Aiemmin arvokkaita esineitä, joista on tullut hankalaa roskaa
Aloitan: pianot ja minkkiturkit. Molemmat 80-luvulla arvokkaita tuhansien markkojen arvoisia statusesineitä, nyt niitä ei huoli kukaan. Mitähän muuta vastaavaa voisi olla? Ai niin, aikoinaan kalliit tietosanakirjasarjat.
Meille on periytynyt jo kolme pianoa, yhden pidämme ja kahdelle muulle ei löydy ottajaa. Yksi turkki roikkuu kaapissa pussissa, mutta pari muuta on nyt pakko heittää pois kun kuolinpesää raivataan. Kirjat onneksi saa (toistaiseksi) viedä kierrätyskeskukseen.
Mikähän nykyajan tavara on samalla lailla parinkymmenen vuoden päästä lavalla. Muumimukit? Hitto, mullakin on niitä yli 50 =)
Ps. Huono neuvo oli myös 30 sitten liimata valokuvat albumeihin, että säilyvät. Niitä albumeja on kymmeniä, lisäksi vanhempien kymmenet albumit, isovanhempien albumit ja jopa isoisovanhempien albumi 1910-luvulta löytyy. Viimeisin on kyllä aika hieno. Mutta eihän kenelläkään ole lämmintä säiytystilaa kuutioittain valokuville.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% vanhentuneesta elektroniikasta.
Tuo on helppoa jätettä, kun joka elektroniikkakaupassa on keräyslava ja menee kierrätykseen. Pitää nähdä vaiva viedä joko kauppaan tai jäteasemalle.
Kaikilla ei ole autoa tai jotain giganttia lähietäisyydellä. Olen pienehkö nainen ja ajokortiton, kyllä nämä aina ongelma on. Lastenrattailla olen joskus jotain semipainavia raahannut, vaan pesukone tai kuvaputkitelkka, nono.
Vierailija kirjoitti:
Tosi harmi, jos lapset eivät enää opettele soittamaan. Kun olin lapsi 60-l., niin iso osa kävi musiikkitunneilla ja piano oli yleisin soitin.
Meillä on digitaalipiano. Sen siirtelyyn ei tarvita neljää ihmistä, ei tarvitse koskaan virittää ja kun soittaa kuulokkeet päässä, niin ei häiritse ketään. En keksi yhtään syytä miksi hankkisin meille tavallisen pianon.
Yli 3v vanhat tietokoneet ja televisiot, VHS:t ja DVD:t
Oho, etsin pianoa, joten kaikki nämä viestit todella lämmittävät sydäntäni. (Sääli kyllä, jos ostajia ei yleisesti löydy)
Vanhat koriste-esineet on jäänyt aika lailla seisomaan huoneiden nurkkaan, mm. mahtipontisesti koristellut lamput, vanhat koristeelliset taulut sekä valtavat ”hopeiset” kynttilän jalat ja tarjottimet.
itse oon nähnyt täällä pikkukaupungis et pianot saa uuden kodin,paikkakunnal toimiva musiikkiopetus. kerään itse kirjoja ja cd levyjä,oon huomannu et muutkin kerää,ehkä niistä tulee samanlaisia tulevaisuuden harvinaisuuksia kuin vinyyleistä.
moni vilukissa tykkäis vintage turkiksesta, mut pelkää aktivistien hyökkäystä.
pienet kodit ei salli edes musiikki ja lukuharrastusta se on ikävä juttu. julkisiin rakennuksiin vois niitä pienoja hankkia,esim.kouluille.
Itseäni ahdistaa lahjaksi saadut vähän kalliimmat esineet, erilaiset trofeet sun muut, ja muuten vain kalliit esineet joita en jostain syystä tullut käytettyä niin paljon. Itseäni on ahdistanut viime vuosina mm. kalliit Iittalan lasinaluset (kauheat, myin pois), kallis lahjaksi saatu ruma kylpytakki (meni keräykseen), tiedekunnalta saatu diplomiteline (mit vit, ruma putkenpätkä, mutta poiskaan ei voi heittää), marimekon laukut (pyörii varastossa).
Tosin tulee aina tosi vapautunut olo kun pääsee eroon vanhasta ärsyttävästä roinasta. Mieluummin enemmän elintilaa kuin vanhojen roinien sietämistä.
Mullakin on tätä ”arvokasta” mitä säästän ku ei kehtaa poiskaan laittaa.
Yhdet desingnlautaset jätin Pelastusarmeijalle, koska hinnastaan huolimatta olivat rumia. Säilytin vuosia ja nyt kuolinsiivouksessa totesin, että näin rumia en kelleen jätä, vaikka olisivat kuin kalliita!
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ahdistaa lahjaksi saadut vähän kalliimmat esineet, erilaiset trofeet sun muut, ja muuten vain kalliit esineet joita en jostain syystä tullut käytettyä niin paljon.---- marimekon laukut (pyörii varastossa).
Eikö Marimekon laukkuja muka kukaan huoli, vai etkö ole vain viitsinyt myydä?
Turkkia voi muodistaa ja teettää siitä itselleen sopivan. Minä teetin äitini turkista ihanan lyhyemmän takin. On lämmin ja tyylikäs.
Minusta on sen eläimen/ten jo aikoinaan tehty hengen uhraus on niin kallisarvoinen asia, ettei noin vain voi heittää turkkia roskikseen!
Myös torkkutäkki tai tyyny voi olla turkiksesta tehty.
Isoisän itse metsästämät ja täytetyt eläimet. Hirvenpää seinällä...
Kuka noita pölypesiä haluaa, anyone?
Vierailija kirjoitti:
Isoisän itse metsästämät ja täytetyt eläimet. Hirvenpää seinällä...
Kuka noita pölypesiä haluaa, anyone?
Mä en ehkä päitä mut sarvet on komeita ulkorakennuksen ulkoseinässä.
Asuntovaunu voi olla hankala myydä - kuka haluaisi ostaa jonkun kuselta haisevan lasikuitukopin? Miten sen edes hävittää ja mihin?
Pahkapöytä ja -tuoli on aika hankalia
Vierailija kirjoitti:
Palju
Tästä en ole ehkä päättänyt mielipidettä. Olisi kiva mennä sinne kaksin, ei porukalla. Mutta kuka hitto sen jaksaa pestä, onkin sitten toinen juttu…
Vanhempieni vesisänky 80-luvulta on aika paha. Huono nukkuakin. Silloin kasarilla se oli luksusta ja iso investointi.
Vierailija kirjoitti:
Pahkapöytä ja -tuoli on aika hankalia
Ne on. Näin kaatiksella ja teki mieli ottaa mutta tulin järkiini. Painavat tonnin ja tosiaan kirveellä pilkkominen ei onnistu.
Ehkä juhannuskokkoon olisivat omiaan? Palaisi viikon…
Vierailija kirjoitti:
Pahkapöytä ja -tuoli on aika hankalia
Nuohan voi vaikka pilkkoa ja polttaa.
Oiva toikan linnut, mariskoolit ja kaikki muukin ysärin keräilyesineistö. Arvokkaita juu, mutta mistä löytää ostaja.
... ja teatteriin.