Nyt se alkaa - lasta oli nimitelty ip-kerhossa jo toisena koulupäivänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan nyt sekin, että lapsemme ovat meidän aikuisten peilikuvia. Sitä he käytännössä ovat. Eli he heijastelevat juuri niitä asioita ja arvoja, joita kotikasvatuksessa tai sen puutteessa on omaksuttu ja saatu.

Mistä sitten johtuu, että yhden ja saman perheen lapset ovat usein hyvin erilaisia luonteeltaan?

No kai niillä nyt on omat persoonansakin. /eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan nyt sekin, että lapsemme ovat meidän aikuisten peilikuvia. Sitä he käytännössä ovat. Eli he heijastelevat juuri niitä asioita ja arvoja, joita kotikasvatuksessa tai sen puutteessa on omaksuttu ja saatu.

Mistä sitten johtuu, että yhden ja saman perheen lapset ovat usein hyvin erilaisia luonteeltaan?

No kai niillä nyt on omat persoonansakin. /eri

Siis yksi lapsi perheessä voi olla persoonaltaan kiusaaja ja toinen lapsi taas ei?

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan nyt sekin, että lapsemme ovat meidän aikuisten peilikuvia. Sitä he käytännössä ovat. Eli he heijastelevat juuri niitä asioita ja arvoja, joita kotikasvatuksessa tai sen puutteessa on omaksuttu ja saatu.

Jos kotona perheen isä taivastelee uutisia katsoessaan sitä miten kyllä kaikki työttömät on pelkkiä tyhmiä ja laiskoja alkoholistipummeja ketkä pitäisi laittaa ruotuun, niin onko se ihme jos lapsi ilkkuu koulussa köyhien perheiden lapsille? Toki, jos lapsi on muutenkin niin ujo, että hyvä jos uskaltaa tunnilla avata suutansa, niin tuskin uskaltaa ilkkuakaan, kun taas se reippaampi lapsi sitten menee ja nälvii köyhempiä lapsia.

Tuo nyt on ihan arkipäivää. Kannattaa alkaa kasvattaa paksua nahkaa, niin selviää elämässä. Ja ekaluokkalaisen mielessä kaikki kasvaa äkkiä todella suureksi asiaksi.

Ip-kerhossa on tosiaan kaikenlaisia lapsia. Tuo nimittely on sieltä vähäisimmästä päästä. Puhdasta väkivaltaa on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on liian arka? Sellaisia kiusataan ja on kiusattu aina.

Tämä tapahtui 90-luvun alussa, mutta olin ujo ja vähän herkkäkin joskus. Semmonen kaikkien kaveri, en halunnut kellekään pahaa. En ymmärtänyt, miksi mua kiusattiin, en ollut mikään "hikari" ja hyvin toimeen tulevasta perheestä vaan lamassa kaiken menettäneestä köyhästä perheestä.

Opetettiin jo kotona, että ketään ei syrjitä tai kiusata, ei edes haukuta, kaikkien mielipidettä pitää kuunnella ja kunnioittaa ja kiusattua pitää puolustaa vähintään kertomalla jollekin aikuiselle. Minulla oli lupa tarvittaessa lyödä, mutta ainoastaan silloin, jos ei mikään muu auta. Minua yritettiin ala-asteella kiusata ihan siis tönimällä, kampittamalla, syrjimällä, varastamalla tavaroita yms. Muistan edelleen, miten koitin nätisti että minä en pidä tuosta touhusta. Vanhemmat kävi opelle juttelemassa. Oltiin niin kiva-koulua että, mutta eihän se riittänyt. Seiskaluokalle päästyäni kun kiusaaminen muuttui rajummaksi, päätin että nyt riittää. Ja minä löin pahinta kiusaajaani niin, että kiusaaja kaatui kumoon. Ihan kaikkien nähden välitunnilla. Sen jälkeen minua ei ole ikinä kiusattu eikä ainakaan päin naamaa nimitetty. Kiusaaja koki ilmeisesti niin isoa häpeää tilanteesta, että vaihtoi koulua nopeasti. En ole ikinä lyönyt ketään sen jälkeen enkä ole mikään väkivaltainen hullu aikuisenakaan.

Olen opettanut omille lapsille, että lyödä saa jos se on vihoviimeinen keino lopettaa kaikki paska. Mutta ennen nyrkin käyttöä pitää olla kokeiltu muut keinot eikä se nyrkki saa olla jatkuva ratkaisu, vaan siitä pitää keskustella meidän vanhempien kanssa. Omat 8 ja 12v lapset ovat saaneet vielä olla rauhassa. Mutta en aio tuomita nyrkin käyttämistä, jos tilanne näyttää siltä, että sen käyttö oli ainut vaihtoehto. En pidä väkivaltaa ratkaisuna, mutta Koskelan kaltaisille pojille olisi pitänyt antaa jonkun nyrkistä oikein isän kädestä. Ehkä kiusaaminen olisi loppunut häpeään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kiusaajien maa.

Kaikki orjakansat, kuten suomalaiset, rakastavat oman kansan kiusaamista ja rääkkämistä. Vahvat ja voimakkaat kansat eivät tähän pelkurimaiseen orjamentalitettiin alennu, he pitävät omiensa puolta tarvittaessa vaikka voimakeinoin.

Opettajat kiinnittävät ekaluokan alussa yleensä paljon huomiota ryhmäytymiseen ja siihen että lapset tutustuisivat toisiinsa. Voithan ap laittaa opettajalle viestiä, että kiinnittäisi erityishuomiota siihen, että välitunneilla kaikki pääsevät mukaan. Jos saa luokalta kavereita, varmasti ip-kerhossakin kavereita alkaa löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan avuttomuuden tunteen. Oma 4-vuotiaani aloitti keväällä innokkaana nappulajalkapallon saman ikäisten ohjatussa porukassa. Heti ensimmäisessä nimenhuudossa vieras lapsi alkoi lällätellå ikävästi lapsen sukunimeä. Kaikki muut huudettiin etunimellä, mutta lapseni nimisiä sattui olemaan kaksi ja lapsi oli kahdesta samannimisestä ensimmäinen, joten hän oli eka, jonka kohdalla sanottiinkin etunimi + sukunimi. Sukunimi on ihan tavallinen suomalainen, mutta ei nen-päätteinen. Tuo meille ihan tuntematon 4-5-vuotias toisti nimen ivallisesti ja alkoi nauraa, ja ympärillä useampi lapsi yhtyi lällättelyyn. Ihan ihme tilanne! Valmentaja ei tätä huomanut tai ainakaan puuttunut (lapsia oli paljon), ja minulle jäi vain tosi ahdistunut olo siitä, miten helposti tuollainen tilanne tapahtuu jopa hallitussa tilanteessa useiden aikuisten paikalla ollessa, miten valmiita jopa tuon ikäiset ovat lähtemään siihen mukaan ja miten pienien joukossa on jo silkkaa ilkeyttä.

En nyt puhuisi suoralta kädeltä silkasta ilkeydestä.  Ajattelivat vissiin keksineensä jotakin nokkelaa.  Tekijän perspektiivi voi olla tuo, ja kohteen tietysti toinen.   Jos tuo jatkuu, niin sitten sanot sille valmentajalle, että olisi kiva jos asiaan puututtaisiin.    -    Mutta älä missään tapauksessa anna lapsellesi kuvaa, että muut ovat ilkeitä.  Turha kasvattaa lapselle negatiivista asennetta muihin, koska se potkaisee aina takaisin, jos lapsi alkaa katsella ihmisiä ennakkoluuloisin ja pelokkain asentein.  Tämä ei estä toteamasta, että muiden teko oli tyhmä.   Siis tuomitset vain teon, et ihmisiä.

Opeta lapsesi käyttämään tarpeen tullen väkivaltaa. Se on ihan tutkitusti paras vittuilun lopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan nyt sekin, että lapsemme ovat meidän aikuisten peilikuvia. Sitä he käytännössä ovat. Eli he heijastelevat juuri niitä asioita ja arvoja, joita kotikasvatuksessa tai sen puutteessa on omaksuttu ja saatu.

Mistä sitten johtuu, että yhden ja saman perheen lapset ovat usein hyvin erilaisia luonteeltaan?

No kai niillä nyt on omat persoonansakin. /eri

Siis yksi lapsi perheessä voi olla persoonaltaan kiusaaja ja toinen lapsi taas ei?

Juuri näin.   Ei taida olla sinulla mitään kokemusta lapsista.   Ihan tavallista, että joku lapsi on ongelmalapsi ja muut ihan fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kiusaajien maa.

Kaikki orjakansat, kuten suomalaiset, rakastavat oman kansan kiusaamista ja rääkkämistä. Vahvat ja voimakkaat kansat eivät tähän pelkurimaiseen orjamentalitettiin alennu, he pitävät omiensa puolta tarvittaessa vaikka voimakeinoin.

Mistä sinä muka tiedät, mitä muualla tapahtuu!   Lopeta typeryyksien laukominen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kiusaajien maa.

Ei ole.  Sinulla täysin vinoutunut näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Hysteerinen vanhempi saa varmistettua sen, että lapsi varmasti traumatisoituu jutusta jonka hän muuten olisi ohittanut normaalina suunsoittona.

Emme ole hysteerisiä ja pyrimme vahvistamaan lapsen resilienssiä ja opettamaan häntä pärjäämään, mutta kyllähän moinen käytös saa takajaloilleen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin lasta hakiessa näin kun yksi lapsista hyökkäsi toisen kimppuun tötsin sumeilematta, aivan raivon vallassa. Yritti raapua silmiä. Todella järkyttävää. asumme Helsingissä ihan hyvällä alueella mutta koulu on valtavan iso, melkein 1000 oppilasta, joten elämän koko kirjo tulee siellä kyllä näkyviin. ap

Kyllä nimenomaan ne "hyvän alueen" lapset osaavat sen nimittelyn ja kiusaamisen parhaiten. Ns. huonoilla alueilla myös samanlaisia haasteita, jotka toki kärjisyvät kun lähtökohdatkin heikot. Paras paikka opettaa on ollut sellainen paikka, jossa oppilasmateriaali on ollut heterogeenistä. Suurin osa lapsista tavallisia ja vanhemmat myös. Näillä ns. hyvillä alueilla haasteena on lasten tietoisuus varallisuudesta ja sen vertailu, kiusaaminen ja vaikeat vanhemmat, jotka eivät usko että lapsensa kiusaa tai välitä siitä.

Iltapäiväkerhojen lapsimäärät ovat todella suuria ja ohjaajille ei koulutusvaatimuksia, joten tuota se tulee olemaan.

T. Opettaja

Sun asenteellisuus kertoo kyllä ihan tarpeeksi. "Hyvän alueen" lapset ovat mielestäsi pahimpia, mutta joudut ikäväksesi myöntämään, että "huonoilla alueilla" on samanlaisia haasteita, selityskin on sulla valmiina. Tuo sun ulosanti kertoo eniten susta itsestäsi ja asenteestasi.

Kyllä kuule näillä "huonoilla alueilla" kasvaa ihan ilkeääkin porukkaa. Pahaa ja ilkeää.

Meidän kouluaikoina hyvän alueen lapset olivat niitä, jotka olivat niitä harmittomampia, hoitivat kouluhommansa kunnolla, eivät kiusanneet, joskaan eivät olleet mitään kaikkien kavereita tai näkyvästi esillä... Enkä itse siis kuulunut heihin todellakaan, siitä ei ole kyse. Vaan epäreilusta leimaamisesta, jota sinäkin opettajana harjoitat.

Ymmärrän, että tuo on vain oma kokemukseni, mutta samahan se on opettajallakin. Ei tainut olla mitään tutkimustuloksia?

Minua kiusasi naapurissa asuva poika. Eli ihan samalla omakotitaloalueella asuttiin. Kyllä se johtuu jostain kuusta, kuin asuinalueesta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opettaa lapset pitämään puolensa ja hyökkäämään sanallisesti takaisin, koska samanlaista se on aikuisenakin.

Tyttäreni joutui jonkun sanailun kohteeksi, mutta olikin antanut sanallisesti turpaan takaisin! Opettaja totesi, että virallisesti hänen pitäisi huomauttaa oppilasta moisesta kielenkäytöstä, mutta totesi hymyillen että se oli ehkä tilanteessa kuitenkin täysin aiheellinen "palaute".

Vierailija kirjoitti:

Haluan myös ottaa kantaa tähän "hyväosaisten" kiusaamiseen. Meillä kokemusta kolmesta koulusta, yksi sosioekonomisesti määritellen hyvinkin "heikolla" alueella, valtaosalla äidinkieli muu kuin suomi. Kiusaamista todella vähän, opettajat ja ohjaajat pitivät lapsille tiukan kurin ja aikuisia kunnioitettiin. Asuinalueemme pahimmat ilkimykset olivat ne, joille vanhemmat anoivat koulupaikan arvostetummalta alueelta. 

Sukulaisen lapset käyneet koulua Suomessa kahdessa isommassa kaupungissa "hyväosaisten" alueella. Lapsia heillä monta, tyttöjä ja poikia. Jokaisen kanssa selvitelty milloin mitäkin tuuppimista, lällättelyä, nimittelyä ja tavaroiden rikkomista ekaluokalta yläasteelle. Mielestäni vanhempien asenne heijastuu suoraan lasten tapaan tehdä ja toimia. 

Toivottavasti lapsesi saa lisää rohkeutta ja kavereita, päätitte kerhon tai koulun suhteen mitä tahansa :)

Vieraskielisten vähäisempi lällättely voi johtua kyllä siitäkin, ettei heidän kielitaitonsa riitä siihen.

Mutta se on totta, että Suomessa ei kiinnitetä juuri mitään huomiota käyttäytymiseen, hyviin tapoihin ja arvostamiseen.   Monessa maassa nämä asiat opetetaan ja lapsilta odotetaan jo varsin pieninä niiden osaamista.  Se oppi ei mene hukkaan, vaan tekee kaikkien elämän paremmaksi alusta elämän loppuun asti.

Luin aikoinaan parin suomalaisen opettajan haastattelun, jossa heiltä kysyttiin mikä on ollut se yllättävin ja suurin ero suomalaisen ja kansainvälisen koulun opettajakokemuksessa.  Molemmat totesivat, että heille oli yllätys, miten paljon koulussa painotettiin kohteliaisuutta kaikkien kesken ja pitivät sitä asiana, joka heistä olisi hienoa myös suomalaisessa koulussa.    

Nooh kuinka ne oli nimitelly?

Onneksi synnyin 70-luvulla. Ei näitä tämän päivän some-lumihiutaleita olisi kestänyt  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opettaa lapset pitämään puolensa ja hyökkäämään sanallisesti takaisin, koska samanlaista se on aikuisenakin.

Tyttäreni joutui jonkun sanailun kohteeksi, mutta olikin antanut sanallisesti turpaan takaisin! Opettaja totesi, että virallisesti hänen pitäisi huomauttaa oppilasta moisesta kielenkäytöstä, mutta totesi hymyillen että se oli ehkä tilanteessa kuitenkin täysin aiheellinen "palaute".

Olen monesti pohtinut miten selvisin itse kouluaikoinani niin vähällä kiusaamisella lievästä eksentrisyydestä huolimatta. Lopputulokseni on juuri tuo, että olen aina antanut samalla mitalla takaisin enkä jäänyt tulee makaamaan. Ala-asteella olin oikeasti kerran antanut fyysisesti kiusaajapojalle pataan, kun oli tullut kiusaamaan. En kuitenkaan muista tätä itse, mutta äitini muistuttaa minua asiasta joskus. 

Jos jatkuu, niin mene itse paikalle jututtamaan. Melko herkästi tuon ikäiset säikähtää, kun vieras aikunen suuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ip-kerhoihin kannattaa suhtautua varauksella. Läheltä toimintaa useita vuosia seuranneena en todellakaan laita omia lapsia niihin enää. Siellä on unohdettu lapsi, hukattu lapsi, pidetty lasta turhaan siellä, unohdettu kertoa aikataulumuutoksista ja ohjaajien ammattitaitokin on mitä sattuu. Eilen näin koulun pihalla, kun ohjaaja tylytti koulusta saapuvaa ekaluokkalaista, ihan käsittämätöntä toimintaa. Olen hyvilläni, kun lapsi ei sinne halunnut, tuonne en rahojani kanna.

Missäpäin suomea tämmöistä tylyttämistä tapahtuu? Ois ihan hyvä tietää jotakuinkin niin osasi olla tarkkana.