PIHTARI! Sallitko kumppanillesi syrjähypyt?

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Olisin valmis vaikka mihinkä "temppuihin" vaimon mieliksi, koska minulle seksi on yhdentekevää tai jopa vastenmielistä, mikäli molemmat eivät siitä nauti.

Mutta vaimo ei vain halua. Ja minä ymmärrän hänen tilanteensa hyvin (etupäässä mielenterveyteen liittyviä syitä). Mutta se, että ymmärrän vaimoani, tekee tilanteesta jotenkin vielä ahdistavamman, koska mitään molemmille sopivaa ratkaisua ei silti löydy enkä pysty suuntaamaan turhautumistani oikein mihinkään. Olisi psykologisesti helmpompi syyttää mustavalkoisesti vaimoa kaikesta, mutta kun asiat ei ole niin mustavalkoisia.

Sexinsitä sexi tätä, voitaisko välillä keskustella vaikka uskontoa ?

Vierailija kirjoitti:

Sexinsitä sexi tätä, voitaisko välillä keskustella vaikka uskontoa ?

HUOH.

Voisitko vähän kuvailla miten teidän arki menee? Voi olla monesti selitys siihen että toisen läheisyys ei enää kiinnosta.

Seksiterapeutilla voi käydä myös yksin, sekin voi auttaa selvittämään asiaa, jos puoliso ei halua keskustella.

Omalla kohdalla pettymystä ja vihaa aiheuttaa puolison jatkuva aggressiivisuus, negatiivisuus, täydellinen kykenemättömyys ottaa palautetta vastaan, minulle automaattisesti jäävät kotityöt, laskujen maksaminen, vastuu lemmikistä.

Tuntuu kuin olisin rahapuu, kotiapulainen, aggressioiden purkukohde, hajuton, mauton, omia tunteita omaamaton seinätapetti, jolla on vain välinearvo. Jos yritän kertoa omista tunteistani niin joko niitä dissataan tai sitten otetaan hirveät raivarit. Ja huuto jatkuu niin kauan että alan itkeä. Siihen se "keskustelu" sitten loppuukin. Ja jos pidän puoleeni, niin olen muuttunut NIIN paljon. Pitäisi olla se lattiamatto myös seksin kanssa, mutta siihen olen vetänyt rajan.

Kaiken yllämainitun jälkeen ei ole kyllä kovin seksikäs ja haluttu olo. Lähinnä lytistetty ja hyväksikäytetty.

Mies ei suostu terapiaan, kun "ne terapeutit on kuitenkin sun puolella".

Ei ole kysymys pelkästä seksistä. On hyvä miettiä, miten muuten kohtelet toista ja entä arvostatko miten myös ihmisenä? Näin näkemys naisnäkökulmasta.

Käyttäjä39789 kirjoitti:

Ei ole kysymys pelkästä seksistä. On hyvä miettiä, miten muuten kohtelet toista ja entä arvostatko miten myös ihmisenä? Näin näkemys naisnäkökulmasta.

Tästähän nimenomaan on kyse. Pihtaaja joka kieltää kumppaniltaan seksin kokonaan, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolellakin, kohtelee kumppaniaan kaltoin eikä arvosta tämän tarpeita. Mielestäni kyse on ääeimmäisestä itsekkyydestä, jonka pontimena vaikuttaa olevan omistamisenhalu ja epävarmuus eikä mikään järjellinen syy. Ketjussa on ollut aika vähän järjellisiä perusteluja ap:n kysymykseen. Aika surullinen vaikutelma jää ihmisten ahtaista ja jäykistä parisuhdekäsityksistä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39789 kirjoitti:

Ei ole kysymys pelkästä seksistä. On hyvä miettiä, miten muuten kohtelet toista ja entä arvostatko miten myös ihmisenä? Näin näkemys naisnäkökulmasta.

Tästähän nimenomaan on kyse. Pihtaaja joka kieltää kumppaniltaan seksin kokonaan, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolellakin, kohtelee kumppaniaan kaltoin eikä arvosta tämän tarpeita. Mielestäni kyse on ääeimmäisestä itsekkyydestä, jonka pontimena vaikuttaa olevan omistamisenhalu ja epävarmuus eikä mikään järjellinen syy. Ketjussa on ollut aika vähän järjellisiä perusteluja ap:n kysymykseen. Aika surullinen vaikutelma jää ihmisten ahtaista ja jäykistä parisuhdekäsityksistä.

Sinäkin tunnut olevan sitä mieltä, että haluttomuus on pihtaamista. Ei ole. Haluttomuus on haluttomuutta, pihtaaminen on seksistä kieltäytymistä vaikka itseäkin haluttaisi. Täällä puhutaan kahdesta eri asiasta kuin ne olisivat sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Samantyyppisiä kokemuksia. Mun miestä alkoi tosin kiinnostamaan parisuhdeseksi melkeinpä sillä sekunnilla, kun vapaasta suhteesta sovittiin. Emme sitten lopulta edes päätyneet vieraisiin asti. Luulen, että miestä ennemminkin ahdisti pelkkä ajatus parisuhteen ahtaista raameista ja tarvittiin tuollainen "ajatusleikki" vapaasta suhteesta, niin johan silmät avautui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39789 kirjoitti:

Ei ole kysymys pelkästä seksistä. On hyvä miettiä, miten muuten kohtelet toista ja entä arvostatko miten myös ihmisenä? Näin näkemys naisnäkökulmasta.

Tästähän nimenomaan on kyse. Pihtaaja joka kieltää kumppaniltaan seksin kokonaan, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolellakin, kohtelee kumppaniaan kaltoin eikä arvosta tämän tarpeita. Mielestäni kyse on ääeimmäisestä itsekkyydestä, jonka pontimena vaikuttaa olevan omistamisenhalu ja epävarmuus eikä mikään järjellinen syy. Ketjussa on ollut aika vähän järjellisiä perusteluja ap:n kysymykseen. Aika surullinen vaikutelma jää ihmisten ahtaista ja jäykistä parisuhdekäsityksistä.

Sinäkin tunnut olevan sitä mieltä, että haluttomuus on pihtaamista. Ei ole. Haluttomuus on haluttomuutta, pihtaaminen on seksistä kieltäytymistä vaikka itseäkin haluttaisi. Täällä puhutaan kahdesta eri asiasta kuin ne olisivat sama asia.

Ei vastuu pihtaamisesta voi olla kuin pihtaajalla. Eikä kaikki seksi ole yhdyntää. On se kumma, jos vaimo ei suostu edes vasurilla tumputtamaan samalla, kun selailee iltaisin somea. Onko se tosiaan liikaa vaadittu, käden liikuttaminen? Uhkaako se "käden itsemääräämisoikeutta" vai viekö se somettaminen muka kaiken fyysisen voiman toisesta kädestä?

Vastaus otsikkoon : kyllä

Pihtaaminen on seksistä kieltäytymistä tahallaan, vaikka sitä oikeasti haluaisikin.

Haluttomuus on sitä, ettei onnistu haluamaan, vaikka haluaisi haluta.

Naisilla haluttomuus on yleistä, pihtaaminen hyvin harvinaista.

Miehistä en tiedä muutoin mitään, mutta mieheni on aiemmin paljastanut tahallaan pihtaavansa, jos joku asia ei miellytä. En tiedä, onko hänellä nykyään myös haluttomuutta, vai edelleen pihtaamista. Joka tapauksessa olen ehdottanut avointa suhdetta ja hän on kieltäytynyt. Perusteluna sille on, että hän on omistushaluinen ja mustasukkainen.

Kenelläkään ei ole oikeutta kieltää puolisolta seksiä. Pihtaaminen ja samalla uskollisuuden vaatiminen on suorastaan väkivaltaa.

Onneksi itsellä vihdoin halukas kumppani enkä enää koskaan tyydy kuivakkaan ukkoon!

Jos en enää haluaisi seksiä sallisin sen toki miehelle ellen haluisi erota. En vain näe tällaista mahdollisuutta. Jos halut loppuisi tekisin kyllä kaikkeni että saisin ne takaisin, hakisin apua lääkäriltä.

Seksi on ihanaa, taivaallista ja suunnattoman tärkeä parisuhteen liima.

t nainen 44 v

Päädyimme "pihtaamiseni" takia seksuaaliterapeutille. Kävi juuri niin kuin arvasin ja pelkäsin: mieheni puheenlahjojen ja manipulointitaitojen ansiosta hän sai jallitettua terapeutin sympatiat puolelleen. Sama kuvio toistui myöhemmin avioerossa, kun jouduin taistelemaan lasten huoltajuudesta. Kovasti olisin toivonut, ettei lapsia käytetä pelinappuloina erossa, mutta mieheni tiesi täsmälleen, mitä naruja vetää ja sai lopulta kaikki oikeuslaitosta myöten puolelleen.

Vierailija kirjoitti:

Pihtaaminen on seksistä kieltäytymistä tahallaan, vaikka sitä oikeasti haluaisikin.

Haluttomuus on sitä, ettei onnistu haluamaan, vaikka haluaisi haluta.

Naisilla haluttomuus on yleistä, pihtaaminen hyvin harvinaista.

Miehistä en tiedä muutoin mitään, mutta mieheni on aiemmin paljastanut tahallaan pihtaavansa, jos joku asia ei miellytä. En tiedä, onko hänellä nykyään myös haluttomuutta, vai edelleen pihtaamista. Joka tapauksessa olen ehdottanut avointa suhdetta ja hän on kieltäytynyt. Perusteluna sille on, että hän on omistushaluinen ja mustasukkainen.

Haluttomuus ei ole "oikeaa pihtaamista" parempi syy kieltää kumppania hakemasta seksuaalista tyydytystä parisuhteen ulkopuolelta. Kun haluttomuus on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, voidaan toki yhteisestä sopimuksesta palata taas yksiavioisuuteen. Mutta oma haluttomuus ei ole syy riistää seksuaalista nautintoa toiselta, sillä se on yksi henkisen väkivallan muoto.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Oliko myös miehellä paljon muita naisia?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vähän kuvailla miten teidän arki menee? Voi olla monesti selitys siihen että toisen läheisyys ei enää kiinnosta.

Seksiterapeutilla voi käydä myös yksin, sekin voi auttaa selvittämään asiaa, jos puoliso ei halua keskustella.

Omalla kohdalla pettymystä ja vihaa aiheuttaa puolison jatkuva aggressiivisuus, negatiivisuus, täydellinen kykenemättömyys ottaa palautetta vastaan, minulle automaattisesti jäävät kotityöt, laskujen maksaminen, vastuu lemmikistä.

Tuntuu kuin olisin rahapuu, kotiapulainen, aggressioiden purkukohde, hajuton, mauton, omia tunteita omaamaton seinätapetti, jolla on vain välinearvo. Jos yritän kertoa omista tunteistani niin joko niitä dissataan tai sitten otetaan hirveät raivarit. Ja huuto jatkuu niin kauan että alan itkeä. Siihen se "keskustelu" sitten loppuukin. Ja jos pidän puoleeni, niin olen muuttunut NIIN paljon. Pitäisi olla se lattiamatto myös seksin kanssa, mutta siihen olen vetänyt rajan.

Kaiken yllämainitun jälkeen ei ole kyllä kovin seksikäs ja haluttu olo. Lähinnä lytistetty ja hyväksikäytetty.

Mies ei suostu terapiaan, kun "ne terapeutit on kuitenkin sun puolella".

Tämähän on kuin mun kirjoittama! Viimeksi kun meillä oli seksiä purskahdin itkuun kun ahdisti niin paljon. Järkytyin tuosta reaktiosta ja pisti kyllä miettimään. Pidin seksistä ennen tosi paljon mutta nykyään pelkkä ajatus inhottaa. Olen miehelle kuin äiti joten ihmekös tuo..

Vierailija kirjoitti:

Olen miehelle kuin äiti joten ihmekös tuo..

Koita asennoitua asetelmaan kinkynä makuuhuoneen lisämausteena. Kiellettyä ja tuhmaa "insestiä". Se kaikki on omasta sennoitumisestasi kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suostui kokeilemaan avointa suhdetta, mutta järkyttyi siitä kun sitten olinkin muiden miesten kanssa melko vilkkaasti ja vaikutus oli positiivinen. En siis ollut nihkeä, pahantuulinen, inhottava ämmä kun sain seuraa ja pitää hauskaa. Toki yksinäinen mamma osan ajasta edelleen. Miehen halut palasivat, mutta halusi taas ehdottomasti kahdenkeskisen romanttisen suhteen, mikä sopi minulle hyvin koska rakastan miestäni ja hänen kanssaan seksi on parasta. Vähän aikaa miestä vaivasi epävarmuus ja suorituspaineet, mutta se huolehtiminen meni ohi jo parissa kuukaudessa. Kannattava kokeilu siinä mielessä, silloin näyttivät ettei olisi ollut paljon menetettävää välillämme, nykyisin suhde on hyvä.

Samantyyppisiä kokemuksia. Mun miestä alkoi tosin kiinnostamaan parisuhdeseksi melkeinpä sillä sekunnilla, kun vapaasta suhteesta sovittiin. Emme sitten lopulta edes päätyneet vieraisiin asti. Luulen, että miestä ennemminkin ahdisti pelkkä ajatus parisuhteen ahtaista raameista ja tarvittiin tuollainen "ajatusleikki" vapaasta suhteesta, niin johan silmät avautui.

Miten kumppanin saa mukaan tuollaiseen edes ajatustasolla? Mä olen ehdottanut avointa suhdetta jopa sanoen vaimolleni että mene käymään vieraissa, että tekis varmaan hyvää ja piristyisi ja että monet muutkin tekevät sitä, mutta vastaus oli että hän ei mene vieraisiin enkä mä mene vieraisiin. Vaihtoehtona oli että seksiä ihan reilusti enemmän. Kumpikaan ei kuitenkaan toteudu. En voi hyväksyä sellaista että itse haluan seksiä ihan joka päivä ja sitä on kerran pari kuukaudessa. Koen todellakin sen niin että vaimon on sitten hyväksyttävä vieraissa käyntini, koska ilman seksiä koen aika isoja kärsimyksiä...

En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan. Mutta kukapa luopuisi ympärivuorokautisesta täysihoidosta ja paremmin tienaavasta vaimosta. Mulle koko parisuhde on itseasiassa aivan yks ja sama. Lähteköön tai pysyköön. Intressini ovat muualla: