Mua v#t%ttaa pikkulapset jotka suostuu syömään vain yhtä ainoaa ruokaa jokapaikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

Et nyt ymmärtänyt. Meillä ei saa mitään muuta kuin sen mitä on tarjolla. Mitään nakkeja ei irtoa, jos ei niitä kyseisessä ruuassa ole. Leipää voi saada yhden palan, mutta ei enempää. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan ilman seuraavaan ateriaan (mitään ylimärääräistä napostelua ei sallita). Kaikesta tästä huolimatta lapsi edelleen nirsoilee, vaikka on jo koululainen. Eineksiä ei syödä kuin aniharvoin kiiretilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

En ymmärrä tätä ajatusta, että lapsen kokemusta ei uskota ollenkaan. Vastenmielistä.

Niin, ajatus siitä että lapsi osaisi viekkaasti näytellä, valehdella ja kusettaa saadakseen oman tahtonsa läpi on kuin toisesta  maailmasta. Sellaistahan ei tosielämässä tapahdu.

Kun puhutaan pienistä lapsista, niin normaalisti kasvatetut pienet lapset eivät kuseta. Eri asia sitten, jos ovat kasvaneet jossain epäterveessä ympäristössä.

Kuvitteletko että ihmiset ovat synnynnäisesti 100% rehellisiä kunnes joku opettaa heille esim valehtelun?

Ihastuttavan naiivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

En ymmärrä tätä ajatusta, että lapsen kokemusta ei uskota ollenkaan. Vastenmielistä.

Niin, ajatus siitä että lapsi osaisi viekkaasti näytellä, valehdella ja kusettaa saadakseen oman tahtonsa läpi on kuin toisesta  maailmasta. Sellaistahan ei tosielämässä tapahdu.

Kun puhutaan pienistä lapsista, niin normaalisti kasvatetut pienet lapset eivät kuseta. Eri asia sitten, jos ovat kasvaneet jossain epäterveessä ympäristössä.

Kuvitteletko että ihmiset ovat synnynnäisesti 100% rehellisiä kunnes joku opettaa heille esim valehtelun?

Ihastuttavan naiivia.

En. Mutta on erittäin ongelmallista, että näet lapset kusettajina ja valehtelojoina. Jokaisen vanhemman pitäisi tuntea lapsiaan sen verran, että ymmärtävät edes hiukan, mistä johtuu lapsen käytös x tai y. Ja jokaisen vanhemman pitäisi olla sen verran aikuinen, että tunnistaisi, milloin lapsi valehtelee. Kun on pienestä lapsesta kyse, se on yllättävän helppoa, koska lapsi on neurologisesti ihan eri tasolla kuin aikuinen.

Jos susta itsestäsi tuntuu, että omat lapsesi ovat jatkuvasti valehtelemassa, kusettamassa ja manipuloimassa, miettisin hartaasti, mistä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

Et nyt ymmärtänyt. Meillä ei saa mitään muuta kuin sen mitä on tarjolla. Mitään nakkeja ei irtoa, jos ei niitä kyseisessä ruuassa ole. Leipää voi saada yhden palan, mutta ei enempää. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan ilman seuraavaan ateriaan (mitään ylimärääräistä napostelua ei sallita). Kaikesta tästä huolimatta lapsi edelleen nirsoilee, vaikka on jo koululainen. Eineksiä ei syödä kuin aniharvoin kiiretilanteessa.

Se nirsoilu javinkuminen  pitää riittävästi huolen siitä että ruokavaliossa on myös nakkeja. Ei se lapsi muuten sitä jatkaisi.

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä tyyppejä, joiden mielestä lapsia ”kasvatetaan” piiskaamalla, pelottelemalla, pimeään komeroon lukitsemalla, nälkään näännyttämällä ja kaikenlaisella pakottamisella.

Tervetuloa 2000-luvulle, nykyään lapsiakin pitäisi kohdella ihmisinä ja kasvattaa inhimillisesti ja lempeästi, tämä on kasvatuksen ammattilaisten yksimielinen näkemys.

Sulla on vähän rajoittunut näkemys ajasta ennen 2000-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

En ymmärrä tätä ajatusta, että lapsen kokemusta ei uskota ollenkaan. Vastenmielistä.

Niin, ajatus siitä että lapsi osaisi viekkaasti näytellä, valehdella ja kusettaa saadakseen oman tahtonsa läpi on kuin toisesta  maailmasta. Sellaistahan ei tosielämässä tapahdu.

Kun puhutaan pienistä lapsista, niin normaalisti kasvatetut pienet lapset eivät kuseta. Eri asia sitten, jos ovat kasvaneet jossain epäterveessä ympäristössä.

Kuvitteletko että ihmiset ovat synnynnäisesti 100% rehellisiä kunnes joku opettaa heille esim valehtelun?

Ihastuttavan naiivia.

En. Mutta on erittäin ongelmallista, että näet lapset kusettajina ja valehtelojoina. Jokaisen vanhemman pitäisi tuntea lapsiaan sen verran, että ymmärtävät edes hiukan, mistä johtuu lapsen käytös x tai y. Ja jokaisen vanhemman pitäisi olla sen verran aikuinen, että tunnistaisi, milloin lapsi valehtelee. Kun on pienestä lapsesta kyse, se on yllättävän helppoa, koska lapsi on neurologisesti ihan eri tasolla kuin aikuinen.

Jos susta itsestäsi tuntuu, että omat lapsesi ovat jatkuvasti valehtelemassa, kusettamassa ja manipuloimassa, miettisin hartaasti, mistä se johtuu.

Sulla ei selvästikään ole lapsia ensinkään, ainoastaan kaunis pilviunelma lapsista ja keskivertovanhemman kyvyistä toimia valheenpaljastimina.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, miksi jonkun tuntemattoman lapsen syömiset vituttaa. Oletko aloittaja ajatellut, että elämä olisi helpompaa, jos ei ottaisi lämpöä muiden ihmisten asioista? Oletko tietoinen, että sellainen on ihan mahdollista?

Ap:n tyyppinen ihminen on saanut omassa kodissaan kylmää kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Moni vanhempi myös etukäteen varoittaa lastaan, että "hyi tuo on tomaatti, ethän sä tomaatista tykkää" ja sitten voivotellaan kun lapsi on niin nirso eikä syö tomaattiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

Jep. Mä en ymmärrä tätä aggressiota, joka asiaan liittyy. Monet aikuiset tuntuvat oikein kiehuvan raivosta lapsen syömisiin liittyen ja olisivat valmiita rankaisemaan lapsia pitämällä nälässä. Esim. veljeni lapsi, josta ketjussa aiemmin mainitsin, on ikäisekseen pieni ja todella laiha. Että sellaistako lasta sitten pitäisi pitää nälässä, joka ei muutenkaan syö paljon mitään? Ehei. Paljon yksinkertaisempaa on ottaa omat eväät kyläpaikkaan mennessä ja jättää tuputtaminen ja ahdistelu. Päiväkodissa lapsi syö sitten lähinnä maitoa ja leipää.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

eli lapsi vs aikuinen 1 - 0

No sano se niille vanhemmille suoraan äläkä täällä vingu. Pelkuri.

Täytyy varautua jos nakki ja muusi maittaa, lihapullat ja kalapuikot ja ranskalaiset. Niistä valita 1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä tyyppejä, joiden mielestä lapsia ”kasvatetaan” piiskaamalla, pelottelemalla, pimeään komeroon lukitsemalla, nälkään näännyttämällä ja kaikenlaisella pakottamisella.

Tervetuloa 2000-luvulle, nykyään lapsiakin pitäisi kohdella ihmisinä ja kasvattaa inhimillisesti ja lempeästi, tämä on kasvatuksen ammattilaisten yksimielinen näkemys.

...ja tuloksena nuoriso voi huonommin kuin koskaan ennen.

Ei voi huonommin. Suurin osa voi paremmin kuin aiemmin. Sen sijaan syrjäytyneiden joukko syrjäytyy pahemmin. Tarkkana siellä. Ei tämä ole mikään mutuasia.

Ei tunnu suurin osa voivan paremmin. Lehdissä on jatkuvasti valitusta siitä kuinka on niin rankkaa ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

En ymmärrä tätä ajatusta, että lapsen kokemusta ei uskota ollenkaan. Vastenmielistä.

Niin, ajatus siitä että lapsi osaisi viekkaasti näytellä, valehdella ja kusettaa saadakseen oman tahtonsa läpi on kuin toisesta  maailmasta. Sellaistahan ei tosielämässä tapahdu.

Kun puhutaan pienistä lapsista, niin normaalisti kasvatetut pienet lapset eivät kuseta. Eri asia sitten, jos ovat kasvaneet jossain epäterveessä ympäristössä.

Kuvitteletko että ihmiset ovat synnynnäisesti 100% rehellisiä kunnes joku opettaa heille esim valehtelun?

Ihastuttavan naiivia.

En. Mutta on erittäin ongelmallista, että näet lapset kusettajina ja valehtelojoina. Jokaisen vanhemman pitäisi tuntea lapsiaan sen verran, että ymmärtävät edes hiukan, mistä johtuu lapsen käytös x tai y. Ja jokaisen vanhemman pitäisi olla sen verran aikuinen, että tunnistaisi, milloin lapsi valehtelee. Kun on pienestä lapsesta kyse, se on yllättävän helppoa, koska lapsi on neurologisesti ihan eri tasolla kuin aikuinen.

Jos susta itsestäsi tuntuu, että omat lapsesi ovat jatkuvasti valehtelemassa, kusettamassa ja manipuloimassa, miettisin hartaasti, mistä se johtuu.

Sulla ei selvästikään ole lapsia ensinkään, ainoastaan kaunis pilviunelma lapsista ja keskivertovanhemman kyvyistä toimia valheenpaljastimina.

Mulla on kaksi lasta. He eivät ole jatkuvasti kusettamassa, valehtelemassa ja manipuloimassa, vaikka toki varsinkin vanhempi yrittää aina välillä tiettyjä juttuja. Olisin todella huolissani, jos lapseni yrittäisivät koko ajan manipuloida mua. Kuulostaa kylmäävältä tilanteelta. Jos sulla on oikeasti noin, suosittelen ihan ammattiapua perheellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

Et nyt ymmärtänyt. Meillä ei saa mitään muuta kuin sen mitä on tarjolla. Mitään nakkeja ei irtoa, jos ei niitä kyseisessä ruuassa ole. Leipää voi saada yhden palan, mutta ei enempää. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan ilman seuraavaan ateriaan (mitään ylimärääräistä napostelua ei sallita). Kaikesta tästä huolimatta lapsi edelleen nirsoilee, vaikka on jo koululainen. Eineksiä ei syödä kuin aniharvoin kiiretilanteessa.

Se nirsoilu javinkuminen  pitää riittävästi huolen siitä että ruokavaliossa on myös nakkeja. Ei se lapsi muuten sitä jatkaisi.

Joo, se on totta, ehkä kerran kuussa on nakkikeittoa ja synttäreillä hodareita. Kyllä tämän takia kannattaa itkeä nälkää monta kertaa viikossa. Ja lapsi syö muutakin kuin nakkeja. Sen nyt vaan tuolla joku aiemmin otti esimerkiksi.

Ruokakasvatus on osa tapakasvatusta. Hyviin käytöstapoihin kuuluu tarjotun ruoan arvostaminen ja maistaminen ja syöminen vaikka ei olisikaan omaa herkkuruokaa. Jätetään vain se, mitä ei oikeasti pysty syömään. Koska ruokamieltymykset on yksilöllisiä ja makuaisti kehittyy iän myötä, vanhemman homma on kannustaa uusien makujen äärelle ja opettaa omalla esimerkillään ruuan arvostusta ja hyviä pöytätapoja. Meillä kaikilla on omat herkut ja inhokit joihin on vaikeampi vaikuttaa, mutta se miten käyttäydytään pöydässä on kasvatusasia.

Pienten lasten kohdalla ymmärrän etteivät ole kaikkiruokaisia. Jollekin parivuotiaalle voi ruokailuun liittyvät asiat ja uudet ruuat olla vaikeita, eikä siitä pidä ottaa emännän mitään stressiä tai pitää sitä henkilökohtaisena loukkauksena.

Jos joku kouluikäinen yököttelee ruualle, niin se on huonoa käytöstä ja kasvatusta. Kaikesta ei tarvitse pitää, eikä välttämättä maistaakaan, mutta mitään ”hyi yök en syö tuommoista pa skaa” ei ole sopivaa missään tilanteessa.

Ei aikuisetkaan pidä kaikesta ruuasta, eikä ota pöydässä aina kaikkea mitä on tarjolla.

Kyllähän se syö miestä, jos huomaa, että lapsi syö kylässäkin ne vanukkaat :(