Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko epäonnistuneiden laihduttajien juuriongelma resilienssin puute?
11.08.2021 |
Tämä ei ole ilkkumisketju ”läskeille” vaan pohdintaa siitä että pitäisikö laihduttamisessa keskittyä henkisiin voimavaroihin ja tukea niissä.
Olen itse pari kertaa vaikean raskauden myötä lihonut 25kg ja laihduttanut sitten ne pois, sillä kestän hyvin näläntunnetta, kurjaa oloa, heikotusta, ja vaivannäköä eli jaksan vesisateessa juosta sen 40km viikossa vaikka moni jäisi kotiin kylkeä kääntämään.
Tämä ei ole mikään sankariteko, vaan kun tämä on synnynnäinen ominaisuus. Tämä kulkee meillä suvussa, relienssi on korkea ja vastoinkäymiset kestetään.
Kaikilla ei ole sama, ja siksi samanlainen laihdutus ei toimi kaikille. Hyvä ystäväni on yrittänyt 10v sisään varmaan 20 eri laihdutuskuuria ja mikään niistä ei onnistu. Ei vaan kestä heikkoa oloa tai nälkää. On aivan ihana ja ahkera ihminen eli ei ole mikään laiska sohvaperuna.
Miten voi ”oppia” resilienssiä? Voisiko joku sellainen brainwave-terapia auttaa jossa opitaan uusia ajatusmalleja ja uusia asenteita? (Tuo ei ole siis tavallista psykoterapiaa vaan neuroplasrisuutta).
Tän takia ylipäätään toisen neuvominen laihduttamisessa ei auta yhtään koska ihmisillä on eri lähtökohdat, eri asenteet, ajatukset, uskomukset ja juuri tuo sietokynnys.
Tämä on siis ajatuspohdintaa siitä että miten voisi ylipainoisia auttaa. Kannattaisiko siis saarnan ja luennon sijaan auttaa ajatteluprosessin kanssa? Tai kaloritaulukoiden jakamisen sijaan tukea resilienssin kehitystä?
Tiedän jo etukäteen että ääneen pohdinta aavella ei oikein toimi sillä kohta sata ammattikiusaajaa tulee ja haukkuu ap:n. Mutta silläkin uhalla yritän ja toivon että saisin ketjuun POHDINTAA. Siis pohdintaa, ei haukuntaa.
Mitä sinä olet mieltä? Mikä ratkaisee sen että jollekin tuo on helppoa ja jollekin ei? Olen melko varma että tiedon puutteesta ei ole kyse sillä jokainen lihava tietää kyllä miten pitäisi syödä ja laihduttaa.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän se. Laihduttaakseen edes 5kg joutuu kestämään vuosikausia jatkuvaa nälkää, väsymystä ja heikotusta. Samalla kun hoitaa työnsä ja liikunnan. Siis ihan oikeaa liikuntaa, jossa tunnin lenkki tarkoittaa sitä että mennään tunti reippaasti juoksemalla, eikä laahusteta älypuhelin kourassa ja lasketa siihen tuntiin 20min ajomatkoja.
Harva "normaali" sellaista jaksaa kuin sen pari päivää.
Tämä. Kuntoilin todella tavoitteellisesti 40+, kärsin pitkiä aikoja nälkää saadakseni painoa alas enkä koskaan päässyt edes bmi 23 vaivanpalkaksi. Jos olin pari viikkoa flunssassa ja toipilaana tai muuten esim työpaineiden takia en jaksanut kituuttamista, vaivalla laihdutetut muutamat kilot tuli takas sormia napsauttamalla.
Miksi yritit päästä alemmas? Jokaisella meillä on oma biologinen painomme jossa kropallamme on hyvä olla. Se voi olla BMI 18 tai se voi olla BMI 27. Yleensä se asettuu 18-25 väliin. Ei ole mitään tarvetta lähteä oman vartalonsa kokoa muuttamaan.
No oishan se ihanaa edes kerran elämässä olla oikeasti laiha! Esim bmi 16-18
-eri-Miksi? Minä haluan ainakin olla terve, kykenevä ja onnellinen.
Koska maailma olisi avoin jos olisin bmi 18.
Mutta nyt ollut vuosia bmi 39,
sadoista laihdutus yrityksistä huolimatta. Pysyn parhaani mukaan 4 seinän sisällä (kiitos Jumalalle kor onasta!!) ja yrintän laihduttaa
Sama-Millä tavalla se maailma olisi avoin, jos bmi olisi 18?
Oletko koskaan painanut tuon verran? Oliko maailma avoimempi? Nimittäin epäilen!
Uskaltaisi elää. Poistua kotoa milloin vain. Ei tarvitsisi suunnitella reittejä tai tai kellon aikoja. Voisi hakea opiskelemaan ja ihmiset ottaisi tosissaan minut. Saisi hyvän miehen, koska olisi laiha. Siksi.
- Voit uskaltaa elää vaikka BMI:si on 39. Voit myös olla uskaltamatta vaikka BMI olisi 18, se matala BMI ei automaattisesti takaa uskallusa eikä parempaa itsetuntoa
- Voit poistua kotoa milloin vain oli BMI:si mikä vain. Miksi korkea BMI mielestäsi pakottaa sinut suunnittelemaan reittejä tai kellonaikoja?
- MIten korkea BMI estää hakemasta opiskelemaan? Minnekään opinahjoon se BMI ei ole sisäänpääsykriteeri
- Ihmiset ei ota mitenkään automaattisesti tosissaan laihoja ihmisiä
- Myöskään "hyvä mies" ei tupsahda eteesi vain sillä että BMI:si on 18.
Voit elää nyt ja tässä., juuri sellaisena kuin olet. Se voi jopa auttaa sinua tiputtamaan BMI:täsi kunhan päästät tuosta pakkomielteestäsi irti. Paino ei ole syynä kaikkiin ongelmiisi.
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus ei onnistu, koska ihmisten on vaikea ylläpitää motivaatiota siihen. Väittäisin ylipainoisten olevan muita useammin impulssiherkkiä, hetken mielihyvä voittaa pitkän aikavälin hyödyn. Jokainen löytyy jos on riittävästi tahtoa, mutta tahtoa ei ole. Se että "tahtoo tahtoa" ei riitä, valitettavasti.
Siis jokainen laihtuu kyllä jos tahtoa on.
Näläntunne on jännä juttu. Senhän aiheuttaa yksi pieni hormoni tai entsyymi, en nyt muista kumpi mutta sillä on nimikin. Sen tehtävä on oikeastaan vain muistuttaa aina välillä että muistaa syödä. Se menee ohi itsekseen vaikkei söisikään. Nykyihminen jotenkin kuvittelee että jos on näläntunne niin on jo ihan äärimmäinen tilanne ja pitää äkkiä saada ruokaa. Ei, se on vain muistutus ja sitä pitää oppia sietämään jos meinaa oikeasti laihtua.
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän, että motivaation puute on juurisyy. Jos ihminen jotain haluaa, niin sem tekee. He eivät vain halua tarpeeksi. Motivaatio on ehkä vain ulkoista, mutta ei tule sisältä päin.
Oon tästä samaa mieltä. Mun "unpopular opinion." Olen sen todennut myös itseni kohdalla; Kun se sisäinen sisuuntuminen tapahtuu, päätäni ei käännä enää mikään. Ajatuksiini ei edes mahdu "mitä jos ei sittenkään..". Minä vain teen. Olen hyvin ylpeä tästä ominaisuudesta.
Jos halu laihtua on vain että näyttäisi hyvältä, ei se ole riittävä. Pitää haluta keholle parasta, kohdella sitä arvokkaana temppelinä. Nähdä se upeana koneistona jota tulee huoltaa parhaalla mahdollisella tavalla. Mielen hyvinvointia unohtamatta. Syyt pitää löytää syvältä sisimmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistuneiden laihduttajien juurisyy on mitokondrioiden dysfunktio. Mutta voithan syyttää siitä luonteenpiirteitä jos se tekee itsellesi paremman olon.
Miten tämä korjataan?
Puhumalla suomea. Ammatti/sivistyssanoilla päteminen ei sovi vauva-palstalle.
Aivan tavallinen sana, sitä kuulee koko ajan.
Mitokondrioiden dysfunktion luin tänään ensimmäisen kerran, missään keskustelussa en ole ikinä kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla lihottavat herkut ovat ainoa iloa ja mielihyvää tuova asia elämässä. Katson sarjoja tai elokuvia tai luen, ja samalla syön jotain hyvää. Ajatus siitä, että herkuista pitäisi luopua, on kestämätön. En vain keksi, mikä voisi korvata herkut elämässäni. Ihan turha ehdotella mitään harrastuksia tai muuta. En saa mitään mielihyvää liikunnasta tai jostain neulomisesta tai muusta puuhailusta. Elämänhalu laskee pelkästä ajatuksesta, etten enää voisi syödä mitään hyvää.
Sama tunne. Aamulla herätessä miettii, mitä ihanaa voi tänään syödä.
N 100kgNiin siis se et ole sinä, joka niitä herkkuja mietit vaan candida albicans, joka tarvitsee niitä herkkuja elääkseen ja lisääntyäkseen ja kommunkoi suolistosi ja aivojesi välisellä kytköksellä. Kun saat kannan aisoihin ja siihen mittakaavaan, jossa sen kuuluu olla, mieliteot katoavat samalla.
Tämä on varmaan yksi tekijä ja allekirjoitan laihduttajana tämän. Suklaansyönti muuttui vastenmieliseksi kun candida ei enää käskytä ;)
Mutta ei tämä ainoa syy ole vaan siinä on montaa muutakin tekijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Ei laihduttajan tarvitse sietää kurjuutta. Tarvitsee vain jättää toteuttamatta herkutteluhalua ja siirtyä mukavuusalueelta liikkumaan entistä enemmän, syömisen sijasta.
Kaikki herkutteluhalu ei suinkaan ole samanlaista. Ennen kuin sain suolistohormonia, herkutteluhaluni ei ollut mikään halu. Se oli kaikenkalvava pakko. Se oli se joka sai taivaltamaan 3km 24h kauppaan keskitalvella lumipyrysssä hakemaan karkkeja yöllä. Nyt herkutteluhaluni on juuri halua, tekisi mieli vähän jotain hyvää, mutta voin aidosti valita olla syömättä sitä. Aiemmin en olisi kyennyt. En ole kasvattanut tässä välissä mitään resilienssiä tai selkärankaa.
Nro 20
Uskon tähän täysin. Itse aina normaalipainossa pysyneenäkin olen kokenut niin valtavia ruokahalun muutoksia esimerkiksi kuukautiskiertoon liittyen, että jos aina tuntisin sitä alkukierron kaikenkattavaa syömishimoa, en mitenkään pystyisi pitämään itseäni tämän kokoisena. Välillä kuitenkin näläntunne ja ruokahalu katoavat lähes täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistuneiden laihduttajien juurisyy on mitokondrioiden dysfunktio. Mutta voithan syyttää siitä luonteenpiirteitä jos se tekee itsellesi paremman olon.
Miten tämä korjataan?
Puhumalla suomea. Ammatti/sivistyssanoilla päteminen ei sovi vauva-palstalle.
Aivan tavallinen sana, sitä kuulee koko ajan.
Mitokondrioiden dysfunktion luin tänään ensimmäisen kerran, missään keskustelussa en ole ikinä kuullut.
Siitä ei paljoa puhuta. Se on sitä aineenvaihduntaa. Yleensä luullaan että aineenvaihdunta tarkoittaa sitä miten tiuhaan paskoo. Ei se sitä ole, vaan sitä miten solut käyttää energiaa, ja se solujen mitokondrio säätelee sitä. Ravintoaineet menee soluun, solu käyttää energiaa, ja poistaa hengityksen kautta hiilidioksidina ylijäämää. Kun laihdutat, läski sulaa hiilidioksidina eli hengityksessä ulos. Ei siis paskomalla.
Mitokondriot menee helposti ”rikki” ja vaikeaa on korjata. Esim itsellä liikunta ei auta mitään, olen aina ollut himourheilija ja urheilen 7-10h viikossa. Silti on paljon ylipainoa. Syön terveellisesti ja en herkuttele. Silti olen tukeva.
Mulla pahin aiheuttaja on stressi sekä unettomuus ja nämä sotkevat sen mitokondrion energian oton ja energian vapauttamisen systeemin täysin. Vain stressittömänä voin laihtua ja vaikka nyt (stressaava elämäntilanne) urheilen paljon ja vahdin syömisiä niin paino ei liikahdakaan.
Tästä pitäisi puhua enemmän.
Aloitetaan liian tiukka dieetti, kielletään kaikki ja rajoitetaan liikaa. On aivan liian suuret odotukset, halutaan nopeita tuloksia ja vertaillaan omaa kroppaa toisten vartaloihin. Ajatellaan että kahdessa kuukaudessa ollaan fitnessmalleja. Ei ole hajuakaan kaloreista. Yritetään liikunnalla laihduttaa. Tuossa nyt muutama syy epäonnistumisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku yhteinen tekijä on pakko olla olemassa, luhavuus on niin laajan joukon ongelma. Aina selitetään että ne on ne lisäaineet, sähköinen säteily, kemikaalit, kaikki ynpäristöstä johtuva.
En usko tuohon. Mun mielestä se on helvetillinen stressi. Yhteiskunta on muuttunut ihan hulluksi. Verrattuna vaikka kasariin: meno oli leppoisaa, lihavia ei ollut kun ihan margninaalisesti. Nyt on hirveä stressi, paine, some-ahdistus, ja 65% kansasta ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistuneiden laihduttajien juurisyy on mitokondrioiden dysfunktio. Mutta voithan syyttää siitä luonteenpiirteitä jos se tekee itsellesi paremman olon.
Miten tämä korjataan?
Puhumalla suomea. Ammatti/sivistyssanoilla päteminen ei sovi vauva-palstalle.
Aivan tavallinen sana, sitä kuulee koko ajan.
Mitokondrioiden dysfunktion luin tänään ensimmäisen kerran, missään keskustelussa en ole ikinä kuullut.
Mitokondrio on mitokondrio, dysfunktion toki itse olisin muotoillut kansanomaisemmin toimimattomuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan liian tiukka dieetti, kielletään kaikki ja rajoitetaan liikaa. On aivan liian suuret odotukset, halutaan nopeita tuloksia ja vertaillaan omaa kroppaa toisten vartaloihin. Ajatellaan että kahdessa kuukaudessa ollaan fitnessmalleja. Ei ole hajuakaan kaloreista. Yritetään liikunnalla laihduttaa. Tuossa nyt muutama syy epäonnistumisiin.
Epärealismi on tosiaan totta. Jos on vaikka bmi 46 ja liikaa painoa esim 60kg niin sen pudottamisessa menee VUOSIA! Ei mitään muutamaa viikkoa tai kuukautta. Olen itse laihiksella nyt vuoden loppuun ja liikaa on 15kg, ja tämä tuntuu jo suurelta urakalta ja aika raskaalta kun pitää niin pitkään kestää kurjaa olotilaa.
Jos sitä pudotettavaa olisi vaikka 60kg niin… en kyllä jaksaisi edes aloittaa. Antaisin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistuneiden laihduttajien juurisyy on mitokondrioiden dysfunktio. Mutta voithan syyttää siitä luonteenpiirteitä jos se tekee itsellesi paremman olon.
Miten tämä korjataan?
Puhumalla suomea. Ammatti/sivistyssanoilla päteminen ei sovi vauva-palstalle.
Aivan tavallinen sana, sitä kuulee koko ajan.
Mitokondrioiden dysfunktion luin tänään ensimmäisen kerran, missään keskustelussa en ole ikinä kuullut.
Piti sanoa että resilienssi on tavallinen sana. Dysfunktionkin ymmärrän, mitokondrioista kai tuli jo selitys.
Itsellä ennen kaikkea voin syönti lihottaa, siis jos käytän sitä tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla lihottavat herkut ovat ainoa iloa ja mielihyvää tuova asia elämässä. Katson sarjoja tai elokuvia tai luen, ja samalla syön jotain hyvää. Ajatus siitä, että herkuista pitäisi luopua, on kestämätön. En vain keksi, mikä voisi korvata herkut elämässäni. Ihan turha ehdotella mitään harrastuksia tai muuta. En saa mitään mielihyvää liikunnasta tai jostain neulomisesta tai muusta puuhailusta. Elämänhalu laskee pelkästä ajatuksesta, etten enää voisi syödä mitään hyvää.
Minua kyllä auttaa se, että hemmottelen itseäni muillakin aistinautinnoilla kuin ruualla. Siis painotan nautinnoilla, ei mitään liikuntaa tai ryhmäharrastuksia. Käyn ihanissa hieronnoissa joissa käytetään hyväntuoksuisia öljyjä ja soitetaan kaunista musiikkia, päähieronnassa, kylpylöissä jne. Ei niissä tietenkään jatkuvasti voi ravata, kun ovat kalliita, mutta siksi hierommekin toisiamme säännöllisesti myös puolisoni kanssa. Vaikkei auttaisikaan kaikkia painonhallinnassa, tuo silti lisää nautintoa elämään, suosittelen!
Liikunnalla laihduttaminen on tosiaan aivan turhaa, itsekin raivo-urheilemalla olen yrittänyt laihduttaa pitkään ja tuloksetta. Vasta kun joka suupala laskettiin kaloritaulukkoon ja kalorit pysyi rajan alla, alkoi tapahtua. Olisin saanut loppuelämäni urheilla 15h liikuntaa viikossa laihtumatta yhtään.
Vanha kunnon kalorien laskenta on pois muodista nykyään. Kaikenlaista kokeilleena sanoisin että se on silti paras ja tehokkain tapa. Jos löytyy sitä resilienssiä noudattaa kalorirajaa.
Tässä artikkeli mitokondrioiden vaikutuksesta painonhallintaan ja laihdutukseen:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus ei onnistu, koska ihmisten on vaikea ylläpitää motivaatiota siihen. Väittäisin ylipainoisten olevan muita useammin impulssiherkkiä, hetken mielihyvä voittaa pitkän aikavälin hyödyn. Jokainen löytyy jos on riittävästi tahtoa, mutta tahtoa ei ole. Se että "tahtoo tahtoa" ei riitä, valitettavasti.
Siis jokainen laihtuu kyllä jos tahtoa on.
Millä tavalla se tahto löytyi esim minulle joka laihtui vasta saatuaan suolistohormonia pistoksina? Tahtoako siinä piikitettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus ei onnistu, koska ihmisten on vaikea ylläpitää motivaatiota siihen. Väittäisin ylipainoisten olevan muita useammin impulssiherkkiä, hetken mielihyvä voittaa pitkän aikavälin hyödyn. Jokainen löytyy jos on riittävästi tahtoa, mutta tahtoa ei ole. Se että "tahtoo tahtoa" ei riitä, valitettavasti.
Siis jokainen laihtuu kyllä jos tahtoa on.
Millä tavalla se tahto löytyi esim minulle joka laihtui vasta saatuaan suolistohormonia pistoksina? Tahtoako siinä piikitettiin?
Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Mikä lääkäri tuollaista ehdotti? Tutkittiinko suolistosi bakteerikantaa ensin jollain tavalla?
Alue: Aihe vapaa
Laihdutus ei onnistu, koska ihmisten on vaikea ylläpitää motivaatiota siihen. Väittäisin ylipainoisten olevan muita useammin impulssiherkkiä, hetken mielihyvä voittaa pitkän aikavälin hyödyn. Jokainen löytyy jos on riittävästi tahtoa, mutta tahtoa ei ole. Se että "tahtoo tahtoa" ei riitä, valitettavasti.