Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi, että laihdutus on minusta, itsestäni kiinni. Miksi se ei koskaan onnistu?
09.08.2021 |
Mistä motivaatiota ja itsekuria?
Olen todella lihava. Aina jojoilua +-3kg.
Kommentit (137)
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon ruuan skippaaminen (lounas/päivällinen) on yleensä huono vaihtoehto, koska sen sitten korvaa usein karkilla tai vaikka voileivillä. Yhdessä kotiruokalautasellisessa saattaa olla niitä kaloreita helposti vähemmän kuin kahdessa voileivässä, joilla sen aterian korvaa, ja sitten on kohta tarve vetää vielä välipala perään.
Tein myös samaa, että oikeutin karkinsyöntini lenkeillä, joilla kulutin noin sen 300 kaloria lenkkiä kohti. Sitten lopulta hitaana tajusin, että se karkkipussin 330kcal-energiamäärä olikin 330kcal/100g, eli 1000kcal/karkkipussi. Eli ei sillä lenkillä mitään karkinsyöntiä oikeasti oikeuta...
No ei kahdessa voileivässä ole tolkutomasti kaloreita !
Ei pelkässä leivässä ole, mutta niissä mitä leivän päälle laitat on moninkertaisesti kaloreita. Yhteensä siis enemmän kuin esimerkiksi lautasellisessa keittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa on kerrottu jo 100+ kertaa mistä ongelma johtuu, mutta ap vaan yrittää ja yrittää .... ja syö siinä sivussa suklaata . Täysin järjetöntä touhua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on se, että asutaan saman katon alla ja ruokaillaan saman pöydän ääressä. Siinä voi olla se, että miehelle pitää olla paljon isommat ruoka-annokset ja useita aterioita päivässä (aamupala, lounas, jotain iltasyömistä ja ehkä vielä kahvia ja voileipää). Sitä samaa syövät sitten kumpikin. Otetaanko ehkä vielä purkilliset siideriä.
Koko talouden ruokavalio pitäisi tällaisessa tapauksessa vaihtaa uudenlaiseen. Se on miehen niin helppo sieltä sivusta sanoa, jotta se on sinusta itsestäsi vaan kiinni tuo laihduttaminen.
Annoskateutta oli. Mutta söin ennen saman verran kuin mieheni, jopa enemmän, ruoka on vaan niin hyvää. Tietysti nyt harmittaa, kun paino noussut yli 30kg,ehkä jopa 35kg.
Mutta turha sitä on itkeä, en saa pois, niin en saa. Ainakin olen parhaani tehnyt! :)
Ap
Et ole tehnyt lähellekään parastasi. Itket täällä päivittäin kuinka painoa ei putoa, etkä suostu olleenkaan kuulemaan järkeviä neuvoja. Aloitat jatkuvasti dieetin, joka kestää 15 min ja sitten taas trollaat täällä.
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon ruuan skippaaminen (lounas/päivällinen) on yleensä huono vaihtoehto, koska sen sitten korvaa usein karkilla tai vaikka voileivillä. Yhdessä kotiruokalautasellisessa saattaa olla niitä kaloreita helposti vähemmän kuin kahdessa voileivässä, joilla sen aterian korvaa, ja sitten on kohta tarve vetää vielä välipala perään.
Tein myös samaa, että oikeutin karkinsyöntini lenkeillä, joilla kulutin noin sen 300 kaloria lenkkiä kohti. Sitten lopulta hitaana tajusin, että se karkkipussin 330kcal-energiamäärä olikin 330kcal/100g, eli 1000kcal/karkkipussi. Eli ei sillä lenkillä mitään karkinsyöntiä oikeasti oikeuta...
No ei kahdessa voileivässä ole tolkutomasti kaloreita !
1 vaalea leipä (vaasan kauratyyny) 75kcal
1 teelusikka oivariinia 30kcal
1 siivu kermajuustoa 35kcal
1 kinkkusiivu 10kcal
Kaksi voileipää on 2x150kcal = 300kcal, ja 300 taas on aika perus energiasisältö lautaselliselle kotiruokaa (ei laskettu ruokaleipää, juomaa tai jälkkäriä lautaseen ofc mukaan) AP:n pituiselle naiselle, joka yrittää syödä alle 1800kcal päivässä. Vertaan ihan omaan kokooni ja energiansaantiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moro ap.
Mä sain ahdistukseen/masennukseen ja paniikkiin mielialalääkkeen, joka aloituks n ja noston yhteydessä vaikuttaa ruokahalua vähentävästi. Esim nyt nostin annosta ja parina viimeisenä päivänä olen syönyt päivän ainoan aterian joskus klo 21-22 ja s niin olisin voinut skipata, ei vaan tee mieli mitään. Liikun tunnin päivässä ja teen pientä lihastreeniä myös. Kalorivaje on nyt varmaan aikamoinen mutta en stressaa kun se tasoittuu taas. Painoa on lähtenyt jokunen kilo normaalipainon sisällä.
Kuulostat siltä, että liika syöminen ei ole ainoa ongelmasi. Mitä sä pakenet siihen?Psykiatrini nosti kerran yhden hyvän pointin esiin ja sanoi kun vauva itkee niin ensimmäisenähän sille isketään tissi suuhun ja syötetään. Mitä tarvetta sä kompensoit syömisellä?
Ja vaikka aina olen normipainon sisällä jojoillutkin, niin itsellä myös kokemusta syömishäiriöistä, ahmimisesta ja kehoahdistuksesta.
Ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa asioista jonkun terapeutin kanssa.
Varmaan,sitä, että elämä on surullista ja inhottavaa.
Syöminen tuo ihanan olon ja syyn nousta aamulla sängystä :) ap
Tässä pääsyy ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ongelmasi on, että syöt liian vähän. Kyllä syöt liian vähän aamulöa ja päivällä. Tämä taas johtaa siihen, että korjaat illalla emergiavajetta epäterveellisillä helpoilla ja nopeilla herkuilla ja kalorisi pamahtaa yli. Ja vielä illalla, kun yöllä suolisto ja aineenvaihdunta hidastuu.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ongelmasi on, että syöt liian vähän. Kyllä syöt liian vähän aamulöa ja päivällä. Tämä taas johtaa siihen, että korjaat illalla emergiavajetta epäterveellisillä helpoilla ja nopeilla herkuilla ja kalorisi pamahtaa yli. Ja vielä illalla, kun yöllä suolisto ja aineenvaihdunta hidastuu.
Itseasiassa ap on itse kertonut, ettei tee päivisin juuri muuta kuin syö (lapset koulussa ja päiväkodissa). Mikään muu tekeminen ei toki mitenkään onnistu, eikä kotiovesta ilmeisesti pääse edes ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun syö terveellisesti niin 1800kcal ruokavaliolla saa syödä reilusti eikä tule nälkä. Säännölliset ruokailuajat. Herkkuja kohtuudella kerran viikossa. Ei mitään tiukkoja dieettejä joita ei jaksa lopunikää. Liikuntaakin kohtuudella, niin että siitä jaksaa jatkossakin innostua.
Jos ei itse tiedä miten kannattaa syödä niin mars ammattilaisen puheille.
Älkääkä odottako liian nopeita pudotuksia tai vertailko itseänne johonkin fitness-kisaajaan. Maltilliset tavoitteet.
Sokeri herkut ja herkut kokonaan pois muutamaksi kuukaudeksi, jos tuloksia haluaa. Tuossa on muuten pullukoiden sudenkuoppa, kun itselleen valehdellen välillä mässytetään tuhat kaloria parilla kauhasulla. Muutenkaan sokeria ei tee edes mieli kun on hetken ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on se, että asutaan saman katon alla ja ruokaillaan saman pöydän ääressä. Siinä voi olla se, että miehelle pitää olla paljon isommat ruoka-annokset ja useita aterioita päivässä (aamupala, lounas, jotain iltasyömistä ja ehkä vielä kahvia ja voileipää). Sitä samaa syövät sitten kumpikin. Otetaanko ehkä vielä purkilliset siideriä.
Koko talouden ruokavalio pitäisi tällaisessa tapauksessa vaihtaa uudenlaiseen. Se on miehen niin helppo sieltä sivusta sanoa, jotta se on sinusta itsestäsi vaan kiinni tuo laihduttaminen.
Annoskateutta oli. Mutta söin ennen saman verran kuin mieheni, jopa enemmän, ruoka on vaan niin hyvää. Tietysti nyt harmittaa, kun paino noussut yli 30kg,ehkä jopa 35kg.
Mutta turha sitä on itkeä, en saa pois, niin en saa. Ainakin olen parhaani tehnyt! :)
ApEt ole tehnyt lähellekään parastasi. Itket täällä päivittäin kuinka painoa ei putoa, etkä suostu olleenkaan kuulemaan järkeviä neuvoja. Aloitat jatkuvasti dieetin, joka kestää 15 min ja sitten taas trollaat täällä.
Se on parasta mihin pystyn! :(
Itkettää, kun luen onnistumistarinoita, kun joku on saanut 40kg vuodessa pois.
Minä sentään olen yrittänyt 5 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on se, että asutaan saman katon alla ja ruokaillaan saman pöydän ääressä. Siinä voi olla se, että miehelle pitää olla paljon isommat ruoka-annokset ja useita aterioita päivässä (aamupala, lounas, jotain iltasyömistä ja ehkä vielä kahvia ja voileipää). Sitä samaa syövät sitten kumpikin. Otetaanko ehkä vielä purkilliset siideriä.
Koko talouden ruokavalio pitäisi tällaisessa tapauksessa vaihtaa uudenlaiseen. Se on miehen niin helppo sieltä sivusta sanoa, jotta se on sinusta itsestäsi vaan kiinni tuo laihduttaminen.
Annoskateutta oli. Mutta söin ennen saman verran kuin mieheni, jopa enemmän, ruoka on vaan niin hyvää. Tietysti nyt harmittaa, kun paino noussut yli 30kg,ehkä jopa 35kg.
Mutta turha sitä on itkeä, en saa pois, niin en saa. Ainakin olen parhaani tehnyt! :)
ApEt ole tehnyt lähellekään parastasi. Itket täällä päivittäin kuinka painoa ei putoa, etkä suostu olleenkaan kuulemaan järkeviä neuvoja. Aloitat jatkuvasti dieetin, joka kestää 15 min ja sitten taas trollaat täällä.
Se on parasta mihin pystyn! :(
Itkettää, kun luen onnistumistarinoita, kun joku on saanut 40kg vuodessa pois.
Minä sentään olen yrittänyt 5 vuotta. Ap
Voi voi .... *surumieleistä viulumusiikkia taustalla*
Ota vähän suklaata, kyllä se siitä
Lopettakaa trollin ylläpitäminen. Tarkoitus ei ole laihtua, vaan saada tukea sille ettei saa itsestään mitään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
ApVerensokerimittareita ja niiden kanssa käytettäviä liuskoja ja lansetteja saa ostettua ihan apteekeista käsikauppatavarana. Mittarin käyttöohjeet tulevat pakkauksen mukana, muut tarvittavat tiedot kuten viitearvotaulukko, ruokavaliosuositukset ja mittausohjeet löytyvät esim. Diabetesliiton ja Terveyskylän nettisivuilta.
Tiedän, ovat todella kalliita. Neuvolasta sai ilmaiseksi raskausaikana. Ap
Siis olitko se todella sinä kun kirjoitit, että raskausaikana vedit pizzaa ja suklaata radista huolimatta? Luulin sitä kommenttia jonkun trollin huonoksi vitsiksi. Jos se tosiaan oli sinun kommentti, niin en voi ymmärtää. Aikamoista piittaamattomuutta niin lasta kuin itseäsikin kohtaan. Jos edes silloin et havahtunut pitämään itsestäsi parempaa huolta, en tiedä mikä sinua voisi tässäkään vaiheessa auttaa. Ehkä psykologinen apu voisi olla tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
ApVerensokerimittareita ja niiden kanssa käytettäviä liuskoja ja lansetteja saa ostettua ihan apteekeista käsikauppatavarana. Mittarin käyttöohjeet tulevat pakkauksen mukana, muut tarvittavat tiedot kuten viitearvotaulukko, ruokavaliosuositukset ja mittausohjeet löytyvät esim. Diabetesliiton ja Terveyskylän nettisivuilta.
Tiedän, ovat todella kalliita. Neuvolasta sai ilmaiseksi raskausaikana. Ap
Siis olitko se todella sinä kun kirjoitit, että raskausaikana vedit pizzaa ja suklaata radista huolimatta? Luulin sitä kommenttia jonkun trollin huonoksi vitsiksi. Jos se tosiaan oli sinun kommentti, niin en voi ymmärtää. Aikamoista piittaamattomuutta niin lasta kuin itseäsikin kohtaan. Jos edes silloin et havahtunut pitämään itsestäsi parempaa huolta, en tiedä mikä sinua voisi tässäkään vaiheessa auttaa. Ehkä psykologinen apu voisi olla tarpeen.
Mulla ei ollut radia! oli juuri ja juuri alle raja-arvon. Ja kyllä, söin joskus jopa 2 suklaalevyä päivässä, raskaana ollessa. Eipä sitä aina olla raskaana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja huomenna sama ketju uudestaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat itsellesi aikaa ja otat askeleen kerrallaan. Nyt netissä uhriutumisen sijaan lähdet esim 15 min kävelylle ja teet sitä tämän viikon ja pidät mielessä, että laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille. Ensi viikolle otat jonkun uuden pienen tavoitteen tuon 15min kävelyn rinnalle.
Pyöräilen 35min ja kävelen 40min joka toinen päivä. Silti en laihdu. Ap
No mites ne keskivertopäivän syömiset?
N. 2400
Olen 161cm pitkä. Pitäisi tuolla liikunnalla laihtua
Ap
Et saa tuolla liikunnalla tuota energiamäärää kulutettua. Vaatii enemmän liikuntaa. Tai energian saanti n. 1800. Ja se, että mitä syöt.
Liikun enemmän kuin sinä, pituutta 163. Tuolla energiamäärällä lihoisin. Millaisia rasvoja käytät. Tiesithän, että rasva tarvitsee rasvaa palaakseen. Kaikki kova rasva pois. Toki herkutkin minimiin. Salli itsellesi jotain, kuitenkin niin, että syöt vähän. Proteiini, kuidut, rasva...niin ja itsekuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on se, että asutaan saman katon alla ja ruokaillaan saman pöydän ääressä. Siinä voi olla se, että miehelle pitää olla paljon isommat ruoka-annokset ja useita aterioita päivässä (aamupala, lounas, jotain iltasyömistä ja ehkä vielä kahvia ja voileipää). Sitä samaa syövät sitten kumpikin. Otetaanko ehkä vielä purkilliset siideriä.
Koko talouden ruokavalio pitäisi tällaisessa tapauksessa vaihtaa uudenlaiseen. Se on miehen niin helppo sieltä sivusta sanoa, jotta se on sinusta itsestäsi vaan kiinni tuo laihduttaminen.
Annoskateutta oli. Mutta söin ennen saman verran kuin mieheni, jopa enemmän, ruoka on vaan niin hyvää. Tietysti nyt harmittaa, kun paino noussut yli 30kg,ehkä jopa 35kg.
Mutta turha sitä on itkeä, en saa pois, niin en saa. Ainakin olen parhaani tehnyt! :)
ApEt ole tehnyt lähellekään parastasi. Itket täällä päivittäin kuinka painoa ei putoa, etkä suostu olleenkaan kuulemaan järkeviä neuvoja. Aloitat jatkuvasti dieetin, joka kestää 15 min ja sitten taas trollaat täällä.
Se on parasta mihin pystyn! :(
Itkettää, kun luen onnistumistarinoita, kun joku on saanut 40kg vuodessa pois.
Minä sentään olen yrittänyt 5 vuotta. Ap
Sä alat käymään kyllä yksitoikkoiseksi jankuttajaksi ja itsesäälin/uhriitumisen ylläpitäjäksi.
Ihmiset yrittää neuvoa sua mutta sä vaan valitat.
"En laihdu, kaikkeni oon 5v yrittäny."
No sit sut on varmaan tuomittu olemaan ylipainoinen lopun ikää. Turhaan täällä surkuttelet, senkus alistut kohtaloos.
Tai sit ehkä katot viimeinkin tilannettas toisesta vinkkelistä ja toteat tuon sijaan "En laihdu, koska en ole osannut muuttaa toimintaani tarpeeksi."
Ja ehkä, EHKÄ, osaat tuosta ajatuksesta vetää sen seuraavan oivalluksen, että kaikkia taitojahan voi opetella.
Tässä kohtaa tajunnet, että laihduttamista voi oppia ja se on mahdollista, mutta hyväksyt, ettet osaa sitä tällä hetkellä itse.
Viimeinen toimenpide on niellä oma ylpeys (siinä ei ole kaloreita, ei hätää), ja pyytää ammattilaista kouluttamaan laihduttamista, jotta oppisit siinä paremmaksi ja pärjäisit siinä itsenäisestikin lopulta.
Dokumentoi rehellisesti syömisiäsi ja liikuntamääriäsi esim. viikon ajan, niin näet mikä ylläpitää ylipainoasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pysy läskinä ja syö suklaata jos et mitään halua muuttaa.
Pakko se on pysyä, tuottaa tuskaa jo pitää kalorit tuossa 2400,kun tottunut 3500 kcal tao 4000 kcal päivässä :(
Harmittaa vaan lasten puolesta, mulla sokerit koholla, jalkapohjissa kipuja ja polvissa välillä myös
ApJos tiedät että sinulla on verensokeri koholla, teetkö säännöllistä kotimittausta?
Tuskailin itse monta vuotta samanlaiselta kuulostavassa tilanteessa. 30kg ylipainoa joka ei lähtenyt sitten millään. Yhdessä vaiheessa rääkkäsin itseäni 4krt/vko rankalla aerobisella liikunnalla puolen vuoden ajan, lopputuloksena niin kipeät polvet, lonkat ja nilkat, etten kävellyt kunnolla kuukauteen… ja lannistavat -3kg. Yritin syödä terveellisesti, mutta aika paljon tuli lipsumisia, kun mies ehdotteli jatkuvasti noutoruoan tilaamista ja herkkujen ostamista.
No sitten tulin raskaaksi ja sain raskausdiabeteksen. Sitä säikähdin sen verran kovin, että aloin noudattaa tiukasti diabetes-ruokavaliota, ja oli pakkokin kun sokeriarvot lähti heittämään häränpyllyä heti, jos lipsui yhtään.
Jotta nälkä ei käynyt sietämättömäksi, oli pakko ryhtyä syömään 6 pientä ateriaa päivässä 2,5h välein ja pitää huoli, että joka annoksessa oli kunnolla proteiinia (kanaa/lihaa/kalaa/munia/raejuustoa/maitorahkaa ja pehmeä rasvaa (oliiviöljy, pähkinät). Ja paljon kasviksia (3 isoa vihersalaattiannosta/pvä), kun ne piti sokerit varmimmin tasaisina. Vehnä, peruna, riisi ja maissi piti jättää ihan minimiin (yhdelle aterialle/pvä), täysjyväruisleipää kroppa sieti 2-3 palaa päivässä. Herkuttelu piti toki karsia minimiin myös, mutta tummaa suklaata ja xylitolilla makeutettua proteiinijäätelöä pystyin syömään pari kertaa viikossa patukallisen/pikarillisen. Juomista keho kesti lähinnä vettä, teetä ja vähäisesti maitokahvia. Liikuntaa en harrastanut koko raskauden aikana yhtään ilkeiden liitoskipujen takia. Mitään kaloreita tai hiilareita en laskenut koko aikana, ja varsinkin oliiviöljyä meni surutta määrissä.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laihduttaa tuolla ruokavaliolla eikä varsinkaan raskauden aikana, mutta hämmennyksekseni paino rupesi laskemaan itsekseen sillä n. 1,5kg/kk vauhtia. Tuntui -ja tuntuu vieläkin- kummalliselta, miten pitkään ja epätoivoisesti tuli hakattua päätä seinään jotta saisi painoa pois, ja sitten se alkoikin lähteä tällä tavalla ilman yrittämistä. Tai no siis, kyllähän tuon ruokavalion ylläpitäminen vaatii välillä motivaation hakemista, mutta pelko oman terveyden menettämisestä pysyvästi (ja raskauden aikana pelko vauvan hyvinvoinnin vaarantamisesta) on auttanut pitämään siitä kiinni ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatus hoikistumisesta.
Pahoittelut pitkästä sepustuksesta, pointtini oli siis oli vain, että jos sinullakin kolkuttelee 2-tyypin diabetes ovella, voisi yksi vaihtoehto olla unohtaa laihduttaminen ja sen sijaan keskittyä oman terveyden pelastamiseen ruokavaliolla? Jos verensokerin kotimittausvälineitä ei vielä löydy, niillä pääsee hyvään alkuun. Ainakin itselleni oli todella silmiä avaavaa nähdä ihan käytännössä, mitä syömäni ruoat tekevät verensokerilleni.
En saanut mittaria, sokerit eivät ole tarpeeksi koholla.
Hoito-ohje oli "terveelliset elämäntavat"No niitä on yritetty 5 vuotta, epäonnistuneena tuloksena sokerit ja verenpaine koholla.
ApVerensokerimittareita ja niiden kanssa käytettäviä liuskoja ja lansetteja saa ostettua ihan apteekeista käsikauppatavarana. Mittarin käyttöohjeet tulevat pakkauksen mukana, muut tarvittavat tiedot kuten viitearvotaulukko, ruokavaliosuositukset ja mittausohjeet löytyvät esim. Diabetesliiton ja Terveyskylän nettisivuilta.
Tiedän, ovat todella kalliita. Neuvolasta sai ilmaiseksi raskausaikana. Ap
Siis olitko se todella sinä kun kirjoitit, että raskausaikana vedit pizzaa ja suklaata radista huolimatta? Luulin sitä kommenttia jonkun trollin huonoksi vitsiksi. Jos se tosiaan oli sinun kommentti, niin en voi ymmärtää. Aikamoista piittaamattomuutta niin lasta kuin itseäsikin kohtaan. Jos edes silloin et havahtunut pitämään itsestäsi parempaa huolta, en tiedä mikä sinua voisi tässäkään vaiheessa auttaa. Ehkä psykologinen apu voisi olla tarpeen.
Mulla ei ollut radia! oli juuri ja juuri alle raja-arvon. Ja kyllä, söin joskus jopa 2 suklaalevyä päivässä, raskaana ollessa. Eipä sitä aina olla raskaana. Ap
No ilmeisesti asia ei ole ollut mitenkään selvä, jos sinut kerta määrättiin mittaamaan sokeriarvoja kotona raja-arvojen alituksesta huolimatta. Ei ne niitä välineitä huvikseen ilmaiseksi jakele.
”Eipä sitä aina olla raskaana.”
Raskaus on yleensä syy syödä terveellisemmin, ei vetää epäterveellistä mättöä kahta kauheammin…
Kenenstä se on kiinni jos ei sinusta itsestäsi? Joillakin toki on joku sairaus tai lääkitys mikä lisää ruokahalua mutta noin muuten itse sinä sen kaiken sinne suuhusi pistät. Kumma juttu kun lihavat aina syyttää muita kun ovat läskejä. Itsekin olen ollut läski mutta eipä ole tullut kyllä mietittyä että se jonkun muun vika olisi. Toki masennusta ja muuta mutta olen silti onnistunut laihduttamaan. Enää reilu 10kg niin olen niinkuin nuorenakin. :)