Aiemmin arvokkaita esineitä, joista on tullut hankalaa roskaa
Aloitan: pianot ja minkkiturkit. Molemmat 80-luvulla arvokkaita tuhansien markkojen arvoisia statusesineitä, nyt niitä ei huoli kukaan. Mitähän muuta vastaavaa voisi olla? Ai niin, aikoinaan kalliit tietosanakirjasarjat.
Meille on periytynyt jo kolme pianoa, yhden pidämme ja kahdelle muulle ei löydy ottajaa. Yksi turkki roikkuu kaapissa pussissa, mutta pari muuta on nyt pakko heittää pois kun kuolinpesää raivataan. Kirjat onneksi saa (toistaiseksi) viedä kierrätyskeskukseen.
Mikähän nykyajan tavara on samalla lailla parinkymmenen vuoden päästä lavalla. Muumimukit? Hitto, mullakin on niitä yli 50 =)
Ps. Huono neuvo oli myös 30 sitten liimata valokuvat albumeihin, että säilyvät. Niitä albumeja on kymmeniä, lisäksi vanhempien kymmenet albumit, isovanhempien albumit ja jopa isoisovanhempien albumi 1910-luvulta löytyy. Viimeisin on kyllä aika hieno. Mutta eihän kenelläkään ole lämmintä säiytystilaa kuutioittain valokuville.
Kommentit (89)
Minusta on kyllä helpompaa etsiä tietoa tietosanakirjasta kuin avata tietokone ja etsiä netistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pianoja ei muka saa myytyä?
Oletko yrittänyt myydä pianoa? Ystäväni on yrittänyt lahjoittaa pianoa eri nettipalstoilla jo vuosia. Itselleni tuli nyt perintöpiano-ongelma, ja pikaisella gooslauksella paras tarjous oli, että jos MAKSAN 150 euroa, niin joku hyväntekeväisyysfirma hakee sen ja lähettää Afrikkaan.
Tietosanakirjoja on jos jonkinlaista, esim. maailman eläimet, taide, maantieto, musiikkiin historia, maailman historia, Suomen historia ym. ym. moniosaisia hienoilla kuvilla kuvitettuja aikoinaan kalliita sarjoja. Tykkäsin minäkin niitä lapsena ja vielä nuorenakin vanhempieni kodissa lueskella, mutta nykyään meillä ei ole kyllä aikeissa hankkia lisää kirjahyllyjä kotiimme näiden säilymiseen. Olemme perineet tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia kirjoja. Pakko ne on hävittää, kun kukaan ei niitä halua. Onneksi saa viedä kierrätyskeskukseen, sillä sydäntä särkee kirjojen tuhoaminen.
t. Ap
Joo noi pianot alkaa olemaan ongelmajätettä. Paikallinen kirppis/osto ja myyntiliike lopetti ja siellä 2 pianoa ilmasiks tarjolla, kävin vielä viimisenä päivänä ja kukaan ei niitä ollut huolinut. Kokeilin ja hiukan epävireisiä, mutta toimivia.
Huolto ja virittäminen on kallista, lisäksi vievät tilaa. Kerrostalossa myös -ainakin mun mielestä sais olla- laittomia…
Isot muhkeat nahkasohvat. Eivät ottaneet edes paikalliseen kierrätyskeskukseen, koska niitä on siellä varasto täynnä eikä mene kaupaksi.
Avotakka. Ei lämmitä/varaa lämpöä, savuttaa ja sotkee. Lapsuudessa meidän valkonen kissa oli käynyt hinkuttamassa itseään tuhkassa, äiti oli pahana.
Pestiin se suihkussa mutta oli harmaa varmaan kuukauden…
Fb:n Roskalava-ryhmissä on tosiaan paljon pianoja tarjolla. Samoin on kuntopyöriä ja suuria kuntoilulaitteita.
Lasipöytä missä niitä kivenmurikoita. Et saa sitä kantta edes lasinkeräykseen, oli kamala pilkkominen jätesäkkiin. Se oli jotain sitkeää epoksiliimaa eikä pienentynyt millään!
Massiiviset, koko seinän, kirjahyllyt.
Tuo pianojuttu on aivan totta ja tosi surullista, koska aikanaan pianon hankkiminen kotiin merkitsi askelta sivistyksen suuntaan. Ei se toki ihan kaikkia pianoja koske vaan vain niitä halvimpia hellaksia ja fazereita.
Kuvaputkitelevisio, stereoräkki, vhs-kirjasto, cd-tornit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pianoja ei muka saa myytyä?
Halpispianoja ei saa myytyä. Runkokin lastulevyä ja ei pysy vireessä.
Niinkin arkisista asioista kuin kansioista on tullut roskaa. Niin paljon asioita on jo netissä eikä kansioihin tarvitse enää hillota kaikkia dokumenttejaan.
Enpä tiennytkään ettei pianoilla ole mitään arvoa...lapsena kaipasin sellaista, mutta olivat niin kalliita, ettei mitään mahdollisuutta.
99% vanhentuneesta elektroniikasta.
On harmi, että piano ei ole enää joka kodin esine. Minusta lapsia kehittää edes jonkinlainen soittotaito. Ja meillä on piano, ja kaikki lapset olleet musiikkiopiston pianotunneilla.
Turkki on minullakin kaapissa. Perintöä ei viitsi heittää roskiin, mutta eihän sitä voi käyttääkään.
Katoin Torista, oli ilmaisia pianoja, oli muutaman kympin maksavia ja Kawai-pianot kalliimpia, onkohan ne sitten laadukkaampia?
Miksi pianoja ei muka saa myytyä?