Mitä fyysisiä kurituskeinoja vanhemmat käytti teihin lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Miltä vyökuritus oikeasti tuntui?

Jos kuritus on tullut aiheesta, oliko se kokonaisuutena niin paha juttu? En tarkoita vähätellä, mutta en yhtään osaa kuvitella, mitä vyöllä kurittaminen on lapsesta tuntunut. Voiko ankaruutta verrata johonkin nykypäivän rangaistukseen?

Vyö,risu tai kämmen. Kaikki satuttavia. Tarkoitus alistaa lapsi tottelemaan kyselemättä kun vanhempi sanoo ja määrää. En muista että olisi oikeasti opetettu ja keskusteltu saati kuultu lasta. Koin epäreiluna esim kiukuttelusta rankaisun. Minä esim joskus 4v karkasin tielle, tuli piiskaa. Ei selitetty miksi ei saa mennä,mitä voi tapahtua, yritetty aidata pihaa jne...Ei lapsi opi siitä . Ylipäätään ajatus että tottelet kun minä määrään ja piiskaan jos et. En tiedä mihin vertaisin sitä että löisin lastani.

Vierailija kirjoitti:

Hakkasivat hiilikoukulla suurimmaksi osaksi ilman syytä (n. 3 kertaa viikossa), jotta meistä lapsista tulisi äänettömiä ja huomaamattomia, emmekä häiritsisi vanhempiamme.[/quote

On kyllä kylmää kyytiä ollut lapsuus tällä kommentoijalla, jos tuo pitää paikkansa. Oliko peukaloruuvi myös käytössä?

Hiuksista tukistamista ja retuuttamista muistan olleen aika paljon. Olin kiltti ja hiljainen lapsi, mutta ihan pienestäkin virheestä tuli vähintäänkin huutoa. Pelkäsin isää koko lapsuuden, ja teininä vanhempien eron myötä en enää halunnut olla tekemisissä. Ei olla nähty yli kymmeneen vuoteen, eikä harmita pätkääkään. Omia lapsia ei vielä ole, mutta en halua tehdä samaa virhettä heidän kanssaan.

Sain risuja, vyötä ja koneen johdosta persaukseen. Lisäksi henkistä nöyryyttämistä. Ei ole jäänyt traumoja, vaikka olisi hyvin voinut.

Jalkapuu, pallo suuhun ja strap-on dildolla peppuun. Oli joskus kauhea istua koulussa, kun peppu oli niin kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehaetulla koivunoksalla, mattopiiskalla, vyöllä paljaalle pyllylle. Viimeisin teini-iässä, verinen kuukautisside pikkareissa, isä varmaan nautti näkemästään.

Pahinta siinä oli piiskauksen odottelu, jopa vuorokauden tai puolitoista.  Äiti määräsi rangaistuksen, jonka isä pani käytäntöön töistä tultuaan. Siinä yhdistyi henkinen ja fyysinen kuritus.

Arvatkaa, kumpaa vanhempaani vihasin enemmän!

Mitä olit tehnyt tuolloin, kun teini-iässä kuritettiin remmillä?

Polttanut tupakkaa. Siitä yritettiin "vieroittaa" myös sikarirangaistuksella, minut istutettiin olohuoneen pöydän ääreen ja pantiin polttamaan isän sikareita niin kauan, että voi pahoin.

Toi on ihan sadismia. Melkein itku tulee kun näitä lukee.

Fyysisestä kurittamisesta ei jäänyt tietoista traumaa, mutta opin, että toiseen ihmiseen saa raivostuessaan käydä käsiksi. Siitä poisoppiminen on ollut oma lukunsa.

Synnyin vuonna 1984, jolloin lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin, eli säästyin. No ei vaiskaan. Hiuksista raahaamista, potkimista, käsivarresta riuhtomista, luunappeja, nahkavyöllä ja mattopiiskalla mäiskimistä, komeroa, pakkosyömistä (myös sen yökkimisen jäljet), ilman ruokaa jättämistä, haukkumista, nöyryyttämistä, uskonnollista pakottamista, eristämistä. Jos itki turpajuhlien päälle, karjuttiin naamaan, että ”suu kiinni!!!”. Mitä näitä nyt on. Ei tarvi mennä 50-luvulle. No, vanhemmilta puuttuu nyt yksi lapsi. Sitä saa mitä tilaa. Siitä, mihin viisaus loppuu, alkaa väkivalta.

Jotain niin kauheita juttuja että on vaikea muistaa. Jätettiin ulos kylmään, en tiedä miksi.

Tämä tuli kerran takaumana yhtäkkiä.

Kovaa väkivaltaa, käytiin käsiksi mm. kaulaan, niskaan, rintakehää lytättiin että oli vaikea hengittää.

Kuristamista, hakkaamista etc.

Mä olen aina ajatellut ansainneeni ne fyysiset kuritukset ja rajut ja epäterveet sanalliset uhkailut. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella.

Vyöllä lyöminen ja muut kuritusmuodot sattuivat sen pienen hetken, eivät jättäneet traumaattista kauhun kokemusta itse tilanteesta.

Pahempaa oli se, etten oppinut tiedostamaan ja kunnioittamaan omaa enkä toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden rajaa enkä hillitsemään raivoani, vaan se kohdistui fyysisesti perheenjäseniini. Tämä tuotti häpeää, itseinhoa, huonon itsetunnon ja väkivallan kierteen, jonka katkaisemiseen tarvitsin hoitoa. Kodin ulkopuolella olin kusi sukassa oleva surkimus.

Vierailija kirjoitti:

Miltä vyökuritus oikeasti tuntui?

Jos kuritus on tullut aiheesta, oliko se kokonaisuutena niin paha juttu? En tarkoita vähätellä, mutta en yhtään osaa kuvitella, mitä vyöllä kurittaminen on lapsesta tuntunut. Voiko ankaruutta verrata johonkin nykypäivän rangaistukseen?

Pään lyömistä seinään ja vyöllä hakkaamista. Olen syntynyt vuonna 91

Vitsa, luunapit, tukkapölly ja remmillä tai vyöllä lyöminen jos ei totellut, korvasta kiinni..

Jos tälläistä tehtiin vielä n1997-2001 ala aste iässäni niin hyvä että 2021 ei saa enää

T 91

ai  niin.... niskasta kiinni kovakouraisesti niin kuin pientä eläintä. Ei ihmetytä miksi en aikuisenakaan kestä, että niskaani kosketaan tai hierotaan

Tukistaminen ja luunappi. Joskus kun tapeltiin veljen kanssa niin isä otti tukasta kopautti meidän päät yhteen ja sehän sattui. Jotenkin en koe että olisi jäänyt traumoja, mutta en halua omalle lapselle tuollaista tehdä. Myös väkivallattomia rangaistuksia on olemassa kuten jäähy tai viikkorahan alennus Uhkailua myös muistan, meillä oli piiska eteisessä, mutta en muista että sillä olisi piiskattu.

Luunapit ja tukkapölly jokapäiväistä 12-vuotiaaksi asti. Remmiä tuli ja kunnolla vielä muutama vuosi myöhemminkin.

Oon joskus miettinyt, että oliko tässä jotain oikeasti pervoa vai oliko kyse vain erilaisista kasvatuskäytännöistä, mutta minulla kuritus tuli mukaa kuvioon vasta äidin uuden miesystävän myötä noin 10-vuotiaana ja sitä jatkui pari vuotta, kun tämä mies ei sitten  enää ollut kuvioissa mukana. Miesystävä kuritti minua nahkavyöllä sellaisista, joista aiemmin olisi tullut vain nuhtelua tai arestia tai vastaavaa. Äidin hyväksymänä kuitenkin tapahtui, mutta mies hoiti kurituksen. Ja olin ihan tavallinen hyvätapainen tyttö, eikä kyse ollut siitä, että olisin tahallani käyttäytynut huonommin kuin ennen.

Tukkapöllyjä, korvatillikoita, luunappeja, kärpäslätkällä piiskaamista.

Ei, meitä ei lapsena lyöty tms. Sanallinen varoitus ja rangaistus. Siksi en osannut omaa jälkikasvuanikaan lyödä tms. Järjen köyhyyttähän sellanen fyysinen väkivalta on. Siitä mihin järki ei ylety, alkaa nyrkki.

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Totta, se on vanha viisaus jonka nämä milleinaalikermaperseet ovat unohtaneet ja tulokset näkyvät kyllä. Hyvänä esimerkkinä Koskelan murha.