Nyt se alkaa - lasta oli nimitelty ip-kerhossa jo toisena koulupäivänä
1-luokkalainen lapsemme pääsi ip-kerhoon jossa on vain yksi tuttu entuudestaan. Nyt sitten jotkut toiset ekaluokkalaista toisesta ryhmästä olivat nimitelleet lasta heti toisena kerho päivänä ja pöllineet pallon häneltä. Lapsi oli mennyt kertomaan kerho-ohjaajalle, joja oli puuttunut tilanteeseen mutta tätäkö tämä tulee olemaan? Miksi ihmeessä jotkut lapset ovat niin ilkeitä?? Luulisi että kaikissa kodeissa olisi ymmärretty opettaa peruskäytössäännöt.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajan käytös johtuu lähes aina kotioloista! Huono ja väkivaltainen kohtelu kotona, jolloin lapsi purkaa pahaa oloaan ikätovereihinsa, liian lässyt vanhemmat, jotka antavat lapsen olla perheen kingi, ristiriitaiset vanhemmat, jotka näyttävät huonoa esimerkkiä esimerkiksi kiusaamalla ja haukkumalla muita tai toisiaan vaikka jostain ulkoisista piirteistä, vanhemmat jotka ei välitä mitä lapsi tekee, ei meidän lapsi jne. Siinä voi jokainen miettiä omaa vanhemmuuttaan.
Hyvin harvoissa tapauksissa on kyse erityislapsista, joilla esimerkiksi nepsyvaivaa, joiden takia tarvitsevat ulkopuolista tukea.
Jep, tyypillisen av-mamman lapsi on hyvin todennäköisesti itse kiusaaja, koska on oppinut äidiltään toisten haukkumisen, nälvimisen ja ilkeilyn. Vanhemmat ei välttämättä itse tajuakaan miten opettavat lapsilleen huonoja tapoja, ja sitten ihmetellään että ei meidän Pirjo-Petteri tuommoista tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan myös ottaa kantaa tähän "hyväosaisten" kiusaamiseen. Meillä kokemusta kolmesta koulusta, yksi sosioekonomisesti määritellen hyvinkin "heikolla" alueella, valtaosalla äidinkieli muu kuin suomi. Kiusaamista todella vähän, opettajat ja ohjaajat pitivät lapsille tiukan kurin ja aikuisia kunnioitettiin. Asuinalueemme pahimmat ilkimykset olivat ne, joille vanhemmat anoivat koulupaikan arvostetummalta alueelta.
Sukulaisen lapset käyneet koulua Suomessa kahdessa isommassa kaupungissa "hyväosaisten" alueella. Lapsia heillä monta, tyttöjä ja poikia. Jokaisen kanssa selvitelty milloin mitäkin tuuppimista, lällättelyä, nimittelyä ja tavaroiden rikkomista ekaluokalta yläasteelle. Mielestäni vanhempien asenne heijastuu suoraan lasten tapaan tehdä ja toimia.
Toivottavasti lapsesi saa lisää rohkeutta ja kavereita, päätitte kerhon tai koulun suhteen mitä tahansa :)
Vieraskielisten vähäisempi lällättely voi johtua kyllä siitäkin, ettei heidän kielitaitonsa riitä siihen.
Mutta se on totta, että Suomessa ei kiinnitetä juuri mitään huomiota käyttäytymiseen, hyviin tapoihin ja arvostamiseen. Monessa maassa nämä asiat opetetaan ja lapsilta odotetaan jo varsin pieninä niiden osaamista. Se oppi ei mene hukkaan, vaan tekee kaikkien elämän paremmaksi alusta elämän loppuun asti.
Luin aikoinaan parin suomalaisen opettajan haastattelun, jossa heiltä kysyttiin mikä on ollut se yllättävin ja suurin ero suomalaisen ja kansainvälisen koulun opettajakokemuksessa. Molemmat totesivat, että heille oli yllätys, miten paljon koulussa painotettiin kohteliaisuutta kaikkien kesken ja pitivät sitä asiana, joka heistä olisi hienoa myös suomalaisessa koulussa.
Niin, kyllähän monessa muussa maassa ja kulttuurissa lapset kasvatetaan paljon tiukemmassa kurissa kuin Suomessa. Kyllä se varmaan näkyy myös kouluissa ja no, voi olla että opettajillakin on ennakkoluuloja ja siksi lähtökohtaisesti tiukempi ote noissa "huonon alueen" kouluissa. Hyväosaisissa perheissä on sitten niitä, joissa eletään liiankin lapsentahtisesti ja lapset saa melkein kaiken mitä keksii pyytää ja tämä sitten aiheuttaa ongelmia koulussa. Ja ehkä se opettajien asennekin tosiaan on erilainen ja toisaalta vanhemmat saattaa herkästi tulla linjoja pitkin jos heidän kultsipuppelilleen ollaan liian tiukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan nyt sekin, että lapsemme ovat meidän aikuisten peilikuvia. Sitä he käytännössä ovat. Eli he heijastelevat juuri niitä asioita ja arvoja, joita kotikasvatuksessa tai sen puutteessa on omaksuttu ja saatu.
Mistä sitten johtuu, että yhden ja saman perheen lapset ovat usein hyvin erilaisia luonteeltaan?
No kai niillä nyt on omat persoonansakin. /eri
Siis yksi lapsi perheessä voi olla persoonaltaan kiusaaja ja toinen lapsi taas ei?
Ei kukaan varmaan ole persoonaltaan kiusaaja, ei niin voi sanoa, mutta joku voi olla persoonaltaan semmoinen että herkemmin päätyy kiusaamaan jos tilanne on sille otollinen. Jotkut on esim perusluonteeltaan hyvin kilttejä ja empaattisia, toiset taas itsekkäämpiä ja voimakastahtoisia. Jos nämä molemmat kasvatetaan samalla lailla niin kyllähän siitä voimakastahtoisemmasta lapsesta helpommin tulee kiusaaja. Toisaalta se kiusaaminen voi johtua myös perhe-ja sisarussuhteista, jos sisarukset vaikka kiusaa yhtä lapsista niin tämä saattaa oppia siitä käytösmallin kouluunkin.
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapsenne lyömään nopeasti ja kovaa. Mikään muu ei näihin pikku saa ta noi hin tehoa.
Olin ekaluokassa töissä viime vuonna. Siellä oli yksi erityisen kova lällättelijä ja suun soittaja. Soitti suutaan oli aikuisia paikalla tai ei. Sitten oli oppilas, jonka huoltaja oli ohjeistanut lyömään tarvittaessa. Eli ”puolustautumaan”, kuten lapsi kertoi vanhempansa sanoja toistaen. Arvaatte varmaan, millainen eka vuosi oli sen luokan oppilailla yksilöllisine tarpeineen yhden aikuisen selvitellessä useamman kerran päivässä näitä tapahtumia…
Ei kannata tämän perusteella vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Seuraat rauhassa ja toimit tarvittaessa. Selaista se joskus on kaikilla lapsilla. Sattuu ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Nää iltapäiväkerhot on kyllä ihan vihoviimesiä. Itsekin jo kahden päivän jälkeen tässä pohdin, että miten saisin järjestettyä niin ettei ekaluokkalaisen tarvisi sinne mennä 😔 satapäinen joukko lapsia, liian vähän aikuisia ja nekin vähät aivan pystymetsästä revittyjä.
Jep. Joskus olen ollut tuuraamassa iltapäiväkerhossa ja täytyy sanoa, että aika raskaat päivät on pienillä lapsilla Suomessa. Vaikka järjestettiin kaikenlaisia tiloja, hiljaisia, jossa sai lukea (oli patjoja ja tyynyjä) ja toisaalta sai mennä liikkasaliin pelaamaan, jos oli ylimääräistä energiaa. Mutta silti. Liian pitkät päivät, liikaa ihmisiä ja liikaa melua. Jos vaan mahdollista, niin lyhyempää työpäivää toiselle vanhemmalle ja kyllä ekaluokkalainen voi olla kotona pari tuntia yksinkin (jos haluaa itse) ainakin sitten kun koulu on lähtenyt hyvin käyntiin. Lapsetkin tarvitsevat hiljaisuutta ja omaa aikaa.
Kyllä, tapahtuu myös hyvällä alueella. Esim eräässä punavuorelaisessa päikyssä yhtä lasta ei saa komentaa koska vanhemmat ovat niin sanoneet. Käpylässä ekaluokkalaiset tytöt ja pojat jo nyrkkitappelevat.. Sieltä kuule löytyy niin ilkeää ja ylemmydentuntoisia lapsia ettet uskoisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan avuttomuuden tunteen. Oma 4-vuotiaani aloitti keväällä innokkaana nappulajalkapallon saman ikäisten ohjatussa porukassa. Heti ensimmäisessä nimenhuudossa vieras lapsi alkoi lällätellå ikävästi lapsen sukunimeä. Kaikki muut huudettiin etunimellä, mutta lapseni nimisiä sattui olemaan kaksi ja lapsi oli kahdesta samannimisestä ensimmäinen, joten hän oli eka, jonka kohdalla sanottiinkin etunimi + sukunimi. Sukunimi on ihan tavallinen suomalainen, mutta ei nen-päätteinen. Tuo meille ihan tuntematon 4-5-vuotias toisti nimen ivallisesti ja alkoi nauraa, ja ympärillä useampi lapsi yhtyi lällättelyyn. Ihan ihme tilanne! Valmentaja ei tätä huomanut tai ainakaan puuttunut (lapsia oli paljon), ja minulle jäi vain tosi ahdistunut olo siitä, miten helposti tuollainen tilanne tapahtuu jopa hallitussa tilanteessa useiden aikuisten paikalla ollessa, miten valmiita jopa tuon ikäiset ovat lähtemään siihen mukaan ja miten pienien joukossa on jo silkkaa ilkeyttä.
En nyt puhuisi suoralta kädeltä silkasta ilkeydestä. Ajattelivat vissiin keksineensä jotakin nokkelaa. Tekijän perspektiivi voi olla tuo, ja kohteen tietysti toinen. Jos tuo jatkuu, niin sitten sanot sille valmentajalle, että olisi kiva jos asiaan puututtaisiin. - Mutta älä missään tapauksessa anna lapsellesi kuvaa, että muut ovat ilkeitä. Turha kasvattaa lapselle negatiivista asennetta muihin, koska se potkaisee aina takaisin, jos lapsi alkaa katsella ihmisiä ennakkoluuloisin ja pelokkain asentein. Tämä ei estä toteamasta, että muiden teko oli tyhmä. Siis tuomitset vain teon, et ihmisiä.
En tietenkään kommentoinut asiaa lapselle niin, että olisin puhunut ilkeydestä, kiusaamisesta tai mistään muustakaan tuohon sävyyn. Arvioin siinä tilanteessa, että oma aikuisen reaktioni oli todennäköisesti vahvempi kuin noin pienen lapsen, ja minulle oli tärkeintä, että lapsi edelleen nimenhuudon jälkeen lähti mielellään omaan ryhmäänsä ja viihtyi jalkapallon parissa. Jopa mietin, ottaisinko asiaa mitenkään puheeksi, koska juurikin en halunnut tehdä siitä numeroa tyyliin ”jouduitpa muuten ilkeiden lasten kiusaamaksi”. Lopulta päädyin vain tunnin jälkeen ohimennen kysymään asiasta lapselta, ja kun häntä se ei vaivannut, asia jäi siihen.
Sinulle, joka täällä totesit, että haloo, puhun nyt 4-vuotiasta: niin puhunkin, 4-5-vuotiaista. Lällättelijä oli varmaan alkuvuodesta syntynyt, koska vaikutti aika isokokoiselta. Siitä pilkkaavasta ja pahantahtoisesta äänensävystä ei voinut erehtyä, ja siksi se minua järkyttikin. Olin jotenkin toivonut, ettei sellaisia klassisia koulukiusaajatyyppejä vielä näin pienten joukossa olisi, mutta onhan siitä ihan tutkimuksiakin, että kiusaaminen ja syrjivä käytös valitettavasti alkavat jo päiväkodissa.
Mietin, viitsinkö edes kommentoida sille, joka riensi heti haukkumaan lapseni nimeä, kun isossa harrastusryhmässä sattui olemaan samanniminen. Mutta menköön. Onnittelut siitä, että toit puheena olevan ilmiön aikuisten tasolle! En ole päässyt kasvattamaani lasta itse nimeämään, koska hän tuli meille vauvana pitkäaikaiseen sijoitukseen. Nimen on valinnut lapsen syntymä-äiti. Tämä olikin eka kerta, kun joku siitä onnistui minulle irvailemaan tietämättä edes koko nimeä. Mutta tämä lapsen tausta on toki minulle myös yksi syy kovasti toivoa, että hänen ympärillään olisi ymmärtäviä, toiset kauniisti ja hyväksyvästi kohtaavia ihmisiä.
Muistan kun lapseni oli vajaa 3-vuotiaana muskarissa ja siellä jo samanikäinen lapsi haukkui avoimesti minun lapseni housuja rumiksi. Ihan siis olivat tavalliset mustat leggingsit. Ihmettelin miten noin pieni edes osaa arvostella toisten vaatteita!
Nyt lapseni luokalla on ulkomaalainen poika joka jatkuvasti laittaa jalkojaan minun lapseni tuolille ja naureskelee kun lapseni joutuu niitä siitä tönimään pois. Opettaja ei puutu kuulema lainkaan. Ei ehkä kiusaamista, mutta kiusantekoa ja minustakin todella ärsyttävää.
Oisko joku hyvä ystävä, jonka kanssa voisi viettää aikaa koulun jälkeen aina jomman kumman luona? Koulumatkojakaan ei tarvitsisi kävellä yksin. Tuon ikäiset lapset osaa jo laittaa itselle välipalaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt lapseni luokalla on ulkomaalainen poika joka jatkuvasti laittaa jalkojaan minun lapseni tuolille ja naureskelee kun lapseni joutuu niitä siitä tönimään pois. Opettaja ei puutu kuulema lainkaan. Ei ehkä kiusaamista, mutta kiusantekoa ja minustakin todella ärsyttävää.
Pakko todeta tähän, että kun siellä luokassa saattaa olla jopa 26 lasta ja tuollainen tapahtua jossain takapulpetissa, ei ope kerta kaikkiaan välttämättä voi huomata tätä, ellei siitä ole hänelle vinkattu (jos tuo kiusantekijä istuu lapsesi takana, vielä varmemmin tilanne ei edes näy opelle). Kannattaa pyytää istumapaikan vaihtoa.
Olen toiminut iltapäivätoiminnan ohjaajana kymmenisen vuotta pääkaupunkiseudulla ja kaiken näköistä on tullut koettua.
Meillä ohjaajilla ei ole mitään sanavaltaa tiloihin, lapsimääriin tai välipaloihin liittyen.
Lähtökohtaisesti suunnitteluaikaa ei ole, vaikka työ on vastuullista kasvatustyötä sekä palkka on olematon.
Kuitenkin meitä koulutettuja ja lapsilähtöisesti toimiviakin ohjaajia on läjä päin. Tuleva ip kannattaa googlettaa ja tutustua ohjaajiin. Tiedän toimijoita pääkaupunkiseudulla jotka vaativat kaikilta ohjaajilta koulutuksen sekä semmoisia jotka ei vaadi yhtikäs mitään.
Koko ip ala vaatisi täyden uudistuksen ja jonkinlaista valvontaa.
Toivon että ipläisten huoltajat otatte ristiriitatilanteissa yhteyttä heti ryhmään. Jos asia ei selviä niin esimiehiin/koordinaattoriin ja viime kädessä aviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin lasta hakiessa näin kun yksi lapsista hyökkäsi toisen kimppuun tötsin sumeilematta, aivan raivon vallassa. Yritti raapua silmiä. Todella järkyttävää. asumme Helsingissä ihan hyvällä alueella mutta koulu on valtavan iso, melkein 1000 oppilasta, joten elämän koko kirjo tulee siellä kyllä näkyviin. ap
elämän koko kirjo = ihonvärin koko kirjo?
Ei, vaan elämän. Erilaisista lähtökohdista ja kodeista ponnistaa maailmaan erilaisia lapsia, ihonväristä ja tulotasosta riippumatta. ap
Tämä on totta. Olen yläkoulun ope, ja kyllä kantasuomalaiset osaa hienovireisesti kiusata, esim. nauramalla tai muuten ääntelemällä ja naurunalaistamalla toisen. Ja muut luulee, että tää on oikein.
Esim. afgaaninuoret käyttäytyy tosi hyvin, kotona opetettu kunnioittamaan aikuisia. Sama pätee monen muuhunkin ma ahanmuuttajakansallisuuteen. Ei ne sano opelle: "Vi ttu ope oota" niin kuin kantasuomalainen, eikä muutenkaan hoe v-sanaa kaiken aikaa kuten suomalaispojista useat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lapseni luokalla on ulkomaalainen poika joka jatkuvasti laittaa jalkojaan minun lapseni tuolille ja naureskelee kun lapseni joutuu niitä siitä tönimään pois. Opettaja ei puutu kuulema lainkaan. Ei ehkä kiusaamista, mutta kiusantekoa ja minustakin todella ärsyttävää.
Pakko todeta tähän, että kun siellä luokassa saattaa olla jopa 26 lasta ja tuollainen tapahtua jossain takapulpetissa, ei ope kerta kaikkiaan välttämättä voi huomata tätä, ellei siitä ole hänelle vinkattu (jos tuo kiusantekijä istuu lapsesi takana, vielä varmemmin tilanne ei edes näy opelle). Kannattaa pyytää istumapaikan vaihtoa.
Olen itse koulumaailmassa töissä ja tämä tilanne jossa lapseni on ns aamu piiri, eli istuvat pitkällä tuolilla vieretysten lasten kanssa niin silloin ei opettaja voi olla huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Nää iltapäiväkerhot on kyllä ihan vihoviimesiä. Itsekin jo kahden päivän jälkeen tässä pohdin, että miten saisin järjestettyä niin ettei ekaluokkalaisen tarvisi sinne mennä 😔 satapäinen joukko lapsia, liian vähän aikuisia ja nekin vähät aivan pystymetsästä revittyjä.
Mun lapset kävivät vain syömässä ip-kerhossa ja menivät sitten itsekseen kotiin.
Eivät halunneet kuulema kuunnella niitten hullujen älämölöä koko iltapäivää.
Olen asiakaspalvelutyössä ja kun miettii, miten törkeäkäytöksisiä aikuisia on olemassa, on hyvin helppo ymmärtää miksi on myös paljon lapsia ihan vailla käytöstapoja.
En osaa keksiä tuohon muuta kuin että vaatii lasta ilmoittamaan heti jos tuo jatkuu, ja soittaa saman tien kouluun ja ilmoittaa asiasta sekä vaatii puuttumaan tähän. Lapselle pitää koittaa kasvattaa hyvä itsetunto ja muistuttaa, että kiusaajilla on itsellään asiat pahasti pielessä ja opettaa myös sanomaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas mammat pahoittaneet mielensä ja ahdistuneet lasten touhuista. Me ne siis itse sinne lapsesi kerhoon/tapahtumaan, ja läksytä niitä 'huonosti' käyttäytyviä lapsia. Seuraavaksi saatkin sitten selitellä tekojasi virkavallalle.
Mitä olen sivusta nähnyt / kuullut kiusaamistapauksista, joissa lapsi saattaa kärsiä pitkään ja salaa kotonakin kiusatuksi tulemisen häveten sitä, niin siihen verrattuna on pientä, jos aikuinen saa sakot tms. puututtuaan asiaan niin, että kiusaajat eivät enää uskalla kiusata.
Mitä tylyttäminen tarkoittaa? Onko se esim. sitä, että lapselle pidetään kuria ottamatta huomioon positiivisen kasvatuksen periaatteita?