Mitä fyysisiä kurituskeinoja vanhemmat käytti teihin lapsena?
Itse muistan useinkin saaneeni luunappeja otsaan, vyöstä per..eelle ja tukistettukin on. Nykyään noita kuritusmenetelmiä kai pidettäisiin pahoinpitelynä (?)
En silti koe, että olisin saanut niistä mitään traumoja, vaikka en niitä lapseeni (jos sellainen/sellaisia olisi) käyttäisikään.
Miten teitä rangaistiin lapsena?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Itsehaetulla koivunoksalla, mattopiiskalla, vyöllä paljaalle pyllylle. Viimeisin teini-iässä, verinen kuukautisside pikkareissa, isä varmaan nautti näkemästään.
Pahinta siinä oli piiskauksen odottelu, jopa vuorokauden tai puolitoista. Äiti määräsi rangaistuksen, jonka isä pani käytäntöön töistä tultuaan. Siinä yhdistyi henkinen ja fyysinen kuritus.
Arvatkaa, kumpaa vanhempaani vihasin enemmän!
Mitä olit tehnyt tuolloin, kun teini-iässä kuritettiin remmillä?
Tukkapöllyä, vyöllä ja itsehaetulla vitsalla selkään. Jo aivan pienenä ja olin oikeasti tosi kiltti ja hiljainen tyttö. Kurjinta oli että sain veljenikin puolesta selkään kun äiti uskoi veljeä mielummin kuin minua.
Milloin kuritukset yleensä loppui?
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllyä, vyöllä ja itsehaetulla vitsalla selkään. Jo aivan pienenä ja olin oikeasti tosi kiltti ja hiljainen tyttö. Kurjinta oli että sain veljenikin puolesta selkään kun äiti uskoi veljeä mielummin kuin minua.
Toi on erityisen julmaa, että väkivalta kohdistuu kiltteihin lapsiin, jotka varmasti tottelisivat vähemmällä voimakeinojen käytölläkin. Suurempaa pahuutta.
Joku todella ilkeä ja pahaa tekevä lapsi, saa enemmän kuritusta, mutta syy siihen, miksi lapsesta on tullut sellainen, saattaa olla itse kurituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin kuritukset yleensä loppui?
Erään kerran siihen, että 15 vuotias poika, antoi isällensä selkään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ovat kokeneet lapsina liiallista kuritusta, uskovatko he siihen, että vähemmälläkin kurittamisella vanhemmat olisivat saaneet lapset tottelemaan?
Mietin, mikä saa lasten vanhemman kurittamaan enemmän kuin olisi tarvetta. Uskon että lapsi tottelisi melko vähälläkin.
Luulen, että isäni teki minulle samoin, kuin mitä hänen vanhempansa olivat tehneet hänelle. Hän oli oppinut kurittamisen mallin kotona. Isäni oli muutenkin heikkohermoinen ja tunnekylmä. Jossakin vaiheessa hän sairastui alkoholismiin ja siihen hän myös kuoli. Lapset saa tottelemaan myös ilman kuritusta, mutta joillakin vanhemmilla ei ole siihen keinoja, eivätkä he edes koeta ymmärtää lasta. Itse en ikinä voisi piiskata pientä lastani, repiä häntä hiuksista, paiskoa toiseen huoneeseen ja sulkea sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt, lasten kurittaminen on nykyisin jollakin tavalla kiellettyä, vanhempia voidaan syyttää lastensa pahoinpitelystä.
Olet ymmärtänyt oikein. Muistelisin, että vuosi oli 1984, kun fyysinen kurittaminen tuli laittomaksi.
Mutta silti sitä jatkettiin vielä 2000-luvulla
Terveisin 2000-luvun lapsi joka sai "äidikseen" televisioriippuvaisen raivohullun joten tästä voi tyhmempikin päätellä motiivit lapsen hiusten repimiselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehaetulla koivunoksalla, mattopiiskalla, vyöllä paljaalle pyllylle. Viimeisin teini-iässä, verinen kuukautisside pikkareissa, isä varmaan nautti näkemästään.
Pahinta siinä oli piiskauksen odottelu, jopa vuorokauden tai puolitoista. Äiti määräsi rangaistuksen, jonka isä pani käytäntöön töistä tultuaan. Siinä yhdistyi henkinen ja fyysinen kuritus.
Arvatkaa, kumpaa vanhempaani vihasin enemmän!
Mitä olit tehnyt tuolloin, kun teini-iässä kuritettiin remmillä?
Polttanut tupakkaa. Siitä yritettiin "vieroittaa" myös sikarirangaistuksella, minut istutettiin olohuoneen pöydän ääreen ja pantiin polttamaan isän sikareita niin kauan, että voi pahoin.
Pari kertaa yh-äitini antoi piiskaa hyppynarulla tai käsilaukun remmillä. 70-luvulla tämä. Ei jäänyt traumoja. Tiesin olleeni tahallani ilkeä tai ärsyttävä.
Pienellä lapsella koti on kaikkein turvallisin paikka, paitsi ei ihan kaikkien kohdalla kuitenkaan.
Miltä vyökuritus oikeasti tuntui?
Jos kuritus on tullut aiheesta, oliko se kokonaisuutena niin paha juttu? En tarkoita vähätellä, mutta en yhtään osaa kuvitella, mitä vyöllä kurittaminen on lapsesta tuntunut. Voiko ankaruutta verrata johonkin nykypäivän rangaistukseen?
Läimäyttelyä, vesikauhalla ja pesuvadilla sekä vihdalla lyötiin saunassa. Piiskattiin kuivalla risulla, paukamat tuli. Tuo risu sattui eniten. Tukistus oli tavallista. Koulussa lyötiin karttakepillä. Ns ympäri korvia lyönti pani kerran korvat soimaan. Tärykalvo puhkesi. Ei ole jäänyt kovin isoja traumoja kun samaa oli liki joka kodissa.
Ihan normi settiä. 15- vuotiaana pieksin faijan ja kurittaminen loppui osaltani siihen
Äiti joskus suuttuessaan löi ja veti hiuksista. Kyse ei tosin ollut mistään harkitusta kurituksesta, vaan äiti sai sellaisia raivokohtauksia, joiden aikana ei pystynyt hallitsemaan itseään. Tämä 2000-luvulla.
Vyöstä perseelle, suun peseminen saippualla, risukimppu pelottimena ikkunalaudan takana, en muista käytettiinkö. Tukkapöllyä ja luunappeja annettiin myös varmasti, vaikka minulla ei ole niistä muistikuvia Niistä kuitenkin puhuttiin ja ne olivat silloin, - 70-luvulla täysin normaaleita ja hyväksyttäviä kurinpitomenetelmiä.
En pidä näitä hyvinä menetelminä. Lapsi oppii joko alistumaan ja pelkäämään tai turvautumaan itse väkivaltaan, koska ei ole oppinut käsittelemään vihaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi settiä. 15- vuotiaana pieksin faijan ja kurittaminen loppui osaltani siihen
Olitko sen jälkeen vielä tekemisissä hänen kanssaan ?
Vierailija kirjoitti:
En edes ikinä tehnyt mitään oikeasti tyhmää olin hyvin ns. kiltti tyttö. Silti jostain pienestä tyyliin "huonosta käytöksestä" saatettiin ihan kovastikin vyöllä kurittaa. Ja huono käytös ei ollut mitään sen kummallisempaa kuin vaikka kiukuttelua kaupassa tai kyläilypaikassa.
En tiedä, miten vanhaksi asti yleensä kuritettiin, mutta itse muistan olleen kuudesluokkalainen, kun vielä vyöllä kuritettiin. Miten muilla?
Kädellä lämmittiin takalistoon eikä suinkaan varovasti. Sattu oikeasti. Pienenä saatoin tehä jotain typerää ja riskialtista,isompana riitti kiukuttelu. Viimeisen kerran sain selkään 10v, aloin pistää vastaan ja karkasin. Kerran näin kun kaveria piiskattiin kiukuttelusta,sekin tuntu pahalle minusta . Mitään en fyysisestä kurituksesta oppinut ja omaa lasta emme kurita fyysisesti. Silti hänet on kurissa kasvatettu. Aikanaan tyylinä oli vain totella ja piiskaa tuli ellet. Vaatii toki vaivaa kasvattaa ja opettaa muutoin kuin piiskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vyöstä perseelle, suun peseminen saippualla, risukimppu pelottimena ikkunalaudan takana, en muista käytettiinkö. Tukkapöllyä ja luunappeja annettiin myös varmasti, vaikka minulla ei ole niistä muistikuvia Niistä kuitenkin puhuttiin ja ne olivat silloin, - 70-luvulla täysin normaaleita ja hyväksyttäviä kurinpitomenetelmiä.
En pidä näitä hyvinä menetelminä. Lapsi oppii joko alistumaan ja pelkäämään tai turvautumaan itse väkivaltaan, koska ei ole oppinut käsittelemään vihaansa.
Aamen. Vaikka olen 2000-luvun lapsi ja lapsiin kohdistuva väkivalta kiellettiin 80-luvulla, siitä huolimatta äiti repi mun hiuksia, koska se itse on televisioriippuvainen räyhääjä.
Vaikka äiti kehui muille sitä kuinka hänen nuorimmainen lapsi (eli minä) olen kaikista kiltein lapsi, sisimmässäni fantasioin siitä, että minä pahoinpitelen äitini korkojen kera.
Normaalisti olen myötätuntoinen ja empaattinen, mutta tämä minun NS äitini on poikkeus
Vierailija kirjoitti:
Tukistaminen ja kun pudotin vahingossa isäpuolen videokameran lattialle. minut heitettiin omakotitalon portaat alas.
Oksettavaa.
Itsehaetulla koivunoksalla, mattopiiskalla, vyöllä paljaalle pyllylle. Viimeisin teini-iässä, verinen kuukautisside pikkareissa, isä varmaan nautti näkemästään.
Pahinta siinä oli piiskauksen odottelu, jopa vuorokauden tai puolitoista. Äiti määräsi rangaistuksen, jonka isä pani käytäntöön töistä tultuaan. Siinä yhdistyi henkinen ja fyysinen kuritus.
Arvatkaa, kumpaa vanhempaani vihasin enemmän!