Mitä fyysisiä kurituskeinoja vanhemmat käytti teihin lapsena?

Ei minkälaisia. Ja minulla oli iäkkäät vanhemmat ja olin lapsi 70- luvulla. Sanominen kyllä riitti. Vanhempani eivät uskoneet fyysisen kuritukseen, isäni oli sodan käynyt mies.

Mut pilattiin 60-luvulla. Hyppynaru, luunapit ym. Empatia kuoli.

Oma tahtoni nitistettiin. Revittiin hiuksista enimmäkseen, niin että oli päänahka kipeänä. Muutamasti vedetty ilmat pihalle ja piiskattu. On vaikea luottaa ihmisiin ja parisuhteessa säpsähdän, jos toinen suuttuu ja korottaa ääntään.

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

eRäs toisen ketjun aloittanut pitää tästä ketjusta.

Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Luunappeja ja kevyttä tukistusta, yhdestä kerrasta on muisto, että isä olisi lyönyt kirjalla takalistolle, se osui huonosti, kun juoksin karkuun. En koe, että olisi näistä jäänyt traumoja, en muista pelänneeni rangaistuksen saamista, silti toimin omien lasten kanssa toisin, en kurita fyysisesti.

kArtta keppi sormille on ihan ok. silllo oppii hiljaiseksi

Eräs mies tahtoi vaimonsa olevan kotona vaiti, ei jaksanut kuunnella vaimonsa typeriä juttuja.

Hakkasivat hiilikoukulla suurimmaksi osaksi ilman syytä (n. 3 kertaa viikossa), jotta meistä lapsista tulisi äänettömiä ja huomaamattomia, emmekä häiritsisi vanhempiamme.

Vierailija kirjoitti:

Hakkasivat hiilikoukulla suurimmaksi osaksi ilman syytä (n. 3 kertaa viikossa), jotta meistä lapsista tulisi äänettömiä ja huomaamattomia, emmekä häiritsisi vanhempiamme.

Tuollaisesta kurittamisesta voi jäädä pysyviä jälkiä.

Vierailija kirjoitti:

Hakkasivat hiilikoukulla suurimmaksi osaksi ilman syytä (n. 3 kertaa viikossa), jotta meistä lapsista tulisi äänettömiä ja huomaamattomia, emmekä häiritsisi vanhempiamme.

Jatkan vielä yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 7 vuotiaana, ja sitten 17 ja 23 vuotiaana. Nyt viidenkymmenen kieppeillä on vihdoin hyvä olla.

Tukkapöllyä, raahattu tukasta lattiaa pitkin, luunappeja, korvasta vetämistä, ulos heittämistä yömekossa kylmässä säässä, tönimistä, tavaroilla heittelyä. Sitä enemmän oli kuitenkin henkistä rääkkäystä, epävarmuutta ja rähjäystä.

Päätin, että aion kasvattaa lapseni niin, ettei enää aikuisena tarvitse itkeä lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakkasivat hiilikoukulla suurimmaksi osaksi ilman syytä (n. 3 kertaa viikossa), jotta meistä lapsista tulisi äänettömiä ja huomaamattomia, emmekä häiritsisi vanhempiamme.

Jatkan vielä yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 7 vuotiaana, ja sitten 17 ja 23 vuotiaana. Nyt viidenkymmenen kieppeillä on vihdoin hyvä olla.

Näin jälkikäteen, toivotko että vastaavassa tilanteessa olevat nykyiset lapset otettaisiin huostaan ?

En edes ikinä tehnyt mitään oikeasti tyhmää olin hyvin ns. kiltti tyttö. Silti jostain pienestä tyyliin "huonosta käytöksestä" saatettiin ihan kovastikin vyöllä kurittaa. Ja huono käytös ei ollut mitään sen kummallisempaa kuin vaikka kiukuttelua kaupassa tai kyläilypaikassa.

En tiedä, miten vanhaksi asti yleensä kuritettiin, mutta itse muistan olleen kuudesluokkalainen, kun vielä vyöllä kuritettiin. Miten muilla?

sain luunappeja ja vedettiin hiuksista. Satuttavinta oli se, että ne tuli lapsen näkökulmasta yllättäen ilman syytä. Mahdollista on, että itkin tai kiukuttelin, ja hiljennettiin siten. Yleensä en kyllä kiukutellut turhasta vaan jos koin kohteluni epäreiluksi ja sitä epäreilua kohtelua kyllä riitti. Muistan isäni sadistisen ilmeen, kun hän veti otsatukasta. 

Huonot välit on vanhempiin edelleen. Omia lapsia ei ole koskaan tarvinnut kohdella kovakouraisesti. Mun mielestä jos lasta kohtelee reilusti ja mukavasti niin lapsi toimii myös itse niin. Mallista oppii kato. 

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Toikin on tavallaan ihan totta. Lapsilla pitää olla selvät rajat, mutta vanhemmat eivät saa olla sadisteja, eivätkä saa pahoinpidellä omia lapsiaan. Lasten pitäisi kokea, että vanhemmat ovat vahvoja ja että vanhemmat päättävät asiat perheessä.

En viitsi kertoa täällä. Mutta se aiheutti sen ettei luottamus koskaan palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakkasivat hiilikoukulla suurimmaksi osaksi ilman syytä (n. 3 kertaa viikossa), jotta meistä lapsista tulisi äänettömiä ja huomaamattomia, emmekä häiritsisi vanhempiamme.

Jatkan vielä yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 7 vuotiaana, ja sitten 17 ja 23 vuotiaana. Nyt viidenkymmenen kieppeillä on vihdoin hyvä olla.

Näin jälkikäteen, toivotko että vastaavassa tilanteessa olevat nykyiset lapset otettaisiin huostaan ?

Ehdottomasti.

Ei mitään. Olen ainakin 4. polven ilman käsiksikäymistä kasvatettu lapsi. Meillä vanhemmat osasivat puhua eikä ikinä ollut tilannetta, jossa olisi pitänyt käyttää väkivaltaa kasvatukseen vedoten.