Aiemmin arvokkaita esineitä, joista on tullut hankalaa roskaa
Aloitan: pianot ja minkkiturkit. Molemmat 80-luvulla arvokkaita tuhansien markkojen arvoisia statusesineitä, nyt niitä ei huoli kukaan. Mitähän muuta vastaavaa voisi olla? Ai niin, aikoinaan kalliit tietosanakirjasarjat.
Meille on periytynyt jo kolme pianoa, yhden pidämme ja kahdelle muulle ei löydy ottajaa. Yksi turkki roikkuu kaapissa pussissa, mutta pari muuta on nyt pakko heittää pois kun kuolinpesää raivataan. Kirjat onneksi saa (toistaiseksi) viedä kierrätyskeskukseen.
Mikähän nykyajan tavara on samalla lailla parinkymmenen vuoden päästä lavalla. Muumimukit? Hitto, mullakin on niitä yli 50 =)
Ps. Huono neuvo oli myös 30 sitten liimata valokuvat albumeihin, että säilyvät. Niitä albumeja on kymmeniä, lisäksi vanhempien kymmenet albumit, isovanhempien albumit ja jopa isoisovanhempien albumi 1910-luvulta löytyy. Viimeisin on kyllä aika hieno. Mutta eihän kenelläkään ole lämmintä säiytystilaa kuutioittain valokuville.
Kommentit (89)
2 lapsen yksinhuoltaja äitinä ,duunarina ja työeläkeellä.Ei minulla ollut koskaan rahaa ei tarvetta kotiin hankia arvoesineitä. Poika olisi halunut alkaa soitaa pianoa ja tytär poikki huilua.ymm.Ei selaisin ollut rahaa.Koti on edeleen yksinasuvanakin: lämin paikka olla,jonne elämäni mahtuu.Eikä mikään arvotavaroiden säiliö. Joten ei ongelmaa päästä eron liasta tai arvo esineistä.Kun niitä ei ole koskaan olut.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiennytkään ettei pianoilla ole mitään arvoa...lapsena kaipasin sellaista, mutta olivat niin kalliita, ettei mitään mahdollisuutta.
Sama! Ajattelin ensin, että aloittaja yrittää myydä liian kovalla hinnalla.
Voi, oispa meillä hieman enemmän tilaa ja jos ei vielä asuttaisi rivitalossa niin enemmän kuin mielelläni ottaisin pianon.
Eikö nykyään soiteta pianoa vai ovatko kaikki siirtyneet sähköpianoon?
Kaikenlainen keräily on ihan älytöntä. Jälkipolvet eivät tosiaankaan arvosta, päinvastoin. Milloin maailma muuttui tällaiseksi?
Taulut, ainakin öljyvärimaalaukset.
Dvd-leffat ja sarjat. Maksoi aikoinaan aika paljon ja nyt niitä ei kukaan huoli. Sama vhs ja cd.
Mihin ihmeeseen nuo laittaa?
Vierailija kirjoitti:
Dvd-leffat ja sarjat. Maksoi aikoinaan aika paljon ja nyt niitä ei kukaan huoli. Sama vhs ja cd.
Mihin ihmeeseen nuo laittaa?
Kyllä me säästämme nuo kokoelmat. Nykyisistä suoratoistoista katoaa ohjelmat aina jossain vaiheessa, joten jos jonkun lempisarjan/elokuvan oikeasti haluaa pitää, dvd on paras edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Dvd-leffat ja sarjat. Maksoi aikoinaan aika paljon ja nyt niitä ei kukaan huoli. Sama vhs ja cd.
Mihin ihmeeseen nuo laittaa?
Jos ne ovat klassikoita, joita uskot katsovasi myös tulevaisuudessa, niin laita talteen. Hyviä sarjoja tai leffoja ei pysty katsomaan niin helposti kuin musiikkia voi kuunnella esim Spotifysta.
Cd-levyille en 10 vuoden säilytyksen jälkeenkään keksinyt käyttöä.
tia,a68 kirjoitti:
2 lapsen yksinhuoltaja äitinä ,duunarina ja työeläkeellä.Ei minulla ollut koskaan rahaa ei tarvetta kotiin hankia arvoesineitä. Poika olisi halunut alkaa soitaa pianoa ja tytär poikki huilua.ymm.Ei selaisin ollut rahaa.Koti on edeleen yksinasuvanakin: lämin paikka olla,jonne elämäni mahtuu.Eikä mikään arvotavaroiden säiliö. Joten ei ongelmaa päästä eron liasta tai arvo esineistä.Kun niitä ei ole koskaan olut.
Niin - oliko sinulla jotain lisättävää tähän keskusteluun, vai halusitko vain kehua itseäsi?
Lempileffat ja sarjat kannattaa kyllä säilyttää dvd-levyinä jos on soitin vielä. Kaikki yhden katsomiskerran jutut taas kiertoon.
Kaikkien kasariklassikoiden äiti ja isä eli vesisänky.
Itse haaveilen pianosta, mutta tosiasiassa talossa ei sille ole paikkaa. Painavaa pianoa ei viitsi rahjustaa yläkertaan ja alakerrassa infernaalinen open concept ei ole mitenkään ideaalinen isoääniselle pianolle.
Turkiksen huolisin. Se ei aiheuta värjäämättömänä tai kierrätettynä ympäristölle tuhoa kuten ongelmajätevaatteet.
Cd-levyt on ihan turhia. Ottaako edes kierrätyskeskus niitä vastaan? Minulla olis kasapäin. Roskiinkaan en viitsisi heittää, mutta pakko kai se on jos ei mitään käyttöä kellekään ole.
Vedettävät ja tikittävät ja lyövät isot painavat seinä- tai varsinkin kaappikellot. Kaappikellojen arvosta en osaa sanoa, seinäkelloilla tuskin on arvoa, mutta kukaan tuskin noita kotiinsa haluaa häiritsemään!
Apua Mä roikutin pitkää perittyä Turkkia autotallissa pari vuotta, suunnittelin tekeväni siitä koirankoppiin sisuksen jahka joskus saan aikaiseksi koirankopin…
No en saanut, koirakin kuoli vanhuuttaan. Survoin sen sitten uffaan koska oli lämpimässä tilassa ja ihan kelpo.
Suunnittelin haustausta ja polttoa mutta en jaksanut siihen ruveta, toivottavasti se vielä jollekin kelpasi.
Tosi harmi, jos lapset eivät enää opettele soittamaan. Kun olin lapsi 60-l., niin iso osa kävi musiikkitunneilla ja piano oli yleisin soitin.
Supernatural-sarjan DVD:t kannattaa säästää. Olen kuullut että Netflixissä käytetään jaksoissa eri musiikkia, kun oikeudet klassikkorockbiiseihin umpeutuivat.
Joitain voisi yrittää vanhainkotiin.
Tuo on helppoa jätettä, kun joka elektroniikkakaupassa on keräyslava ja menee kierrätykseen. Pitää nähdä vaiva viedä joko kauppaan tai jäteasemalle.