Mua v#t%ttaa pikkulapset jotka suostuu syömään vain yhtä ainoaa ruokaa jokapaikassa

Sellaista se vaan lasten kanssa joskus on. Paras olisi lapsen antaa olla syömättä tai ottaa vain sitä mitä haluaa pöydästä. Parempi opetella syömään uusia juttuja kotona. Joskus se vaatii vähän kärsivällisyyttä.

Jos olet muuten huomannut niin minet aikuisetkin nykyään ovat aika valikoivia syömistensä suhteen.

Missä tämä jokapaikka sijaitsee?

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Minua v*tuttaa yleensäkin kylään tulevat kakarat. Meille eivät ole tervetulleita.

Vierailija kirjoitti:

Minua v*tuttaa yleensäkin kylään tulevat kakarat. Meille eivät ole tervetulleita.

Koska olet itse kakara. Tuo on reviirijuttu

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Mun neljävuotiaani syö kotona monipuolisesti, mutta kodin ulkopuolella ei ruoka maistu. Erityisen mieleinen herkku onkin sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Se yksi lapsi on tavattoman nirso koska te annatte sen nirsoilla.

Lasten luontaisessa nirsoudessa on ollut hyvää se, etteivät ole tunkeneet hiekkalaatikon hiekkaa tai myrkkykasvien osia suuhunsa. Nykyään kouluikäisinä syövät kaikkea, myös niitä tulisia makuja.

Onpa ap:n elämä vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten luontaisessa nirsoudessa on ollut hyvää se, etteivät ole tunkeneet hiekkalaatikon hiekkaa tai myrkkykasvien osia suuhunsa. Nykyään kouluikäisinä syövät kaikkea, myös niitä tulisia makuja.

Onpa ap:n elämä vaikeaa.

Kuvitteletko että normaalisti syövät pikkulapset tunkevat kaikkea eteen laitettua suuhunsa. Kyllä 5v jo tunnistaa mikä "ruokapöytä" ja ettei hiekkalaatikko ole sellainen.

Aivan vanhempien itseaiheuttama ongelma.

Minusta on hauska seurata sitä teatteria kun yleensä äiti yrittää olla tiukkana, lapsen silmistä näkee että se lapsi TIETÄÄ että sen vinkuminen tehoaa kunhan vinkuu tarpeeksi pitkään. Sitten seuraa sellaista teatraalista pyöriskelyä, uuden ruoan tökkimistä haarukalla, itkun tuhertamista, mökötystä. Ja sitten äiti luovuttaa. Ja lapsi popsii tyytyväisenä nakkejajamuusiaan silmissä ketun katse.

Vierailija kirjoitti:

Missä tämä jokapaikka sijaitsee?

Kuha löytää sen höylän niin siellä. Jokapaikan höylästä kuullut juttuja.

Pitääkö nyt kehua itseään. Lapsesta se riippuu syökö vai ei.

Mä en tajua, miksi jonkun tuntemattoman lapsen syömiset vituttaa. Oletko aloittaja ajatellut, että elämä olisi helpompaa, jos ei ottaisi lämpöä muiden ihmisten asioista? Oletko tietoinen, että sellainen on ihan mahdollista?

Kaikesta ne tyhmät ihmiset itselleen ongelmia tekee.

Vierailija kirjoitti:

Aivan vanhempien itseaiheuttama ongelma.

Ei ole. 

Mun mielestä pääasia on se, että lapsi syö edes jotain. Ruokailusta ei pidä tehdä mitään showta tai valtataistelua. Minä en syönyt lapsena juuri mitään ja nykyään syön oikeastaan kaikkea.

Jos lapsi muuten syö monipuolisesti ( muutakin kuin ranskalaisia ketsupilla) ja nirsoilee joidenkin ruoka-aineiden kohdalla niin kyse voi olla siitä, että lapsella on supertarkka makuaisti. Maistaa ruuat erilailla kuin tavikset.

Esim maistaa kalasta sen että on vanhentumassa tai leivästä homeen. Et istekään söisi pilaantunutta kalaa tai homeista leipää.

Nämä on varmaan harvinaisia tapauksia mutta ijan vaan tiedoksi että näinkin voi olla.

Toki näillekin tulee opettaa, etyä siten se ruoka vaan jätetään lautasen reunalla eikä yökitä tai kommentoida ruokaa. Voi sanoa, että kiitos ei, nyt ei maistu tms.