Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi, että laihdutus on minusta, itsestäni kiinni. Miksi se ei koskaan onnistu?
09.08.2021 |
Mistä motivaatiota ja itsekuria?
Olen todella lihava. Aina jojoilua +-3kg.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Kunnon ruuan skippaaminen (lounas/päivällinen) on yleensä huono vaihtoehto, koska sen sitten korvaa usein karkilla tai vaikka voileivillä. Yhdessä kotiruokalautasellisessa saattaa olla niitä kaloreita helposti vähemmän kuin kahdessa voileivässä, joilla sen aterian korvaa, ja sitten on kohta tarve vetää vielä välipala perään.
Tein myös samaa, että oikeutin karkinsyöntini lenkeillä, joilla kulutin noin sen 300 kaloria lenkkiä kohti. Sitten lopulta hitaana tajusin, että se karkkipussin 330kcal-energiamäärä olikin 330kcal/100g, eli 1000kcal/karkkipussi. Eli ei sillä lenkillä mitään karkinsyöntiä oikeasti oikeuta...
No ei kahdessa voileivässä ole tolkutomasti kaloreita !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, oot ilmeisesti saanut kuitenkin lihomisen pysähtymään noilla kaloreilla, sekin on jo hieno saavutus! Muista kiittää itseäsi siitä, se on onnistuminen. Pienin askelin sitten eteenpäin, nipistä vaikka 100 kcal lisää ruokavaliosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaamista muutoksen tekemiseen löydy, ravitsemusterapeutti voi olla se tarpeellinen kävelykeppi taipaleelle. Jos oot tarpeeksi lihava, julkiseltakin puolelta pääset vastaanotolle ilman suurempia mutkia. Pystytte kahdestaan tekemään siellä järkevämpiä suunnitelmia kuin mitä itse osaat, ja se ravitsemusterapeutti voi toimia myös säännällisesti tavattuna toimia tsemppaajana matkalla pysyvään muutokseen.
Ei toisaalta kannattane mennä sinne ennen kuin oot päässy eteenpäin tästä "muut voi laihtua, mutta minä en, koska geenit tai jotain, ja miehen vika muutenkin" -itsesäälistä & muiden syyllistämisestä. Itsestäsi sen tahdon on löydyttävä, ei kukaan sitä sun puolesta saa tahdottua, joten lopettaisin sen tyhjästä ilmasta tupsahtavan ihmeen odottamisen.
Kuten mulle on sanottu: Mitään ei koskaan tapahtuisi, jos kaiken aloittamisen jättäisi aina huomiseen. Muutos on aloitettava nyt, huomenna et sitä kuitenkaan aloita.
Olen aloittanut monta kertaa viikossa, jo viiden vuoden ajan. Mikään ei muutu, vaikka yritän ja yritän ja yrintän. V * tuttaa.
Ap
Älä vaan yritä vaan oikeasti muuta asioita itse. Ei se loppujen lopuksi vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
Ap
Jos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
Moro ap.
Mä sain ahdistukseen/masennukseen ja paniikkiin mielialalääkkeen, joka aloituks n ja noston yhteydessä vaikuttaa ruokahalua vähentävästi. Esim nyt nostin annosta ja parina viimeisenä päivänä olen syönyt päivän ainoan aterian joskus klo 21-22 ja s niin olisin voinut skipata, ei vaan tee mieli mitään. Liikun tunnin päivässä ja teen pientä lihastreeniä myös. Kalorivaje on nyt varmaan aikamoinen mutta en stressaa kun se tasoittuu taas. Painoa on lähtenyt jokunen kilo normaalipainon sisällä.
Kuulostat siltä, että liika syöminen ei ole ainoa ongelmasi. Mitä sä pakenet siihen?
Psykiatrini nosti kerran yhden hyvän pointin esiin ja sanoi kun vauva itkee niin ensimmäisenähän sille isketään tissi suuhun ja syötetään. Mitä tarvetta sä kompensoit syömisellä?
Ja vaikka aina olen normipainon sisällä jojoillutkin, niin itsellä myös kokemusta syömishäiriöistä, ahmimisesta ja kehoahdistuksesta.
Ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa asioista jonkun terapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"
No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
Ap
Urheilen päivittäin kovilla sykkeillä ja tuossa kalorimäärässä ois mullekin varmaan 1000 kcal liikaa 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
Ap
Terveelliset elämäntavat ei ole 600 kalorin edestä suklaata päivittäin. Se on melkein kilo viikossa rasvaa suhun.
Oletko vihanneksia koittanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
Mulla oli raskausaikana juuri siinä rajalla, että on rd. Tuli 4kg vauva, söin raskaana ollessa raskausajan monivitamiini valmistetta, suklaata ja mikropitsoja.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
ApTerveelliset elämäntavat ei ole 600 kalorin edestä suklaata päivittäin. Se on melkein kilo viikossa rasvaa suhun.
Oletko vihanneksia koittanut?
No syön sitä kuin kerran viikossa. Enne söin 5 päivänä 200g levyn, joka viikko. Että tämä on suuri parannus entiseen!
Ap
Ihminen lihoo, kun syö enemmän kuin kuluttaa. Samoin ihminen myös laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Se on vaan niin yksinkertaista. Vaikka söisit pelkkää sokeria suoraan pussista lusikalla mättäen, laihtuisit, jos kokonaiskalorimäärä pysyy alle kulutuksen.
Paras vastaus minusta siihen kysymykseen, että miksi en laihdu? on, että : lopeta itsellesi valehteleminen, tiedät kyllä mikä sinua lihottaa - lopeta se ja alat laihtua.
Ja jos pelkällä liikunnalla yrittää laihtua, niin saa liikkua aamusta iltaan. Itse olen noin 54 kg ja tunnin reipas kävely kuluttaa vähän reilu 300 kcal. Tämä kalorivaje on "tuhottu" muutamassa minuutissa syömällä rivin suklaata levystä. Ruokavalion korjaus on loppujen lopuksi helpompaa. Lisäksi olen sitä mieltä, että molempia ei kannat aloittaa samaan aikaan, koska liikunnan lisääminen lisää ruokahalua ja nälkää ja silloin voi olla hankala pysytellä alikaloreilla. Eli vähemmän kaloreita ensin, ja liikunta mukaan vasta sitten kun painonpudotus alkaa luistaa. Keksit syömisen tilalle jotain muuta tekemistä, itse siivoilen ja puuhailen muita kotitöitä niin samalla unohtuu suklaanhimot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2400 kcal saattaa olla liikaa kokoisellesi varsinkin jos teet istumatyötä. Kokeile pudottaa kaloreita, mutta ei liikaa! Ei missään nimessä mitään 1400 kalorin kitudieettiä. Kokeille vaikka ensin 2200 muutama viikko, jos ei mitään tapahdu niin 2000 ja taas muutama viikko.. Alle 1800 kalorin en laskisi.
Annan esimerkin: olen samanmittainen ja painan 73kg. Mulla on paljon lihaksia (myös ylimääräistä rasvaa) ja rankka fyysinen työ, ammattilaisen kanssa laskettiin päiväkulutuksekseni 2600kcal (tämä sisältää lepokulutukseni 1400kcal, sinulla se on ehkä vähemmän, riippuen millainen lihastilanne sinulla on. 160cm ei-lihaksikkaalla naisella se on n. 1200/vrk). Olen syönyt nyt 1800-2000kcal päivässä, jotta saisin rasvaprosenttia pienemmäksi. Missään nimessä älä syö ainakaan vähemmän mitä lepokulutuksesi on, silloin saat varmasti kroppasi tukkoon eikä mitään tapahdu.
Jos raskit niin mene body in -mittaukseen, saat selville peruskulutuksesi sitä kautta ja muutenkin yleiskuvaa siitä mikä kroppasi tilanne tällä hetkellä on. Puolen vuoden päästä voit mennä uusiksi, jotta näet, onko rasvan ja lihasten suhteessa tapahtunut mitään; paino ei kerro kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
Ap
Verensokerimittareita ja niiden kanssa käytettäviä liuskoja ja lansetteja saa ostettua ihan apteekeista käsikauppatavarana. Mittarin käyttöohjeet tulevat pakkauksen mukana, muut tarvittavat tiedot kuten viitearvotaulukko, ruokavaliosuositukset ja mittausohjeet löytyvät esim. Diabetesliiton ja Terveyskylän nettisivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ravitsemusterapeutti kelkkaan. Siellä voitte yhdessä miettiä fiksuja keinoja ruokavalion muuttoon järkevänkokoisilla askeleilla. Se ei lyö eteen lautasmallia ja sano, että tähän muutat kaiken eikä mitään muuta. Sen voi tehdä niin, että mietitte pieniä muutoksia, esim. vaikka tuoremehujen vaihto veteen tai kalorittomiin mehutiivisteisiin, ja sitten teet sitä pari viikkoa ja sit katotte yhdessä miten meni, ja mietitte siihen rinnalle jonkun toisen yksinkertaisen pienen muutoksen, kuten vaikka vaihtaa leivälle kermajuustot kalkkunaleikkeisiin.
Liian iso muutos kerralla ei ole yleensä pysyvä, tiedät kyllä. Pikkuruiset, joista voi myös pitää kiinni, tuovat onnistumisen tunteita ja motivaatiota jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
ApVerensokerimittareita ja niiden kanssa käytettäviä liuskoja ja lansetteja saa ostettua ihan apteekeista käsikauppatavarana. Mittarin käyttöohjeet tulevat pakkauksen mukana, muut tarvittavat tiedot kuten viitearvotaulukko, ruokavaliosuositukset ja mittausohjeet löytyvät esim. Diabetesliiton ja Terveyskylän nettisivuilta.
Tiedän, ovat todella kalliita. Neuvolasta sai ilmaiseksi raskausaikana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Moro ap.
Mä sain ahdistukseen/masennukseen ja paniikkiin mielialalääkkeen, joka aloituks n ja noston yhteydessä vaikuttaa ruokahalua vähentävästi. Esim nyt nostin annosta ja parina viimeisenä päivänä olen syönyt päivän ainoan aterian joskus klo 21-22 ja s niin olisin voinut skipata, ei vaan tee mieli mitään. Liikun tunnin päivässä ja teen pientä lihastreeniä myös. Kalorivaje on nyt varmaan aikamoinen mutta en stressaa kun se tasoittuu taas. Painoa on lähtenyt jokunen kilo normaalipainon sisällä.
Kuulostat siltä, että liika syöminen ei ole ainoa ongelmasi. Mitä sä pakenet siihen?Psykiatrini nosti kerran yhden hyvän pointin esiin ja sanoi kun vauva itkee niin ensimmäisenähän sille isketään tissi suuhun ja syötetään. Mitä tarvetta sä kompensoit syömisellä?
Ja vaikka aina olen normipainon sisällä jojoillutkin, niin itsellä myös kokemusta syömishäiriöistä, ahmimisesta ja kehoahdistuksesta.
Ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa asioista jonkun terapeutin kanssa.
Varmaan,sitä, että elämä on surullista ja inhottavaa.
Syöminen tuo ihanan olon ja syyn nousta aamulla sängystä :) ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
ApTerveelliset elämäntavat ei ole 600 kalorin edestä suklaata päivittäin. Se on melkein kilo viikossa rasvaa suhun.
Oletko vihanneksia koittanut?
Niinpä. Todennäköisesti jatkuva nälkä johtuu sitä, että keho ei saa tarpeeksi sen tarvitsemia ravintoaineita. Kaloreita voi laskea, mutta jos merkittävä osa siitä tulee jostain suklaasta, niin koko laihdutus on fundamentaalisesti pers**llään.
Koska ap ei selkeästikkään ymmärrä edes auttavasti ravinnon merkitystä, niin ainoa keino on hakea ammattilaisen apua ruokaohjelman koostamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemusterapeutti kelkkaan. Siellä voitte yhdessä miettiä fiksuja keinoja ruokavalion muuttoon järkevänkokoisilla askeleilla. Se ei lyö eteen lautasmallia ja sano, että tähän muutat kaiken eikä mitään muuta. Sen voi tehdä niin, että mietitte pieniä muutoksia, esim. vaikka tuoremehujen vaihto veteen tai kalorittomiin mehutiivisteisiin, ja sitten teet sitä pari viikkoa ja sit katotte yhdessä miten meni, ja mietitte siihen rinnalle jonkun toisen yksinkertaisen pienen muutoksen, kuten vaikka vaihtaa leivälle kermajuustot kalkkunaleikkeisiin.
Liian iso muutos kerralla ei ole yleensä pysyvä, tiedät kyllä. Pikkuruiset, joista voi myös pitää kiinni, tuovat onnistumisen tunteita ja motivaatiota jatkaa.
En juo Kalori juomia. Vain vettä ja mustaa kahvia! En edes maitoa, koska siinä on turhia kaloreita. Otan kalsium tabuja, koska ne ei lihota, kuten maito
Ap
Koska syöt liikaa.
Laskin juuri äsken omat tämän päivän syömiset ja taas tuli 370 ylimääräistä kaloria vaikka syön perusterveellisesti. Tiedän tasan tarkkaan mikä on ylimääräistä (ts tällä pysyn tässä 70 kilossa), laskurin mukaan tulee 1640 kcal ja laihtuakseni saisin syödä 1280kcal päivässä. Ei siihen ylitykseen paljoa tarvita!
Aamiaiseni on 100g turkkilaista jugurttia, itse tehtyä vähäsokerista hilloa ja 20g mysliä (sekin kevyintä mitä löytyy). Ruisleipäsiivu margariinilla, 1 siivulla salamia ja 1 pieni siivu juustoa
Lounas kohta juures-linssi-tomaattikeittoa 1 lautasellinen
Päivällinen ruokakermaan tehtyä lohikeittoa 1 annos, 1 siivu itsetehtyä saaristolaisleipää ja hyvin vähän voita
Iltakahvin kanssa pala pullapohjaista mansikka-vanilja piirasta. Pulla ja mansikat sokerittomia, vaniljakiisselissä vähän sokeria
Iltapala 100g rahkajugurttia, lusikallinen omaa hilloa
Ylimääräistä tuo mysli, saaristolaisleipä, voi ja mansikkapulla sokerittomuudesta huolimatta.
Todella helppoa seurata esim yasiossa. Sen jälkeen ei voi muuta kuin katsoa peiliin;)
Ohis
Kävelin taannoin kotoani keskustaan 25-30 minuutin matkan, jossain puolimatkassa näin tukevan naisen bussipysäkillä, ja oletin näkeväni häet seuraavaksi keskustassa. Vaan ei, parin pysäkinvälin jälkeen näin hänen nousevan bussista ja suuntaavan lähimpään kerrostaloon. Kävely kyllä näytti sen verran hankalalta, että saattaa arvella onko lihavuus syy vai oire jalkavammasta.
Eivät kaikki liiku riittävästi.