Mistä saan voimaa erota?

nykyinen asunto on siis puoliksi sinun? Se on hyvä, siitä saat pesämunan ja voit rauhassa seurata tilannetta vuokralla. Voi olla että mies katuu sinun lähtiessä ja haluaakin sinut takaisin. Miesystäväsi ei kyllä vaikuta erityisen kiltiltä tai emoaattiselta. Jos ette palaa yhteen, olet onnellisempi yksin tai löydät paremman. Paljon tsemppiä!

Minä olen itse tuo toinen osapuoli joka ei pysty tekemään kompromisseja. Emme asu miesystäväni kanssa yhdessä, enkä tiedä voimmeko edes muuttaa. Lapseni tarpeet/kaveripiiri/koulun läheisyys/harrastukset menevät kaikessa miehen edelle. En vaan voi esim muuttaa edes naapurikaupunkiin, kun se tarkoittaisi koulun vaihtamista. Kamala ja syyllinen olo. Välitän kuitenkin toisesta ja paljon mutta ehkä jostain biologisesta syystä oma lapsi menee aina edelle.

Pidä fokus tulevassa, toteuta haaveitasi, keskity omaan elämääsi ilman miestä. Ero sattuu varmasti mutta aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eroa, niin saat puolet miehen omaisuudesta.

Kaikki naiset käyttävät miestä hyväkseen erotessa.

No ensinnäkään emme varmasti tiedä onko kyseessä avio- vai avoliitto. Toisekseen, ap:n suunnitelma kuulosti siltä, että hän ottaa vain omansa pois (omistusasuntoon kiinnitetyn omaisuuden) ja hoitaa tästedes yksin omat asiansa. Se kuulostaakin ihan hyvältä, sillä kun ap luopuu osuudestaan asunnosta:  tadaa! Hän ei enää olekaan niin vähissä varoissa, ettei voisi toteuttaa OMIA toiveitaan. Kaikki tämä ihan ilman miehen rahoja.

Täällä on jo annettu paljon hyviä ohjeita. Lisäksi ns. henkistä tukea voit saada lukemalla netistä muiden tarinoita ja kannustavia sanoja, esimerkiksi feministi ja kirjailija Clementine Ford  kannustaa naisia jättämään huonot suhteet ja elämään omaa elämäänsä omilla ehdoillaan (Instagram-tili @clementine_ford, katso esim. Leave Him-kohokohdat). Hän on todella hyvä inspiraation lähde juuri näissä asioissa.

Voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Ei ollenkaan tyhjästä temmattu harmitus. Tuo on osa-aikavanhemmuuden ohella tärkein syy, miksi itse olen nihkeä sellaista ajatusta kohtaan, että muuttaisin jonkun miehen kanssa yhteen: kohta huomaisin rahoittavani puolta sellaisesta elämäntavasta, jota en halua ja jossa ei olisi minulle tärkeitä asioita ja joka olisi vielä kallis. Ja siihen päälle sitten saman katon alla hengaileva mies voisi osoittautua ilkeäksi ja kylmäksi. Ymmärrän oikein hyvin, että haluat ulos.

Yksin ei joudu tekemään kompromisseja. Minäkään en halua elää jonkun toisen elämää vain siksi ettei tarvitsisi olla yksin. Keski-ikäisenä on vaikea enää sopeutua toiseen ihmiseen.

Juuri näin. :) Voin kämpästä saatavilla rahoilla helposti toteuttaa unelmani, joka on pieni rivarinpätkä kehyskunnassa, jonne nyt ajan hiki hatussa melkein joka päivä. Säästäisin myös niin paljon ruoka-, asumis- ja autokuluissa, että johan alkaisi säästöjäkin kertyä.

Olen käsittänyt, että puolisoiden tulisi tukea ja kunnioittaa toisiaan.

Tuo mieshän pitää sua pilkkanaan ja alempiarvoisena. Tsemppiä eroon!

Kannattaa muistaa se että ero usein parantaa kaikkien elämänlaatua siinä tilanteessa jos suhde ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Pidä fokus tulevassa, toteuta haaveitasi, keskity omaan elämääsi ilman miestä. Ero sattuu varmasti mutta aika auttaa.

Joo,sullahan on jo toinen jalka ulkona. Järjestele asiat loppuun ja eikun menoksi.

Älä sure tavaroita,niitä saa kaupasta uusia. Heh,hyväähän se vaan tekee kun saa uudistaa. Saat mieleisesi varustelut eikä tarvitse kysyä kenenkään mielipidettä.

Tunteet. Ne on pakko käsitellä,käsittelet sitten kun saat itsesi muualle. Otat plussat ja miinukset ,ja usko pois,plussat  voittaa!

Tsemppiä,tee se!

Älä tee mitään, vaan anna asioiden olla. Elämä on virta. Vesi on joskus sameaa, mutta kyllä se siitä kirkastuu. Satsaa kaikki rakkauteen.

AP, onko tässä mitään mahdollista saumaa sille vaihtoehdolle että kertoisit miehellesi kokevasi hänen menettelynsä loukkaavana ja toisit esiin ettet halua jatkaa näin vaan tähän on kertakaikkiaan tultava muutos? Nimittäin tuo kuulostaa kovasti siltä ettei miehesi kertakaikkiaan käsitä ettet voi elää yhtä kalliisti kuin miehesti haluaa teidän elävän ("Ja tottahan tuo, säästöjä ei ole juuri kertynyt, koska minulle tulee kovin kalliiksi elää hänen haluamaansa elämää."). Jos miehesi tienaa (nettona) selvästi enemmän kuin sinä niin ei noita yhteisiä kuluja (yhtiövastikkeet, kotivakuutus, sähköt, yms) voi puoliksi laittaa vaan kyllä miehen tulisi sitten kantaa niistä isompi osuus. Mielestäni olisi asiallista että tuollaiset yhteiskulut jaetaan nettotulojen suhteessa aviopuolisoiden kesken.

Jokainen meistä ansaitsee arvostusta joten kyllä sinunkin tulee saada toteuttaa jotain omia juttujasi omien toiveiden mukaan. Tuo vaikkapa esiin ne asiat joissa sinä olet joustanut miehesi toiveita, ehkä hänkin näkee että olisi kohtuullista toimia samoin sinua kohtaan.

Nimittäin jos eroatte, voi käydä niin ettei kumpikaan ole lopputulokseen tyytyväinen mutta siitä on aina hankalampi peruuttaa takaisin jo ihan arvovaltasyistäkin. Kerrot kuitenkin pitäväsi miehestä ja olen aika varma että mieskin pitää sinusta, tuo epäkohtelias kommunikaatiotyyli saattaa olla lapsuudenkodista opittua.

Älä hukkaa elämääsi tuommoiseen parisuhteeseen. Terveessä parisuhteessa otetaan kummankin toiveet ja tarpeet huomioon ja tehdään kompromissi. Itse en tätä nuorena ja kilttinä tajunnut. Nyt vanhempana onneksi osaan vaatia tasa-arvoista parisuhdetta ja esittää myös omat toiveeni enkä alkaa kenenkään kynnysmatoksi. Voin tosi paljon paremmin nyt.

Vierailija kirjoitti:

AP, onko tässä mitään mahdollista saumaa sille vaihtoehdolle että kertoisit miehellesi kokevasi hänen menettelynsä loukkaavana ja toisit esiin ettet halua jatkaa näin vaan tähän on kertakaikkiaan tultava muutos? Nimittäin tuo kuulostaa kovasti siltä ettei miehesi kertakaikkiaan käsitä ettet voi elää yhtä kalliisti kuin miehesti haluaa teidän elävän ("Ja tottahan tuo, säästöjä ei ole juuri kertynyt, koska minulle tulee kovin kalliiksi elää hänen haluamaansa elämää."). Jos miehesi tienaa (nettona) selvästi enemmän kuin sinä niin ei noita yhteisiä kuluja (yhtiövastikkeet, kotivakuutus, sähköt, yms) voi puoliksi laittaa vaan kyllä miehen tulisi sitten kantaa niistä isompi osuus. Mielestäni olisi asiallista että tuollaiset yhteiskulut jaetaan nettotulojen suhteessa aviopuolisoiden kesken.

Jokainen meistä ansaitsee arvostusta joten kyllä sinunkin tulee saada toteuttaa jotain omia juttujasi omien toiveiden mukaan. Tuo vaikkapa esiin ne asiat joissa sinä olet joustanut miehesi toiveita, ehkä hänkin näkee että olisi kohtuullista toimia samoin sinua kohtaan.

Nimittäin jos eroatte, voi käydä niin ettei kumpikaan ole lopputulokseen tyytyväinen mutta siitä on aina hankalampi peruuttaa takaisin jo ihan arvovaltasyistäkin. Kerrot kuitenkin pitäväsi miehestä ja olen aika varma että mieskin pitää sinusta, tuo epäkohtelias kommunikaatiotyyli saattaa olla lapsuudenkodista opittua.

Sisälukutaito. Aloittaja kertoi jo käyneensä miehen kanssa läpi kaikki mahdolliset skenaariot toteuttaa tuo oma juttunsa ja mies oli lähinnä jäätävä ja ivallinen. Luultavasti miehellä on hyvin mietittynä, miten hän haluaa ottaa hyödyt irti kumppanin pienemmistä tuloista ja pelata kaikessa kotiinpäin. Ja tämäkin voi olla sieltä kotoa opittua, mutta mitä sitten? Mitä väliä sillä on, miksi tuo ei ole kohtuullinen ja asiallinen tyyppi ja miksi sitä pitäisi jäädä ”ymmärtämään”?

Aika monella tuntuu olevan valmis vakiosuositus ihan kaikkiin parisuhdeongelmiin (jätä se sika) mutta asia ei ole ihan noin suoraviivaista. Kaikki ihmiset eivät ole huippuekstroverttejä hölöttäjiä joilla olisi valmis jono uusia täydellisiä kumppaniehdokkaita.

Tunnen itsekin pariskunnan joka oli jossain vaiheessa eroamassa ja toisella oli jo uusi kumppanikin katsottuna. Tosiasiassa tilanne harmitti kumpaakin ja siinä vaiheessa kun piti tavata jotta sovittaisiin tavaroiden jakamisesta niin onneksi toisella oli rohkeutta nostaa kissa pöydälle ja kysyä että voisiko tämän vielä peruuttaa. Ja toisella taas oli älyä, rohkeutta ja itsetuntoa ottaa tarjous vastaan joten ero ei toteutunutkaan. Tästä kaikesta on jo yli 20 vuotta, pariskunta on edelleen yhdessä ja heillä on lapsiakin.

Kuulostaa siltä, että miehesi tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kunnossa. Ei noin epäkunnioittavasti toimita, jos toista rakastetaan. Hän vaikuttaa myös pitävän sinua itsestäänselvyytenä.

Johdattele teidät rauhassa rehelliseen keskusteluun. Kysele häneltä, onko hän onnellinen suhteessanne, millä tavoin hän sinua rakastaa, kokeeko että annatte rakkautta toisillenne toisen toivomilla tavoilla, kiinnostaako häntä mitä sinä tunnet ja ajattelet elämästänne, kiinnostaako häntä kuulla, että sinusta tuntuu että olet jäänyt vaille välittämistä noissa kertomissasi asioissa. Jos keskustelut eivät mene toivomaasi suuntaan, älä tee kompromisseja. Sano, että tällainen ei ole sitä, mitä haluat.

Älä valmistele eron käytännöntoimia selän takana. Se on monella tavalla väärin.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella tuntuu olevan valmis vakiosuositus ihan kaikkiin parisuhdeongelmiin (jätä se sika) mutta asia ei ole ihan noin suoraviivaista. Kaikki ihmiset eivät ole huippuekstroverttejä hölöttäjiä joilla olisi valmis jono uusia täydellisiä kumppaniehdokkaita.

Tunnen itsekin pariskunnan joka oli jossain vaiheessa eroamassa ja toisella oli jo uusi kumppanikin katsottuna. Tosiasiassa tilanne harmitti kumpaakin ja siinä vaiheessa kun piti tavata jotta sovittaisiin tavaroiden jakamisesta niin onneksi toisella oli rohkeutta nostaa kissa pöydälle ja kysyä että voisiko tämän vielä peruuttaa. Ja toisella taas oli älyä, rohkeutta ja itsetuntoa ottaa tarjous vastaan joten ero ei toteutunutkaan. Tästä kaikesta on jo yli 20 vuotta, pariskunta on edelleen yhdessä ja heillä on lapsiakin.

Ei tarvitse olla ketään jonossa enää ikinä. Yksin eläminen on ihan mahtavaa sen jälkeen, kun on päässyt pois ahdistavasta, kuristavasta ja lyttäävästä liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että miehesi tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kunnossa. Ei noin epäkunnioittavasti toimita, jos toista rakastetaan. Hän vaikuttaa myös pitävän sinua itsestäänselvyytenä.

Johdattele teidät rauhassa rehelliseen keskusteluun. Kysele häneltä, onko hän onnellinen suhteessanne, millä tavoin hän sinua rakastaa, kokeeko että annatte rakkautta toisillenne toisen toivomilla tavoilla, kiinnostaako häntä mitä sinä tunnet ja ajattelet elämästänne, kiinnostaako häntä kuulla, että sinusta tuntuu että olet jäänyt vaille välittämistä noissa kertomissasi asioissa. Jos keskustelut eivät mene toivomaasi suuntaan, älä tee kompromisseja. Sano, että tällainen ei ole sitä, mitä haluat.

Älä valmistele eron käytännöntoimia selän takana. Se on monella tavalla väärin.

En ole tuosta viimeisestä täysin samaa mieltä. On ensinnäkin monia tilanteita joissa se on välttämätöntä. En väitä, että tämä olisi yksi niistä, sillä vastassa ei ole manipuolintia eikä väkivaltaa, mutta jos on monesti jo tehnyt selväksi mitä haluaa ja mikä on väärin, neuvoteltavaa ei enää ole. Puolisolleen ei ole myöskään velkaa sitä, että miettisi hänen asumisjärjestelyjään: hän ratkaisee ne tässä tapauksessa itse. Etenkin kun vastavuoroisuus ei ole toiminut tässäkään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että miehesi tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kunnossa. Ei noin epäkunnioittavasti toimita, jos toista rakastetaan. Hän vaikuttaa myös pitävän sinua itsestäänselvyytenä.

Johdattele teidät rauhassa rehelliseen keskusteluun. Kysele häneltä, onko hän onnellinen suhteessanne, millä tavoin hän sinua rakastaa, kokeeko että annatte rakkautta toisillenne toisen toivomilla tavoilla, kiinnostaako häntä mitä sinä tunnet ja ajattelet elämästänne, kiinnostaako häntä kuulla, että sinusta tuntuu että olet jäänyt vaille välittämistä noissa kertomissasi asioissa. Jos keskustelut eivät mene toivomaasi suuntaan, älä tee kompromisseja. Sano, että tällainen ei ole sitä, mitä haluat.

Älä valmistele eron käytännöntoimia selän takana. Se on monella tavalla väärin.

Selän takana valmistelu ja lähteminen ei ole väärin, jos on jo ilmoittanut haluavansa erota, ja toinen ei suostu. Silloin hän ei kunnioita oikeuttasi päättää, millaisessa parisuhteessa haluat olla, ja kyse on jo enemmän pakenemisesta, mikä ei ole ikinä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että miehesi tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kunnossa. Ei noin epäkunnioittavasti toimita, jos toista rakastetaan. Hän vaikuttaa myös pitävän sinua itsestäänselvyytenä.

Johdattele teidät rauhassa rehelliseen keskusteluun. Kysele häneltä, onko hän onnellinen suhteessanne, millä tavoin hän sinua rakastaa, kokeeko että annatte rakkautta toisillenne toisen toivomilla tavoilla, kiinnostaako häntä mitä sinä tunnet ja ajattelet elämästänne, kiinnostaako häntä kuulla, että sinusta tuntuu että olet jäänyt vaille välittämistä noissa kertomissasi asioissa. Jos keskustelut eivät mene toivomaasi suuntaan, älä tee kompromisseja. Sano, että tällainen ei ole sitä, mitä haluat.

Älä valmistele eron käytännöntoimia selän takana. Se on monella tavalla väärin.

En ole tuosta viimeisestä täysin samaa mieltä. On ensinnäkin monia tilanteita joissa se on välttämätöntä. En väitä, että tämä olisi yksi niistä, sillä vastassa ei ole manipuolintia eikä väkivaltaa, mutta jos on monesti jo tehnyt selväksi mitä haluaa ja mikä on väärin, neuvoteltavaa ei enää ole. Puolisolleen ei ole myöskään velkaa sitä, että miettisi hänen asumisjärjestelyjään: hän ratkaisee ne tässä tapauksessa itse. Etenkin kun vastavuoroisuus ei ole toiminut tässäkään asiassa.

Suhteessa on ollut henkistä väkivaltaa. Lyttääminen haukkuminen ja vähättely on henkistä väkivaltaa. Kun väkivaltaa on ja se ei poistu tai lupauksista huolimatta palaa aina uudelleen, suhteesta pitää lähteä.