Nyt se alkaa - lasta oli nimitelty ip-kerhossa jo toisena koulupäivänä

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin lapsen vastaamaan kiusaajalle kysyen esimerkiksi "miksi käyttäydyt noin?". Silloin kiusaaja tajuaisi ehkä oman hölmöyden ja syyn siihen.

Mutta ei nyt missään nimessä käymään käsiksi tai solvaamaan takaisin, kuten täällä ehdotetaan!

Ei tuollainen toimi. Onko omasta kouluajastasi jo kauankin aikaa? Tuollainen järkevä puhe kiusaajille vain huvittaa niitä. Valitettava tosiasia on että kiusaaminen saadaan loppumaan vain niin että kiusaaja saa kovemmin takaisin.

Olin niin huolissani, että tulin vakoilemaan koulun välituntia kävelykadulta josta näkyy koulun pihalle _puskien takaa_. Tunnen itseni vähän sekopääksi mutta haluan vaan nähdä, miten homma lähtee käytännössä sujumaan. Lapsellani näyttää oleva. vaikeuksia löytää valtavasta hälinästä leikkikaveria. En kyllä ihmettele, koko koulumaailma peruskoulun ajan suosii remuajia.

Ehkä se tästä vielä... Riittää kun löytyisi edes yksi samanhenkinen kaveri, välitunneille ja kerhoon. Emme haluaisi opettaa lyömään, mutta pakko kai opettaa puolustamaan itseään jos meno on kuin villissä lännessä 😡

ap

Usein rauhallisemmat tai muuten samantyyppiset lapset löytävät kyllä toisensa, siinä vaan voi kestää vähän kauemmin kuin äänekkäämmillä. Ja toisaalta riehujat riehuu paljon keskenään ja muut osaavat niitä karttaa.

Vierailija kirjoitti:

Usein rauhallisemmat tai muuten samantyyppiset lapset löytävät kyllä toisensa, siinä vaan voi kestää vähän kauemmin kuin äänekkäämmillä. Ja toisaalta riehujat riehuu paljon keskenään ja muut osaavat niitä karttaa.

Kiitos rohkaisusta! ap

Oon tehny duunia noissa ip kerhoissa ja ei siellä aikuisilla edes ole resursseja vahtia lapsia. Lapset saattavat lyödäkin toisiaan kun ketään ei ole näkemässä ja voivat käyttäytyä miten huvittaa. Kiusaamiseen ei puututa.

Narsismi ja/tai psykopatia näkyvät jo pienissä lapsissa. Vaikka lapsia ei diagnosoida niin tuo on ihan tosiasia. Näistä kehkeytyy tulevaisuuden menestyjiä ja työpaikkakiusaajia.

Tämä on yksi syy miksi jätän lapset tekemättä. En kestäisi jos he kokevat samaa kuin minä lapsena. Omasta pahimmasta kiusaajasta tuli miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan avuttomuuden tunteen. Oma 4-vuotiaani aloitti keväällä innokkaana nappulajalkapallon saman ikäisten ohjatussa porukassa. Heti ensimmäisessä nimenhuudossa vieras lapsi alkoi lällätellå ikävästi lapsen sukunimeä. Kaikki muut huudettiin etunimellä, mutta lapseni nimisiä sattui olemaan kaksi ja lapsi oli kahdesta samannimisestä ensimmäinen, joten hän oli eka, jonka kohdalla sanottiinkin etunimi + sukunimi. Sukunimi on ihan tavallinen suomalainen, mutta ei nen-päätteinen. Tuo meille ihan tuntematon 4-5-vuotias toisti nimen ivallisesti ja alkoi nauraa, ja ympärillä useampi lapsi yhtyi lällättelyyn. Ihan ihme tilanne! Valmentaja ei tätä huomanut tai ainakaan puuttunut (lapsia oli paljon), ja minulle jäi vain tosi ahdistunut olo siitä, miten helposti tuollainen tilanne tapahtuu jopa hallitussa tilanteessa useiden aikuisten paikalla ollessa, miten valmiita jopa tuon ikäiset ovat lähtemään siihen mukaan ja miten pienien joukossa on jo silkkaa ilkeyttä.

Miksi olette laittaneet lapsellenne liian tavallisen nimen? Hän tulee aina olemaan "Pekka Kolari" tai "Ville Pes", jos kaimoja on ryhmässä monta.

Onko lapsesi aiheuttanut karanteeneja toisille? Vai mikä kiusaamisen syy on?

Millä se nimitteli?

Jonne? Pätkä? Paksu? Tukka? Dam-dam? Hulk? Idiootti?

Oman kokemukseni mukaan kiusaaminen ei lopu ikinä rakentavalla keskustelulla, niin aikuisten kuin lasten maailmassa.

Pitää olla vahvempi tavalla tai toisella. Tai hankkia vahva kaveri. Itse kävin paiskaamassa siskoni kiusaajan betoniseinään ja sanoin, että ensi kerralla tämä ei sitten jää tähän vaan tapahtuu paljon pahempaa. Olin ala-asteella tuolloin ja siis tyttö.

Kun hienopierut vinkui jotain, niin isoon ääneen totesin jotain henkilökohtaista ja hurjaa heistää "mitäs se sinun persereikää kaivaa jos jonottamalla pääsen karuselliin kolmatta kertaa" tms.

Työpaikalla kommunikoin sovitut asiat kirjalliset ja hankalille tyypeille jää aina luu käteen. Jos on joku nalkuttava tai työtä vieroksuva lusmuri, niin raportoin esimiehelle hiljaisuudessa vähän useammin, että mikä on minun tekemääni. "Mikko tarvii vielä vähän aikaa omaan osuuteensa, mutta laitan nyt jo silmäiltäväksi tämän mun kirjoittaman osuuden."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin lapsen vastaamaan kiusaajalle kysyen esimerkiksi "miksi käyttäydyt noin?". Silloin kiusaaja tajuaisi ehkä oman hölmöyden ja syyn siihen.

Mutta ei nyt missään nimessä käymään käsiksi tai solvaamaan takaisin, kuten täällä ehdotetaan!

Ei tuollainen toimi. Onko omasta kouluajastasi jo kauankin aikaa? Tuollainen järkevä puhe kiusaajille vain huvittaa niitä. Valitettava tosiasia on että kiusaaminen saadaan loppumaan vain niin että kiusaaja saa kovemmin takaisin.

Samaa mieltä siitä että "voisitko käyttäytyä paremmin" -taktiikka ei toimi, vaan kiusaaja taitaa uskoa vain nyrkkiä.

Tarkkailemme tilannetta muutaman kuukauden ajan lasta rohkaisten, ja jos homma ei muutu, täytyy harkita muita toimenpisteitä. Koulun alussa syntyvät roolit ovat valitettavan pysyviä, emmekä todella aio katsoa vain vieressä jos tässä koulussa on paha olla.

kerhon lopettaminen ei periaatteessa ole ongelma, koska minä teen etätyötä ja lapsi voi tulla kotiin heti koulupäivän päätyttyä. Kuitenkin kerho olisi mielestäni parempi, koska kotona kahdestaan töitä tekevän äidin kanssa voi aika käydä pitkäksi. Kerhossa saisi liikuntaa ja kavereita, parhaassa tapauksessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on liian arka? Sellaisia kiusataan ja on kiusattu aina.

Niin, että kiusatun syy kun kiusataan?

Syyttely jälkikäteen ei auta ketään, ei varsinkaan sitä kiusattua. Pitää opetella selviytymään tilanteista, se on ainoa keino. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Saan varmasti paljon alapeukkuja, kun sanoin näin, mutta tuon ikäisiin tehoaa parhaiten pikkupelottelu tai väkivalta. En tosin tarkoita mitään hakkaamista, vaan tiukkaa itsensä puolustelua tai vanhempaa sukulaista kuka ei säästele sanoissaan antaessaan pikkupiltille palautetta käytöksestään. Aion myös itse olla tälläinen sekopäämutsi jos saan lapsia joskus. Toisaalta annan myös oman lapseni kuulla kunniansa, jos saan tietää että kiusaa muita. 

Vierailija kirjoitti:

Olin niin huolissani, että tulin vakoilemaan koulun välituntia kävelykadulta josta näkyy koulun pihalle _puskien takaa_. Tunnen itseni vähän sekopääksi mutta haluan vaan nähdä, miten homma lähtee käytännössä sujumaan. Lapsellani näyttää oleva. vaikeuksia löytää valtavasta hälinästä leikkikaveria. En kyllä ihmettele, koko koulumaailma peruskoulun ajan suosii remuajia.

Ehkä se tästä vielä... Riittää kun löytyisi edes yksi samanhenkinen kaveri, välitunneille ja kerhoon. Emme haluaisi opettaa lyömään, mutta pakko kai opettaa puolustamaan itseään jos meno on kuin villissä lännessä 😡

ap

Kannattaa myös opettaa pallopelejä, futista ja korista esim. Niihin kuuluu, että pallo todella viedään vastustajalta.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmasti paljon alapeukkuja, kun sanoin näin, mutta tuon ikäisiin tehoaa parhaiten pikkupelottelu tai väkivalta. En tosin tarkoita mitään hakkaamista, vaan tiukkaa itsensä puolustelua tai vanhempaa sukulaista kuka ei säästele sanoissaan antaessaan pikkupiltille palautetta käytöksestään. Aion myös itse olla tälläinen sekopäämutsi jos saan lapsia joskus. Toisaalta annan myös oman lapseni kuulla kunniansa, jos saan tietää että kiusaa muita. 

Joo, hyvin voi unohtaa kaikenlaisen tunteiden sanoittamisen miten "Onnille tulee nyt tosi paha mieli kun puhut noin.". Sehän se tarkoitus onkin ja nostattaa Edviniä omassa hierarkiassaan ylöspäin, ja ei kun samanlainen käytös vaan jatkuu ja pahenee. Pitää näyttää heti alkuun kuka määrää, ja vanhempi on täysin itse vastuussa siitä miten antaa omaa lastaan kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin lapsen vastaamaan kiusaajalle kysyen esimerkiksi "miksi käyttäydyt noin?". Silloin kiusaaja tajuaisi ehkä oman hölmöyden ja syyn siihen.

Mutta ei nyt missään nimessä käymään käsiksi tai solvaamaan takaisin, kuten täällä ehdotetaan!

Ei tuollainen toimi. Onko omasta kouluajastasi jo kauankin aikaa? Tuollainen järkevä puhe kiusaajille vain huvittaa niitä. Valitettava tosiasia on että kiusaaminen saadaan loppumaan vain niin että kiusaaja saa kovemmin takaisin.

Samaa mieltä siitä että "voisitko käyttäytyä paremmin" -taktiikka ei toimi, vaan kiusaaja taitaa uskoa vain nyrkkiä.

Tarkkailemme tilannetta muutaman kuukauden ajan lasta rohkaisten, ja jos homma ei muutu, täytyy harkita muita toimenpisteitä. Koulun alussa syntyvät roolit ovat valitettavan pysyviä, emmekä todella aio katsoa vain vieressä jos tässä koulussa on paha olla.

kerhon lopettaminen ei periaatteessa ole ongelma, koska minä teen etätyötä ja lapsi voi tulla kotiin heti koulupäivän päätyttyä. Kuitenkin kerho olisi mielestäni parempi, koska kotona kahdestaan töitä tekevän äidin kanssa voi aika käydä pitkäksi. Kerhossa saisi liikuntaa ja kavereita, parhaassa tapauksessa.

ap

Miksi lapsi ei ole tutustunut alueen tai naapuruston lapsiin etukäteen? Jos ei ole ollut eskarissa, niin olisit voinut verkoistoitua ja hankkia lapselle kavereita jo ennakkoon.

Toki paljon johtuu kotioloista yms, mutta kyllähän se nyt vaan on niin, että osa ihmisistä on luonnostaan m*lkkuja, ihan lapsesta pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ja/tai psykopatia näkyvät jo pienissä lapsissa. Vaikka lapsia ei diagnosoida niin tuo on ihan tosiasia. Näistä kehkeytyy tulevaisuuden menestyjiä ja työpaikkakiusaajia.

Tämä on yksi syy miksi jätän lapset tekemättä. En kestäisi jos he kokevat samaa kuin minä lapsena. Omasta pahimmasta kiusaajasta tuli miljonääri.

Mun miehen psykokiusaaja päätyi vankilaan 20-vuotiaana ja omilta kouluajoiltani sellainen sadistinen, epäsosiaalinen tyttö kai nykyään narkkaa ja myy itseään. Lukiokaverini fyysisesti väkivaltainen kiusaaja kuoli tapaturmaisesti kännissä teininä. Kiusaajien vanhempien ei ainakaan kannata ilakoida ajatuksella, että kaikista kiusaajista tulee jotain menestyjiä. Veljeäni kiusattiin myös paljon peruskoulussa, ne oli siellä niitä "parempien perheiden" lapsia kun edellä mainitut enemmän "normiperheistä", btw... no ei niitäkään paremmat suhteet pelastaneet vaan parhaiten menestynyt on kahden lapsen isä, eri äidit ja molemmista eronnut. Että pillua sai ainakin kahdesti, mutta ei mitään muuta menestystä näköpiirissä.

Tsemppiä ap! Oma lapseni joutui myös lievän kiusaamisen kohteeksi ekalla koulussa ja iltapäiväkerhossa. Itse puutuin jokaiseen tietooni tulleeseen tapaukseen, joko menemällä keskustelemaan suoraan kiusaajan kanssa tai vanhempien/open/ohjaajan kautta. Meillä tämä auttoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan avuttomuuden tunteen. Oma 4-vuotiaani aloitti keväällä innokkaana nappulajalkapallon saman ikäisten ohjatussa porukassa. Heti ensimmäisessä nimenhuudossa vieras lapsi alkoi lällätellå ikävästi lapsen sukunimeä. Kaikki muut huudettiin etunimellä, mutta lapseni nimisiä sattui olemaan kaksi ja lapsi oli kahdesta samannimisestä ensimmäinen, joten hän oli eka, jonka kohdalla sanottiinkin etunimi + sukunimi. Sukunimi on ihan tavallinen suomalainen, mutta ei nen-päätteinen. Tuo meille ihan tuntematon 4-5-vuotias toisti nimen ivallisesti ja alkoi nauraa, ja ympärillä useampi lapsi yhtyi lällättelyyn. Ihan ihme tilanne! Valmentaja ei tätä huomanut tai ainakaan puuttunut (lapsia oli paljon), ja minulle jäi vain tosi ahdistunut olo siitä, miten helposti tuollainen tilanne tapahtuu jopa hallitussa tilanteessa useiden aikuisten paikalla ollessa, miten valmiita jopa tuon ikäiset ovat lähtemään siihen mukaan ja miten pienien joukossa on jo silkkaa ilkeyttä.

Miksi olette laittaneet lapsellenne liian tavallisen nimen? Hän tulee aina olemaan "Pekka Kolari" tai "Ville Pes", jos kaimoja on ryhmässä monta.

Kiusaamiselle löytyy aina jokin syy, naurettavaa etsiä syytä nimestä. sitä paitsi lapsen nimeä miettiessä ei voi aina tietoo mikä nimi tulee sinä vuonna olemaan muodissa. Omalla luokallani oli 80-luvun lopussa viisi Johannaa, lapsen luokalla nyt neljä Miloa (joista 3/4 väkivaltaisia pikku huligaaneja).