytös kaupassa, tulen hulluksi
10.09.2021 |
Aina pitää saada lelu tai karkkia. Jos kieltäydyn, seuraa lattialle heittäytyminen ja rääkyminen. Joskus annan ottaa esim. tikkarin niin kaikki eivät tuijota meitä murhaavasti kaupassa. Leluosastolta joku pieni muutaman euron lelu, niin meitä ei tuijoteta niin pahasti. Huono asia tässä on se, että lapsi on tottunut tähän. Miten muuttaa käytäntöä? Jos en osta mitään, lapsi huutaa kuin hullu.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se lapsi päätyy karkkihyllyn äärelle? Omat ipanat oli varmaan kouluikäisiä ennen kuin heille selvisi, että kaupassa oli irtokarkkilaareja ja iso karkkiosasto. Ihan turha mennä lapsen kanssa katselemaan karkkeja ja sitten sanoa, että ei osteta tänään.
Moniko käy viinakaupassa ihan vain ihailemassa pulloja?
Karkkiosasto on just ennen kassaa.
Kannattaa käydä vähän isommassa kaupassa ja suunnitella reitti niin, ettei houkutuksia osu kohdalle.
No meidän kylän kaupoissa karkit on ennen kassaa.
Ja kunhan vaan kommentoin, meidän lapset ei ole ikinä huutaneet kaupassa, kotona kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se lapsi päätyy karkkihyllyn äärelle? Omat ipanat oli varmaan kouluikäisiä ennen kuin heille selvisi, että kaupassa oli irtokarkkilaareja ja iso karkkiosasto. Ihan turha mennä lapsen kanssa katselemaan karkkeja ja sitten sanoa, että ei osteta tänään.
Moniko käy viinakaupassa ihan vain ihailemassa pulloja?
Karkkiosasto on just ennen kassaa.
Kannattaa käydä vähän isommassa kaupassa ja suunnitella reitti niin, ettei houkutuksia osu kohdalle.
No meidän kylän kaupoissa karkit on ennen kassaa.
Ja kunhan vaan kommentoin, meidän lapset ei ole ikinä huutaneet kaupassa, kotona kyllä.
No kylissä asuu muutenkin paremmin kasvatettua porukkaa. Taitaa nämä itkupotkuraivarimuksut olla kaupunkien ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisten tuijottaa äläkä osta, sano vaikka etukäteen että nyt ei osteta mitään. Vielä parempi jos lapsen voisi jättää kotiin.
Ei ole parempi jättää kotiin. Nimenomaan lapsen on hyvä oppia, että aikuinen päättää nämä asiat. Lapsi voi päättää, otetaanko purkka vai tikkari sillon, kun jotain on päätetty ostaa.
Eikä, kun mukula ei vaan tule mukaan. Kaupassa voi käydä aikuiset vuorotellen. Ei kaikesta tarvitse tehdä sellaista hirveää pedagogista draamaa. Just meni mullakin kauppareissu pilalle, kun siellä "kasvatettiin" jotain taaperoa. Isääkin hävetti ihan silminnähden, mutta äidin piti tehdä joku saamarin "kasvatusperformanssi", joka on suomiäidille niin tyypillinen. Siinä se mukelo sitten huusi ja huusi. Oletettavasti "sanoittaminen" kuului myös esitykseen, en ilennyt tarkemmin katsoa. Isä ei ilmeisesti saanut kantaa sitä lasta kaupasta ulos ja koko kauppa kuunteli tuskanhiki otsalla.
Lapselle voi sanoa, että jos ei osaa olla kaupassa, ei saa olla kaupassa. Sitten kun osaa olla kaupassa, voi tulla mukaan kauppaan. Lapsi ymmärtää sen aivan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se lapsi päätyy karkkihyllyn äärelle? Omat ipanat oli varmaan kouluikäisiä ennen kuin heille selvisi, että kaupassa oli irtokarkkilaareja ja iso karkkiosasto. Ihan turha mennä lapsen kanssa katselemaan karkkeja ja sitten sanoa, että ei osteta tänään.
Moniko käy viinakaupassa ihan vain ihailemassa pulloja?
Karkkiosasto on just ennen kassaa.
Kannattaa käydä vähän isommassa kaupassa ja suunnitella reitti niin, ettei houkutuksia osu kohdalle.
No meidän kylän kaupoissa karkit on ennen kassaa.
Ja kunhan vaan kommentoin, meidän lapset ei ole ikinä huutaneet kaupassa, kotona kyllä.
Pitäisikö karkit piilottaa tupakkatuotteitten tapaan kauppojen kassoilla?
Itse olet tilanteen aiheuttanut. Itselle on aivan sama katsooko joku kiukuttelevaa lasta tai minua pahasti, mutta minä en mitään osta sille, joka ei osaa käyttäytyä. Kyllä meillä lapset tietää, jos kauppaan mennään ostamaan lelu tai herkkua. Ei niitä muulloin koskaan vinguta tai varsinkaan mitään itkupotku raivareita saada. Lähtisi lapsi samantien kaupasta pois, jos niin tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, ne muut ovat todistaneet aiemminkin lapsen kaupparaivareita. Eikä muutenkaan pitäisi tuossa tilanteessa olla väliä tuntemattomien hetkellisellä tunnetilalla. Paljon tärkeämpää on sen lapsen kasvattaminen. Oma 4-vuotiaani ei saa tahtoaan läpi kaupassa, eikä siksi yleensä vedäkään pulttia, vaan on aika mukavaa kauppaseuraa. Mutta kyllä meilläkin on jouduttu vääntämään, tietysti lapsi on joskus testannut, saako itkemällå haluamansa legon. Ei saanut.
Ainakaan minun katseitani ei tarvitse pelätä. Sen verran usein on kaupassa tullut toisten kiukuttelevia lapsia vastaan, että olen kuin en olisikaan ja jatkan omia ostoksiani. Eli mitä väliä sillä on, mitä jotkut ventovieraat mahdollisesti ajattelevat?
Pidä povitaskussasi jotain lelua valmiina jota lapsi ei tunnista ja tyrkkäät sen kaupassa kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä povitaskussasi jotain lelua valmiina jota lapsi ei tunnista ja tyrkkäät sen kaupassa kouraan.
Tai sitten olisi jo korkea aika rueta kasvattamaan tuota lasta. Luuletko että helpottaa tulevaisuudessa?
Olin siskoni kanssa vuosia sitten kaupassa jolloin hänen poikansa oli saman ikäinen. Kassalla alkoi sitten huutaminen ja heittäytyi lattialle tämä viikari kun tahtoi saada lapsensa läpi. Sanoin siskolle että mene vaan edeltä autoon niin eno hoitaa asian. Sanoin vaan 4v sankarille että saa jäädä siihen lattialle huutamaan ihan vapaasti ja karkkia ei tule. Jos taas haluaa kotiin päästä niin sitten nousee ylös ja tulee samantien autolle, odottamaan ei jäädä. Meni hiljaiseksi ja marssi perästä mutta sanoi autossa että "Seuraavan kerran kun lähden kauppaan niin en ota noin tyhmiä aikuisia mukaan" :) Ei ollut tehnyt enää samaa tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on kouluttanut sinut hyvin. Hän tietää kuinka saada mitä haluaa.
Kannattaa käydä vähän isommassa kaupassa ja suunnitella reitti niin, ettei houkutuksia osu kohdalle.