Osa ns "työpaikkakiusaamis" -tapauksista on vain "uhrin" kuvittelua,

Kerroin kyllä tiimimme vetäjälle kiusaamisesta, mutta hän ei uskaltanut asiaa ottaa esille. Minä olin kesälomittaja, kiusaaja vakituinen. Siinäkin jo eroa. Kumpaa puolustetaan. Onneksi kovetin itseni kesänkin aikan ja opin sanomaan vastaan hiukan.

rahaa. Että mieluummin kostaa vaikka aivastamalla kaverin lounaaseen sen läsnä ollessa, niin siitä voi aina syyttää vahinkoa tai sitä vitsiä.

Mikseivät nämä ns. työpaikkakiusatut puhu esimiehilleen, muille työkavereille ja ennen kaikkea kiusaajille suoraan!!! Miksi pitää itkeä ruokatunnilla tai kotona illalla saamaansa kohtelua?? Ei kukaan ansaitse tulla kiusatuksi. Työpaikka saattaa monissa tapauksissa olla eläkeikään saakka, joten aikovatko nämä ns. työpaikkakiusatut sietää sellaista käytöstä kiusaajilta jopa kymmeniä vuosia?!?

joille tuollainen suora konflikti on äärimmäisen uhkaava tilanne. Oikeasti, te joille on helppoa vaan ottaa huumorilla tai sanoa vastaan, ette tajua miten vaikeaa sellainen voi olla toisentyyppisille ihmisille. Ja vaikka kiusattu saisikin itsestään irti suoraan puhumisen ja asiasta sanomisen, helposti siinä käy niin että kiusaaja vaan saa hänet entistä naurettavammalta näyttävään asemaan juurikin tuollaisella älä nyt leikistä suutu -asenteella.

ilmaisen monia tunteita itkemällä. Jos mua kohdellaan paskasti, niin suutun kyllä, ja suuttuessani sitten itken. Siinä itkiessä sitten kun koittaa sanoa takaisin, niin harva ottaa tosissaan, vaan oikeesti sitten siinä käy vaan niin, että ap:n tavoin nauretaan selän takana huumorintajuttomaksi.

että tässä ketjussa valtaosa tajuaa, että kiusaaminen on todellinen ongelma.

Tuosta bemarin naarmusta voi oikeesti joutua korvaamaan rahaa. Että mieluummin kostaa vaikka aivastamalla kaverin lounaaseen sen läsnä ollessa, niin siitä voi aina syyttää vahinkoa tai sitä vitsiä.

salaattiin aivastaa! Sitä paitsi ei kai sitä bemaria kannata muiden nähden naarmutellakaan =). Tai pruutata liimaa oven lukkoon kuten täältä opin. Sitten voi vaan pikkasen pyöritellä asian kauhistelulle silmiään että no sehän on vaan materiaa! Mikä siinä nyt niin kamalaa voi olla että joutuu muutaman satkun tai tonnin maksamaan! Relatkaa nyt vähän, löysätkää pipoa... Ei vainenkaan, leikki leikkinä, mutta silti.

ilmaisen monia tunteita itkemällä. Jos mua kohdellaan paskasti, niin suutun kyllä, ja suuttuessani sitten itken. Siinä itkiessä sitten kun koittaa sanoa takaisin, niin harva ottaa tosissaan, vaan oikeesti sitten siinä käy vaan niin, että ap:n tavoin nauretaan selän takana huumorintajuttomaksi.

Epäilen että aika harvoin toteutuu se tilanne että kiusattu menee kiusaajan luo ja kertoo mielipiteensä ja sitten kiusaaja näkee valon ja suuressa yhteisymmärryksessä pahoitellaan ja mennään kahville ja eletään onnellisina elämän loppuun asti. Ei kai kiusaaminen mikään ongelma olisikaan, jos se olisi tällaista.

Todellisuudessa kiusattu ottaa asian puheeksi ja koettaa olla cool siinä onnistumatta, ahdistus ja loukkaantuneisuus paistaa läpi. Kiusaamiseen taipuvainen haistaa verta ja on ylipäänsä niskan päällä tilanteessa. Sitten alkaa vähättely ja älä nyt leikistä suutu, ja tilanteesta ulos tullessaan kiusattu on entistä näyryytetympi ja syvemmällä kuopassaan.

Olisi kyllä kiva, jos tämä teoria olisi väärä, joten positiivisia esimerkkejä kaivataan.

vaikka olenkn sitä mieltä että oikeasti kiusattujen lisäksi on olemassa ihmisiä jotka kääntävät jokaisen jutun muka henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi itseään kohtaan. Ovat muuten todella rasittavia työkavereina, kun mitään normaalia työhön kuuluvaa kritiikkiä ei olla valmiita ottamaan ilman alahuulen väpätystä ja marttyyriasennetta.

että tässä ketjussa valtaosa tajuaa, että kiusaaminen on todellinen ongelma.

Sitten ihmetellään taas porukassa kun eileikkiä ymmärrä ja mikäköhän tollakin viiraa päässä.



Että näin sitten kun mitta on täysi naljailua ja "iskee" takaisin.



Eli naljailun kohde "häviää"kuitenkin puolustaessaan itseään.

Tuon olen heittänyt joskus suunsoittajille, kun vitsiksi yrittävät sanomansa ilkeydet vääntää.

Näin kertoo Kaarina Korhonen kirjassaan Kiusaajat kuriin. Kun kiusattu kertoo asiastaan, monilla työpaikoilla järjestetään keskustelu, jonka tarkoitus on että asianosaiset sopivat asian keskenään. Se on kuulemma kiusatun kannalta täydellistä ajanhukkaa, koska kiusaaja ei KOSKAAN myönnä tehneensä mitään paheksuttavaa eikä tällaisella keskustelulla saada tilannetta muuttumaan. Kiusaajalle on osoitettava järein keinoin, ettei hänen toimintaansa hyväksytä, eikä asiaa voi jättää kiusatun harteille.

Osa varmasti on ja osa on ihan sitäkin että huumorintajut eivät sovi yksiin. Yksi nauraa yhdelle ja toinen toiselle. Jonkun mainitsemat 50+ rouvatkin voivat olla sitä mieltä että jokin nuoren naisen olemuksessa esim. vähättelee heitä. Tosikko joka on joutunut vitsikkääseen ympäristöön saattaa kokea olonsa kiusatuksi mutta muutpa saattavat kokea etteivät voi olla oma itsensä enään työpaikallaan kun aina täytyy miettiä tarkkaan mitä puhuu ettei yksi pahoita mieltään.

Asioilla on aina kaksi puolta ja minun mielestäni kun asioista puhuu niin itse ei ainakaan ole se joka käyttäytyy huonosti. Jos näkee ettei nyt mennyt tilanne hyvin niin voi ottaa asian puheeksi. Aina jää toisen kontolle se että yrittääkö hän tulla toimeen ja esim sanoa että juu, kyllä minä pahoitin mieleni koska... vai vetäytyykö ja kailottaa muille että nyt tuo kiusaa.

Onhan niitä, sekin on selvä. Itse vain ajattelen, että ne ovat kuitenkin häviävän pieni osa verrattuna siihen joukkoon, joka joutuu oikeasti työpaikkakiusatuksi. Siksi olen iloinen, että täällä asenne on kuitenkin kiusattuja puolustava.

Itse olenkin sitten onnekas, etten ole tuollaisen itseensä ottavan työkaveriksi joutunut, ainakaan niin läheisesti, että olisi häirinnyt. Mutta pari tuttuani ovat sen tyylisiä, että voivat hyvinkin olla työssään juuri tuollaisia kritiikkiä kestämättömiä. Ja vaikka en tiedäkään millaisia he ovat työssään, niin en ikimaailmassa haluaisi heidän kanssaan samaan työpaikkaan.

vaikka olenkn sitä mieltä että oikeasti kiusattujen lisäksi on olemassa ihmisiä jotka kääntävät jokaisen jutun muka henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi itseään kohtaan. Ovat muuten todella rasittavia työkavereina, kun mitään normaalia työhön kuuluvaa kritiikkiä ei olla valmiita ottamaan ilman alahuulen väpätystä ja marttyyriasennetta.

että tässä ketjussa valtaosa tajuaa, että kiusaaminen on todellinen ongelma.

jolla tuo työpaikkakiusatun rooli oli ihan jokapäiväistä ja hän nautti siitä varmaan jotenkin salaisesti... Hän aloitti tuon kiusausvalituksen samantien kun työpaikka vakinaistettiin, nimesi uhreja, teki heistä jatkuvasti valituksia jne... Keräsi mappikaupalla jotain aineistoa kiusaamisesta jne. Hänen elämänsä pyöri tuon kiusaamisen ympärillä ja hänellä selvästikin oli jotain mielenterveyden ongelmia. Asiaa vatvottiin ja puitiin ja lopulta saatiin tietää, että hän teki tuon saman jutun edellisessä työpaikassa ja sitä edellisessä. Kun hän lähti meiltä, hän aloitti saman heti uudessa paikassa (maailma on pieni, aina joku tuntee jonkun joka kertoo näistä).



Valitettavasti tuon jälkeen en ole osannut ottaa tosissani mitään artikkeleja tms työpaikkakiusaamisesta. Jotkut noista tapauksista ovat vaan sairaan ihmisen pään tuottamia.

Tosikko joka on joutunut vitsikkääseen ympäristöön saattaa kokea olonsa kiusatuksi mutta muutpa saattavat kokea etteivät voi olla oma itsensä enään työpaikallaan kun aina täytyy miettiä tarkkaan mitä puhuu

Tässä tapauksessa pahimmillaan molemmat ovat sitä mieltä että joutuvat työpaikkakiusatuksi.

Ovat muuten todella rasittavia työkavereina, kun mitään normaalia työhön kuuluvaa kritiikkiä ei olla valmiita ottamaan ilman alahuulen väpätystä ja marttyyriasennetta.

että tässä ketjussa valtaosa tajuaa, että kiusaaminen on todellinen ongelma.

Tällasen kanssa lienee parasta tehdä TODELLA selväksi mitä häneltä odotetaan, ts. määritellä viimeisen päälle hommat.

onko kyseessä se, että työtovereilla on eri tyyppiset luonteet tai että joutuu kiusatuksi. Kyllä sen jokainen tajuaa mistä on kyse, jos toinen arsyttää ihan vain olemuksellaan. Eikä sitä pidetä kiusaamisena, sillä eihän toinen tahallaan kiusaa, jos on vain erilainen.



Kyllä kiusaaminen on ihan jotain muuta kuin vain ettei tulla oikein hyvin juttuun. Se on ihan oikeaa toiseen kohdistunutta ilkeyttä. Eri asia.

Valitettavasti tuon jälkeen en ole osannut ottaa tosissani mitään artikkeleja tms työpaikkakiusaamisesta. Jotkut noista tapauksista ovat vaan sairaan ihmisen pään tuottamia.

ilmiötä olla uskomatta! Tuo työhistoria on muutenkin hyvä mittari kun miettii että mikä on kiusaamista ja mikä ei. Jos sama ihminen on aina samassa tilanteessa, niin jotain osaa hänellä on itsekkin tilanteessa.

Jotkut noista tapauksista ovat vaan sairaan ihmisen pään tuottamia.

esim röökiringin tulittaminen nostaisi koulun älykkyysosamäärää tosi paljon.