Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua v#t%ttaa pikkulapset jotka suostuu syömään vain yhtä ainoaa ruokaa jokapaikassa
09.08.2021 |
Mutta vielä enemmän v#t%ttaa niiden lapasvanhemmat jotka yrittää saada vieraassa paikassa sen kakaran syömään jotain muuta. Sitten kaikki muut joutuvat kuuntelemaan puolikin tuntia sitä kakaran vinkumista ja tekoitkuntuherrusta kunnes mamma jälleen kerran antautuu ja lapselle järkätään taas hänen perussapuskansa.
Joku viisivuotias syö sen mitä eteen tuodaan. Hän ei ole asiakas Michelin-ravintolassa jossa palvelee hänen vanhempansa. Varsinkaan se ravintola ei tarjoile joka helevetin aterialla jotain samaa muusijalihapullia-sapuskaa.
Kommentit (203)
Minulla on näköjään 3 asperger-piirteistä lasta, koska heistä jokainen on ollut tarkka siitä, miten ruoka lautasella sijaitsee. Onneksi tästä ei ollut tietoa 2000-luvun alussa, koska olisin tietty mennyt diagnoosin mukana ja opettanut lapset tyytymään vähempään. Nyt heistä yksi on juristi, toinen melkein valmis koneinsinööri ja kolmas aloittaa lääkiksessä.
Joopajoo, sun rumat pellavapää poikas työskentelee jossain remppa rahusen roskaruokakioskilla. Itse et näköjään oo mitään saanut aikaiseks, ps. opiskeleen pääsee kuka vaan mut sä tun idiootti jotain leijut täällää.... v***n Hilppa Hutonen, 70v... heman polkkatukka hulmuaa ja paskat on housussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkaa tekemään paremmin se kotiruoka.
Perusaineksia eikä liian eksoottisesti maustettua, ja ainekset mukavasti nähtävissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä.
Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen.
eli lapsi vs aikuinen 1 - 0
No miten itse olisit toiminut? Allergiat on sitä tasoa että lapsi oksentaa lähes heti syötyään ruoka-ainetta jolle on allerginen.
Allergiat todetaan testeillä, ja kun allergia on todettu ei lapselle yritetä syöttää allergiaa aiheuttavia ruokia.
Puhut nyt ihan muusta kuin ketjun aiheesta.
No aivan. Siksi tuo lapsi vs aikuinen 1-0 oli aivan tarpeeton kommentti.
On aivan tarpeeton alkaa höpistä allergioista tässä ketjussa alunperinkään. Ketjun aihe ei ole lasten pakotus syömään ruokia joilla ovat allergisia. Muutama viestiä aikaisemmin keskustelija ilmoitti lapsensa olevan "nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle". Nirsous ja allergisuus ovat kaksi eri asiaa. 1-0 oli nirsoudelle.
Koettakaa nyt hyvät ihmiset pysyä KONTEKSTISSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.
Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.
Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.
Kuulostat isäni uudelta puolisolta.
Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.
Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.
Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.
Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".
Keskustelu lapseni kanssa siitä, miksi ruoka ei saa koskettaa:
- Älä nyt siirrä niitä. Vatsassa se ruoka menee kuitenkin sekaisin
- Äiti, ennen sitä ne on mun suussa! Mä haluan maistaa ne.Mietihän itse, aivan eri maku vedätkö pelkkiä herneitä vai onko haarukallisessa pakastimen makuista ja vetelää paprikaa.
Samoin peruna ei ole aina peruna. Edes ranskalaiset eivät maistu samalle eri paikoissa (usein ABC:llä raakaa ja mössöistä, grillillä palaneita seassa)
Eikä auta jos oman makuaistinsa tupakalla tuhonnut sukulaistäti heittää "makuja yhtenäistämään" jotain vuonna 2006 jauhettua chilijauhetta ja lihaliemikuutioita.
Kiitos diagnoosista, mutta ei ole autistinen lapsi. Hänellä on mielipiteitä ja itsemääräämisoikeus siihen mittaan saakka kun ei muita tai itseään valinnoillaan satuta. Itse olen hävyttömän kaikkiruokainen, mutta ymmärrän että lapseni on erillinen yksilö ja liian arvokas väkivaltaiseen nälässäpitämiseen.
Peruna ei ole aina sama peruna, mutta jos lapsi ilmoittaa, että "mä vihaan perunaa" jo ennen kuin maistaa (jättää siis maistamatta kokonaan), niin kyse on jostain muusta kun erittäin tarkasta makuaistista.
Hän ei ilmoita niin, vaan jonkun mielestä ehkä vielä töykeämmin tekee arvionsa kun on maistanut sitä. Ellei kyse ole lipeäkalasta tai anjoviksesta tms josta on jo muodostanut mielipiteensä kuten jokainen meistä aikuisistakin. Ei kyllä käytä sanaa "hyi".
Voidaan varmaan jättää "hernelapsi" nyt rauhaan ja käsitellä asiaa yleisellä tasolla tai muina esimerkkeinä. Mutta hämmentävää kuinka monen mielestä lapsia voi ja saa ja pitää pakottaa!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä pääasia on se, että lapsi syö edes jotain. Ruokailusta ei pidä tehdä mitään showta tai valtataistelua. Minä en syönyt lapsena juuri mitään ja nykyään syön oikeastaan kaikkea.
Lapsihan se siitä show'n tekee nirsoilullaan. Huomionhakua varmasti tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi muuten syö monipuolisesti ( muutakin kuin ranskalaisia ketsupilla) ja nirsoilee joidenkin ruoka-aineiden kohdalla niin kyse voi olla siitä, että lapsella on supertarkka makuaisti. Maistaa ruuat erilailla kuin tavikset.
Esim maistaa kalasta sen että on vanhentumassa tai leivästä homeen. Et istekään söisi pilaantunutta kalaa tai homeista leipää.
Nämä on varmaan harvinaisia tapauksia mutta ijan vaan tiedoksi että näinkin voi olla.
Toki näillekin tulee opettaa, etyä siten se ruoka vaan jätetään lautasen reunalla eikä yökitä tai kommentoida ruokaa. Voi sanoa, että kiitos ei, nyt ei maistu tms.Lähde tutkimuksille jotka osoittavat tällaista supertarkkaa makuaistia lapsilla?
En ole tuo, joka sulle vastasi, mutta voithan itsekin googlailla. Mä en oikein tiedä, voiko makuaistia tutkia, koska kyse on subjektiivisesta kokemuksesta (etenkin lasten on varmasti aika vaikea selittää sanoilla makukokemuksiaan). Mutta etkö ole itse tietoinen siitä, että toiset ihmiset maistavat herkemmin ja toiset ovat esim. herkempiä ruuan tekstuurille?
Jos väitetään jotain pitäisi olla kättä pidempää sen todistamiseen. Muuten kyse on mutuilusta ja teorioiden keksimisestä.
Kaksoissokkotestillä voidaan kyllä todeta maistaako joku oikeasti toisia paremmin vaikkapa homeisen leivän. Leivässä olevan homeen määrä voidaan mitata sen sijaan että se on vain mielipide.
No siitä vain googlailemaan, jos sua tulokset kiinnostaa!
On vain niin,että logiikan perussäännön mukaan aloitusväittäjällä on todistustaakka. Ellei vaivaudu perustelemaan, ei kiistäjänkään tarvitse.
Seuraavaksi käytät oletettavasti termejä "kalteva pinta", "henkilöhyökkäys", "olkiukko" ja "argumentaatiovirhe".
Ihminen saattaa oppia syömään vaikka mitä, mutta tuosta edellisestä ei tunnuta paranevan koskaan.
Monikohan mietti että "herranjee mikä curling-mamma" kun näki ja kuuli minut lässytämässä aikoinaan hotellin aamupalalla aivan liian laihalle 6vuotiaalle "Kato, täällä on muroja. No edes sämpylä. Mussukka, mitä sie tahtoisit syödä, syö edes jotain" ja lopputuloksena tyttö otti haukun sieltä, toisen täältä ja alkoi kiukuta että tahtoo leikkkihuoneeseen. Ja minä jätin aamiaisen kesken ja vein.
No, ruokahaluttomuus paljastui lääkkeestä johtuvaksi ja kun lääke vaihtui tilanne normalisoitoi, ruoka alkoi maistua. Kyse ei missään vaiheessa ollutkaan nirsoilusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.
Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.
Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.
Tämä. Kaikista naurettavinta oli, kun varhaisteini sukujuhlissa söi vain pikkuriikkisen palasen leipää ja räpläsi puhelintaan koko juhlien ajan. En tiedä oliko syömishäiriöinen lisäksi, kun oli niin laiha, mutta sellaisia aika monet nuoret teinitytöt on, joten taisi olla enemmän asennevamma. Sanottakoon, että tarjolla oli siis niin paljon erilaisia ruokia, että varmasti joku olisi kelvannut.
Olen monesti myös paasannut siitä, miksi ravintoloissa on lapsille tarjolla just vain tuota nauravat nakit, lihapullat ja muusi - kategoriaa, kun ne lapset voisivat syödä ihan samaa ruokaa kuin aikuisetkin, mutta puolikkaana. Ravintoloille, joista saa lapsille puolikkaita annoksia, annan propsit. Sitten kun olisi vielä vanhempia, jotka tarjoaa lapsilleen sitä kunnon ruokaa, eikä ratkea niihin nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin. Oikeastaan aika merkillistä, miten lapsille tarjotaan ne kaikista suolaisimmat ja rasvaisimmat mahdolliset ateriat, vaikka heidän nimenomaan pitäisi sitä suolan ja rasvan käyttöä rajoittaa. Tarkennukseksi puhun siis ihan oikeista ravintoloista, en mistään Heseistä ja Mäkkäreistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletko että ihmiset ovat synnynnäisesti 100% rehellisiä kunnes joku opettaa heille esim valehtelun?
Ihastuttavan naiivia.
Jep, eläimetkin kusettavat minkä kerkeävät omaksi edukseen, mutta ihmislapsi ei sitä osaa opettamatta :D. Jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minua tällaiset vinkujat ärsyttävät siinä vaiheessa kun kyläilevät meillä tai valitaan yhdessä ruokapaikkaa ja kaikessa kompastutaan mukulan mieltymyksiin. Vanhemmat voisivat tuoda sitten vaikka pussisoseen vauvallensa mukana jos tietävät että hankalaa on. Ai niin mutta sekään ei käy.
Tämä on niin tuttua nirson lapsen kanssa matkustettaessa. Kun mikään muu kuin roskaruoka ei vain kelpaa, niin siitä kärsii sitten aikuisetkin. Kyllä sitä nyt kerran lomalla voi mäkkärillä syödä, mutta ei joka helvetin aterialla.
Alakouluikäisten lapsen äitinä olen oppinut kantapään kautta, miten käyttäytyä ruoastaan tarkkojen kavereiden kanssa (jos vieraana olevan lapsen on tarkoitus syödä meillä esim. koulun jälkeen päivällinen). Annan vain lusikallisen maistiaiseksi, ja lapsi saa päättää ottaako lisää. Jos ei ota, se on hänen oma ongelmansa. Samalla tavalla jälkiruoankin kanssa, pilkon vaikka tikkujätskistäkin palan maistiaisiksi - hämmentävää kyllä jäätelökin on nimittäin jätetty syömättä yhden haukun jälkeen.
Tämä siksi, että inhoan ruoan heittämistä hukkaan! Eniten ovat hämmentäneet lapset, jotka lappavat lautasen täyteen ja jättävät sitten syömättä. Nirsous sinällään ok, vaikka kieltämättä ottaakin välillä pannuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas lapsena v*tutti kun jotkut aikuiset yrittivät pakottaa syömään ruokaa joka ei miellyttänyt ollenkaan. Yäk.
Onneksi nyt aikuisena voi valita ruokansa itse.
Ihmisillä on erilaisia makuja, deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas lapsena v*tutti kun jotkut aikuiset yrittivät pakottaa syömään ruokaa joka ei miellyttänyt ollenkaan. Yäk.
Onneksi nyt aikuisena voi valita ruokansa itse.
Ihmisillä on erilaisia makuja, deal with it.
Taitaapa nyt aika kullata muistot.
"aikuiset yrittävät pakottaa syömään ruokaa joka ei miellyttänyt ollenkaan, yäk" = aikuiset eivät tarjonneet juuri sitä ruokaa mitä minä pentu aina halusin eniten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua v*tuttaa yleensäkin kylään tulevat kakarat. Meille eivät ole tervetulleita.
Koska olet itse kakara. Tuo on reviirijuttu
Ei, vaan haluan viihtyä kotonani.
Vierailija kirjoitti:
Monikohan mietti että "herranjee mikä curling-mamma" kun näki ja kuuli minut lässytämässä aikoinaan hotellin aamupalalla aivan liian laihalle 6vuotiaalle "Kato, täällä on muroja. No edes sämpylä. Mussukka, mitä sie tahtoisit syödä, syö edes jotain" ja lopputuloksena tyttö otti haukun sieltä, toisen täältä ja alkoi kiukuta että tahtoo leikkkihuoneeseen. Ja minä jätin aamiaisen kesken ja vein.
No niinhän sinä oletkin, lue nyt itsekin tuo viimeinen lause. Vaikka lapsi ei haluaisi syödä, ei kukaan tervejärkinen vanhempi jätä itse sen takia syömättä ja lähde viemään 6-vuotiaasta leikkimään.
Olen miettinyt millaisia traumoja näillä aikuisilla on jotka hermostuvat lapsen syömättömyydestä. Eikö se ole ulkopuoliselle ihan sama mitä lapsi syö? Tai on syömättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.
Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.
Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.
Kuulostat isäni uudelta puolisolta.
Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.
Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.
Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.
Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".
Keskustelu lapseni kanssa siitä, miksi ruoka ei saa koskettaa:
- Älä nyt siirrä niitä. Vatsassa se ruoka menee kuitenkin sekaisin
- Äiti, ennen sitä ne on mun suussa! Mä haluan maistaa ne.Mietihän itse, aivan eri maku vedätkö pelkkiä herneitä vai onko haarukallisessa pakastimen makuista ja vetelää paprikaa.
Samoin peruna ei ole aina peruna. Edes ranskalaiset eivät maistu samalle eri paikoissa (usein ABC:llä raakaa ja mössöistä, grillillä palaneita seassa)
Eikä auta jos oman makuaistinsa tupakalla tuhonnut sukulaistäti heittää "makuja yhtenäistämään" jotain vuonna 2006 jauhettua chilijauhetta ja lihaliemikuutioita.
Kiitos diagnoosista, mutta ei ole autistinen lapsi. Hänellä on mielipiteitä ja itsemääräämisoikeus siihen mittaan saakka kun ei muita tai itseään valinnoillaan satuta. Itse olen hävyttömän kaikkiruokainen, mutta ymmärrän että lapseni on erillinen yksilö ja liian arvokas väkivaltaiseen nälässäpitämiseen.
Peruna ei ole aina sama peruna, mutta jos lapsi ilmoittaa, että "mä vihaan perunaa" jo ennen kuin maistaa (jättää siis maistamatta kokonaan), niin kyse on jostain muusta kun erittäin tarkasta makuaistista.
Eli vain sun luona tehty maistaminen lasketaan maistamiseksi? Ei sata kertaa muualla tehty? Sun luona on pakko maistaa perunaa vaikka ilmoittaa ettei tykkää siitä koska et ole tietoinen lapsen aiemmista maistamiskerroista.
Oltiin Ylläksellä lomalla ja menin vessaan. Vessassa eräs nainen noitui ja takoi nyrkeillä wc:n seinään. Tiedustelin häneltä, että lomako on alkanut näin lupaavasti. Kertoi heidän tyttärensä suostuneen syömään seisovasta pöydästä vain lusikallisen kastiketta. Eikä nainen haluaisi just syötyään alkaa mökillä ruoanlaittoon lomalla ollessaan.
Olen ollut lapsesta saakka "ruokavammainen". Fysiologisia syitä ei taida olla, joten vammani lienee henkistä laatua. "Syntymälahjana" saatu.
Lapsena todellakin söin vain yhtä ruokaa. Sitäkin pitkin hampain, olisin mieluummin ollut syömättä.
Koska olen jo melko iäkäs, lapsuudessani oli yleistä kurittaa lapsia piiskaamalla. Sain siis hyvin usein piiskaa syömättömyydestäni johtuen, sen lisäksi , että minua istutettiin ruokalautasen äärellä tuntikausia.Välillä käytiin piiskaamassa ja uudestaan ruokalautasen äärelle istumaan.
Väkivaltakaan ei siis saanut minua syömään.
Sain rakkautta vanhemmiltani ja muutkin aikuiset kohtelivat minua hyvin. Minulla oli paljon kavereita.
Kyseessä ei siis ollut mikään traumasta, huonosta kohtelusta syntynyt syömättömyysongelma, äitini kertoi, että jo 1-vuotiaasta alkaen olin todella huono ja valikoiva syömään.
Rakastava äitini käytti minua kouluikäisenä lääkärissäkin syömättömyydestä johtuen. Koska olin poikkeuksellisen terve lapsi, sairastin äärettömän harvoin, ei lääkäri nähnyt mitään ongelmaa ravitsemukseni suhteen. Kouluruokailu meni aina syömättömänä ja piilotin oman, täyden lautaseni muiden tyhjien lautasten väliin. Siihen aikaan kouluruokalautanen oli pakko syödä tyhjäksi, sisälsi se sitten mitä tahansa. Sielläkin tuli istuttua lautasen ääressä pitkään, jos en onnistunut sitä piilottamaan, kunnes ruokalan emännät luovuttivat.
Aikuisiällä olen tietoisesti opetellut syömään. HItaasti, mutta varmasti. Edelleenkään en todellakaan syö mitä vaan, vaan olen hyvin valikoiva. Vain tietyt ruuat ja ruoka-aineet kykenen syömään. Monien ruokien pelkkä tuoksu saattaa käynnistää oksennusrefleksin, joskus pelkkä ajatuskin jostain tietystä ruoka-aineesta.
Olen itse kärsinyt tästä ongelmasta koko ikäni. Voin vakuuttaa, että mieluummin olisin ruuan suhteen ns. normaali. Vaativassa työssäni olen joutunut käymään asiakkaiden ja asiakasryhmien kanssa lounailla ja paivällisillä, jolloin olen selitellyt ruokavammaisuuttani allergioilla. Se on ollut hyväksyttävä selitys ilman lisäkysymyksiä. Oma oloni on aina ollut vaivautunut näissä tilanteissa.
Olen perheellinen. Lasten syntymästä saakka olen syöttänyt heille (ja itse ollut syövinäni) kaikkea mahdollista. Olen jopa hyvä kokki, vaikka en itse kaikkea maista, ruuat valmistuvat tuoksun perusteella hyviksi ja kehutuiksikin. Ruokavieraita meillä on käynyt hyvinkin usein ja mielellään.
Yksi lapsemme oli pienestä saakka hyvin innokas maistelemaan kaikkea uutta, yksi puolestaan suhtautui uusiin ruokaa-aineisiin ja ruokiin torjuvasti. Jälkimmäistä en pakottanut maistamisen jälkeen koskaan syömään ei-mieluisia ruokia. Hänellä on ilmiselvästi periytyneenä (ei opittuna, koska piilotin oman ongelmani lapsilta, ja tälle lapselle selvisi vasta aikuisena minun syömisongelmani) sama ongelma.
Tosin nostan hänelle hattua, hän on kyennyt laajentamaan ruokavaliotaan minua enemmän. Mutta vasta aikuisena, kuten minäkin.
En todellakaan aio eläissäni pakottaa yhtäkään lasta syömään. Maistaa kyllä täytyy, muutaman kerran samaa ruokaa eri aikoina ja eri ikäisenä. Näin toimin omiemme ja myöhemmin lastenlasten kanssa. Vaikuttaa siltä, että tämä ruokavamma on myös yhdellä lapsenlapsistamme.
Joten ap ja muut samanmieliset; ottakaa huomioon, että taustalla voi olla tällainenkin, joskin itselleni syiltään epäselväksi jäänyt ongelma.
En ole ainoa. Pakottamisesta voi kasvaa vielä suurempi ongelma. Aina vika ei ole niissä vanhemmissakaan.
Alue: Aihe vapaa
Peruna ei ole aina sama peruna, mutta jos lapsi ilmoittaa, että "mä vihaan perunaa" jo ennen kuin maistaa (jättää siis maistamatta kokonaan), niin kyse on jostain muusta kun erittäin tarkasta makuaistista.