Mua v#t%ttaa pikkulapset jotka suostuu syömään vain yhtä ainoaa ruokaa jokapaikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meillä lapset oppineet syömään sipulia ja mausteisia ruokia jo pienestä. Isän kotimaan ruokamaailma poikkeaa paljon suomalaisesta ja lapset on jo pienestä totutettu kaikenlaiseen ruokaan. Täytyy olla vanhemmistakin kiinni jos lapsi ei muuta syö kuin nakkeja ja muusia.

Just joo. Olen itse todella kaikkiruokainen, mutta lapsi on nirso. Ei syö edes sitä muusia (nakkeja kyllä). Sitkeästi tarjoan niitä inhokkeja, mutta kyllä tämä itseäkin rassaa, kun lapsi ei todellakaan suostu syömään, mutta raivoaa sitten nälkäänsä. En siis anna esim. täyttää vatsaa leivällä, jos varsinaista ruokaa ei mene.

Ei se nälkäänsä raivoa vaan sitä ettei heti saa niitä nakkejaan vaan joutuu hetken katsomaan inhokkitarjoiluasi kunnes taas annat niitä nakkeja.

Teatterin lapset osaavat.

Et nyt ymmärtänyt. Meillä ei saa mitään muuta kuin sen mitä on tarjolla. Mitään nakkeja ei irtoa, jos ei niitä kyseisessä ruuassa ole. Leipää voi saada yhden palan, mutta ei enempää. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan ilman seuraavaan ateriaan (mitään ylimärääräistä napostelua ei sallita). Kaikesta tästä huolimatta lapsi edelleen nirsoilee, vaikka on jo koululainen. Eineksiä ei syödä kuin aniharvoin kiiretilanteessa.

Se nirsoilu javinkuminen  pitää riittävästi huolen siitä että ruokavaliossa on myös nakkeja. Ei se lapsi muuten sitä jatkaisi.

Joo, se on totta, ehkä kerran kuussa on nakkikeittoa ja synttäreillä hodareita. Kyllä tämän takia kannattaa itkeä nälkää monta kertaa viikossa. Ja lapsi syö muutakin kuin nakkeja. Sen nyt vaan tuolla joku aiemmin otti esimerkiksi.

Olet lapsesi kanssa väärässä ketjussa.

Tämä ketju käsittelee lapsia jotka eivät suostu syömään kuin yhtä ruokaa.

Sinun ipanasi vain vinkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

eli lapsi vs aikuinen 1 - 0

En yksinkertaisesti ymmärrä tuota ajattelua, että tuossa on kyseessä joku taistelu (en ole se, jolle kommentoit). Että lapsen tahto pitää nujertaa, että kasvatus on jotain taisteluita, joita voitetaan? Huh huh. Oletko se sama, jonka mielestä lapset kusettavat ja manipuloivat koko ajan? Jos omat lapsesi tekevät niin, voisiko olla, että se johtuisikin tiukasta ja autoritaarisesta kasvatuksesta? Tutkimusten mukaan tiukat säännöt ja rangaistukset opettavat lapsia toimimaan salassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä tyyppejä, joiden mielestä lapsia ”kasvatetaan” piiskaamalla, pelottelemalla, pimeään komeroon lukitsemalla, nälkään näännyttämällä ja kaikenlaisella pakottamisella.

Tervetuloa 2000-luvulle, nykyään lapsiakin pitäisi kohdella ihmisinä ja kasvattaa inhimillisesti ja lempeästi, tämä on kasvatuksen ammattilaisten yksimielinen näkemys.

...ja tuloksena nuoriso voi huonommin kuin koskaan ennen.

Ei voi huonommin. Suurin osa voi paremmin kuin aiemmin. Sen sijaan syrjäytyneiden joukko syrjäytyy pahemmin. Tarkkana siellä. Ei tämä ole mikään mutuasia.

Ei tunnu suurin osa voivan paremmin. Lehdissä on jatkuvasti valitusta siitä kuinka on niin rankkaa ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet valtavasti.

Nykyään kaikkia ongelmia ja tunteita saatetaan sanoittaa jopa liikaa milloin niihin takerrutaan. Lapsen olisi hyvä oppia myös taito antaa turhien asioiden olla eikä takertua jokaiseen vastoinkäymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe tuli syömään, olin laittanut erilaisia vaihtoehtoja tarjolle. Perheen toinen lapsi ei suostunut syömään mitään muuta kuin yhden keitetyn perunan ilman kastiketta tai salaatteja tai mitään muutakaan mitä oli tarjolla.

Näin tarjoilun järjestäjänä se oli noloa, ruokani ei kelpaa sille lapselle. Äitinsä vaivautuneena selitti "meidän Aada-Petteri syö vain kotiruokaa."

 Mitä se minun laittamani ruoka oli muuta kuin kotiruokaa. Ehkä heidän kotiruoka koostuu ranskalaisista ja ketsupista. En kutsu heitä enää syömään.

Meillä Aada-Petteri syötettiin jo etukäteen, ettei tarvinnut kärvistellä ruokapöydässä syöden tuttava perheen reilusti maustettua kotiruokaa. Hän ei syö vieläkään chiliä tai pippurista ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Tulihan se kyökkipsykologidiagnoosikin sieltä XD

Aspergeriin liittyy pikkasen muutakin kuin poikkeuksellinen hahmottamiskyky.

Jotkut nyt vain ovat tarkempia syömisensä kanssa ja jotkut vaatteidensa kanssa, ja se on ihan normaalia ihmisten välistä vaihtelua jos ei samalle ihmiselle kasaudu useampia näitä erityispreferenssejä.

Kaikki ei tykkää ketsupista, lipeäkalasta tai salmiakistakaan. Joillakin se inho on laajempaa.

Muistan lapsena ulkomaanmatkalla kun yhden tälläisen lellipennun takia jouduttiin käymään 3:ssa eri ravintolassa. :D 

Niin muakin. Lisäksi ne aikuiset, jotka tekevät ison numeron siitä, että eivät syö sitä ja tätä vain koska ovat itse vapaaehtoisesti niin päättäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, miksi jonkun tuntemattoman lapsen syömiset vituttaa. Oletko aloittaja ajatellut, että elämä olisi helpompaa, jos ei ottaisi lämpöä muiden ihmisten asioista? Oletko tietoinen, että sellainen on ihan mahdollista?

Missä kohtaa aloituksessa sanottiin että kyse on aina tuntemattomien lapsista?

No voin sitten lisätä: miksi jonkun lapsen syömiset ylipäätään vituttaa? Mä ymmärrän sen, jos oma lapsi on erityisherkkä tmv., ja ruokailut on tosi vaikeita, niin ihan varmasti voi välillä vituttaa. Mun veljen nuorempi lapsi on tällainen, hänellä on ihan muutama ruoka-aine, joita suostuu syömään. Mutta että jonkun toisen lapsen syömiset? Miksi niistä pitää kehittää jotain asenneongelmaa? Tähän voi nyt vastata, kun viestiä on korjattu.

No minua tällaiset vinkujat ärsyttävät siinä vaiheessa kun kyläilevät meillä tai valitaan yhdessä ruokapaikkaa ja kaikessa kompastutaan mukulan mieltymyksiin. Vanhemmat voisivat tuoda sitten vaikka pussisoseen vauvallensa mukana jos tietävät että hankalaa on. Ai niin mutta sekään ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä tyyppejä, joiden mielestä lapsia ”kasvatetaan” piiskaamalla, pelottelemalla, pimeään komeroon lukitsemalla, nälkään näännyttämällä ja kaikenlaisella pakottamisella.

Tervetuloa 2000-luvulle, nykyään lapsiakin pitäisi kohdella ihmisinä ja kasvattaa inhimillisesti ja lempeästi, tämä on kasvatuksen ammattilaisten yksimielinen näkemys.

Sulla on vähän rajoittunut näkemys ajasta ennen 2000-lukua.

Tämä. Ainakin minut saatiin 70/80-luvuilla kunnioittamaan ruokaa ja käyttäytymään kylässä asiallisesti ilman piiskausta ja komeroon lukitsemista. Mutta ei silti olisi tullut kuuloonkaan että olisin alkanut mölistä ruoasta sellaisia kommentteja kuin nykyisin kuulee pikkulapsien suusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Minulla on näköjään 3 asperger-piirteistä lasta, koska heistä jokainen on ollut tarkka siitä, miten ruoka lautasella sijaitsee. Onneksi tästä ei ollut tietoa 2000-luvun alussa, koska olisin tietty mennyt diagnoosin mukana ja opettanut lapset tyytymään vähempään. Nyt heistä yksi on juristi, toinen melkein valmis koneinsinööri ja kolmas aloittaa lääkiksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

eli lapsi vs aikuinen 1 - 0

No miten itse olisit toiminut? Allergiat on sitä tasoa että lapsi oksentaa lähes heti syötyään ruoka-ainetta jolle on allerginen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Minulla on näköjään 3 asperger-piirteistä lasta, koska heistä jokainen on ollut tarkka siitä, miten ruoka lautasella sijaitsee. Onneksi tästä ei ollut tietoa 2000-luvun alussa, koska olisin tietty mennyt diagnoosin mukana ja opettanut lapset tyytymään vähempään. Nyt heistä yksi on juristi, toinen melkein valmis koneinsinööri ja kolmas aloittaa lääkiksessä.

Semmoinen satu koneinsinööreistä tällä kertaa.

Itse olen saanut sivusta seurata useampiakin lapsia, jotka eivät syö juuri mitään ns. kunnon ruokaa. Mutta sitten jääkin kivasti tilaa karkeille, joista tulee varmasti valtaosa kaloreista. Mitähän tekee suolistolle pitkällä aikavälillä? Mahakipua ainakin valittaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

eli lapsi vs aikuinen 1 - 0

No miten itse olisit toiminut? Allergiat on sitä tasoa että lapsi oksentaa lähes heti syötyään ruoka-ainetta jolle on allerginen.

Allergiat todetaan testeillä, ja kun allergia on todettu ei lapselle yritetä syöttää allergiaa aiheuttavia ruokia.

Puhut nyt ihan muusta kuin ketjun aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena ulkomaanmatkalla kun yhden tälläisen lellipennun takia jouduttiin käymään 3:ssa eri ravintolassa. :D 

Tässä yksi vastaus uteluihin miksi ruokaperseilijäpentu on rasittava kun sellainen on mukana seurueessa. Niistä on oikeasti vaivaa, sen vinkumisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Tulihan se kyökkipsykologidiagnoosikin sieltä XD

Aspergeriin liittyy pikkasen muutakin kuin poikkeuksellinen hahmottamiskyky.

Jotkut nyt vain ovat tarkempia syömisensä kanssa ja jotkut vaatteidensa kanssa, ja se on ihan normaalia ihmisten välistä vaihtelua jos ei samalle ihmiselle kasaudu useampia näitä erityispreferenssejä.

Kaikki ei tykkää ketsupista, lipeäkalasta tai salmiakistakaan. Joillakin se inho on laajempaa.

Kyllä, Aspergeriin liittyy "pikkasen muutakin", tiedän hyvinkin. "Hernelapsesta" en sanonutkaan, että hänellä on ehdottomasti asperger, koska järjestelee ruokaa lautasellaan. Sanoin, että saattaa olla jotain tuon tyyppistä, mutta ei sekään ole este opettaa lapselle terveempiä ruokailutottumuksia.

Ja vielä kerran, ketjussa ei ymmärrykseni mukaan puhuttu erikoislapsista vaikka hekin ehdottomasti hyötyvät tapakasvatuksesta, johon ruokailu kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nirso ja allerginen monelle ruoka-aineelle. Pienenä ei mennyt mikään vähänkään karkeampi ruoka alas vaan kaiken piti olla sileää mössöä. 

Kun kaikki oli kokeiltu ja syömisestä alkoi tulla jo niin iso mörkö että lapsi ei yksinkertaisesti syönyt enää mitään, päätin että nyt riittää ja syököön niitä ruokia jotka maistuu. Ruokavalio on edelleen aika suppea mutta saa nyt olla. Lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti vaikka ruokavalio ei ole suositusten mukainen. 

eli lapsi vs aikuinen 1 - 0

No miten itse olisit toiminut? Allergiat on sitä tasoa että lapsi oksentaa lähes heti syötyään ruoka-ainetta jolle on allerginen.

Allergiat todetaan testeillä, ja kun allergia on todettu ei lapselle yritetä syöttää allergiaa aiheuttavia ruokia.

Puhut nyt ihan muusta kuin ketjun aiheesta.

No aivan. Siksi tuo lapsi vs aikuinen 1-0 oli aivan tarpeeton kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Keskustelu lapseni kanssa siitä, miksi ruoka ei saa koskettaa:

- Älä nyt siirrä niitä. Vatsassa se ruoka menee kuitenkin sekaisin

- Äiti, ennen sitä ne on mun suussa! Mä haluan maistaa ne.

Mietihän itse, aivan eri maku vedätkö pelkkiä herneitä vai onko haarukallisessa pakastimen makuista ja vetelää paprikaa.

Samoin peruna ei ole aina peruna. Edes ranskalaiset eivät maistu samalle eri paikoissa (usein ABC:llä raakaa ja mössöistä, grillillä palaneita seassa)

Eikä auta jos oman makuaistinsa tupakalla tuhonnut sukulaistäti heittää "makuja yhtenäistämään" jotain vuonna 2006 jauhettua chilijauhetta ja lihaliemikuutioita.

Kiitos diagnoosista, mutta ei ole autistinen lapsi. Hänellä on mielipiteitä ja itsemääräämisoikeus siihen mittaan saakka kun ei muita tai itseään valinnoillaan satuta. Itse olen hävyttömän kaikkiruokainen, mutta ymmärrän että lapseni on erillinen yksilö ja liian arvokas väkivaltaiseen nälässäpitämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Tuo herneiden järjestäminen omaan nurkkaan viittaa jo aspergerpiirteisiin. Silloinkaan kyseessä ei ole mikään ylitsepääsemätön luonteenpiirre, vaan myös asperger-lapsi voi oppia syömään ns. normaalisti. Puhun kokemuksesta, minulla on asperger-poika, joka on nyt jo aikuinen.

Minä en kuitenkaan alun perin puhunut selkeistä erikoistapauksista. Minun lähipiirissä on myös sellaisia lapsia, joiden mieltymykset tuntuu vaihtuvan parin viikon välein ja se on erittäin turhauttavaa, kun laittaa vieraille ruokaa ja yrittää ottaa mieltymykset edes jonkin verran huomioon, mutta ajatus on tuhoon tuomittu, koska kun pari viikkoa sitten asenne oli, että "peruna on niin hyvää", niin seuraavan vierailun aikana sama lapsi ilmoittaakin, että "mä vihaan perunaa".

Minulla on näköjään 3 asperger-piirteistä lasta, koska heistä jokainen on ollut tarkka siitä, miten ruoka lautasella sijaitsee. Onneksi tästä ei ollut tietoa 2000-luvun alussa, koska olisin tietty mennyt diagnoosin mukana ja opettanut lapset tyytymään vähempään. Nyt heistä yksi on juristi, toinen melkein valmis koneinsinööri ja kolmas aloittaa lääkiksessä.

Asperger ei tarkoita tyhmää. Kyllä asperger-piirteisestä voi hyvinkin tulla juristi, koneinsinööri tai lääkäri. Monesti niistä erikoispiirteistä on apua tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativissa tehtävissä. Minunkin asperger-lapsi on hyvin lahjakas ja on pärjännyt opiskeluissa hyvin. Hänen haasteet on muualla.

Jos joku kokee ruoan ja ruokapöydän joksikin sotatantereeksi, jossa on voittajat ja häviäjät, niin jotain on mennyt jo omassa lapsuudessa pahasti vikaan.

Ei ihme, että aikuisilla on syömimishäiriöitä.