PIHTARI! Sallitko kumppanillesi syrjähypyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Oliko myös miehellä paljon muita naisia?

Ensin sanon, ettei itsellänikään ollut lukuisia miehiä vaan kerralla yksi aktiivinen kumppani.

Mies kävi muutamilla treffeillä ja tapaili yhtä naista, jonka kanssa harrasti myös seksiä. Se tuntui kuulemma osin väkinäiseltä ja lopulta surkealta. Heillä ei kai synkannut muukaan kuin seksi niin hyvin. Jos meillä olisi tullut ero ei kuulemma olisi jatkanut naisen tapailua.

Tulipa nyt vastattua tähän ketjuun aiheesta vaikken muuten noita juttuja hirveästi muistele. Olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse riutua puutteessa parisuhteessa enää vaan meillä menee huikean hyvin. En pahimpaan aikaan olisi uskonut kuinka ongelmattomasti MIEHENI lähestyy nyt tuosta vaan ja kuinka hauskaa meilläkin nyt on, ei inhoa ja katkeruutta. Olisi surullista jos sama seksittömyys hiertäisi siten kun se ei ollut molemmille ok. Jos toiseen ei halua tai kykene ollenkaan koskemaan edes hellyydenosoituksena niin kyllähän suhde on vaikeassa pisteessä. Tuskin kumpikaan elää elämänsä parasta aikaa mielestään lämpöisessä suhteessa vaan on tilanteessa muusta syystä, melkein pakosta. Kyllä sitä asiaa kannattaa ryhtyä ratkaisemaan yhdessä tai yksinkin koska muuten se sairastuttaa ja passivoi molemmat.

Vierailija kirjoitti:

En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.

Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.

Seksin vien seksin tuon, ihan jokaisen haluttoman luo. T. Panomies Pate

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Oliko myös miehellä paljon muita naisia?

Ensin sanon, ettei itsellänikään ollut lukuisia miehiä vaan kerralla yksi aktiivinen kumppani.

Mies kävi muutamilla treffeillä ja tapaili yhtä naista, jonka kanssa harrasti myös seksiä. Se tuntui kuulemma osin väkinäiseltä ja lopulta surkealta. Heillä ei kai synkannut muukaan kuin seksi niin hyvin. Jos meillä olisi tullut ero ei kuulemma olisi jatkanut naisen tapailua.

Tulipa nyt vastattua tähän ketjuun aiheesta vaikken muuten noita juttuja hirveästi muistele. Olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse riutua puutteessa parisuhteessa enää vaan meillä menee huikean hyvin. En pahimpaan aikaan olisi uskonut kuinka ongelmattomasti MIEHENI lähestyy nyt tuosta vaan ja kuinka hauskaa meilläkin nyt on, ei inhoa ja katkeruutta. Olisi surullista jos sama seksittömyys hiertäisi siten kun se ei ollut molemmille ok. Jos toiseen ei halua tai kykene ollenkaan koskemaan edes hellyydenosoituksena niin kyllähän suhde on vaikeassa pisteessä. Tuskin kumpikaan elää elämänsä parasta aikaa mielestään lämpöisessä suhteessa vaan on tilanteessa muusta syystä, melkein pakosta. Kyllä sitä asiaa kannattaa ryhtyä ratkaisemaan yhdessä tai yksinkin koska muuten se sairastuttaa ja passivoi molemmat.

Oliko se nainen surkea, vai oma vaimo hyvä? Tämän takia haluaisin vaimoni kokeilevan vierasta, koska itse olen salaa käynyt vieraissa ja kokeillut hyvinkin montaa naista, mutta jostain syystä, vaikka olis kuinka hyvännäköinen tai haluttava nainen niin heistä kenenkään kanssa ei ole tuntunut yhtä hyvältä kuin oman vaimon. Sanoinkin vaimolle että me ei tarvita ketään muita, kunhan hän piristyy vähän.

Tämå(kin) ketju todistaa, että ihmisellä on ilmiömäinen kyky toimia itsekkäästi kokematta olevansa lainkaan itsekäs. Mitä siitä, jos toinen kärsii? Miminäminä, kyllä minulta aina selitys löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pihtari, mutta eroaisin tietenkin jos pettämään ryhdytään.

Vaikka pettämisen syy olisi oma pihtaamisesi? Omituinen ja itsekäs ajattelutapa.

On jopa hupaisaa kuinka te pettäjät aina löydätte väkisinkin syyn ja perustelun pettämiselle. Sellaista ei ole! Jos toisen "pihtaaminen" ottaa koville, asiasta keskustellaan ja voit vaikka ehdottaa, että saat käydä purkamassa paineesi muualla. Jos suostuu, se ei ole pettämistä. Jos ei suostu, joudut harkitsemaan kuinka tärkeää jatkuva nus*iminen sinulle on, ja jos niin tärkeää ettet ole suhteessa onnellinen, lähdet suhteesta. Näin saat mitä haluat ja vältyt saamasta pettäjän leiman. 👍🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Oliko myös miehellä paljon muita naisia?

Ensin sanon, ettei itsellänikään ollut lukuisia miehiä vaan kerralla yksi aktiivinen kumppani.

Mies kävi muutamilla treffeillä ja tapaili yhtä naista, jonka kanssa harrasti myös seksiä. Se tuntui kuulemma osin väkinäiseltä ja lopulta surkealta. Heillä ei kai synkannut muukaan kuin seksi niin hyvin. Jos meillä olisi tullut ero ei kuulemma olisi jatkanut naisen tapailua.

Tulipa nyt vastattua tähän ketjuun aiheesta vaikken muuten noita juttuja hirveästi muistele. Olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse riutua puutteessa parisuhteessa enää vaan meillä menee huikean hyvin. En pahimpaan aikaan olisi uskonut kuinka ongelmattomasti MIEHENI lähestyy nyt tuosta vaan ja kuinka hauskaa meilläkin nyt on, ei inhoa ja katkeruutta. Olisi surullista jos sama seksittömyys hiertäisi siten kun se ei ollut molemmille ok. Jos toiseen ei halua tai kykene ollenkaan koskemaan edes hellyydenosoituksena niin kyllähän suhde on vaikeassa pisteessä. Tuskin kumpikaan elää elämänsä parasta aikaa mielestään lämpöisessä suhteessa vaan on tilanteessa muusta syystä, melkein pakosta. Kyllä sitä asiaa kannattaa ryhtyä ratkaisemaan yhdessä tai yksinkin koska muuten se sairastuttaa ja passivoi molemmat.

Oliko se nainen surkea, vai oma vaimo hyvä? Tämän takia haluaisin vaimoni kokeilevan vierasta, koska itse olen salaa käynyt vieraissa ja kokeillut hyvinkin montaa naista, mutta jostain syystä, vaikka olis kuinka hyvännäköinen tai haluttava nainen niin heistä kenenkään kanssa ei ole tuntunut yhtä hyvältä kuin oman vaimon. Sanoinkin vaimolle että me ei tarvita ketään muita, kunhan hän piristyy vähän.

Mielestäsi vaimon pitäisi ilmeisesti vain päättää "piristyä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Oliko myös miehellä paljon muita naisia?

Ensin sanon, ettei itsellänikään ollut lukuisia miehiä vaan kerralla yksi aktiivinen kumppani.

Mies kävi muutamilla treffeillä ja tapaili yhtä naista, jonka kanssa harrasti myös seksiä. Se tuntui kuulemma osin väkinäiseltä ja lopulta surkealta. Heillä ei kai synkannut muukaan kuin seksi niin hyvin. Jos meillä olisi tullut ero ei kuulemma olisi jatkanut naisen tapailua.

Tulipa nyt vastattua tähän ketjuun aiheesta vaikken muuten noita juttuja hirveästi muistele. Olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse riutua puutteessa parisuhteessa enää vaan meillä menee huikean hyvin. En pahimpaan aikaan olisi uskonut kuinka ongelmattomasti MIEHENI lähestyy nyt tuosta vaan ja kuinka hauskaa meilläkin nyt on, ei inhoa ja katkeruutta. Olisi surullista jos sama seksittömyys hiertäisi siten kun se ei ollut molemmille ok. Jos toiseen ei halua tai kykene ollenkaan koskemaan edes hellyydenosoituksena niin kyllähän suhde on vaikeassa pisteessä. Tuskin kumpikaan elää elämänsä parasta aikaa mielestään lämpöisessä suhteessa vaan on tilanteessa muusta syystä, melkein pakosta. Kyllä sitä asiaa kannattaa ryhtyä ratkaisemaan yhdessä tai yksinkin koska muuten se sairastuttaa ja passivoi molemmat.

Oliko se nainen surkea, vai oma vaimo hyvä? Tämän takia haluaisin vaimoni kokeilevan vierasta, koska itse olen salaa käynyt vieraissa ja kokeillut hyvinkin montaa naista, mutta jostain syystä, vaikka olis kuinka hyvännäköinen tai haluttava nainen niin heistä kenenkään kanssa ei ole tuntunut yhtä hyvältä kuin oman vaimon. Sanoinkin vaimolle että me ei tarvita ketään muita, kunhan hän piristyy vähän.

Sehän on selviö, että vakituisessa suhteessa seksi on parempaa, myös tutkitusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pihtari, mutta eroaisin tietenkin jos pettämään ryhdytään.

Vaikka pettämisen syy olisi oma pihtaamisesi? Omituinen ja itsekäs ajattelutapa.

On jopa hupaisaa kuinka te pettäjät aina löydätte väkisinkin syyn ja perustelun pettämiselle. Sellaista ei ole! Jos toisen "pihtaaminen" ottaa koville, asiasta keskustellaan ja voit vaikka ehdottaa, että saat käydä purkamassa paineesi muualla. Jos suostuu, se ei ole pettämistä. Jos ei suostu, joudut harkitsemaan kuinka tärkeää jatkuva nus*iminen sinulle on, ja jos niin tärkeää ettet ole suhteessa onnellinen, lähdet suhteesta. Näin saat mitä haluat ja vältyt saamasta pettäjän leiman. 👍🏼

Aloituksessa ei puhuttu pettämisestä, vaan vieraissa käynnistä. Sinulla on puurot ja vellit iloisesti sekaisin, niin kuin monogamiaan lapsenomaisen tunnepitoisesti suhtautuvilla tuppaa olemaankin.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vähän kuvailla miten teidän arki menee? Voi olla monesti selitys siihen että toisen läheisyys ei enää kiinnosta.

Seksiterapeutilla voi käydä myös yksin, sekin voi auttaa selvittämään asiaa, jos puoliso ei halua keskustella.

Omalla kohdalla pettymystä ja vihaa aiheuttaa puolison jatkuva aggressiivisuus, negatiivisuus, täydellinen kykenemättömyys ottaa palautetta vastaan, minulle automaattisesti jäävät kotityöt, laskujen maksaminen, vastuu lemmikistä.

Tuntuu kuin olisin rahapuu, kotiapulainen, aggressioiden purkukohde, hajuton, mauton, omia tunteita omaamaton seinätapetti, jolla on vain välinearvo. Jos yritän kertoa omista tunteistani niin joko niitä dissataan tai sitten otetaan hirveät raivarit. Ja huuto jatkuu niin kauan että alan itkeä. Siihen se "keskustelu" sitten loppuukin. Ja jos pidän puoleeni, niin olen muuttunut NIIN paljon. Pitäisi olla se lattiamatto myös seksin kanssa, mutta siihen olen vetänyt rajan.

Kaiken yllämainitun jälkeen ei ole kyllä kovin seksikäs ja haluttu olo. Lähinnä lytistetty ja hyväksikäytetty.

Mies ei suostu terapiaan, kun "ne terapeutit on kuitenkin sun puolella".

Miksi tuntuu siltä liian usein että näiden takana on nainen ja yleistys siitä että aina on mies joka ei tee mitään. Mutta mitäpäs jos mies tekeekin puolet ja siltikin tilanne on aivan sama? Kysyin vaimoltani suoraan että onko hän miettinyt tai huomaako hän osuuttani, jos jäisinkin vain sohvalle makaamaan. Oli miettinyt, mutta jäi olo, ettei sillä ole kuitenkaan mitään merkitystä seksiin teenkö tänään ruoat tai siivoanko. Kuitenkaan sitä seksiä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt 3kk sitten ja seksuaalisuus muuttui ja katosi niin pahasti, että voisin olla kokonaan ilman yhdyntää. Muu läheisyys on ok.

Miehelle olen sanonut että hän saa käydä vieraissa. Kerran on käynyt ja myös viestiä laittaa naisille. Tämä mulla tiedossa ja ok koska aiemmin olin tosi seksuaalinen ja seksiä oli joka päivä. En halua viedä mieheltä sitä pois vaikka itse en seksiin nyt pysty.

Eli kakaran takia heitit käytännössä koko parisuhteesi menemään. Siihenhän tuo johtaa, sillä kohta miehesi lähtee kokonaan toisen naisen matkaan. Kannattiko?

Vierailija kirjoitti:

Päädyimme "pihtaamiseni" takia seksuaaliterapeutille. Kävi juuri niin kuin arvasin ja pelkäsin: mieheni puheenlahjojen ja manipulointitaitojen ansiosta hän sai jallitettua terapeutin sympatiat puolelleen. Sama kuvio toistui myöhemmin avioerossa, kun jouduin taistelemaan lasten huoltajuudesta. Kovasti olisin toivonut, ettei lapsia käytetä pelinappuloina erossa, mutta mieheni tiesi täsmälleen, mitä naruja vetää ja sai lopulta kaikki oikeuslaitosta myöten puolelleen.

Ja mistä syystä alun alkaen kieltäydyit seksistä miehesi kanssa?

Minusta pihtaaminen ON lupa käydä vieraissa. Jos on kerran irtisanottu yhteinen seksuaalielämä, niin samalla on menetetty sanavalta sen toiseen seksuaalisuuteen. Jos kuvainnollisesti lähtee aviosängystä, niin voi olla ihan varma että siihen tulee joku muu, luvan kanssa tai ilman. Muun olettaminen on lähinnä naurettavaa.

Jouduin omassa suhteessani siihen pattitilanteeseen, että minä en halunnut seksiä ennen kuin sain hellyyttä ja läheisyyttä arjessa. Sellaista kosketusta ja kauniita kunnioittavia sanoja, jotka saisivat minut tuntemaan itseni haluttavaksi ja rakastetuksi. Mieheni puolestaan näki asian niin, että halit on sitten palkkio seksin jälkeen, eikä hän kaivannut läheisyyttä arjessa. Joskus suostuin seksiin, kun kuvittelin että sillä ne läheisyysongelmat sitten korjataan. No eipä korjaantunut, vaan jokaisen seksikerran jälkeen oli entistä arvottomampi ja surkeampi olo. Lopulta kumpikaan ei ollut valmis joustamaan, eli minä en halunnut seksiä ennen haleja eikä mies halunnut haleja ennen kuin oli saanut seksiä, joten olimme pari vuotta kokonaan ilman seksiä ja haleja. Emme ole enää yhdessä. 

Nykyisen mieheni kanssa arki on täynnä läheisyyttä, pusuja, haleja, kosketusta, kainalossa olemista ja kehuja ja kauniisti puhumista. Ei varmaan ole yllättävää, että seksiä meillä on melkein joka päivä. 

Aiemmassa suhteessa seksittömyys johtui siis erilaisista tarpeista, ei suinkaan kummankaan haluttomuudesta. En olisi hyväksynyt sitä, että ex-mies olisi hakenut seksiä muualta. Se olisi rikkonut minua entistä enemmän. 

En osaa ottaa kantaa tilanteeseen, jossa haluttomuus johtuu esimerkiksi sairaudesta tai lääkityksestä. En sellaisessa tilanteessa ole koskaan ollut. En kyllä usko, että voisin mitenkään rakastaa miestä, joka harrastaa seksiä toisen kanssa parisuhteessa ollessaan. Olen liian omistuksenhaluinen ja minulle hyvä seksi on kahden ihmisen välistä rakastamista. En ole koskaan saanut orgasmia tai hyvää seksiä yhden yön jutulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päädyimme "pihtaamiseni" takia seksuaaliterapeutille. Kävi juuri niin kuin arvasin ja pelkäsin: mieheni puheenlahjojen ja manipulointitaitojen ansiosta hän sai jallitettua terapeutin sympatiat puolelleen. Sama kuvio toistui myöhemmin avioerossa, kun jouduin taistelemaan lasten huoltajuudesta. Kovasti olisin toivonut, ettei lapsia käytetä pelinappuloina erossa, mutta mieheni tiesi täsmälleen, mitä naruja vetää ja sai lopulta kaikki oikeuslaitosta myöten puolelleen.

Ja mistä syystä alun alkaen kieltäydyit seksistä miehesi kanssa?

Vähättely, manipulointi, itsekkyys (makuuhuoneessa ja sen ulkopuolella), syyttely asioista joita ei ole tehnyt ja/tai joille ei voi mitään, huono hygienia, valehtelu ja sen vähättely kun valehtelu paljastuu jne. Kovin suuri yllätys ei siis ole, että eroon lopulta päädyttiin, mutta käsittämättömän pitkään mies onnistui minua(kin) jallittamaan loputtomilla kauniilla lupauksilla, jotka joka ikinen kerta olivat pelkkää sanahelinää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pihtaaminen ON lupa käydä vieraissa. Jos on kerran irtisanottu yhteinen seksuaalielämä, niin samalla on menetetty sanavalta sen toiseen seksuaalisuuteen. Jos kuvainnollisesti lähtee aviosängystä, niin voi olla ihan varma että siihen tulee joku muu, luvan kanssa tai ilman. Muun olettaminen on lähinnä naurettavaa.

Ketjun paras postaus!

Laittaisin viestiä uudelle rakastajalle: pidä hyvänäsi eikä tähän tule mukana 14vrk palautusoikeutta.

Eroaisin muutenkin mikäli halut eivät enää kohtaisi. Tiedän varsin hyvin miksi mielellään jäädään noihin seksittömiin liittoihin ja suhteisiin. Kotona odottaa lämmin ruoka, puhtaat bokserit sekä siisti koti. Rakastajat useimmiten kieltäytyvät ottamasta noita omikseen tiedostaen mitä tuleman pitää.

Fiksu nainen pitäytyy sperman irroittajan virassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päädyimme "pihtaamiseni" takia seksuaaliterapeutille. Kävi juuri niin kuin arvasin ja pelkäsin: mieheni puheenlahjojen ja manipulointitaitojen ansiosta hän sai jallitettua terapeutin sympatiat puolelleen. Sama kuvio toistui myöhemmin avioerossa, kun jouduin taistelemaan lasten huoltajuudesta. Kovasti olisin toivonut, ettei lapsia käytetä pelinappuloina erossa, mutta mieheni tiesi täsmälleen, mitä naruja vetää ja sai lopulta kaikki oikeuslaitosta myöten puolelleen.

Ja mistä syystä alun alkaen kieltäydyit seksistä miehesi kanssa?

Olisitko itse antanut vaikkapa sosiopaatille? Varmasti olisit. Ulikan märkä päiväuni on alistava lääkärilentäjä 😂

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin viestiä uudelle rakastajalle: pidä hyvänäsi eikä tähän tule mukana 14vrk palautusoikeutta.

Eroaisin muutenkin mikäli halut eivät enää kohtaisi. Tiedän varsin hyvin miksi mielellään jäädään noihin seksittömiin liittoihin ja suhteisiin. Kotona odottaa lämmin ruoka, puhtaat bokserit sekä siisti koti. Rakastajat useimmiten kieltäytyvät ottamasta noita omikseen tiedostaen mitä tuleman pitää.

Fiksu nainen pitäytyy sperman irroittajan virassa.

Oletko muillakin elämänaloilla yhtä lapsellinen, omaan napaan tuijottava ja mustavalkoinen kuin parisuhdenäkemyksissäsi? Olet varmasti todella miellyttävä ja avarakatseinen kollega työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt 3kk sitten ja seksuaalisuus muuttui ja katosi niin pahasti, että voisin olla kokonaan ilman yhdyntää. Muu läheisyys on ok.

Miehelle olen sanonut että hän saa käydä vieraissa. Kerran on käynyt ja myös viestiä laittaa naisille. Tämä mulla tiedossa ja ok koska aiemmin olin tosi seksuaalinen ja seksiä oli joka päivä. En halua viedä mieheltä sitä pois vaikka itse en seksiin nyt pysty.

Eli kakaran takia heitit käytännössä koko parisuhteesi menemään. Siihenhän tuo johtaa, sillä kohta miehesi lähtee kokonaan toisen naisen matkaan. Kannattiko?

Tänhän takia naiset suosiikin mukimiehiä. Saa miehet jäädä flesujensa kanssa aivan kaksistaan. Ei mutta, jostain merkillisestä syystä haluatte kumminkin ehdan naisen josta tulee ulos ikäviä yllätyksiä (?)