Lue keskustelun säännöt.
Mitä fyysisiä kurituskeinoja vanhemmat käytti teihin lapsena?
Kultainen 90-luku
24.08.2021 |
Itse muistan useinkin saaneeni luunappeja otsaan, vyöstä per..eelle ja tukistettukin on. Nykyään noita kuritusmenetelmiä kai pidettäisiin pahoinpitelynä (?)
En silti koe, että olisin saanut niistä mitään traumoja, vaikka en niitä lapseeni (jos sellainen/sellaisia olisi) käyttäisikään.
Miten teitä rangaistiin lapsena?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ovat kokeneet lapsina liiallista kuritusta, uskovatko he siihen, että vähemmälläkin kurittamisella vanhemmat olisivat saaneet lapset tottelemaan?
Mietin, mikä saa lasten vanhemman kurittamaan enemmän kuin olisi tarvetta. Uskon että lapsi tottelisi melko vähälläkin.
No itse ainakin olin ihan tippa silmässä jo siitä, jos jostain asiasta tuli sanomista, ja se jo harmitti. Uskon kyllä, että toruminen olisi ollut ihan riittävä rangaistus. Tuntui aika turhalta, että torumisen jälkeen vielä usein haettiin se vyö.
18
Jos oikein ymmärrän, tuollaisen kasvatuksen tuloksena tulee toisinaan epävarmoja ja arkoja aikuisia ihmisiä. Joskus myös vihaisia ihmisiä. Mutta jotkut löytävät sellaisen tavan käsitellä kokemaansa, että se ei vaikuta haittaavasti heidän nykyiseen elämäänsä.
Mutta mihin vanhemmat pyrki tuolla? Jos nyt oletetaan, että kyseessä ei ollut mitkäään raivohullut, vaan sellaiset, jotka kuritti kasvatustarkoituksessa. Jos lasta on toruttu ja lapsi on selvästikin ymmärtänyt miksi torutaan ja on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta jne. Mitä sillä on kuviteltu saavutettavan, että annetaan kirsikaksi kakun päälle vielä lapselle remmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukistaminen aka. tukkapölly, nahkavyöllä persuksille ja niskavilloista laahaaminen pitkin lattiaa josta heittäminen päin seinää. Tällaiset mukavat isäkokemukset vuonna -97 syntyneeltä naiselta.
Tuollaisesta seuraa joskus se, että isään ei pidetä kovinkaan usein yhteyttä. Se on täysin käsittämätöntä mikä saa ihmisen toimimaan tuolla tavalla, kun monet muut vanhemmat ymmärtävät että lapset tottelevat vähemmästäkin.
Äitini piiskasi, tukisti ja jakoi luunappeja. Opin pelkäämään ja vihaamaan häntä. Kun oli vanha ja dementoitunut, ja lähenpänä asunut sisareni huolehti hänestä, olin onnellinen että asuin kaukana. Ei itkettänyt hautajaisissa.
Toruttiin vähähän kovempaan, mutta fyysisesti ei koskaan kuritettu.
70-luvulla syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ovat kokeneet lapsina liiallista kuritusta, uskovatko he siihen, että vähemmälläkin kurittamisella vanhemmat olisivat saaneet lapset tottelemaan?
Mietin, mikä saa lasten vanhemman kurittamaan enemmän kuin olisi tarvetta. Uskon että lapsi tottelisi melko vähälläkin.
No itse ainakin olin ihan tippa silmässä jo siitä, jos jostain asiasta tuli sanomista, ja se jo harmitti. Uskon kyllä, että toruminen olisi ollut ihan riittävä rangaistus. Tuntui aika turhalta, että torumisen jälkeen vielä usein haettiin se vyö.
18
Jos oikein ymmärrän, tuollaisen kasvatuksen tuloksena tulee toisinaan epävarmoja ja arkoja aikuisia ihmisiä. Joskus myös vihaisia ihmisiä. Mutta jotkut löytävät sellaisen tavan käsitellä kokemaansa, että se ei vaikuta haittaavasti heidän nykyiseen elämäänsä.
Mutta mihin vanhemmat pyrki tuolla? Jos nyt oletetaan, että kyseessä ei ollut mitkäään raivohullut, vaan sellaiset, jotka kuritti kasvatustarkoituksessa. Jos lasta on toruttu ja lapsi on selvästikin ymmärtänyt miksi torutaan ja on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta jne. Mitä sillä on kuviteltu saavutettavan, että annetaan kirsikaksi kakun päälle vielä lapselle remmiä?
Silloin ei ollut tätä nykyajan sanoitus-kulttuuria. Uskottiin ihan tosissaan, että "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Tätä voi olla nykyaikana vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luunappeja ja tukkapöllyä. Tuosta ei jäänyt traumoja, mutta alkoholisoituneen isäni pitkistä nuhtelusaarnoista kyllä jäi. Kun en edes aina tiennyt, mistä syystä saarnattiin. Joskus tuntikausia. Tai ainakin se tuntui siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ovat kokeneet lapsina liiallista kuritusta, uskovatko he siihen, että vähemmälläkin kurittamisella vanhemmat olisivat saaneet lapset tottelemaan?
Mietin, mikä saa lasten vanhemman kurittamaan enemmän kuin olisi tarvetta. Uskon että lapsi tottelisi melko vähälläkin.
No itse ainakin olin ihan tippa silmässä jo siitä, jos jostain asiasta tuli sanomista, ja se jo harmitti. Uskon kyllä, että toruminen olisi ollut ihan riittävä rangaistus. Tuntui aika turhalta, että torumisen jälkeen vielä usein haettiin se vyö.
18
Jos oikein ymmärrän, tuollaisen kasvatuksen tuloksena tulee toisinaan epävarmoja ja arkoja aikuisia ihmisiä. Joskus myös vihaisia ihmisiä. Mutta jotkut löytävät sellaisen tavan käsitellä kokemaansa, että se ei vaikuta haittaavasti heidän nykyiseen elämäänsä.
Mutta mihin vanhemmat pyrki tuolla? Jos nyt oletetaan, että kyseessä ei ollut mitkäään raivohullut, vaan sellaiset, jotka kuritti kasvatustarkoituksessa. Jos lasta on toruttu ja lapsi on selvästikin ymmärtänyt miksi torutaan ja on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta jne. Mitä sillä on kuviteltu saavutettavan, että annetaan kirsikaksi kakun päälle vielä lapselle remmiä?
Yksi selitys tulee heti mieleen, kun ensimmäisen kerran on annettu remmiä, siitä voi tulla yleinen käytäntö, ikäänkuin mikään muu ei enää auttaisi. "Tuo tyttö ei usko mitään muuta kuin remmiä."
Järjetöntä, pahaa ja tarpeetonta se kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisivatko monet teistä tahtoneet päästä lastenkotiin ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ovat kokeneet lapsina liiallista kuritusta, uskovatko he siihen, että vähemmälläkin kurittamisella vanhemmat olisivat saaneet lapset tottelemaan?
Mietin, mikä saa lasten vanhemman kurittamaan enemmän kuin olisi tarvetta. Uskon että lapsi tottelisi melko vähälläkin.
No itse ainakin olin ihan tippa silmässä jo siitä, jos jostain asiasta tuli sanomista, ja se jo harmitti. Uskon kyllä, että toruminen olisi ollut ihan riittävä rangaistus. Tuntui aika turhalta, että torumisen jälkeen vielä usein haettiin se vyö.
18
Jos oikein ymmärrän, tuollaisen kasvatuksen tuloksena tulee toisinaan epävarmoja ja arkoja aikuisia ihmisiä. Joskus myös vihaisia ihmisiä. Mutta jotkut löytävät sellaisen tavan käsitellä kokemaansa, että se ei vaikuta haittaavasti heidän nykyiseen elämäänsä.
Mutta mihin vanhemmat pyrki tuolla? Jos nyt oletetaan, että kyseessä ei ollut mitkäään raivohullut, vaan sellaiset, jotka kuritti kasvatustarkoituksessa. Jos lasta on toruttu ja lapsi on selvästikin ymmärtänyt miksi torutaan ja on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta jne. Mitä sillä on kuviteltu saavutettavan, että annetaan kirsikaksi kakun päälle vielä lapselle remmiä?
Pyrkivät kitkemään lapsesta halun tehdä pahojaan tai olla tottelematta. Sen ajateltiin tapahtuvan tehokkaimmin tuottamalla fyysistä kipua ja kitkemällä lapseen pelko. Samaan ideaan perustuu monen uskonnon helvetti-käsitys. Ihmiset opetetaan elämään kurissa ja herran nuhteessa, jotta välttyvät fyysiseltä tuskalta eli helvetin lieskoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän ennen kuritettiin? No ehkä ei ollut muita keinoja saada tilannetta haltuun. 80 luvulla tuli tukkapöllyä, luunappeja ja kerran tai kaksi sain selkääni.
Pitäisikö nykyajan lapsia kurittaa jollakin sivistyneemmällä tavalla ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kaiken jälkeen mitä olette lapsena kokeneet, koetteko olevanne yhä vielä huonoja ja tottelemattomia lapsia ?
Ajatteletteko että olette sen kaiken ansainneet ?
Luunappeja, tukkapöllyä ja risuakin joskus alle kouluikäisenä. Ala-asteella kerran, en muista mistä syystä, mut laitettiin ulos kuistille pakkaseen alusvaatteisillani. Nöyryytettiin myös niin, että äiti ojensi muovikipon ja käski poimimaan sen täyteen puolukoita ja että takas kotiin ei ole tulemista jos se ei ole täynnä. Murrosiässä olin tästä katkera ja kostin etenkin äidilleni olemalla pirullinen ja hankala teini. Nykyään on ihan hyvät välit, mutta en ikinä nöyryyttäisi omia lapsiani tuolla tavoin. Olen syntynyt - 85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän ennen kuritettiin? No ehkä ei ollut muita keinoja saada tilannetta haltuun. 80 luvulla tuli tukkapöllyä, luunappeja ja kerran tai kaksi sain selkääni.
Ei olisi haitaksi vähän antaa tukkapöllyä nykykakaroillekin. Loppuisi moni perseily alkuunsa, kun teoilla olisi muitakin seurauksia kuin pään silittely ja tunteiden sanoittaminen.
Isä piiskasi selkäni verille poljettavan ompelukoneen remmillä. Hän oli räätäli, jolla oli vanhanajan polku-Singer.
Jos jäljet ja arvet olisivat tulleet ilmi ja olisin kertonut, miten ovat syntyneet, olisin nyt ehkä haudassa.
Tämä siis 1950-luvulla. Isä oli traumatisoitunut sodassa.
Vierailija kirjoitti:
Isä piiskasi selkäni verille poljettavan ompelukoneen remmillä. Hän oli räätäli, jolla oli vanhanajan polku-Singer.
Jos jäljet ja arvet olisivat tulleet ilmi ja olisin kertonut, miten ovat syntyneet, olisin nyt ehkä haudassa.
Tämä siis 1950-luvulla. Isä oli traumatisoitunut sodassa.
Olitko perheessä ainut lapsi joka joutui kokemaan tuollaista ?
Jos olen oikein ymmärtänyt, lasten kurittaminen on nykyisin jollakin tavalla kiellettyä, vanhempia voidaan syyttää lastensa pahoinpitelystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt, lasten kurittaminen on nykyisin jollakin tavalla kiellettyä, vanhempia voidaan syyttää lastensa pahoinpitelystä.
Olet ymmärtänyt oikein. Muistelisin, että vuosi oli 1984, kun fyysinen kurittaminen tuli laittomaksi.
Pitäisikö olla jotakin sellaista jota lapset voisivat pelkäämällä pelätä, jos he ovat tottelemattomia ?
Olen nainen, syntynyt -68 ja ainoa lapsi. Isälläni oli valitettavasti ongelmia päänsä kanssa ja me äidin kanssa valitettavasti huomasimme sen. Tukkapöllyt ja selkäsauna vyöllä oli mulle ihan peruskauraa, mitään erikoista pahaa ei tarvinnut tehdä moista saadakseen, siis täysin ylimitoitettua rankaisemista. Ja henkinen väkivalta vielä siihen päälle. Mutta siitäkin selvittiin ja oma, ainoa lapseni ei ole koskaan kuullutkaan moisesta, edes tarinoita.