Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopistosta valmistuneet: kaduttaako opintolainan ottaminen?
07.08.2021 |
Tyttäreni aloittaa opinnot yliopistossa ja kertoi ottavansa opintolainaa, vaikka laskelmieni mukaan hänen pitäisi pärjätä kesätyöansioilla, opintotuella, asumistuella ja säästöillä.
Haluaa kuulemma harrastaa, matkustaa ja ostaa laadukkaita harrastusvarusteita ja "kaikki" ottavat nykyisin opintolainaa.
Itse en ole ottanut opintolainaa ja aloitin "leveämmän" elämän vasta valmistumisen jälkeen saatuani töitä.
Haluisin kuulla kokemuksia, miltä tuntuu maksaa opintolainaa pois silloin, kun se on käytetty ei-pakollisiin menoihin nuorempana. Tuntuuko se pikkusummalta aikuisena vai aiheuttaako taloudellisia ongelmia pitkäksi aikaa? Itse otin asuntolainaa valmistumisen jälkeen ja hankin lapsia. Opintolaina olisi tuntunut siinä tilanteessa taakalta, mutta maailma on kai muuttunut niin, että nuoret eivät osta asuntoa eivätkä hanki lapsia heti valmistumisen jälkeen...
Kommentit (209)
Ja niille, jotka eivät tiedä nykypäivän lainoista:
Opintolaina kuussa on 650 euroa ja sitä saa 9 kk vuodesta (silloin kun nostaa opintotukea). Jos opiskelee viisi vuotta ja nostaa lainaa joka kuukaudelle, on laina lopulta yli 29 000 euroa. Tästä saa sitten joidenkin tuhansien lainahyvityksen, jos valmistuu siis alle kuudessa vuodessa.
Opintotuki on 250 euroa.
Päälle voi mahdollisesti saada asumistukea maks 400 euroa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja niille, jotka eivät tiedä nykypäivän lainoista:
Opintolaina kuussa on 650 euroa ja sitä saa 9 kk vuodesta (silloin kun nostaa opintotukea). Jos opiskelee viisi vuotta ja nostaa lainaa joka kuukaudelle, on laina lopulta yli 29 000 euroa. Tästä saa sitten joidenkin tuhansien lainahyvityksen, jos valmistuu siis alle kuudessa vuodessa.Opintotuki on 250 euroa.
Päälle voi mahdollisesti saada asumistukea maks 400 euroa kuussa.
No eihän tuo lainamäärä nyt ole vielä mitään.
Opintolaina kannattaa tietysti sijoittaa. Se on tuottavaa.
Ei kaduta lainkaan. Erinomaiset sijoitusrahat, hyvä tuotto kuuteen vuoteen (opinnot venyivät vuodella kun otin 3. Vuotena vastaan kokoaikainen työn), makselen vähitellen takaisin salkun kasvaessa mukavasti samalla.
Mä en ymmärrä miten joku ylipäänsä nykypäivänä voi elää ilman opintolainaa. Omat tukeni eivät riitä edes vuokranmaksuun. Eläminen on pakko hoitaa lainalla tai töillä. Itse käyn keikkatyössä, silti pakko ottaa lainaa. Opiskelua on niin paljon ja haluan levätä ja nähdä kavereitakin. Elämäni on nyt jo todella kiireistä. Ilman lainaa en edes selviäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaisi jos olisin ottanut. Kävin töissä ja rahoitin opintoni sillä. Valmistuminen vähän viivästyi, mutta loppuvuosina tein jo oman alan töitä, jotka suuresti auttoivat oikean työpaikan saannissa.
Opiskelun aikana (AMK) laina auttoi paljon siihen, että pystyi täysipäiväisesti keskittymään opiskeluun eikä joka euroa ollut pakko laskea. Olin kolme kesää myös kesätöissä siinä sivussa varastohommissa, mutta muuten opiskelin vain. Päälle viellä diplomiopinnot lipastossa lainoineen, niin opintolainaa on AMK:sta saadun opintolainahyvityksen jälkeen 27 000 €. Menossa jo toinen kesä ilman kesätöitä runsaasta hakemisesta huolimatta ja tänä kesänä pääsin sentään 4 haastatteluun, mutta lopulta meni paikat muille.
Edes diplomityötä varten en ole löytänyt yritystä vaikka olen hakenut ties mistä ja yli puoli vuotta hakenut. Kaikissa työhaastatteluissa on enemmän ja vähemmän katsottu kieroon vaikka on mulla sentään keskiarvot noin 3,6 siis sekä AMK ja ylipiston papereissa. Vieläkin ne kysyy niitä samoja kysymyksiä suurin osa rekryihmisistä. Mua on pompolteltu ja ajatettu ties minne tyhjän perässä viimeiset 6 kk eikä mistään tärppää mitään mut puhelimessa ne lupaa paljon ja houkuttelee ties millä lounailla ajelemaan omaan piikkiin satoja kilometrejä.
Niin nyt on ruvennut kaduttaa tää kuvio. Mulla on sentään noista kämäsistä kesätöistäkin kiitettävät kirjalliset työtodistukset sun muuta kokemusta esim. kaupassa työskentelystä. Silti olen kuin halpaa makkaraa rekrytoijille. Kovasti olen hakenut valmistuville tarkoitettuihin ohjelmiin ja osa-aikaisiin duuneihin sun muihin mut ei tärppää. Nyt siis jos pääsisi ajassa taakse päin niin en olisi ottanut lainaa enkä välttämättä kouluttautunutkaan näin pitkälle. Olis vaan pistänyt haalarit päälle ja ajamaan trukkia tms. ja elelis vapaana ilman tämmöistä velkakuormaa. Nyt kituutan toimeentulotuella toistaiseksi ja en tiedä saanko mokomaa dippaakaan valmiiksi. Velat varmaan ois piece of cake, jos koulutusta vastaavaa duunia löytyis mut ei löydy. Elämästä on mennyt 6 vuotta tähän opiskeluun ja varsinkin viimeiset 2,5 vuotta olen ollut lähinnä neljän seinän sisällä ja etäopiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottanut lainaa kuin ihan vähän ja sen maksoin heti pois, elin pastalla ja tomaattikastikkeella (ja siiderillä!) sekä opintotuella ja osa-aikatyöllä. Opiskelemani ala on todella matalapalkkaista joten siirryin myynnin piiriin valmistuttuani.
Siis kadunko sitä että nostin opintolainan, sijoitin sen ja nettosin reilusti yli kymppitonnin kuudessa vuodessa? En voi sanoa katuvani. Hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun muinoin opiskelin, valtion tukema opintolaina oli ainut mahdollisuus rahoittaa opiskelut. Ei ollut ilmaista opintorahaa, vaan velkaa vain, ellei sitten ollut vanhemmat Kroisoksia, jotka kustansivat opinnot. Harvoinpa niin taisi olla ainakaan maakuntayliopistoissa. Mutta joka penni tuli maksetuksi pois ajallaan eikä tuottanut ongelmia, koska oli vakituinen työpaikka. Hidastihan se velka esim. asuntolainan ottamista. Makselin 90-luvulla toistakymmentä prosenttia korkoa, mutta maksetuksi tuli sekin velka.
Tytär opiskeli ulkomailla. Sai opintotuen, asuntotuen ja nosti opintolainan.
Lisäksi annoimme kuukausittain vähän rahaa ja hätätapausten varalle oli rinnakkaiskortit sekä miehen että minun luottokortteihin.
Eikä todellakaan elänyt leveästi rellestäen.
Nyt maksaa halpaa lainaa pois palkastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin opintolainaa, ei ole ollut mitään ongelmaa maksaa se takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tytär opiskeli ulkomailla. Sai opintotuen, asuntotuen ja nosti opintolainan.
Lisäksi annoimme kuukausittain vähän rahaa ja hätätapausten varalle oli rinnakkaiskortit sekä miehen että minun luottokortteihin.
Eikä todellakaan elänyt leveästi rellestäen.Nyt maksaa halpaa lainaa pois palkastaan.
Tämä lähinnä toi mieleeni miten etuoikeutetussa asemassa me suomessa opiskelevat olemme. - Lähes kaikkialla muualla maailmassa joutuu opiskelijana maksamaan opinnoistaan vähintään saman verran mitä Suomessa yhteiskunta antaa käteen kaikille korkeakoulussa ja yliopistossa opiskeleville.
Monelta tuntuu kokonaan hämärtyneen käsitys siitä, että opiskelu on myös tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. On hienoa, että on heitäkin jotka uskaltautuvat seuraamaan "omaa juttuaan" Suomen rajojen ulkopuolelle.
On myös hienoa, että "hyvinvointi valtiomme" tukee näitäkin opiskelijoita. Vähemmän hienoa on se, että hyvin mon korkeakoulu ja yliopisto -opiskelija jaksaa kiukutella opintotuen vähäisyydestä. - Ymmärtämättä, että moni heistä on verraten hyvin etuoikeutetussa asemassa. Vaikka hieman vetää hiljaiseksi kun lukee tilastoja siitä miten periytyvää Suomessa(kin) korkakoulutus ja yliopsitossa opiskelu on kaikesta "hyvinvointi valtion" tarjoamasta tuesta ja avusta huolimatta. Silti haluan toivoe, attä myös vastaisuudessa Suomessa voi kuka hyvänsä päästä opiskelemaan korkekaouluun/ yliopistoon varallisuudesta (tai vanhempien) riippumatta.
Yliopisto-opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär opiskeli ulkomailla. Sai opintotuen, asuntotuen ja nosti opintolainan.
Lisäksi annoimme kuukausittain vähän rahaa ja hätätapausten varalle oli rinnakkaiskortit sekä miehen että minun luottokortteihin.
Eikä todellakaan elänyt leveästi rellestäen.Nyt maksaa halpaa lainaa pois palkastaan.
Tämä lähinnä toi mieleeni miten etuoikeutetussa asemassa me suomessa opiskelevat olemme. - Lähes kaikkialla muualla maailmassa joutuu opiskelijana maksamaan opinnoistaan vähintään saman verran mitä Suomessa yhteiskunta antaa käteen kaikille korkeakoulussa ja yliopistossa opiskeleville.
Monelta tuntuu kokonaan hämärtyneen käsitys siitä, että opiskelu on myös tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. On hienoa, että on heitäkin jotka uskaltautuvat seuraamaan "omaa juttuaan" Suomen rajojen ulkopuolelle.
On myös hienoa, että "hyvinvointi valtiomme" tukee näitäkin opiskelijoita. Vähemmän hienoa on se, että hyvin mon korkeakoulu ja yliopisto -opiskelija jaksaa kiukutella opintotuen vähäisyydestä. - Ymmärtämättä, että moni heistä on verraten hyvin etuoikeutetussa asemassa. Vaikka hieman vetää hiljaiseksi kun lukee tilastoja siitä miten periytyvää Suomessa(kin) korkakoulutus ja yliopsitossa opiskelu on kaikesta "hyvinvointi valtion" tarjoamasta tuesta ja avusta huolimatta. Silti haluan toivoe, attä myös vastaisuudessa Suomessa voi kuka hyvänsä päästä opiskelemaan korkekaouluun/ yliopistoon varallisuudesta (tai vanhempien) riippumatta.
Yliopisto-opiskelija
Outoa, että yliopisto-opiskelija ei tajua, että mitä suurempi taloudellinen riski opiskelu on, sitä harvempi vähävaraisen perheen lapsi opiskelee. Itse opiskelin 90-luvun laman jälkeen ja sillon karut lamakokemukset aiheuttivat sen, että lainaa välteltiin. Nykyopiskelijoiden velkaantumistahti suoraan sanottuna hirvittää.
Kaikki yliopisto-opinnot eivät tuo paksua lompakkoa, josta maksella helposti lainat pois. Päinvastoin. Moni tekee vuosia pätkätöitä eikä pääse ikinä hyväpalkkaisiin töihin, jolloin koulutus oikeasti olisi kannattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär opiskeli ulkomailla. Sai opintotuen, asuntotuen ja nosti opintolainan.
Lisäksi annoimme kuukausittain vähän rahaa ja hätätapausten varalle oli rinnakkaiskortit sekä miehen että minun luottokortteihin.
Eikä todellakaan elänyt leveästi rellestäen.Nyt maksaa halpaa lainaa pois palkastaan.
Tämä lähinnä toi mieleeni miten etuoikeutetussa asemassa me suomessa opiskelevat olemme. - Lähes kaikkialla muualla maailmassa joutuu opiskelijana maksamaan opinnoistaan vähintään saman verran mitä Suomessa yhteiskunta antaa käteen kaikille korkeakoulussa ja yliopistossa opiskeleville.
Monelta tuntuu kokonaan hämärtyneen käsitys siitä, että opiskelu on myös tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. On hienoa, että on heitäkin jotka uskaltautuvat seuraamaan "omaa juttuaan" Suomen rajojen ulkopuolelle.
On myös hienoa, että "hyvinvointi valtiomme" tukee näitäkin opiskelijoita. Vähemmän hienoa on se, että hyvin mon korkeakoulu ja yliopisto -opiskelija jaksaa kiukutella opintotuen vähäisyydestä. - Ymmärtämättä, että moni heistä on verraten hyvin etuoikeutetussa asemassa. Vaikka hieman vetää hiljaiseksi kun lukee tilastoja siitä miten periytyvää Suomessa(kin) korkakoulutus ja yliopsitossa opiskelu on kaikesta "hyvinvointi valtion" tarjoamasta tuesta ja avusta huolimatta. Silti haluan toivoe, attä myös vastaisuudessa Suomessa voi kuka hyvänsä päästä opiskelemaan korkekaouluun/ yliopistoon varallisuudesta (tai vanhempien) riippumatta.
Yliopisto-opiskelija
Miten on mahdollista, että yliopisto-opiskelija kirjoittaa "hyvinvointi valtio"?
Kannatti, sain opiskella rauhassa ja maksoin kerralla pois kun olin ollut pari vuotta töissä.
Ei kaduta: korko on erittäin matala enkä kiirehdi takaisinmaksua niin ei vaikuta elämiseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär opiskeli ulkomailla. Sai opintotuen, asuntotuen ja nosti opintolainan.
Lisäksi annoimme kuukausittain vähän rahaa ja hätätapausten varalle oli rinnakkaiskortit sekä miehen että minun luottokortteihin.
Eikä todellakaan elänyt leveästi rellestäen.Nyt maksaa halpaa lainaa pois palkastaan.
Tämä lähinnä toi mieleeni miten etuoikeutetussa asemassa me suomessa opiskelevat olemme. - Lähes kaikkialla muualla maailmassa joutuu opiskelijana maksamaan opinnoistaan vähintään saman verran mitä Suomessa yhteiskunta antaa käteen kaikille korkeakoulussa ja yliopistossa opiskeleville.
Monelta tuntuu kokonaan hämärtyneen käsitys siitä, että opiskelu on myös tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. On hienoa, että on heitäkin jotka uskaltautuvat seuraamaan "omaa juttuaan" Suomen rajojen ulkopuolelle.
On myös hienoa, että "hyvinvointi valtiomme" tukee näitäkin opiskelijoita. Vähemmän hienoa on se, että hyvin mon korkeakoulu ja yliopisto -opiskelija jaksaa kiukutella opintotuen vähäisyydestä. - Ymmärtämättä, että moni heistä on verraten hyvin etuoikeutetussa asemassa. Vaikka hieman vetää hiljaiseksi kun lukee tilastoja siitä miten periytyvää Suomessa(kin) korkakoulutus ja yliopsitossa opiskelu on kaikesta "hyvinvointi valtion" tarjoamasta tuesta ja avusta huolimatta. Silti haluan toivoe, attä myös vastaisuudessa Suomessa voi kuka hyvänsä päästä opiskelemaan korkekaouluun/ yliopistoon varallisuudesta (tai vanhempien) riippumatta.
Yliopisto-opiskelija
Outoa, että yliopisto-opiskelija ei tajua, että mitä suurempi taloudellinen riski opiskelu on, sitä harvempi vähävaraisen perheen lapsi opiskelee. Itse opiskelin 90-luvun laman jälkeen ja sillon karut lamakokemukset aiheuttivat sen, että lainaa välteltiin. Nykyopiskelijoiden velkaantumistahti suoraan sanottuna hirvittää.
Kaikki yliopisto-opinnot eivät tuo paksua lompakkoa, josta maksella helposti lainat pois. Päinvastoin. Moni tekee vuosia pätkätöitä eikä pääse ikinä hyväpalkkaisiin töihin, jolloin koulutus oikeasti olisi kannattavaa.
Valitettavasti olet sikäli oikeassa, että itsellenikin on vasta opintojen myötä valjennut, että millainen taloudellinen riski opiskelu korkeakoulussa/ yliopistossa on. Aiemminhan opiskelu korkeakoluiussa/ yliopiostossa mahdollisti ns. luokkanousun paremman palkan ja usein siistin sisätyön.
Nykyään moni paljon vähemmän koulutettu voi yhtä hyvin työskennellä mukavassa ympäristössä ja tienata moninkertaisesti verrattuna moneen korkeakoulusta/ yliopistosta valmitsuneeseen.
Sanoisinkin, että jos vain raha on ainoa motiivi opiskella, niin kannattaa varautua pettymykseen. jos kuvittelee siihen riittävän korkeakoulussa/ yliopistossa opiskelu.
Silti toivosiin, että kaikki voisivat varallisuus asemaan katsomatta opiskella sitä mitä itseä kiinnostaa, ettei opiskelemaan hakeutuminen jäisi kiinni vain siitä, ettei ole varaa.
Suomessa kuitenkin on viime vuosikymmenet tilanne on ollut verraten hyvä. Mutta kyllä minuakin välillä pelottaa ja hirvittää tulevaisuus.
Ei ole mukavaa kun palkkakuopassa oleville korkeakoulutetuille ja yliopistosta valmistuneille saatetaan kettuilla, että mitäs meni opiskelemaann "väärää alaa" tai kuinka opiskelulla ei ole mitään merkitystä kun pitää olla vain "hyvä tyyppi" tai olla hyviä suhteita.
Yliopisto-opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Otin koko opintolainan. Eikä kaduta. Aika pieni summa menee takaisinmaksuun per kk (120€), tulot kuitenkin 4500€. Sillä sai tosiaan paljon vapauksia opiskeluaikana, ei tarvinnut kitsastella.
Toki tuntuu varmaan kovemmalta summalta maksaa takaisin, jos on joku varhaiskasvatuksen opettaja ja palkka 3000€.
Lol tollasta summaa maksaa vaikka toimeentulotuesta.
Alue: Aihe vapaa
Ehdotttomasti kannattaa käydä töissä opintojen ohessa ja mieluiten jotenkin liipaten sitä omaa alaa. Tulee työelämä tutuksi. Vaikea palkata ketään, jonka cv on tyhjä tai pelkkiä kesätöitä varastosta.
Eli mieluiten töihin. Jos ei onnistu, niin lainaa. Jos vanhemmilla rahaa, sijoitusasunto, jossa ensin asuu se oma opiskelija vastikkeen hinnalla. Näin meillä meni ja hyvät eväät sain ilman lainoja elämään ja työhön 10 vuotta sitten.